Andy Warhol: The Closet

Andy Warhol: The Closet, with Nico and Randy Borscheidt. Photo: The Museum of Modern Art (New York).

US 1966. Andy Warhol.
    Featuring: Nico, Randy Borscheidt.
    16 mm, b&w, sound, 66 min
    US © 1999 Andy Warhol Museum, Pittsburgh.
    16 mm print from MoMA Circulating Library screened at Cinema Orion, Helsinki (Andy Warhol 90, Nico 80), 22 Aug 2018

A film that approaches the territory of the Theater of the Absurd.

In the Screen Tests we have the image without sound. In The Closet we for a long time have a static view of closed doors while hearing dialogue from the inside, almost a case of "sound without image". But the closet doors are opened and we see Nico and Randy sitting inside.

They are supposedly perfect strangers. Why they are in the closet and why don't they get out we never know. The situation is similar to Luis Buñuel's The Exterminating Angel.

Nico and Randy have nothing terribly important to say but they seem to have a good time together.

The static camera becomes mobile. There are close-ups and jerky camera movements, picking details such as shoes and knees. The camera seems to have a life of its own. Sometimes it just ignores the people.

An hour of life in real time. Nothing happens, nothing is said. But the human presence is strong and memorable.

Andy Warhol was a predecessor of reality television, and he already went further.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY MIKA TAANILA:
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY MIKA TAANILA:

Mies ja nainen ovat vaatekaapissa. He eivät tunne toisiaan entuudestaan. He keskustelevat kaapin pimeydestä, sen ahtaudesta, siitä mitä vaatteita kaapissa on – lähinnä kravatteja – sekä mahdollisesta poislähdöstä. Välillä syödään voileipää ja tupakoidaan. Toisinaan kuullaan vain henkilöiden puhetta kuvan ulkopuolelta. Nainen pohtii, onko heidän välillään seksuaalista jännitettä. Mies vaikuttaa kaiken aikaa ujolta, nainen ajoittain äidilliseltä, kumpikaan ei lähde kaapista ulos elokuvan aikana.

Andy Warholin The Closet on arvoituksellinen elokuva. Halusiko Warhol kuvata aran homoseksuaalin tuntoja ”astua kaapista ulos” vai oliko mielessä kenties surrealistinen metafora ihmismielen sokkeloista à la Roman Polanskin Kaksi miestä ja kaappi (1958)? The Closetia on verrattu eksistentialistisessa otteessaan jopa sellaisiin klassikkonäytelmiin kuten Suljetut ovet (Sartre, 1941) ja Huomenna hän tulee (Beckett, 1953).

The Closetin kamarinäytelmän esittävät laulaja/näyttelijä Nico (Christa Päffgen) ja nuori opiskelija Randy Borscheidt. Heidän kemiansa on kiehtovaa seurattavaa. Molemminpuolinen kunnioitus ja hienotunteisuus on läsnä jokaisen otoksen eleissä ja katseissa. Kaapin mysteeri jää ratkaisematta. Borscheidtin puhe kuulostaa erehdyttävästi Warholin omalta matalalta ääneltä, kun hän mumisee ”mmmhh” ja vastaa muutamalla sanalla Nicon esittämiin kysymyksiin. Victor Bockrisin Warhol-elämäkerran mukaan Warhol tutustui Borscheidtiin ensimmäisen kerran kun Warholin silloinen poikaystävä Richard Rheem jäi kiinni syrjähypystään Borscheditin kanssa.

Underground-elokuvantekijä Barbara Rubinin ideasta alkunsa saanut The Closet kuvattiin alun perin osaksi Warholin kenties tunnetuinta elokuvaa Chelsea Girls (1966, Orionissa 2015 ja 2016), mutta muutamien esityskertojen jälkeen Warhol irrotti sen omaksi teoksekseen. Chelsea Girlsin vakiintuneen nykyversion aloittava mustavalkoinen Nico-jakso on kuvattu samassa sessiossa.

Mika Taanila 22.8.2018

Lähteet: Peter Gidal: Andy Warhol – Films and Paintings (1971, Studio Vista / Dutton), Victor Bockris: The Life and Death of Andy Warhol (1989, Fourth Estate), P. Adams Sitney: Visionary Film. The American Avant-Garde 1943–2000 (2002, Oxford University Press) ja muita.