 |
| Mari Rantasila: Levoton Tuhkimo (FI 2024) starring Saku Taittonen as Pertti "Nipa" Neumann. Photo: Hanna-Maria Grönlund. Poster design: Brosmark / Hermanni Suppanen. Nordisk Film. © Yellow Film & TV. |
 |
| Mari Rantasila: Levoton Tuhkimo / My Name Is Dingo (FI 2024). Photo from the pressbook: Hanna-Maria Grönlund. Nordisk Film. © Yellow Film & TV. |
Mitt namn är Dingo.
FI 2024. Yellow Film & TV Oy. Tuottajat: Marko Talli, Anni Pänkäälä. Linjatuottaja: Anni Savela.
Ohjaus: Mari Rantasila
Käsikirjoitus: Hanna Leivonniemi
Kuvaus: Sari Aaltonen F.S.C. – colour – 1.85:1 – release: DCP
Lavastus: Sasu Joutsi
Pukusuunnittelu: Susse Roos
Maskeeraussuunnittelu: Nora Pippingsköld
Sävellys: Timo Kämäräinen
Äänisuunnittelu: Mikko Mäkelä
Leikkaus: Hanna Kuirinlahti F.C.E.
C: Saku Taittonen, Pertti ’Nipa’ Neumann – lead vocals
Alvari Stenbäck, Pepe – bass guitar, background vocals
Emil Kihlström, Jonttu – guitar
Samuel Kujala, Pete – keyboards, background vocals
Valtteri Lehtinen, Quuppa – drums
Mauno Terävä, Eve – bass guitar, background vocals
Ronja Keiramo, Nipan tyttöystävä Marika
Elias Salonen, manageri Lasse Norres
Kris Gummerus, father
Miia Lindström, mother
Jani Karvinen, Pertti "Nipa" Neumann now
Hugo Komaro, Pertti as a child
Reino Nordin, Pave Maijanen
Loc: Pori.
Kesto: 88 min
Ikäraja: 7
Festival premiere: 22 Nov 2024, Black Nights Film Festival, Tallinn
Finnish premiere: 25 Dec 2024 – Oy Nordisk Film Ab – Finnish subtitles: Eino Ajo.
Awards: Jussit 2025: vuoden läpimurtorooli: Saku Taittonen, vuoden maskeeraussuunnittelu: Nora Pippingsköld.
Viewed on Saturday 17 May 2025 at Kinopalatsi 6, Kaisaniemenkatu 2, 00100 Helsinki
OFFICIAL SYNOPSIS
"Suomalaisen populäärikulttuurin mittavimman fani-ilmiön aikaansaaneen Dingo-yhtyeen ja sen keulakuvan Pertti ’Nipa’ Neumannin (ent. Nieminen) tarina on ikuistettu Levoton Tuhkimo -elokuvaksi. Elokuva keskittyy Dingon räjähdysmäiseen läpimurtoon, suosion vuosiin, mutta myös äkilliseen tuhoon."
"Tarinassa avataan Neumannin henkilökohtaista elämää Dingo-manian keskellä, ennen ja jälkeen. Musiikki näyttelee luonnollisesti suurta roolia, ja tuttujen hittien lomassa elokuva käsittelee myös sukupolvien välistä ketjua sekä hyväksynnän ja hylkäämisen teemoja. Vaikka elokuva on saanut inspiraationsa tosielämästä, on se silti fiktiivinen teos."
AA: In 1982–1986 the band Dingo enjoyed a success unheard-of in Finnish rock history, culminating in a nationwide stadium tour. Their record sales were the highest so far in Finnish rock. The fan reaction was exceptional; nothing like it had been seen in Finland since the Renegades in the 1960s. "Dingomania" became a national phenomenon. They unleashed mass devotion, euphoria, ecstasy, even hysteria. Dingo set new standards in Finland for success in rock music, also in terms of financial compensation. There was rock before and after Dingo.
