Октябрь / Lokakuu / Oktober [Ottobre] (Sovkino – SU 1928) D, SC: Sergei M. Eisenstein, Grigori V. Alexandrov; DP: Eduard K. Tisse, asst. Vladimir Popov, Vladimir S. Nilsen; AD: Vasili I. Kovrigin; ass D: Maxim Strauch, Mikhail Gomorov, Ilya Trauberg; M for cinema orchestra: Edmund Meisel; C: Vasili N. Nikandrov (Lenin), Nikolai Popov (Kerensky), Boris N. Livanov (Tereshchenko, a minister in the Provisional Government), Sokolov (Vladimir A. Antonov-Ovseyenko), Nikolai I. Podvolsky (himself), Lyashchenko (Konovalov), Chibisov (Skobelev), Mikholev (Kishkin), Smelsky (Verderevsky), Ognev (himself – the sailor who fired the signal from the “Aurora”), Eduard K. Tisse (a German officer), Leningrad workers, Red Army soldiers, sailors from the Baltic Fleet of the Red Navy; filmed: 1927; first private screenings: 14 + 23.1.1928, Moscow; première: 14.3.1928; orig. l: 9317 ft. / 2800 m; 35 mm, 2882 m, 124' (20 fps);
Sonorized 2K DCP with English subtitles from Filmmuseum München – the 2012 restoration supervised by Stefan Drössler for ARTE – the original Edmund Meisel score orchestrated by Bernd Thewes – Rundfunk Sinfonieorchester conducted by Frank Strobel – 124 min (with overture and final credits)
Viewed at Cinema Orion, Helsinki (History of the Cinema, Centenary of the Russian Revolution), 30 Nov 2017
I saw this 2012 restoration of October for the first time and also heard the Edmund Meisel score for the first time. I have had access to the dvd but I can be patient when I think that there will be a chance to see a movie on screen.
October has a powerful general drive, but it is also full of baroque digressions. The overall structure and the total impact of the movie made the best sense for me in this screening, thanks to the contribution of the music. There is a musical dynamics to the film itself: fast action sequences alternate with those of rest, relaxation, sadness, even depression. Among other things, October is an essay in the philosophy of time, and music helps make better sense of it.
I blogged about October's The Canon Revisited screening in Pordenone in 2015 when an Österreichisches Filmmuseum print was shown instead of this restoration which everybody was expecting.
Not wanting to repeat observations of 2015 I merely list scenes I was especially impressed by today:
– scenes of suffering, hunger, and winter
– the epic staging at the Finland Station
– the First Machine Gun Battalion
– Lenin's hideaway after the July Days: a straw hut by a foggy lake
– the ecstasy of the dance scenes
– the montage of world clocks
October is a grandiose film, a disturbing piece of epic poetry. It is marred by a caricature approach to the dramatis personae, weakening even Bolshevik figures (Nikandrov as Lenin). The overdone propaganda agenda diminishes the work. In classics of the antiquity, starting with the Iliad, the opponent was never ridiculed.
October is a visually magnificent work of camera art, full of challenging night sequences and montages.
This version is engrossing because of the happy marriage of image and music. It suffers slightly from a visual quality which is quite watchable but not yet the best possible.
