A vintage KAVI 35 mm print deposited by Suomi-Filmi viewed at Cinema Orion, Helsinki (Pawlikowski's Poland), 26 May 2015
A stark Tadeusz Konwicki movie. A woman and a man, Wala and Michał, have a clandestine meeting in a little room in a little hotel in a little town during All Souls' Day holiday. Overwhelming memories from wartime love affairs, seen in long flashbacks, haunt them.
I was too young to understand Zaduszki when I saw it on television 45 years ago but it still managed to impress me even then. The film has stood the test of time well.
Konwicki (1926-2015) was a distinguished modern writer but he was equally accomplished as a film-maker. He puts to use a rich array of cinematic means in Zaduszki (interesting angles, field sizes, montages, inserts, handheld shots, a swirling 360° carousel shot, subjective shots and majestic olympic extreme long shots).
But most relevantly, Konwicki knows the power of the close-up of the human face; even the image during the opening credits is a close-up. I was especially impressed by the soulful performances Konwicki receives from Ewa Krzyżewska in the female lead and Michał's two previous significant women, Elżbieta Czyżewska (as the partisan lieutenant) and Beata Tyszkiewicz (code name "Katarzyna"). It is mostly for them that I look forward to revisiting Zaduszki again.
The affinity to Hiroshima, mon amour is clear, but not in imitation. Rather Alain Resnais and Marguerite Duras may have inspired Konwicki to be daring, combining the historical and the intimate in this way. These men and women live history in their soul and in their flesh.
Politically, Zaduszki is surprising in its wide understanding of the political contradictions in Poland during WWII and the following civil wars. Konwicki plays by the rules of the current establishment to a certain degree but refuses to simplify things. He feels for all of them.
Zaduszki is a poetic vision of a deep unrest. It is a psychological post-war film. There is also a Holocaust element in the story of Mr. Goldapfel whose family was murdered and home destroyed during the war.
The soundtrack is an interesting compilation with many songs (including "Warszawianka" and "Dzis do ciebie przyjac nie moge"), organ music, marches, and sound effects treated musically.
The cinematography is based on grayness, apathy, and rain. Yet there is a special intensity and sensuality in the imagery, and the lyrical montages often involving flying birds are eloquent.
The used print is still quite watchable. In some shots the visual quality is perfect, but usually the look is slightly duped in a regular kind of way.
BEYOND THE JUMP BREAK OUR PROGRAMME NOTE BY PETTERI KALLIOMÄKI
BEYOND THE JUMP BREAK OUR PROGRAMME NOTE BY PETTERI KALLIOMÄKI
Tadeusz Konwicki (1926–2015) on sodanjälkeisen ajan huomattavimpia puolalaisia kirjailijoita sekä merkittävä elokuvantekijä, mutta Suomessa hänet tunnetaan suureen maineeseensa verrattuna huonosti. Vain kolme hänen kirjoistaan on käännetty suomeksi (kansainvälinen läpimurtoteos Puolalainen unikirja, 1963, alkujaan undergroundina julkaistu Pieni ilmestyskirja, 1979, sekä Isoäitini tarina, 1987). Konwickin elokuvallisista töistä ovat meillä tutuimpia hänen Jerzy Kawalerowiczin elokuviin Nunna ja paholaiset (1960) sekä Faarao (1965) laatimansa skenaariot; hänen kuusi omaa ohjaustyötään ovat sen sijaan olleet vuosikymmenten ajan lähes täysin unohduksissa.
Konwickin toisen ohjaustyön ja ensimmäisen soolo-ohjauksen Taru rakkaudesta alkuperäinen nimi Zaduszki merkitsee pyhäinpäivää, Puolassa edelleen 1.11. vietettävää vainajien muistopäivää. Tarina seuraa kahden nuoren pakoretkeä maalle, heidän yritystään viettää yhdessä läheinen, intiimi viikonloppu. Sodassa kuolleiden rakastettujen muistot kiilavat kuitenkin jatkuvasti heidän väliinsä, eikä suhde saa täyttymystään kuin kouristuneen väkivaltaisissa merkeissä. Parin yhteisestä taustasta saamme tietää tuskin mitään. On kuin heillä ei yhteistä historiaa olisikaan, vaan että he olisivat ajautuneet yhteen silkkojen yksilöllisten ja kollektiivisten sota-traumojen ajamina.
