Romeo und Julia im Schnee (2008 restoration-in-progress Filmarchiv Austria)

Ernst Lubitsch: Romeo und Julia im Schnee (DE 1920). They ordered poison for two. The pharmacist (n.c.), Romeo (Gustav von Wangenheim) and Juliet (Lotte Neumann).

[Romeo ja Julia Alpeilla] / [Romeo och Julia i snö]. DE 1920. PC: Maxim-Film. D: Ernst Lubitsch. SC: Hanns Kräly, Lubitsch. DP: Theodor Sparkuhl. PD: Kurt Richter. LOC: Schwarzwald. Starring: Lotte Neumann (Julia Capulethofer), Gustav von Wangenheim (Romeo Montekugerl), Jacob Tiedtke (Mr. Capulethofer), Marga Köhler (Mrs. Capulethofer), Ernst Rückert (Mr. Montekugerl), Josefine Dora (Mrs. Montekugerl), Julius Falkenstein (Paris). Tinted and toned 35 mm print, Filmarchiv Austria, /18 fps/ 48 min. E-subtitles by AA. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 31 Jan 2008. Shot in Schwarzwald, this is relaxed fun about two fighting families, climaxing in a masked ball where Romeo meets his rival, a simpleton, who has come dressed as an angel. Switching into the angel dress Romeo can have his way with Julia. I saw for the first time this delightful colour print. The film itself stands repeated screenings very well.

...

PROGRAM NOTE (ANTTI ALANEN 1988, 2008)

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

finlands filmarkiv

Romeo und Julia im Schnee

[Romeo ja Julia Alpeilla] / [Romeo och Julia i snö]

 

Saksa 1920. Tuotanto: Maxim-Film Ges. Ebner & Co., Berliini. Ohjaus: Ernst Lubitsch. Käsikirjoitus: Hanns Kräly, Lubitsch. Kuvaus: Theodor Sparkuhl. Lavasteet: Kurt Richter. Pääosissa: Jacob Tiedtke (Capulethofer), Marga Köhler (hänen vaimonsa), Lotte Neumann (heidän tyttärensä Julia), Ernst Rückert (Montekugerl), Josefine Dora (hänen vaimonsa), Gustav von Wangenheim (heidän poikansa Romeo), Julius Falkenstein (Paris), Paul Biensfeldt (kylätuomari), Hermann Picha (kirjuri), Paul Passarge (serkku Tübalder). Kuvauspaikka: Maxim-Film-Atelier, Blücherstrasse 32, Berliini, sekä Schwarzwald. Ensiesitys: 12.3.1920 Mozartsaal ja Union-Theater Kurfürstendamm, Berliini. Alkuperäispituus: 947 m /20 fps/ 46 min

    1988: Cinemateket / Svenska Filminstitutet kopio 1003 m /18 fps/ 49 min

    2008: Filmarchiv Austria, värisävytetty kopio /18 fps/ 48 min

(Lubitschin 32. elokuva) 

Talvilomansa 1919-1920 Lubitsch yhdisti filmaustöihin ja valmisti kaksi Shakespeare-parodiaa. Kohlhieselin tyttäret oli Kuinka äkäpussi kesytetään baijerilaisittain: se oli Lubitschin suurin komediamenestys Saksassa. Muutamaa päivää sen jälkeen ensi-iltansa saanut Romeo und Julia im Schnee jäi edellisen teoksen varjoon senkin takia, että samaan aikaan oli Kapp-Putsch. Tässä alppikylään sijoitetussa Shakespeare-muunnelmassa Lubitsch herkuttelee puhtaalla rahvaanomaisuudella. 

Elokuva on paluuta alkulähteille, ensimmäisten komedioiden suoraviivaisuuteen. Paras hupi on yksinkertaisinta, kuten kohtaus, jossa juhlavieraiden nähdään kompastuvan yksi toisensa jälkeen samaan kohtaan liukkaalla tiellä. Talvinen alppikylä on sivilisaatiolta eristetty maailma, joka elää läheisessä yhteydessä luontoon. Kylän kahden perheen, nimiltään Capulethofer ja Montekugerl, välillä on kitkerä kauna. Kaunis Julia Capulethofer on luvattu debiilille Parisille, mutta hän rakastuu kotiinpalavaan talonpoika Montekugerlin poikaan Romeoon. Vain ankaran rangaistuksen uhka saa Julian taipumaan kihlaukseen Parisin kanssa. Surun murtamina Romeo ja Julia päättävät tehdä itsemurhan, ja suvut tekevät sovinnon kahden nuoren vainajan äärellä – mutta he eivät olekaan kuolleet, sillä apteekkari antoi heille myrkyn sijasta sokerivettä. 

Elokuvan keskipisteenä ovat naamiaiset, joissa Paris toikkaroi enkelin puvussa laahaavine siipineen, ja Romeo järjestää puvunvaihdoksen saadakseen huvitella enkelinä vapaasti Julian kanssa. Veljenpoika Tübalderin tehtäväksi tulee ritarin puvussaan karkottaa enkeli miekallaan paratiisista. Elokuvan satiirisiin herkkupaloihin kuuluu alkujakso käräjillä, jossa tuomari punnitsee oikeuden vaa'alla lahjuksiksi saamiensa makkaroiden painoa. Elokuva on tyyliltään kansanomainen, mutta se on täynnä vivahteita ja hienouksia. Lubitsch teki tämän elokuvan sormiharjoituksena, ja hänen huumorinsa esanssi näkyy puhtaana, kun tarinaan ei tarvinnut kirjoa suuren spektaakkelin aineksia eikä monimutkaisia juonenkulkuja.

Antti Alanen 1988