 |
| Ole Giæver: Ellos eatnu / Let the River Flow (NO/SE/FI 2023) starring Ella Marie Hætta Isaksen as Ester. |
Ellos eatnu – La elva leve [Norwegian title] / Anna joen virrata / Låt älven leva.
NO/SE/FI © 2023 Mer Film / Zentropa Sweden / Bufo / Knudsen Pictures / Helmet. PC: Mer Film. P: Maria Ekerhovd. Co-PC: Bufo, Zentropa Sweden, Knudsen Pictures, Helmet. Co-P: Misha Jaari, Mark Lwoff.
D+SC: Ole Giæver. DP: Marius Matzow Gulbrandsen – 2K. PD: Ragnhild Juliane Sletta, Cecilie de Lange. Cost: Nell Knudsen. Makeup: Salla Yli-Luopa. ED: Wibecke Rønseth. S: Bent Holm – 5.1. M: Ola Fløttum, Pessi Levanto.
Cast:
Ester – Ella Marie Hætta Isaksen
Mihkkal – Gard Emil
Risten – Sofia Jannok
Piera – Beaska Niillas
Marit – Marie Kvernmo
Stein – Finn Arve Sørbøe
Thomas – William Sigvaldsen
Áhkku – Mary Sarre
Gøran – Ivar Beddari
Principal – Maria Bock
Ailu – Robert Amadeus Gaup Mienna
Ailu's father – Mikkel Gaup
Languages: Northern Sámi, Norwegian.
Duration according to the pressbook: 123 min, Filmikamari 124 min, Norwegian Wikipedia and IMDb 118 min
Festival premiere: Tromssa Film Festival 2023.
Finnish premiere: 5 May 2023 – distributor: B-Plan Distribution – 118 min – subtitles in Finnish and Northern Sámi by Thomas Brevik Kjærstad.
Viewed at Finnkino Strand 2, Iso Kristiina, Lappeenranta, 21 May 2023.
IMDb: "Ester hides her identity to avoid being exposed to racism. When Ester suddenly finds herself in the middle of demonstrations against a big dam development in Alta, a personal journey out of the shame she has carried so long begins."
Wikipedia: "The Alta conflict or Alta controversy refers to a series of massive protests in Norway in the late 1970s and early 1980s concerning the construction of a hydroelectric power plant in the Alta River in Finnmark, Northern Norway." [In Finland, Finnmark, to the North of North Finland, is known as Ruija].
AA: A powerful dramatic subject: the Northern Sámi people's fight for their survival and existence in the 1970s. A subject relevant to themes of the Sámi, indigenous rights and new colonial history. More generally it is a major history lesson of civil disobedience and passive resistance.
The protagonist, the timid teacher Ester, is played by Ella Marie Hætta Isaksen, a Sámi activist herself, in her debut film role. It is a coming of age saga of Ester, who has learned to hide her identity, turning into a fighter for the rights of her people. The tale is told with honesty and a sense for complexity.
There are memorable scenes in the film. Ester, the young teacher, is bullied, belittled and insulted by her fellow teachers. When she finally speaks up, she says it out loud in her native Northern Sámi. Nobody understands a word of what she is saying, but everybody gets the message. The bullying ends here.
The cinematography by Marius Matzow Gulbrandsen is breathtaking. The wild North is captured in endless grandiose views. The Sámi people have an experience of millennia in surviving in these harsh but compelling surroundings.
Today is Remembrance Day / Kaatuneitten muistopäivä / Commemoration Day of Fallen Soldiers in Finland. We raised the flag in the morning, but it has failed to fly because of a lack of wind.
A similar trouble haunts Let the River Flow. All ingredients are in place: a great subject and a magnificent production on location. But there is no wind. Perhaps yet another case of what I have called "the pandemic phlegmatic syndrome".
DATA FROM THE PRESS BOOK:
Tositapahtumiin perustuva ANNA JOEN VIRRATA kertoo nuoresta opettajasta Esteristä keskellä 1970–80-lukujen taitteen dramaattista kiistaa, jossa saamelaisyhteisön luotsaama
kansanliike nousi vastustamaan Pohjois-Norjan Altajoelle rakennettavaa vesivoimalaa – ja samalla puolustmaan saamelaisten oikeutta olla olemassa. Elokuvan on ohjannut Ole Giæver, ja sen pääroolissa vaikuttavan valkokangasdebyytin tekee saamelaismuusikko ja aktivisti Ella Marie Hætta Isaksen.
