 |
| Kahtia jaettu kansa. A blood-stained book from 1928. |
 |
| Rauhan ja sovinnon muistomerkki / Memorial of Peace and Reconciliation. Jämsä Cemetery, 1946, 2001. Sculptor: Heikki Häiväoja, |
FI 2016. P+D+SC: Noora Kytöharju. Cin: Oskar Repo. Aerial photography: Jani Töllikkö. M+S: Simo Orpana. ED: Mikael Leinonen, Noora Kytöharju.
Featuring: Tapio Hakonen, Hannu Ahlstedt, Veikko Lehtonen, Helvi Lehtonen, Risto Hakola.
Song: "On Jämsän pitäjästä tää laulu niin suruinen".
Film excerpts: – Punainen Suomi (1918), – Suomen parhaillaan käytävästä vapaustaistelusta (1918).
Radio transmissions: – Arja Paakkanen: Vuoden 1918 tapahtumista Jämsässä – Alun aikalaiskertomus: Elli Vuorinen – Kauhun ajoilta Jämsässä 1918: Edwin Mäkinen – Isä vankina Saarella: Tapio Hakonen.
Books referred to include: – Kärsimysten teiltä. Kymmenvuotismuistoja. Osakeyhtiö Hämeen Kansa, 1928. – Jukka Rislakki: Kauhun aika. Neljä väkivallan kuukautta keskisuomalaisessa jokilaaksossa. Helsinki: Vastapaino, 1995; uusittu ja laajennettu laitos: Helsinki, Ajatus, 2007.
Premiere: 9 Dec 2016 Ilveslinna, Jämsänkoski.
DCP from a H.264 digital file from Noora Kytöharju with English subtitles by Anne Aho. 30 min
Screened at Cinema Orion, Helsinki (Memorial Year 1918), 19 Dec 2018.
Kahtia jaettu kansa – Jämsänjokilaakson tarina is the first documentary film by Noora Kytöharju. It is a story about the aftermath of the civil war in 1918 in her native Jämsä.
There were no battles in Jämsä, yet there was a bloody retribution after the civil war. Only the relatives of the reds were willing to contribute to the interviews of this film.
A blood-stained copy of an old memorial book and a vintage dirge from 1918 introduce this film of testimonies. It is a history of deep divisions and memories that have only recently started to heal. An important role was played by the book Kauhun aika [A Time of Horror] by Jukka Rislakki in 1995 as well as the Memorial of Peace and Reconciliation by the sculptor Heikki Häiväoja in 2001.
Local histories have enriched our views in this memorial year of 1918, and Noora Kytöharju's film is a distinguished contribution to this development.
The deeply human presence of Elli Vuorinen (voice only), Tapio Hakonen, Hannu Ahlstedt, Veikko Lehtonen, Helvi Lehtonen, and Risto Hakola helps make these memories come alive in the present.
BEYOND THE JUMP BREAK: FROM THE PRESS MATERIAL AND THE FACEBOOK PAGE OF THE FILM:
BEYOND THE JUMP BREAK: FROM THE PRESS MATERIAL AND THE FACEBOOK PAGE OF THE FILM:
"Elokuva kertoo siitä, miten sisällissodan traumat ja muistot elävät yhteiskunnassamme edelleen. Tapahtumat sijoittuvat Jämsänjokilaaksoon, jossa keväällä 1918 sisällissodan tapahtumat kärjistyivät
laajamittaiseksi, punaisiin kohdistuneeksi puhdistukseksi.
Kytöharjun käsikirjoittama ja ohjaama elokuva antaa äänen paikallisille kasvoille ja pyrkii edistämään sisällissodan muistoihin liittyvää keskustelua. "
"Äänimaisemassa rautainen lapio osuu routaiseen maahan kerta toisensa jälkeen, muuten on aivan
hiljaista. Valokuvassa isoisä ja lapsenlapsi vastatusten pellon laidalla. Isoisä uskoutuu lapsenlapselleen:
'Kun olin nuori, niin minulla oli vaikeammat työt. Jouduin routaiseen maahan hautaamaan naapureita.’
Muistot kaikuvat vielä kiviseinissä ja peltomaassa. Nousevat pintaan kansalaiskeskustelussa, jota
käydään esimerkiksi netin keskustelupalstoilla ja nettijuttujen kommenttiosioissa."
https://www.facebook.com/kahtiajaettukansa/
https://www.facebook.com/events/639543692894888/
Noora Kytöharju, Facebook
8 January 2018· Tampere
Viime joulukuussa tuli kuluneeksi vuosi Kahtia jaettu kansa – Jämsänjokilaakson tarina -dokumentin ensi-illasta. Ilveslinnassa järjestetty tapahtuma keräsi salin täyteen katsojia, joka kertoo mielenkiinnosta aihetta kohtaan. Se kertoo myös siitä, että sisällissodan muistoja ja traumaa pitää vielä käsitellä. Jämsässä on vuoden 2018 aikana tulossa ensi-iltaan näytelmä: Tapaus Isomäki – From 1918. On hienoa, että keskustelu aiheen ympärillä jatkuu.
