Leena / Meet the Bride (in the presence of Heidi Krohn)

Leena (1954): Heidi Krohn. Photo from: KAVI / The private collection of Heidi Krohn.

Leena / Meet the Bride (1954). The dealer Könssi (Matti Lehtelä) and Leena (Heidi Krohn). Photo from Elonet. Please click to enlarge the image.

Дерзкая девушка.
    Suomi 1954. PC+P: Veikko Itkonen. D: Sakari Jurkka. SC: Roy [Tapio Vilpponen]. DP: Kalle Peronkoski. AD: Roy [Tapio Vilpponen]. M: George de Godzinsky. Makeup: Mia Aaltonen, Sirkka Kaski. Choreography: Jaakko Lätti. ED: Veikko Itkonen. Järjestäjä: Lennart Lauramaa.
    C: Heidi Krohn (Leena Jonsson alias Mademoiselle du Pont alias Kaisa), Matti Oravisto (Lauri Huurros), Eija Karipää (reporter Salava, ”Nappula”), Mia Backman (Mrs. Consul Sanni Huurros), Paavo Jännes (Professor Möller), Arvo Lehesmaa (Professor Örn), Holger Salin (Tiirikka-Eemeli [Picklock Emil]), Fritz-Hugo Backman (Consul Klaus Huurros), Aku Korhonen (Männikkö, editor-in-chief of Iltatorvi [Evening Bugle]), Heikki Savolainen (butler), Matti Lehtelä (Könssi), Hannes Veivo (Ville), Leo Riuttu (Doctor Jurvanto), Kerttu Salmi (Jonssonska), Matti Aulos (department head at the department store), Leo Jokela (photographer).
    Helsinki premiere: 31.12.1954 Allotria, Capitol – VET: A-5387 – S – 2100 m / 77 min
    In the presence of Heidi Krohn.
    A vintage 35 mm KAVI print viewed at Cinema Orion, Helsinki (Veikko Itkonen), 1 August 2018

Veikko Itkonen was one of the most important independent producers during the studio era of the Finnish cinema. Heidi Krohn was his most important star, a radiant talent famous for her eyes that shone like stars. Today we had the great honour to welcome Heidi Krohn in person, still radiant, her eyes still shining. She introduced Leena, her debut film.

Heidi Krohn was our Audrey Hepburn of the 1950s, with innate grace and charm, a gentle but irresistible presence and an ability to transcend flimsy plots and characterizations. She was a sunny personification of the new post-war generation, an embodiment of joy and goodness.

Itkonen first cast her in three comedies: Leena, Tähtisilmä [Starry Eyes], and Tyttö tuli taloon [The Girl Came to the House] and then to a major tragic role in Silja, nuorena nukkunut [The Maid Silja], a profoundly moving role in a story based on the novel by the Nobel laureate F. E. Sillanpää.

Leena is a light entertainment movie, a musical comedy and a romantic comedy.

We first meet Leena as a pickpocket in a department store. Follows a comedy of misunderstandings and impersonations, and when the thicket of pretense grows impenetrable, Leena must flee. Contemporary critics reproached that the plot was a copy of the Hollywood entertainment formula. Which it is, and the formula is equally familiar in European mainstream entertainment.

Plot here is merely an excuse for the jeu d'esprit. This kind of light and elegant comedy spirit had been introduced to the Finnish cinema by Valentin Vaala, and Leena has many moments worthy of this precious tradition. The beloved actor Sakari Jurkka here debuted as a director; with his sunny disposition he makes the most of this froth.

Like in Vaala's comedies, there is a deeper sense in the play with identities: our formal and official roles are not what matter most. Veikko Itkonen, Sakari Jurkka, and Heidi Krohn have an instinctive touch in this fundamental dimension of comedy and play.

Experienced professionals contributed in all departments: Kalle Peronkoski as cinematographer, George de Godzinsky as composer, Tapio Vilpponen as art director. The cast is full of faces familiar from the films of the golden age, even in fleeting roles, such as a pokerfaced Leo Jokela as a photographer.

The vintage print had usually good visual quality, but there were occasional damage marks in the first reel.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY RIIKKA PENNANEN:
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY RIIKKA PENNANEN:

Leenan tuotanto käynnistyi, kun Veikko Itkonen oli kiinnittänyt huomionsa Heidi Krohniin, toisen vuosikurssin teatterikoululaiseen, professori Eino ja näyttelijä Kerttu Krohnin tyttäreen. Lavastajana ja Suomi-Filmin Uutisaitan päätoimittajana tunnettu nimimerkki Roy alias Tapio Vilpponen laati nopeasti komedia- ja veijariviritteisen käsikirjoituksen. Elokuvan ohjaajaksi Itkonen kiinnitti ensikertalaisen, Sakari Jurkan. Elokuvanteon piti alkaa kesällä 1954, mutta hanke siirtyi syksyyn näyttelijälakon vuoksi.

Viivästys johti siihen, että Heidi Krohnin piti valita joko Leena tai Teatterikoulu. "Menin kotiin ja mietin ankarasti, mitä tekisin. Olin siihen asti lähinnä itkenyt koulun vessassa, sillä mikään ei tuntunut sujuvan Teatterikoulussa. Eihän minulla ollut silloin vielä minkäänlaista elämänkokemusta, teatterissa työskentelemisestä puhumattakaan. Koin siirtymisen elokuvanteon pariin hyvin vapaut-tavana: ihanaa, nyt minä lähden!" Krohn kertoo elämäkerrassaan Heidi Krohn - Elämäni kivet.
Leenan hyvä yleisömenestys sai tuottajan jatkamaan yhteistyötä näyttelijättären kanssa — seurasi Tähtisilmä ja vielä kaksi muutakin elokuvaa, joissa Heidi Krohnilla oli keskeinen naisrooli. Krohn ei palannut Teatterikouluun, mutta on kertonut elokuvissa saadun menestyksen edesauttaneen häntä myöhemmin teatteriuralla.

Tuottaja Veikko Itkonen nähdään kameran edessä kahdessa pikkuroolissa, miehenä tavaratalossa ja lentokoneen kapteenina. Tuotantoyhtiön studiopäällikkö ja järjestäjä esittävät tavaratalon etsiviä, Suomi-Filmin studiopäällikkö Eino Räisänen konstaapelia. Suomi-Filmistä on elokuvaan lainattu myös uutiselokuvaaja Väinö Kolhonen, "Tommo", kameroineen.

Leena myytiin Neuvostoliittoon, jossa sitä esitettiin Röyhkeä tyttö -nimisenä. Se osallistui myös ensimmäiselle ulkomailla pidetylle suomalaisen elokuvan viikolle Moskovassa marraskuussa 1956.

- Toim. Riikka Pennanen Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.