Ajankohtainen epookkidraama on jo ehtinyt liikuttaa pohjoismaisia yleisöjä: elokuva voitti sekä Göteborgin että Tromssan elokuvajuhlilla yleisöpalkinnon, minkä lisäksi kriitikot palkitsivat sen Göteborgissa FIPRESCI-palkinnolla. Elokuvan suomalaisena yhteistuottajana toimii Bufo.
ANNA JOEN VIRRATA (pohjoissaameksi ELLOS EATNU)
Elokuvateattereissa 5. toukokuuta 2023
Synopsis
Tositapahtumiin perustuva Anna joen virrata (Ellos eatnu) sijoittuu keskelle 1970–80-lukujen taitteen dramaattista kiistaa, jossa saamelaisyhteisön johtama kansanliike nousi vastustamaan Pohjois-Norjan Altajoelle rakennettavaa vesivoimalaa – ja samalla puolustamaan saamelaisten oikeutta olla olemassa. Elokuvassa saamelaisuutensa kätkemiseen tottunut opettaja Ester (Ella Marie Hætta Isaksen) päätyy Altan tapahtumien myötä tilanteeseen, jossa oman taustan piilottaminen ympäröivältä yhteiskunnalta ei enää tunnu mahdolliselta. Lopulta Ester olisi valmis jopa uhraamaan henkensä kansansa puolesta. Ole Giæverin elokuva on pysäyttävä kuvaus oman äänen löytämisestä ja rohkeudesta nousta puolustamaan itseään ja oikeuksiaan. Se kertoo historiallisesti käänteentekevistä tapahtumista, jotka johtivat universaaliin keskusteluun alkuperäiskansojen oikeuksista.
Ella Marie Hætta Isaksen
Elokuvassa koskettavan valkokangasdebyytin tekevä Ella Marie Haetta Isaksen (s. 1998) on moninkertaisesti palkittu muusikko ja saamelaisyhteisössä tunnettu aktivisti. Isaksen ja hänen musiikkinsa nousivat Norjassa laajempaan tietoisuuteen, kun hän voitti Sámi Grand Prix’n kappaleellaan Luoddaearru vuonna 2016 sekä suositun Stjernekamp-TV-laulukilpailun vuonna 2018. Tänä vuonna elokuvan aiheet ovat olleet pinnalla Isaksenin omassa elämässä. Isaksen osallistui alkukeväästä saamelaisjärjestön riveissä Norjan öljy- ja energiaministeriössä pidettyyn suureen mielenilmaukseen liittyen Trondheimin lähellä yhä jatkuvaan energiantuotantoon, jonka Norjan korkein oikeus linjasi saamelaisten oikeuksia rikkovaksi jo vuonna 2021.
Ohjaaja Ole Giæver
Palkittu ohjaaja-käsikirjoittaja Ole Giæver (s. 1977) on suomalaisyleisöille tuttu muun maussa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla hurmanneista ja myös Toronton ja Berliinin elokuvajuhlien kaltaisia suurtapahtumia menestyksekkäästi kiertäneistä elokuvistaan Out of Nature (2014) ja From the Balcony (2017). Tromssassa syntynyt ohjaaja asui itse lapsena Altan alueella ja oli isänsä mukana historiallisissa mielenosoituksissa vesivoimalaa vastaan. Anna joen virrata -elokuvasta tuli tekoprosessin aikana ohjaajalle entistäkin henkilökohtaisempi, kun hän löysi omat saamelaisjuurensa.
Ohjaajan sana
Olin juuri täyttänyt kaksi vuotta, kun ensimmäiset aktivistit istuivat maahan ja tukkivat Altan vesivoimalan rakennustyömaalle johtavan tien vuonna 1979.
Kun sitten myöhemmin aloin tutkia asioita ja tavata aktivisteja, historioitsijoita ja muita tapahtumiin vaikuttaneita ihmisiä, monenlaisia tarinoita nousi esiin. Mutta vain yksi tarinoista vaati kovaan ääneen tulla kerrotuksi: Norjan hallituksen jatkuva ja brutaali saamelaisten sorto. Kun tapasin Jorunn Eikjokin ja Synnøve Persenin, jotka vaaransivat henkensä Norjan parlamentin eli suurkäräjien edessä, sydämeni alkoi hakata ja kyyneleet nousivat silmiini. Heille Altan-kiistassa ei ollut kyse vain joen vaan kokonaisen kansan olemassaolosta.
