A Park Circus (BBFC logo / UIP / Paramount / Viacom) 35 mm print viewed at Cinema Orion, Helsinki (Alexander Payne), 16 May 2015
Revisited Alexander Payne's brilliant satire, his second with an affinity with Preston Sturges, but entirely modern and original. Election was also one of the key films in the remarkable phenomenon of "the class of 1999" in American cinema. I knew Election previously only from dvd as it was not theatrically released in Finland.
This time I paid attention to the class difference between Paul Metzler, the jovial, popular and clumsy sportsman and gentleman from a rich family, and Tracy Flick, the single mother's daughter who is single-minded in her quest for success. Tracy has a will of steel and a look that could kill. "The weak always try to sabotage the strong" is among her mottoes.
In this film Alexander Payne puts to use a wide repertory of means such as inner monologues of the leading characters, rapid montages, extremely high and low angles, split screen, fantasy close-up inserts of alternative women in lovemaking scenes, and a simulation of warm 8 mm footage in Tammy's love affair at the Immaculate Heart. Election was made by MTV Productions, and Payne here turns MTV clichés into expressive satiric means of his own.
Reese Witherspoon's dynamic and compelling satiric performance has been justifiedly celebrated. Matthew Broderick and Mark Harelik play the teachers who fail to meet basic standards of ethical conduct in their profession and perish utterly. At this viewing I discovered Jessica Campbell's performance as Tammy Metzler. She is the adopted sister of Paul Metzler, a loner like all the protagonists except Paul, and a Lesbian just starting to discover her sexual identity, a rebel who takes the blame of the torn election campaign posters and is expelled from school (although it was Tracy who did it). "When I'm sad I watch the power station".
Tracy Flick and Dave Novotny's love affair is wrong and illegal, yet it is a true and profound affair. For the first time someone has seen Tracy's real me, and for the first time someone has wanted to read Dave's novel (which has not even been written yet).
Satirical highlights of the movie include: - the campaign speeches of the three candidates; Tammy the third candidate urges all not to vote and gets a thunderous applause and a standing ovation (and is suspended from school) - the prayers on the eve of the election of the three candidates - Tracy's victory dance in the corridor when she learns of the first count via sign language - and the quick montage of close-ups in the sequence where Jim McAllister's fraud is exposed.
The print is clean and complete and has the regular slightly duped or speedprinted look.
OUR PROGRAMME NOTE BASED ON MANOHLA DARGIS BEYOND THE JUMP BREAK
OUR PROGRAMME NOTE BASED ON MANOHLA DARGIS BEYOND THE JUMP BREAK
Reese Witherspoon on nimi, joka sointuisi hyvin Preston Sturgesin nimigalleriaan (Hackensacker, Kockenlocker, Diddlebock, Waggleberry…). Witherspoon on ulkonäöltäänkin sturgesmainen: maissilla syötetty, maidolla ruokittu, all-American. Hänellä on pinup-vartalo ja komediennen kasvot. Hänen aseistuksenaan on hyvinkasvatettu nenä, ruiskaunokkisilmät ja hohtavan vaalea tukka; hän on nätimpi kuin naapurin tyttö olematta kuitenkaan aivn tyrmäävä tapaus; hänen salainen aseensa ei ole korkea povi vaan ihmeellisen muovailualttiit kasvot. Ne ovat hämäävän huomiotaherättämättömät lepotilassa mutta merkittävä voimavara liikekannalle pantuina.
Alexander Paynen uudessa, viekkaan hauskassa satiirissa Vaalit Witherspoon esittää machiavelli-maista, mokkasiineihin ja minihameeseen sonnustautunutta teenybopperia, jonka herkullinen nimi on Tracy Flick. Armoton pyrkyri tähtää oppilaskunnan puheenjohtajaksi, melko onttoon kunnia-asemaan, jota hän kuitenkin tavoittelee palkkionmetsästäjän raivolla.
Paynen ja hänen työtoverinsa Jim Taylorin Tom Perrottan romaanista laatima käsikirjoitus on vetävämpi, ronskimpi ja ovelampi kuin alkuteos, jossa high school -vaalit ovat metafora aikamme amerikkalaisen politiikan absurdiikasta. Ja kuten Shampoo, viimeinen suuri sofistikoitunut amerik-kalainen poliittinen komedia, Vaalit kertoo lopulta ja väistämättä yhtä paljon seksistä kuin politiikasta – jota haluamme, jota saamme ja jonka menetämme.
Romaanin ja elokuvan välillä on toinenkin ero, joka myös erottaa Vaalit niin monesta muusta komediasta. Ero on Tracy Flick, yksi kompleksisimmista naishahmoista amerikkalaisessa elokuvassa miesmuistiin. Henkilöhahmo on niin rikas, niin ristiriitainen ja niin ravistuttava, että se on melkein järkyttävä – ellei hän olisi niin silmiinpistävän kotikutoinen, hän voisi olla ranskalainen. Vaalit on ujostelemattoman amerikkalainen elokuva, mitä ilmentää usko ihmisluontoon ja kyynisyys suhteessa politiikkaan (ranskalaisessa elokuvassa nämä asiat voisivat olla päin vastoin). Tapahtumapaikka on Omaha, Nebraska, Paynen kotikaupunki, ja siinä näkyy keskiluokkaisen elämäntyylin kulahtanut olemus, joka on elokuvistamme kadonnut. Tässä ei ole glamourin häivähdystäkään missään.
Paynen tyyli on lähes yhtä koruton kuin hänen henkilöhahmonsa. Hän kertoo ilman korostuksia; vain ajoittain hänellä on jokin tyylillinen tehokeino. Osittain on kyse ajoituksesta, osittain rakkau-desta. Parhaiden elokuvaohjaajien tapaan häneltä puuttuu alentuvaisuus henkilöhahmojensa tai yleisönsä suuntaan. (Ainakin hän on oppinut: Kansalainen Ruthissa hän oli alentuvainen molempiin suuntiin.) Ehkä kukaan ei ole onnellinen Omahassa, mutta kyseessä on Paynen näkemys elämästä surisevana tragediana, jonka näytöksiä erottavat toisistaan parhaassa tapauksissa korkean ja matalan komiikan hetket. Sama koskee politiikkaa ja seksiä. Vaaleissa on melankolinen pohjavire, haikeutta, jota voi olla ajoittain vaikea huomata rikottujen sopimusten, pikkumaisten petosten, hilpeiden sutkausten ja julman ilkeyden lomasta. Vaaleissa kaikilla – paitsi Paulilla, armoitetun valaistumat-tomalla viattomalla – on jotakin menetettävää, minkä takia he yrittävät epätoivoisesti voittaa. Se voi kuulostaa melko amerikkalaiselta mutta lienee vain inhimillistä.
Manohla Dargis ("High School High", LA Weekly, 21.4.1999) AA 14.5.2015
No comments:
Post a Comment