In the golden age of Dingo I lived abroad and missed everything, which is why I am grateful for Mari Rantasila's film Levoton Tuhkimo which focuses on those very years.
Pop culture pundits at the time were in the habit of belittling and snubbing the Dingo experience. Seeing this movie and hearing the songs for the first time with full attention I think they are excellent and unique artists.
Dingo's golden age was concurrent with the New Romantics (Duran Duran, Spandau Ballet, Culture Club, The Human League), but Dingo was not part of that trend. They were certainly aware of it but did their own thing. In their childhood they had been impressed by Glam Rock, and channeled those influences in their personal way.
In Finland the previous big things had been the Suomi-Rock of the 1970s, an indigenous current with literate and meaningful lyrics in the Finnish language – followed by Finnish punk since 1977: a mighty, versatile trend, part of a larger alternative Finnish phenomenon, a new wave counterculture/subculture. Their meaning for the Finnish culture was seminal. They conquered new universes of experience for Finnish language and poetry.
Liberal use of kohl and makeup and wearing women's clothes was something that few male performers dared in Finland. The rock band Hanoi Rocks singing in English was the pathbreaker. They and Dingo took makeup and couture to a seriously professional level. Unlike Hanoi Rocks, Dingo performed in Finnish, and they had also the courage to present a soft, tender, dreamy, melancholic and romantic rock repertory.
Androgyny had been a part of the rock mystique since the beginning, but queer liberation was now on the roll, and pop culture was swinging both ways. Dingo found a direct access and a hot line into the sensitivity of the current teenage turmoil, to the very genesis of a young person's identity.
They were a mainstream phenomenon, and they tapped a new audience, a whole new generation, not only teenage girls but even preteens, in a way that brings to my mind Beatlemania in Finland. My seven-year old girl classmates were aware of The Beatles long before me. Something awesome and mysterious was happening.
Musician biopics tend to be rise-and-fall stories, and this is the case here, as well, because that's how it was. Hanna Leivonniemi's screenplay follows the formula, but it is an endlessly flexible framework for a biopic.
I enjoyed the film because of:
1) The music.
2) The cast: Saku Taittonen received deservedly the Jussi Award (Finland's counterpart to the Academy Award) for the breakthrough role of the year as Pertti "Nipa" Neumann, but the whole cast is great, and band members stand out as individuals.
3) The account of Dingomania and the familiar paradox: when the band reaches its peak, they become victims of their own success. The fan crowds are so big that they have to start turning fans down, and soon the aversion is mutual. They neglect holidays. They tour too much (even three gigs a day) and have no energy left to create good new material. They neglect band psychology and team spirit. The band leader offends everybody. They have a professional manager and an unprofessional business manager. They lose their money. "The artist pays the price".
4) The director Mari Rantasila is in charge of the Pori dialect among other things. The Pori speak is pure manna. It provides a firm ground, inserts a special sense of warmth and humour (not joke-based but language and intonation based) and tunes it to a wavelength of its own.
The personal tragedy of Neumann is that his absentee father has never supported him, on the contrary. Even at the height of his success the father finds his son's achievement worthless. The hurt never heals.
In the whirlwind of mass hysteria, Neumann had no time to read fan mail. Some of it is found discarded in his oven. Follows the most powerful moment. "You are the only one who understands". "Is it possible to be that way?" "It's like you were talking about me". "You know how it feels to be different". "Without you I would not be alive".
