Andy Warhol Screen Tests, Reel #18

Andy Warhol Screen Tests: Nico (Hershey), 1966

Andy Warhol Screen Tests: Lou Reed (Hershey), 1966

US 1964–66. Andy Warhol.  
    Reel 18
    The films can be screened at 16 fps or 18 fps. We screened them at 18 fps.
    16 mm, b&w, silent, 18 fps, 40 min   
    US © 1999 Andy Warhol Museum, Pittsburgh.
    16 mm prints from MoMA Circulating Library screened at Cinema Orion, Helsinki (Andy Warhol 90, Nico 80), 22 Aug 2018

#1 Nico (Hershey) (1966) ST 246
    Camera exercises back and forth, from side to side, swinging, stuttering, crawling while Nico enjoys a Hershey bar. She laughs.

#2 Rosebud (1964) ST 283
     Rosebud Felieu-Perret. Unflinching, sculptural, staring. The embodiment of the "don't blink" agenda.

#3 Chip Monck (1966) ST 221
    The future lighting designer of Woodstock. Arrogant, smoking, face half cut by shadow.   

#4 Susan Sontag (1964) ST 322
    Sporting large sunshades she sits crossing her hands over her ankles. Unsmiling. With a touch of sadness, ennui. She keeps changing her position on the chair. Each one of these tests has a different visual approach.

#5 John Palmer (1964) ST 254
    The Warhol's associate who invented the concept of Empire. His look is what we in Finnish call syrjäkarein. Not looking directly but with eyes turned to the side: sideways, obliquely, with a slanted look.

#6 Richard Markowitz (1964) ST 204
    The composer. A frontal view. A thin shadow crosses his face. Sadness, pain, disappointment.

#7 Isabel Eberstadt (1964) ST 87
    The influential figure of the fashion scene. Her head is askew. Her head droops. Not without a smile.

#8 John Cale (Eye) (1966) ST 39
    An extreme close-up of John Cale's Eye. The field size changes until we see more and recognize his face.

#9 Lou Reed (Hershey) (1966) ST 271
    A parallel to Nico's Hershey Bar film. Again the camera is doing physical exercises, as if checking its various possibilities, including time lapse.

#10 Star of the Bed (1964) ST 327
    Unidentified even in the Andy Warhol Catalogue raisonnée. A handsome guy smiles, full of happiness, to the rhythm of music which we don't hear.

The people are not identified in the films. There is no text and no sound.

Andy Warhol's Screen Tests are a unique contribution in the history of art: how to portray the human face.

The closest parallel is to painted and drawn portraits.

Often I'm thinking about sculpture. Particularly when the movement of the head shows us many sides of it.

Today we live in the Age of the Selfie. The Screen Tests are the opposite of the selfies, but there is a similar attitude of narcissism.

These are literally exercises, about learning to film, nonchalantly clumsily in many ways. "Only by your mistakes you can learn", said Ingvar Kamprad.

The Griffithian insight of the close-up is reinvented: the unique invention of the hugely magnified close-up of the living human face. Like it had never been seen before. This is the connection between Griffith, Bergman and Warhol.

Timeless. Haunting.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY MIKA TAANILA:
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY MIKA TAANILA:

Andy Warhol (1928–1987) kuvasi vuosina 1964–66 yli 500-osaisen lyhytelokuvasarjan Screen Tests, joista on säilynyt 472 elokuvaa. Sarja koostuu 16-millisistä yhden kelan pituisista leikkaamattomista kamerarullista (à n. 4 min), joissa henkilö istuu kameran edessä periaatteessa tekemättä mitään erityistä. ”Älä räpytä silmiäsi,” oli yleensä ainoa ohje kuvauksissa. Alkuperäinen innoittaja sarjalle oli New Yorkin poliisilaitoksen vuonna 1962 julkaisema kirjanen ”The Thirteen Most Wanted”, joka koostui poliisiarkiston ottamista rikollisten kliinisistä kasvokuvista. Warhol oli innostunut myös valokuva-automaattien standardimaisista muotokuvista, ja oli käyttänyt niitä eräiden maalaustensa lähtökohtina.

Warhol kuvasi elokuvallisia muotokuviaan The Factoryssa spontaanisti vailla etukäteis-suunnitelmia. Aluksi hän kutsui niitä ”still-kuviksi” ja ”elokuvamuotokuviksi”, mutta alkoi käyttää niistä systemaattisesti nimikettä ”screen tests” (”koekuvaukset”) vuoden 1965 lopulla, jolloin hän alkoi myös esittää niitä erilaisina koosteina yhdessä muiden elokuviensa kanssa.

Warhol ihaili perinteisen Hollywoodin glamouria ja metodeja. Screen Tests -sarjaa voi kat-soa myös Hollywood-studioiden mykkäkauden (ja miksei nykyelokuvankin) standardimaisten teknisten koekuvausten parodiana. Niissä näyttelijä istutettiin kameraan eteen ja pyydetään ottamaan erilaisia ilmeitä ja eleitä, hänen kasvojaan kuvataan eri suunnista ja usein testin tarkoituksena oli kokeilla myös erilaisia meikkejä ja valaisun vaikutusta kasvonpiirteisiin, ts. mitata kaavamaista fotogeneettisyyttä.

The Factoryn dekadentissa ilmapiirissä ”testikuvaukset” muuttuivat kuitenkin välittömästi itsenäisiksi taideteoksiksi, tähtiteollisuuden vaatiman nöyryyttävän itsensä kauppaamisen irvikuviksi. Warholin staattiset ”soveltuvuuskokeet” ovat yhtä aikaa groteskia pilaa elokuvateollisuudesta ja meditatiivisia, lähes abstrakteja elokuvia ihmiskasvojen salaperäisestä topografiasta.

Hypnoottinen Screen Tests -sarja on warholilaisen elokuva-ajattelun huipentuma, äärim-mäistä minimalismia, jossa taiteilija halusi keksiä elokuvan uudelleen. ”Eikö olisikin fantastista, jos voisimme nähdä filmiltä kuinka 1600-luvun ihminen kävelee?” kerrotaan Warholin kiteyttäneen motiivinsa askeettisen tuijottelun taltiointiin.

Screen Tests -sarjassa mukana on Warholin taitelijakollegoita, muusikoita, aikansa julkkiksia, taidekriitikoita ja ylipäänsä hahmoja, jotka kuuluivat Warholin The Factoryn lähipiiriin vuosina 1964–66.

New Yorkin The Museum of Modern Art (MoMA) on koonnut levitystä varten Screen Testit 28 koosterullalle. Rullassa n:o 18 tapaamme mm. Nicon ja Lou Reedin poseeraavan suklaapatukka kädessään, Woodstockin valaisijan Chip Monckin, John Calen silmän, Empiren idean keksineen John Palmerin, kirjailija Susan Sontagin ja muotivaikuttaja Isabel Eberstadtin.

Mika Taanila 22.8.2018

Lähteet: Peter Gidal: Andy Warhol – Films and Paintings (1971, Studio Vista/Dutton), Victor Bockris: The Life and Death of Andy Warhol (1989, Fourth Estate), P. Adams Sitney: Visionary Film. The American Avant-Garde 1943–2000 (2002, Oxford University Press) ja muit