Assimilaatio tai norjalaistaminen on ollut niin brutaalia ja tehokasta, että monet saamelaiset kokivat, ettei heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin tulla norjalaisiksi. Näin oli etenkin Finnmarkin rannikolla, jossa norjalaisten ja saamelaisten yhteenotot olivat erityisen pahoja. Altan-konflikti oli käännekohta taistelussa saamelaisten oikeuksien puolesta, ja uusien sukupolvien luottamus itseensä ja ylpeys saamelaisuudesta kasvoivat sen myötä. Mutta saamelaiset taistelevat edelleen kulttuurinsa, kielensä ja elinkeinojensa suojelemiseksi, kuten tuulipuistoja vastustavat protestit Fosenissa osoittavat.
On kulunut yli 500 päivää siitä, kun kaikki 14 korkeimman oikeuden jäsentä päättivät yksimielisesti, että tuulipuisto on laiton. Norjan hallitus ei ole siitä huolimatta tehnyt mitään sen purkamiseksi. Ella Marie Hætta Isaksen on yksi eturivin aktivisteista, jotka tukkivat helmi– maaliskuussa 2023 öljy- ja energiaministeriön toimistoja, ja myös Greta Thunberg liittyi satojen mielenosoittajien protesteihin. Historia tavallaan toistaa itseään. Vaikka elokuvan tapahtumista on 40 vuotta, samat vastakkainasettelut ovat aivan yhtä ajankohtaisia nykyäänkin – eikä vain Norjassa, vaan ympäri maailman.
Elokuvan historiallinen konteksti
Altan-tapauksen merkitystä ei voi ymmärtää saamelaisten näkökulmasta palaamatta vuoteen 1851, jolloin norjalaistamispolitiikka aloitettiin saamelaisväestön assimiloimiseksi. Saamelaislapset eristettiin vanhemmistaan ja lähetettiin koulukoteihin, ja tavoitteena oli tehdä heistä norjalaisia.
Saamen puhuminen kiellettiin, ja lapset joutuivat kohtaamaan rajua syrjintää ja rasismia.
Leimatuksi tuleminen ja sorto oli niin julmaa ja jatkui niin monen sukupolven ajan, että monet alkoivat kätkeä saamelaisjuurensa. Saamelaisuus oli häpeällistä.
Kun elokuvan päähenkilön Esterin tarina alkaa kesällä 1979, hän suhtautuu saamelaisidentiteettiinsä ristiriitaisesti. Hän on lähtenyt lapsuudenkodistaan, puhuu norjaa ja piilottelee saamelaisuutttaan. Kun Ester saa tietää hallituksen suunnitelmista Alta-Koutokeinon vesistön rakentamiseksi ja siitä, miten se liittyy satojen vuosien aikana tapahtuneeseen saamelaisalueiden ja kulttuurin kolonisaatioon ja norjalaistamiseen, hän herää vastarintaan.
Altajoen vesivoimalaa vastustaviin mielenosoituksiin ja nälkälakkoon osallistuneet saamelaiset hävisivät taistelun kehitystä vastaan, mutta voittivat kansan tuen puolelleen. Ennen Altantapahtumia suurin osa norjalaisista ei ollut tiennyt, miten valtiovalta oli kohdellut saamelaisia. Vieläkään emme kerro juuri mitään saamelaisten kulttuurista ja historiasta kouluissa. Tietoa omasta alkuperäiskansastamme ja siitä, mistä he ovat joutuneet kärsimään, ei ole välitetty uusille sukupolville. Yhä edelleen saamelaiset menettävät oikeuksiaan poronhoitoalueisiin ja joutuvat kohtaamaan rasistisia asenteita.
Vaikka elokuvan tapahtumista on 40 vuotta, yhä edelleen on paljon Esterin kaltaisia saamelaisia, joilta on viety identiteetti tai jotka eivät tiedä – tai eivät halua myöntää – olevansa saamelaisia. Taisto Alta-Koutokeinon patoamista vastaan ei ole Esterille vain henkilökohtainen taistelu sen luonnon ja kulttuurin suojelemiseksi, johon hän tunsi niin vahvan yhteyden lapsuudessaan, vaan myös taistelua kokonaisen kansan puolesta. Elokuvan aikana saamelaisidentiteettiään piilottelevasta Esterista kuoriutuu ihminen, joka on valmis uhraamaan henkensä suojellakseen saamelaisten oikeuksia.