Nahkatakkinen tyttö
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
Suomi itkee
MAC
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
Lakatut varpaankynnet
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Sinä ja minä
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
sovitus: Liisa Maijanen & Jouni Virta
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Lähetyssaarnaaja
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
Levoton Tuhkimo
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Apinatarhaan
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Yle
Jokainen aamu
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Yle
Valkoiset tiikerit
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Alaston kaupunki
Eve
sävellys & sanoitus: Jarkko Eve
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Kreivin sormus
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
Perhosen lento
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Rio ohoi
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Kirjoitan
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Autiotalo
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Aino
Dingo
sävellys & sanoitus: Neumann
© Warner Chappell Finland
℗ Warner Music Finland
Waiting for you
sävellys & sanoitus: Timo Kämäräinen, Mari Rantasila, Saku Taittonen
sovitus: Timo Kämäräinen
BEYOND THE JUMP BREAK: REMARKS FROM MARI RANTASILA AND HANNA LEIVONNIEMI:
BEYOND THE JUMP BREAK: REMARKS FROM MARI RANTASILA AND HANNA LEIVONNIEMI:
OHJAAJALTA
Kun tuottaja Marko Talli tarjosi minulle marraskuussa 2022 ohjattavaksi Levoton Tuhkimo elokuvaa, innostuin heti. Projekti oli minulle ”match made in heaven”, olenhan elänyt nuoruuteni Porissa musiikin ja bändien parissa ja tunnen sen maaston, mihin elokuva sijoittuu.
Pertti Neumann ja Dingo on kuitenkin vain aihe ja aiheen voi käsitellä monella tavalla. Minulle ohjaajana on tärkeää elokuvan teemat. Siksi ilahduin, kun luin käsikirjoittaja Hanna Leivonniemen senhetkisen käsikirjoitusversion. Siinä oli jo valmiina niitä teemoja, jotka itseänikin innostivat, ja tyylilajikin oli minusta kiinnostava.
Elokuva kertoo Pertti Neumannin (alun perin Nieminen) elämästä: miltä pohjalta syntyi hänen luotsaamansa Dingo-yhtye 1980-luvulla, miten hänen taustansa vaikutti Dingon nousuun ja tuhoon ja millaista elämä oli sen jälkeen, kun bändi hajosi. Levoton Tuhkimo on draama-elämänkerta, jossa on paljon musiikkia.
Elokuvassa pääteemoina ovat: Musiikin merkitys, sukupolvien väliset ketjut sekä porilaisuus.
MUSIIKIN MERKITYS
Neumann oli laulujen tekijänä ja rocktähtenä 1980-luvulla erilainen kuin muut. Hänen romanttiset sanoituksensa toivat uudenlaisen kulman rocklyriikoihin. Nipan ulkoinen olemus oli myös jotain muuta, mihin oli totuttu. Hänen androgyyni habituksensa on nykyään valtavirtaa musiikissa, mutta sitä se ei todellakaan ollut 1980-luvulla.
Dingon musiikki toi tekijöilleen hurjan nousun köyhistä porilaispojista menestyviksi rocktähdiksi. Mutta hittejä ei tehdä liukuhihnalta. Kahden ensimmäisen albumin laulut olivat syntyneet pidemmän ajan kuluessa, mutta kolmas levy piti luoda tyhjästä samalla, kun bändi teki satoja keikkoja vuodessa. Ei ihme, että Dingo paloi loppuun kolmessa vuodessa. Silloin ei keskusteltu burn outeista tai jaksamisesta. Kenelläkään ei oikein ollut keinoja käsitellä mieltä painavia asioita tai tunteita ylipäänsä.
Neumannin senaikaisista fanikirjeistä käy ilmi, miten bändin laulut toivat nuorille lohtua, jaksamista hankalissa elämäntilanteissa ja varsinkin pojille esikuvan, joka oli edellä aikaansa. Pojat saivat mallin pukeutua toisin, olla herkkiä ja romanttisia. Niitä piirteitä ei miehissä silloin paljon arvostettu. Tytöille Dingon fanittaminen oli esiteineinä turvallinen tapa harjoitella ja ilmaista
seksuaalisuuttaan.
Kun Dingo hajosi, katosi myös raha ja arvostus. Ei ole helppoa olla entinen rock-tähti. Mutta siitäkin Neumann selvisi porilaisella sitkeydellä. Nykyään hän keikkailee edelleen ja Dingon suosio on uudessa huipussa. Hyvät laulut elävät ikuisesti, eikä musiikin
merkitys katoa vuosien myötä.