Olen miettinyt matkaa, jonka sain elokuvan kanssa kulkea. Matkaa, joka on opettanut minulle paljon. Ihmisiä, jotka ovat avanneet minulle muistonsa ja tulleet rohkeasti kameran eteen kertomaan niistä. Olen syvästi kiitollinen kaikesta.
Sisällissodan alkamisesta tulee kuluneeksi tammikuun 27. päivä sata vuotta. Muistot ja tarinat elävät keskuudessamme yhä. Itse olen kokenut tärkeäksi olla mukana muodostamassa sellaista tilaa, jossa näistä saa puhua. Toivon, että niistä puhutaan niin kauan kuin on tarve ja vielä sen jälkeenkin. Meillä on velvollisuus muistaa ja kertoa tapahtumista eteenpäin, jotta kaikilla olisi mahdollisuus muodostaa käsitys siitä, mitä Suomessa vuonna 1918 oikein tapahtui.
Itse haluan kiinnittää huomiota myös siihen asiaan, miten historiankirjoitus käsitteli sisällissodan tapahtumia sodan päättymisen jälkeen aina tänne 2000-luvulle saakka. Historiankirjoitus peilaa aikaansa, sen poliittisia päätöksiä ja tapahtumia. Politiikka ja yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttivat siihen, miten ja missä vaiheessa erilaiset tulkinnat sisällissodasta pääsivät julkisuuteen. Se että sisällissodan jälkeen ei syntynyt avointa keskustelua patosi osan muistoista vuosikymmeniksi julkisuuden muurin taakse. Muisto jakautui tuolloin kahtia.
RAUHAN JA SOVINNON MUISTOMERKKI (Työväenmuseo Werstas)
Sijainti: Hautausmaa, Jämsä
Suunnittelija: Heikki Häiväoja
Pystytysvuosi: 1946, 2001
Pystyttänyt yhteisö: Jämsän kunta/ Jämsän ja Jämsänkosken kunnat, seurakunnat ja suurimmat poliittiset puolueet
Muistomerkin kuvaus
Punaisten joukkohaudalla on Jämsän kunnan 1940-luvun puolivälissä pystyttämä muistomerkki. Muistokivi on punaista graniittia ja siinä on teksti: "1918 AATTEENSA PUOLESTA SORTUNEIDEN MUISTOKSI PYSTYTTI JÄMSÄN KUNTA". Vuonna 2001 pystytetty kaksiosainen "Rauhan ja sovinnon muistomerkki" on Jämsän ja Jämsänkosken kaupunkien, seurakuntien ja suurimpien poliittisten puolueitten yhteistyöhanke. Sen ensimmäinen osa on sijoitettu Jämsän kirkonmäelle lähelle sankarivainajien muistomerkkiä; toinen punaisten joukkohaudalle.
Muistomerkki on samaa punaista graniittia kuin vanha paasi, mutta kooltaan ja muodoltaan toistaa ensimmäisen osan palkkimaista muotokieltä. Muistomerkkiin on kaiverrettu 152 vuoden 1918 sisällissodassa surmatun, kaatuneen, vankileirillä menehtyneen tai kadonneen nimet. Muistomerkin on tarkoitus toimia kansan kahtiajakautumisen poistamiseksi ja estämiseksi sekä rauhan ja sovinnon merkiksi uudelle vuosituhannelle siirryttäessä.
Muita tietoja
Ryhmäteloitukset Jämsässä alkoivat helmikuun puolivälin jälkeen ja jatkuivat pitkälle toukokuuhun. Kaikkiaan teloitettiin noin 80 henkilöä. Mukana oli myös naisia, mutta useimmiten uhri oli työväenliikkeessä aktiivisesti toiminut miespuolinen työmies tai torppari. Kun mukaan lasketaan myös vankileireillä nälkään kuolleet, rintamilla kaatuneet ja kadonneet jämsäläiset, kansalaissodan johdosta pitäjä menetti 152 punaiseksi katsottua kuntalaista. Taisteluita kunnan alueella ei ollut.
Lähdetiedot
HS 19.2.1995; Jämsän kotiseutusivusto. Ks. myös http://keski-suomi-portaali.fi/kunnat/jamsa.php?id=nahtavyydet&open=4
No comments:
Post a Comment