– Ole Giæver, 2023
Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajan Petra Laitin kommentti
Ellos Eatnu – Anna joen virrata ilmestyy poikkeuksellisena aikana. Olemme saamelaisessa yhteiskunnassa monin tavoin käännekohdassa tulevaisuutemme suhteen. Saamelaiset ovat tilanteessa, jossa reagoinnin tarve on suurempi kuin yhteisössämme riittää tekijöitä.
Tänä keväänä historiallisen suuriksi kasvaneet protestit Oslossa ovat saaneet koko Norjan katseet kääntymään käynnissä olevaan ihmisoikeusrikkomukseen Fosenin porosaamelaisia vastaan. Saamelaiskäräjälain kaatuminen Suomessa on puolestaan tahrannut jo kolmannen perättäisen hallituksen maineen. Ruotsin valtio on julistanut Kiirunan mineraalilöydöksen EU:n vihreän siirtymän pelastajaksi, mutta kaivausten laajentaminen olisi paikalliselle saamelaisyhteisölle painajainen. Puhumattakaan siitä, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on pakottanut pohjoismaiden itärajat kiinni ja katkaissut saamelaisten yhteydet omiin itäisiin sisaruksiimme. Eikä tulevaisuus näytä sen valoisammalta – havaittavissa on yhä selkeämpiä merkkejä saamelaisyhteisön joutumisesta tilanteeseen, jossa sen on yhtäaikaisesti taisteltava sekä ilmastokriisiä että maitamme havittelevia tahoja vastaan.
Tämän kaiken keskellä saamelaisnuoret ympäri pohjoismaita ovat nousseet puolustamaan identiteettiään, kulttuuriaan ja tulevaisuuttaan anteeksipyytelemättä. Nuorten ylpeys, kyvykkyys ja raivokas tarmo ovat tiennäyttäjiä muulle yhteisölle aikana, joka koettelee alkuperäiskansojen tulevaisuudenuskoa kaikkialla maailmassa.
– Petra Laiti, 2023
Tuottajat
Laatudraamoistaan tunnettu norjalainen MER FILM on Maria Ekerhovdin vuonna 2011 perustama tuotantoyhtiö. Mer Filmin tuotantoihin kuuluvat muun muassa Iram Haqin ohjaama ja Suomessakin huomiota herättänyt draama Mitä meistä puhutaan (2017) sekä Eskil Vogtin Cannesin elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa saanut kauhudraama The Innocents (2021), jonka yhteistuottajana toimi Bufo.
Vuonna 2007 perustettua elokuvatuotantoyhtiö BUFOa vetävät tuottajat Mark Lwoff ja Misha Jaari. Bufo tuottaa laatuelokuvia ja tv-sarjoja niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin yleisöille. Yhtiön tuotannot ovat keränneet tähän mennessä yli 50 Jussi-ehdokkuutta, avanneet kansainvälisillä huippufestivaaleilla ja saaneet myös Suomen Oscar-ehdokkuuden. Bufo on ollut viime vuosina mukana lukuisissa kansainvälisissä yhteistuotannoissa: Anna joen virrata- ja The Innocents -elokuvien lisäksi muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla palkitussa poliittisessa trillerissä Salaliitto Kairossa (ohj. Tarik Saleh).
Bufon viimeisimpiin tuotantoihin lukeutuvat muun muassa Khadar Ayderus Ahmedin lukuisia kansainvälisiä palkintoja pokannut ja Cannesin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Guled & Nasra, Lauri Randlan perhedraama Näkemiin Neuvostoliitto, Aleksi Salmenperän Tyhjiö, Jörn Donnerin Armi elää!, Pirjo Honkasalon Betoniyö sekä Hopeisella karhulla palkittu Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen (yhdessä Sputnikin kanssa). Bufo toimii yhteistuottajana myös Aki Kaurismäen tulevassa elokuvassa Kuolleet lehdet sekä Pirjo Honkasalon ohjaustyössä Orenda, jota kuvataan parhaillaan.
No comments:
Post a Comment