SUKUPOLVIEN VÄLISET KETJUT JA PORILAISUUS
Pertti Neumann on sodanjälkeisten sukupolvien kasvatti. Tunteista ei puhuttu eikä lapsia kehuttu. Porissakin yleistä oli vähättelyn ja mitätöinnin kulttuuri. Tämä ei voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen ja persoonaan. Porilaisissa on kuitenkin myös paljon hyvää. He katsovat tarkkaan, keneen luottavat, mutta kun luottamus on saatu, he ovat mitä uskollisimpia ystäviä. Porilaisissa on lisäksi valtavasti sitkeyttä, joka antaa resilienssiä. Elokuvassa puhutaan Porin murretta, koska se määrittää henkilöiden persoonaa ja tapaa nähdä maailmaa. Murre on olennainen osa elokuvaa ja sen viehätystä.
ELOKUVAN TYYLI
Elokuvassa ollaan kolmessa eri aikakaudessa: 1970-, 1980- ja 2020-luvuilla. Menneisyydessä kuva on rakeinen, värit lämpimät ja kuvasuhde 4:3. Nykyajassa kuva on terävämpi, värit kylmempiä ja kuvasuhde 1:85. Elokuvan tyyliin kuuluu arkistomateriaalin käyttö osana tarinan kerrontaa. Sitä sekoitetaan fiktiomateriaaliin tavalla, jollaista en muista ainakaan Suomessa ennen nähdyn.
Äänimaailma tukee eri vuosikymmenten tunnelmaa, ja Dingon musiikki on olennainen osa sitä. Musiikkia kuullaan levyiltä ja arkistomateriaaleista, mutta myös näyttelijöiden soittamana ja laulamana. Scoremusiikki on sävelletty samoille instrumenteille, joita Dingon levyillä on käytetty. Vaatteet, meikit ja lavastus tuovat 1980-luvun elokuvaan niin voimakkaasti, että menneen aikakauden voi haistaa, maistaa ja tuntea sisällään.
Näyttelijät ovat tämän elokuvan sydän. Pitkän koekuvausprosessin jälkeen löytyi juuri oikea kombo tähän tarinaan. Harjoittelimme monta viikkoa ennen kuvauksia. Kävimme läpi henkilöiden fysiikkaa, 1980-luvun mielenmaisemaa, kohtauksia ja henkilöiden välisiä jännitteitä sekä tietenkin Porin murretta. Minulle ennakkosuunnittelu ja harjoitukset ovat olennainen osa prosessia. Kuvaukset sujuivat jouhevasti, koska näyttelijät olivat valmistautuneet rooleihinsa hyvin.
LOPUKSI
Levoton Tuhkimo -elokuvasta järjestettiin testinäytös ennen lopullisen leffan valmistumista. Sain jo siitä palautetta yleisöltä. Eräässä niistä sanottiin; ”Nyt ymmärrän paljon paremmin Neumannia”. Siinä osuttiin asian ytimeen. En ole ohjannut kiiltokuvaa. Olen pyrkinyt ymmärtämään nuorta Nipaa, jonka toiminnalla on syynsä ja seurauksensa. Aina ei ole ollut helppoa. Neumann on kaikesta huolimatta tehnyt lauluja, jotka kestävät aikaa. Ne ovat tarjonneet lohtua, iloa ja empatiaa kuulijoilleen 1980-luvulla ja tekevät niin edelleen.
Siihen aika harva pystyy!
MARI RANTASILA
Mari Rantasila on suomalainen ohjaaja, näyttelijä ja muusikko. Rantasila on ohjannut mm. kolme lyhyttä ja viisi pitkää fiktioelokuvaa esim. kolme ensimmäistä Risto Räppääjä -elokuvaa. Ne saivat lähes 900 000 katsojaa elokuvateattereissa sekä mm. Lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Levoton Tuhkimo on hänen viides pitkä elokuvansa.