OUR PROGRAM NOTE BY PETER VON BAGH BEYOND THE JUMP BREAK:
OUR PROGRAM NOTE BY PETER VON BAGH BEYOND THE JUMP BREAK:
Oktjabr
Lokakuu / Oktober
Neuvostoliitto 1927. Tuotantoyhtiö: Sovkino. Ohjaus: Sergei Eisenstein. Käsikirjoitus: Eisenstein, Grigori Aleksandrov. Kuvaus: Eduard Tisse. Lavastus: Vasili Kovrigin. Leikkaus: Eisenstein. Pääosissa: työläinen Nikandrov (Lenin), N. Popov (Kerenski), B. Livanov (ministeri Tereshtshenko), Eduard Tisse (saksalainen), Leningradin työläiset ja asukkaat. Helsingin ensiesitys: 28.11.1969 Cinema – televisiolähetyksiä: 2.11.1967 MTV2, 16.11.1979 YLE TV1, 15.11.1987 YLE TV2, 10.11.2007 YleTeema [Teemalauantai: Venäjän vallankumouksesta 90 vuotta] – VET 71290 – K12 –vuoden 1967 sonorisoitu rekonstruktio, jossa on kompilaatio Dmitri Shostakovitshin sävellyksistä 104 min
Lokakuu on yksi Venäjän vallankumouksen kymmenvuotisjuhlia varten tuotetuista elokuvista. Sen lähtökohtana on amerikkalaisen reportterin John Reedin kuuluisa teos ”Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa.” Lokakuun väkevä kuvasto on erottamattomasti realistista ja mytologista – vallankumouksen suurta historiallista hetkeä ja merkitystä vastaa tyylillisesti hurmioitunut paatos – ja sellaisena se on tullut satojen uutiskatsausten kautta tunnetuksi: koska itse vallankumouksen päivistä ei ole juuri mitään filmimateriaalia, on Eisensteinin rekonstruktio luonut tajuntaamme peruskuvat siitä, miltä näyttivät lokakuun päivät, millainen oli niiden kollektiivinen kokemus. Eisensteinin työryhmällä oli käytettävissään rajoittamattomat mahdollisuudet: aidot tapahtumapaikat Talvipalatsista lähtien, tuhansia avustajia, joista suuri osa eli elämäänsä uudelleen. Tässä suhteessa teos tulee lähelle niitä 1920-luvun alun merkittäviä massanäytelmiä, joissa kymmentuhantiset joukot esittivät vallankumouksen avainhetkiä, esim. juuri Talvipalatsin valtauksen.
Suurten spektakulääristen kohtauksien – Pietarin sillat nostetaan työläisten eristämiseksi: kuollut hevonen putoaa veteen – ja kollektiivisen nousun suoran voiman rinnalla Lokakuu sisältää paljon melkein koukeroista aineistoa, joka kertoo intohimoisesta, yhä uusien todellisuuden tasojen kartoituksesta ja suhteuttamisesta. Jokainen esine on sielutettu, panostettu täyteen historiallisia ja metaforisia merkityksiä. Monet jaksot ovat kouluesimerkkejä siitä intellektuaalisesta montaasista, josta Eisenstein samanaikaisissa teoreettisissa kirjoituksissaan puhui. Näin esim. uskonnon perusolemusta kartoittava jakso, jossa erilaiset palvonnan kohteet, amuletit, pytyt ja potat luovat irvokkaan, esineellisen näkökulman ihmiskunnan historiaa niin pitkälle hallinneeseen touhuiluun.
Monet nimihenkilöt on dramatisoitu, ja Lokakuussa nähdään ensimmäiset fiktiiviset kuvat Leninistä, mm. saapuminen Suomen asemalle. Nikandrov-niminen työläinen avaa pitkän ja muistettavan Lenin-tulkintojen sarjan, joista yksi hartaimmista tuli olemaan Maksim Shtrauh, Eisensteinin läheinen ystävä ja assistentti Lokakuussa. Kuuluisimpiin jaksoihin kuuluu Kerenskin esittely. Mies nousee portaita, välitekstit kasaavat epiteettejä: ylipäällikkö… sota- ja laivastoministeri.. pääministeri… isänmaan ja vallankumouksen toivo… tsaarin lakeija… demokraatti tsaarin ovella – ja hiipparin kävelyn väliin leikataan kuvasarja riikinkukon pyrstösulkien avautumisesta.
– Peter von Bagh (Elokuvan historia, 1975)
ARTE 15.2.2012
1917 brodelt es in Petrograd: Der Zar ist zwar gestürzt und die Übergangsregierung bereits an der Macht, doch für die breite Bevölkerung ändert sich nichts. Hunger und Elend treiben die wütenden Arbeiter auf die Straße. Lenins Rückkehr aus dem Exil befeuert die Rebellion der Arbeiter. Er fordert die sofortige Abschaffung der seiner Meinung nach bürgerlichen und unfähigen Übergangsregierung. Die Petrograder demonstrieren, aber zunächst kann ihr Aufbegehren niedergeschlagen werden. Doch die Widerstandsbewegung lebt weiter fort.