Konwickin neljä ensimmäistä ohjaustyötä – jotka kaikki perustuvat hänen omiin alkuperäistarinoihinsa ja käsikirjoituksiinsa – ovat toistensa päivänselviä sisartöitä. Kesän viimeinen päivä (1958, yhteisohjaus loistavan kuvaaja Jan Laskowskin kanssa), Taru rakkaudesta, Salto eli Hyppy tuntemattomaan (1965) sekä Jak daleko stąd, jak blisko (1971) ovat kaikki nykyhetkestä käsin avautuvia, sirpaleisia tilintekoja sota-ajan muistojen kanssa. Taru rakkaudesta operoi nelikosta poliittisesti kiehtovimmalla alueella. Konwicki oli Wajdan tavoin viettänyt suuren osan teinivuosistaan tasavaltalaisen vastarintaliikkeen Armia Krajowan, Puolan Kotiarmeijan riveissä. 1940–50-lukujen kommunistinen propaganda oli pyrkinyt vähättelemään liikkeen merkitystä, ja esimerkiksi Wajda oli pakotettu esittämään sen jäsenet gangsterinomaisina hahmoina esikoisohjauksessaan Sukupolvi. Taru rakkaudesta sen sijaan näyttää Kotiarmeijan järjestäytyneenä, sankarillisenakin ryhmänä (Edmund Fettingin näyttelemä Michałin hahmo taistelee sen riveissä takaumajaksoissa). Toinen ryhmä, mihin tarinassa viitataan huomattavasti kielteisemmässä hengessä, on sodan jälkeen kansantasavaltaa vastaan operoinut NSZ, Narodowe Siły Zbrojne; heitä vastaan kommunistipoliitikon tytär Wala taistelee omissa takaumissaan. Michałin ja Walan suhteen kuvaus sisältää siten yksilötason tai silkan ihmissuhdekertomuksen yläpuolelle kohoavia merkityksiä, ja tarinan epätodennäköiseltä tuntuva – mutta kieltämättä kaunis – ”happy end” sisältää toiveunen yhtenäisen kansakunnan synnystä.
Petteri Kalliomäki 26.5.2015
FILM POLSKI: ZADUSZKI
Film fabularny
Produkcja:
Polska
Rok produkcji:
1961
Premiera:
1961. 12. 05
Gatunek:
Film psychologiczny
Czarno-biały, 2654 m, 97 min
Plenery: Mikołajki, Baranowo k. Mikołajek.
Studium psychologiczne: historia dwojga ludzi, którym tragiczne przeżycia wojenne odebrały wiarę w szczęście, rodząc lęk przed silnym uczuciem. Michał i Wala spędzają weekend w małomiasteczkowym hoteliku. Wracają wspomnienia. Michał w czasie wojny kochał dwie dziewczyny - partyzanckiego porucznika "Listka", która zginęła w okrążeniu, i "Katarzynę", sanitariuszkę, o której śpiewano partyzanckie piosenki. Kiedy spotkał ją po wojnie, nie znalazł jednak u niej zrozumienia. Natomiast Wala, córka komunisty, kochała chłopca z NSZ, "Satyra", zawdzięczała mu życie. Starała się, by po wojnie wrócił do normalnego życia, lecz kiedy on zdecydował się ujawnić, zginął z rąk swoich byłych kolegów, uważających go za zdrajcę . . . Michał i Wala nie potrafią się głębiej zaangażować, ale lęk przed samotnością jest silniejszy, pozostaną razem.
Ekipa
Reżyseria
Tadeusz Konwicki
Reżyser II
Zbigniew Chmielewski
Współpraca reżyserska
Władysław Ikonomow
Urszula Orczykowska
Scenariusz
Tadeusz Konwicki
Zdjęcia
Kurt Weber
Operator kamery
Antoni Nurzyński
Współpraca operatorska
Wiesław Rutowicz
Janusz Zachwajewski
Zygmunt Krusznicki
Scenografia
Jarosław Świtoniak
Współpraca scenograficzna
Eugeniusz Bożyk
Henryk Żeligowski
Kostiumy
Marian Kołodziej
Dźwięk
Stanisław Piotrowski
Współpraca dźwiękowa
Antoni Górecki
Tadeusz Kondziela
Montaż
Wiesława Otocka
Współpraca montażowa
Krystyna Komosińska
Charakteryzacja
Halina Sieńska
Współpraca charakteryzatorska
Jadwiga Świętosławska
Anna Tańska
Kierownictwo produkcji
Jerzy Rutowicz
Kierownictwo produkcji II
Zygmunt Wójcik
Współpraca produkcyjna
Jan Włodarczyk
Zbigniew Tołłoczko
Produkcja
Studio Filmowe Kadr
Atelier
Wytwórnia Filmów Fabularnych (Wrocław)
Laboratorium
Wytwórnia Filmów Fabularnych (Łódź)
Prawa autorskie
Studio Filmowe Kadr
Obsada aktorska
Ewa Krzyżewska
Wala
Edmund Fetting
Michał
Elżbieta Czyżewska
porucznik "Listek"
Beata Tyszkiewicz
Katarzyna
Andrzej May
"Satyr"
Jadwiga Chojnacka
właścicielka hoteliku
Włodzimierz Boruński
Goldapfel
Gustaw Lutkiewicz
"Kozak"
Kazimierz Opaliński
Skotnicki
Aleksander Sewruk
"Szary", komendant oddziału partyzanckiego
Mieczysław Voit
"Derkacz", dowódca oddziału NSZ
Halina Buyno
Skotnicka
Emilia Ziółkowska
matka Wali
Czesław Piaskowski
partyzant AK
Franciszek Pieczka
Heniutek
Jerzy Kaczmarek
Gałecki
Ryszard Ronczewski
"Cichy"
Mieczysław Waśkowski
partyzant AK
Kazimierz Wilamowski
partyzant AK
Mieczysław Łoza
partyzant; nie występuje w czołówce
Leopold Rene Nowak
partyzant; nie występuje w czołówce
No comments:
Post a Comment