Rantasila on valmistunut Teakista 1987 Teatteritaiteen Maisteriksi. Hän on näytellyt teattereissa, mutta vuosien varrella eniten televisiossa ja valkokankaalla. Niissä hän on tehnyt yli 80 roolia eri tuotannoissa mm. Pakanamaan kartta, Raid, Kotikatu, Sunnuntailounas sekä Henkesi edestä, josta hän sai sivuosa Jussi-palkinnon.
Laulajana hän on julkaissut 10 albumia sekä lukuisia singlejä. Vain rakkaus -albumista hän sai kultalevyn ja Vuoden Naissolisti Emma-palkinnon.
KÄSIKIRJOITTAJALTA
1980-luvun Pori on itselleni hyvin tuttu paikka, sillä olen elänyt tuossa taantuvassa teollisuuskaupungissa lapsuuteni ja nuoruuteni. Samasta kaupungista on lähtöisin Suomen mittakaavassa harvinaisen iso ilmiö: Dingo. Olen myös itse entinen Dingo-fani, istuin nuorena 12-vuotiaana Neumannin asunnon edessä kaikki päivät koulun jälkeen ja muistan hyvin sen huuman, mitä Dingo ja erityisesti laulaja Neumann minussakin nuorena tyttönä aiheutti. Kun minulle tarjottiin mahdollisuus kirjoittaa Dingosta elokuva, olin siis enemmän kuin valmis. Aihe tuntui heti hyvin omakohtaiselta. Tämän tarinan halusin kirjoittaa.
Olen haastatellut elokuvaa varten laajasti ihmisiä, useita kertoja päähenkilö Pertti Neumannia ja lisäksi lukuisia muita ihmisiä. Luin elämäkertoja, pengoin vanhoja lehtijuttuja. Tätä kautta alkoivat muodostua elokuvan näkökulma ja teemat. Levoton Tuhkimo -elokuva on tarina nuoruudesta, menestymisen janosta ja onnistumisesta, mutta myös siitä, miten lapsuuden haavat vaikuttavat ihmiseen vielä aikuisenakin. Syvimmiltään ajattelen elokuvan kertovan itsensä hyväksymisestä.
On etuoikeus tehdä elokuvaa henkilöistä, jotka ovat yhä elossa. Se on toisaalta myös asteen vaikeampaa ja tuo esiin monenlaisia eettisiä pohdintoja. Henkilön syvimmälle olemukselle ei mielestäni saa tehdä vääryyttä fiktionkaan nimissä, mutta samalla pitää uskaltaa tuoda esiin myös se rikkinäinen, joka meissä kaikissa on: ihmisyyden eri puolet. Samalla pitää muistaa, että vaikka elokuva on saanut inspiraationsa tosielämästä, se on silti fiktiivinen teos.
Toivon, että elokuva koskettaa universaalilla teemallaan ja naurattaa absurdeilla tilanteillaan. Uskon tarinan uppoavan myös niihin, jotka eivät Dingoa muista tai eivät ole ilmiötä fanittaneet. Entisille faneille se taas voi olla nostalgiatrippi menneeseen. Kaiken taustalla elää Pori ja sen omaleimainen murre, sillä olen kirjoittanut suuren osan elokuvaa kotimurteellani, jossa vittuilu on välittämistä ja asiat usein sanotaan juuri päinvastoin kuin tarkoitetaan.
Dingon musiikilla on keskeinen osa elokuvassa ja toivon, että elokuvan myötä myös uusi sukupolvi löytäisi Dingon kuolemattomat kappaleet, jotka olivat itselleni nuorena niin tärkeitä.