Der Stummfilm "Oktober" wurde zehn Jahre nach der Oktoberrevolution von dem sowjetischen Exekutivkomitee anlässlich des zehnjährigen Jubiläums in Auftrag gegeben. Regisseur Sergej Eisenstein erzählt die historischen Geschehnisse in einem monumentalen Stummfilm nach. Dabei kommentiert er die historische Entwicklung durch suggestive Montagen und unterläuft mit seinen ironischen Bildfindungen vordergründiges Revolutionspathos, was prompt dazu führte, dass der Film nach seiner Uraufführung am 14. März 1928 in den Archiven verschwand. Einige Szenen des Spielfilms wurden wie historisches Nachrichtenmaterial aus dem Film geschnitten und aufbereitet. Außer diesen Filmfragmenten war "Oktober" in der Sowjetunion nicht mehr zu sehen.
Erst in den 60er Jahren gibt es erste Ansätze zu einer systematischen Rekonstruktion. Ein Duplikat der integralen Fassung aus dem Staatlichen Russischen Filmarchiv befindet sich im Filmmuseum München, das für die Berlinale 2012 eine HD-Restaurierung seiner Kopie unter Einbeziehung von Materialien aus dem Eye Filminstitut (Amsterdam), British Film Institute (London) und Bundesarchiv-Filmarchiv (Berlin) vornahm.
Regisseur Eisenstein, berühmt geworden durch seinen Stummfilm "Panzerkreuzer Potemkin" (1925), hatte ursprünglich geplant, einen weitaus größeren Zeitraum in "Oktober" zu behandeln. Er wollte neben der Februarrevolution, den Juli-Tagen und der Oktoberrevolution auch die Nachwirkungen der Revolution und den folgenden Bürgerkrieg darstellen. Aufgrund von Zeit- und Geldmangel wurde diese Idee verworfen. Die stalinistische Zensur verbot vor allem die Passagen, in denen Eisenstein dem in Ungnade gefallenen Leo Trotzki ein Denkmal setzte.
Trotzki, der während der Oktoberrevolution Präsident des Petrograder Rates war, organisierte und leitete den Umsturz an der Seite Lenins. Jedoch wurde Trotzki 1927 als "Saboteur" aus dem Zentralkomitee und später auch aus der Partei ausgeschlossen. Die eliminierten Trotzki-Szenen sind in der restaurierten Fassung wieder enthalten. Unter anderem diskutiert er mit Lenin über den Umsturz und unterschreibt mit Widerwillen sein Votum für die Revolution. Seine berühmten Worte "Den Worten folgen Taten" wurden in der zensierten Version Antonov-Ovseenko (Sekretär des militär-revolutionären Komitees) in den Mund gelegt.
Das Besondere der neuen Fassung ist, neben der Nachstellung der unzensierten Filmversion, die rekonstruierte Filmmusik von Edmund Meisel, der 1928 die Musik zur deutschen Fassung des Films geschrieben hat. "Oktober" war seine zweite Zusammenarbeit mit Sergej Eisenstein, in der er seine beim "Panzerkreuzer Potemkin" gewonnenen Erfahrungen weiter ausbauen wollte; das Resultat ist eine innovative Filmmusik, die mit ihrem geräuschhaften Klang und ihren mechanischen Rhythmisierungen wie ein Vorbote der Punk- und Technomusik wirkt.
Edmund Meisel (1894-1930) gilt als der große Neuerer der Stummfilm-Musik, der Filmen durch die vollkommene Verschmelzung von Musik und Bildschnitt eine bezwingende Wirkung gab. Seine Kompositionen zeichnen sich durch starke Rhythmisierungen und eine karge, fast bruitistische Klangsprache aus - auf diesen Prinzipien baut er auch Filmmusik zu Oktober auf, in der er den Lauf der Geschichte, und damit den Ausbruch der Revolution, mit Hilfe der Musik zu konkretisieren versucht.
No comments:
Post a Comment