HANNA LEIVONNIEMI
Hanna Leivonniemi on alkujaan porilainen, sittemmin helsinkiläistynyt pitkän linjan tv-käsikirjoittaja, joka on työskennellyt käsikirjoittajana useassa eri draamasarjassa sekä pääkäsikirjoittajana että käsikirjoittajana. (esim. Kotka 10, Syke). Levoton Tuhkimo on hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa. Toiselta ammatiltaan Leivonniemi on toimittaja, ja häntä oli jo pitkään kiinnostanut ajatus fiktion ja faktan jonkinlaisesta yhdistämisestä. Levoton Tuhkimo -elokuvassa hän pääsi toteuttamaan tämän haaveen.
Kotisivut: www.scripted-oy.f
TUOTTAJILTA
Olemme sitä ikäpolvea, jolle Dingo oli tärkeä kollektiivinen kokemus 1980-luvun lapsuudessamme jättäen ehtymättömän muistijäljen. Dingo löi läpi aikana, jolloin Suomi eli vielä yhtenäiskulttuuria ja yksi ainoa Levyraati saattoi nostaa nuoret työläiskaupungin pojat kaikkien huulille ja syystä: kundit näyttivät riikinkukkomaisella olemuksellaan jännittäviltä ja mikä tärkeintä, heidän musiikkinsa kuulosti uudenlaiselta täynnä tarttuvia melodioita ja eskapistisia sanoituksia. Dingo soitti salonkikelpoista poppia, joka sopi kaikenikäisille.
Levoton Tuhkimo -elokuvan tarina on siitä erityinen, että se kertoo kollektiivista ja ryhmädynamiikasta vaikkakin yhden näkökulmahenkilön kautta. Rajattu aikakausi vie meidät yhtyeen salamanoususta jyrkkään alamäkeen ja palkitsee lopussa toivolla, joka kasvaa ylisukupolviseksi. Levoton Tuhkimo on portti maagiseen Poriin neljän vuosikymmenen taakse, ei pelkästään vanhoille faneille, vaan se tuo ajattoman tarinan ja ikivihreän pop-musiikin uuden yleisön tietoisuuteen. Elokuva itsessään jättää jäljen. Pelkkä ilmiö ei riitä, mutta jos tarinalla on inhimillistä samaistumispintaa, on se elokuvan arvoinen.
Levoton Tuhkimo on elokuva suurelle yleisölle ja sen pariin haluaa palata uudestaan. Olemme innoissamme autenttisuudesta, mitä porilaistaustaiset käsikirjoittaja Hanna Leivonniemi ja ohjaaja Mari Rantasila elokuvaan ovat tuoneet. Heillä on kotikenttäetu, mutta he katsovat maisemaa onneksi riittävältä etäisyydeltä. Olemme myös mielissämme, että olemme rohkeasti tarttuneet kerrontaan, joka hyödyntää ilmiötä kuvatessaan maltillisesti myös arkistomateriaalia. Se on kotimaisessa fiktioelokuvassa uudenlaista ja mahdollistaa resurssien hyödyntämisen ja taiteellisen kunnianhimon yhdistämisen parhaalla mahdollisella tavalla. Dingo elää edelleen, Dingon musiikki ei katoa koskaan, ja tämä elokuva herättää myös 1980-luvun ilmiön puoleksitoista tunniksi jälleen henkiin.
Tuottajat Marko Talli & Anni Pänkäälä
NÄYTTELIJÄT
SAKU TAITTONEN, Pertti ’Nipa’ Neumann
Saku Taittonen, 28, on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja tällä hetkellä Teatterikorkeakoulussa viidettä ja viimeistä vuotta opiskeleva näyttelijä. Hän valmistuu näyttelijäntaiteen maisteriksi kesällä 2025. Saku seurasi muusikon urapolkua ensimmäiset 15 vuotta elämästään, säveltäjän titteli kiintopisteenä. Vaihtovuosi Floridassa draaman parissa sai hänet kuitenkin vakuuttumaan näyttelijätaiteesta, joka syrjäytti säveltäjän haaveet.
Sakulla on muusikon tutkinto Jyväskylän pop-jazz konservatoriolta (2018-2020), pääinstrumenttina rummut. Näiden lisäksi hän soittaa pianoa ja kitaraa. Sakun musikaalisuus auttoi huomattavasti elokuvan roolityöskentelyssä, sillä tämä mahdollisti kohtausten kuvaamisen näyttelijöiden oikeasti soittaen ja laulaen kuvauspaikalla.
Teatterilavoilla Saku on työskennellyt mm. Jyväskylässä, Varkaudessa ja Helsingissä. Lisäksi hän näyttelee tv-sarjassa Helsinki-Syndrooma (2022).
ALVARI STENBÄCK, Pepe
Alvari Stenbäck, 26, on Teatterikorkeakoulusta 2025 valmistuva näyttelijä ja artisti. Hän on esiintynyt lapsesta asti useissa eri teattereissa (mm. HKT, TTT, Ryhmäteatteri ja Samppalinnan kesäteatteri). Levoton Tuhkimo -elokuva on Stenbäckin ensimmäinen iso elokuvarooli. Hän on näyttelijän lisäksi myös artisti, ja julkaisee musiikkia artistinimellä Alvari. Vapaa-aikanaan hän nauttii urheilusta, purjehtimisesta ja pianonsoitosta.
EMIL KIHLSTRÖM, Jonttu
Emil Kihlström, 32, on 2020 Teatterikorkeakoulusta valmistunut näyttelijä ja käsikirjoittaja. Emil on näytellyt koko elämänsä teattereissa ja kameran edessä. Ensimmäisen elokuvaroolinsa hän teki 18-vuotiaana Kari Paljakan elokuvassa Siinä Näkijä Missä Tekijä. Viime vuosina Emil on nähty mm. TV-sarjoissa Made in Finland ja Syke, sekä kansanvälisesti menestyneessä Suoterapia -lyhytelokuvassa. Emil myös käsikirjoittaa ja ohjaa komediaa, viimeisimpänä teoksenaan Teatteri Jurkassa esitetty musta komedia “The Punchline – Kuolemanpelkoa ja kevyttä kannibalismia”. Vapaa-ajallaan Emil soittaa kitaraa ja treenaa miekkailua.
SAMUEL KUJALA, Pete
Samuel Kujala, 28v, on Nätyltä 2021 teatteritaiteen maisteriksi valmistunut näyttelijä. Samuel on näytellyt mm. DragonSlayer666 tv-sarjassa, josta hän sai Kultainen Venla -ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Lisäksi hän on esittänyt pääosan Dance Brothers Netflix-sarjassa. Tuoreimpana tv-roolina Samuel näyttelee Antti Niiles -nimistä hahmoa Pasilan Myrkky -sarjassa. Lisäksi Samuel näyttelee elokuvassa Fucking with Nobody, joka sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla 2020. Elokuvaa on lisäksi esitetty mm. South by Southwestissä ja Rotterdamissa. Elokuva on palkittu Sevillan elokuvajuhlilla. Samuel näyttelee pääroolia tällä hetkellä Raumalla kuvattavassa Jossain on valo joka ei sammu -elokuvassa.
VALTTERI LEHTINEN, Quuppa
Valtteri Lehtinen, 28, tunnetaan rooleistaan suosituissa tv-sarjoissa Syke ja Uusi Päivä. Lukuisten teatteri- ja äänitöiden lisäksi hän on näytellyt Syke-elokuvissa Hätätila ja Särkynyt sydän. Valtteri harjoitteli Levoton Tuhkimo -elokuvan rooliaan varten rumpujen soittoa ammattiopettajien johdolla joka kerta siihen pisteeseen saakka, että oli hiestä läpimärkä, kuten Quuppa keikoillaan. Vapaa-ajallaan hän veneilee 50-luvun puupaatillaan ja toivoo, että se pysyisi pinnalla.
MAUNO TERÄVÄ, Eve
Mauno Terävä, 25, on Teatterikorkeakoulusta 2024 valmistunut näyttelijä. Hän on työskennellyt teatterin lavoilla, kameran edessä ja esiintynyt perustamansa Kummipojat-yhtyeen kanssa ympäri Suomea. Talvella 2023 vielä koulussa ollessaan, Mauno teki pääroolin Turun Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä esityksessä Veden varaan. Levoton Tuhkimo on Maunon ensimmäinen isompi elokuvarooli. Tänä talvena Maunon voi nähdä valkokankaan lisäksi Hämeenlinnan teatterin näytelmässä Ronja Ryövärintytär, jossa hän näyttelee Birkkiä. Myös Kummipoikien toinen kokopitkä levy ”Strawberryland”, jossa Mauno toimi säveltäjänä sekä sanoittajana, julkaistaan alkutalvesta.
RONJA KEIRAMO, Nipan tyttöystävä Marika
Ronja Keiramo, 26, on Teatterikorkeakoulusta näyttelijäntaiteen kandidaatiksi vuonna 2023 valmistunut näyttelijä. Tällä hetkellä hän esiintyy Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä Yllätysvieras, ja suorittaa näyttelijäntaiteen maisteriopintoja. Aiemmin Keiramo on näytellyt mm. tv-sarjassa Sunnuntailounas ja tehnyt animaatiodubbauksia. Vapaa-ajallaan hän neuloo, katsoo reality-ohjelmia ja ohjaa ryhmäliikuntaa.
ELIAS SALONEN, manageri Lasse Norres
Elias Salonen, 30, on vuonna 2022 Teatterikorkeakoulusta valmistunut näyttelijä. Elias on näytellyt suosituissa sarjoissa kuten Aikuiset, Musta Valo, Pasilan Myrkky-Manni sekä Piiritys, josta hän voitti parhaan pääosanäyttelijän Kultaisen Venlan. Viime keväänä hänellä oli myös rooli Ruotsin kuninkaallisen draamateatterin hittinäytelmässä Svindel. Tällä hetkellä Elias näyttelee pääroolia tuotannossa olevassa elokuvassa Kalevala: Kullervon tarina.
TUOTANTOYHTIÖ
Yellow Film & TV on palkittu suomalainen tv-ohjelmia ja elokuvia tuottava yritys, joka on osa Yellow Film Studios -konsernia. Tuotantoyhtiön elokuvatuotantoja ovat mm. Juice, Jope ite, Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvat, Punttikomedia, Spede, Syke-elokuvat, Peruna, Supercool, Napapiirin sankarit sekä Supermarsu -elokuvat. Viimeaikaisia TV-tuotantoja ovat mm. Manni, Kaikki anteeksi, Pohjoisen tähti, Sunnuntailounas, Ivalo, Roba, Karkurit, Syke, Aikuiset, Putous, Elämäni Biisi, Sipoon Herttua, Downshiftaajat, sekä Pohjolan Laki.
www.yellowfilm.fi
LEVITTÄJÄ
Nordisk Film on Suomen johtava kotimaisten elokuvien levittäjä, sekä Pohjoismaiden suurin elokuvien, tv-ohjelmien ja pelien jakelija. Yhtiö toimii myös PlayStationin maahantuojana sekä Pohjoismaissa että Baltian maissa. Nordisk Film on perustettu vuonna 1906 ja on maailman vanhimpia edelleen toimivia alan yrityksiä. Toiminta kattaa koko arvoketjun aina luovan sisällön kehittelystä ja tuotannosta sen markkinointiin ja jakeluun: ”We bring stories to life”. Nordisk Film on osa Egmont-konsernia, joka on Euroopan johtavia mediayhtiöitä. Egmont on kaupallinen säätiö, jonka voitosta jaetaan vuosittain 13 miljoonaa euroa erityisesti lasten ja nuorten sosiaalisia ja terveydellisiä oloja tukeviin hankkeisiin. Lisäksi tukea suunnataan taiteeseen, kulttuuriin ja tutkimukseen.
www.nordiskfilm.fi
No comments:
Post a Comment