Muistikatkoksia / Zaćmienia / Blackouts

Tampere Film Festival (TFF) / National Competition 3.
7.3. THU/TO 11:00 | PLEVNA 5 |
111 min
D: Oliwia Tonteri, Jerem Tonteri | Finland 2018 | Documentary | 53 min
    In Finnish, Hebrew and Polish with Finnish / Polish and English subtitles.
   ♪ "Pożegnanie Ojczyzny" / "Polonez Ogińskiego" / "Farewell to My Homeland" (Michał Kleofas Ogiński) (1794).
    Jerem Tonteri's master's thesis Recollection on the Aalto University page.

TFF: "The Blackouts is an essay that tells the story of a family moving from Finland to Poland in search of their roots. Living in Warsaw, they face the hustle and bustle of a city scorched by its tragic past. In this documentary, we see their broken memories. A child losing her culture since moving to another country. A family with lost Jewish traditions between generations. A city demolished in Second World War. They all miss something. There is a hole in their memory."

"The Blackouts kertoo tarinan perheestä, joka muuttaa Suomesta Puolaan etsimään juuriaan. Varsovaan kotiutuva perhe kohtaa traagisen menneisyytensä kalvaman suurkaupungin. Dokumentti kuvailee perheenjäsenten rikkonaisia muistoja. Lapsi joutuu eroon omasta kulttuuristaan muuttaessaan toiseen maahan. Sukupolvi, joka on menettänyt juutalaiset perinteensä. Toisen maailmansodan tuhoama kaupunki. Kaikki kaipaavat jotakin, sillä muistoissa on aukko." (TFF)

AA: A long time in the making, Blackouts is a personal documentary quest about a Finnish family in search of its Jewish roots in contemporary Poland.

Blackouts is a post-assimilation tale. The Jewish tradition has been severed during previous generations, yet it remains meaningful today and is being passed for the next generation. Old people remember how everything was destroyed. We visit a Jewish graveyard and a Jewish kindergarten. Tales from the Torah are being told to the daughter of the family. Hanukkah candles are lit as reminders from the festival of light.

Oliwia was born in Warsaw, moved to Finland as a child and is now reactivating her Polish nationality. Her childhood memories are from Warsaw, such as a piece of glass buried in the ground, covering a flower. In Poland Oliwia still feels she is the little girl who never went away.

Jerem's Jewish ancestors fleed persecutions in Poland in the 1920s. For seven months they strayed in Baltic forests before arriving in Finland.

A group of Israeli schoolchildren visit Warsaw and the memorial of the Warsaw Ghetto Wall to understand why the state of Israel had to be established.

The wall between us is silence. The piece of glass keeps covering the secret of the flower.

A moving and intimate film essay about the search for Jewish family identity in the post-assimilation era.

BEYOND THE JUMP BREAK: DATA FROM DOCPOINT AND AALTO UNIVERSITY:
BEYOND THE JUMP BREAK: DATA FROM DOCPOINT AND AALTO UNIVERSITY:


DOCPOINT
Puolassa kerran kadotettu juutalainen kulttuuri siirtyi muistona sukupolvelta toiselle.

Oliwia ja Jerem Tonterin Aalto-yliopistoon tekemä maisterityö on poikkeuksellisesti nostettu osaksi DocPointin kotimaisia ensi-iltoja. Tonterit kuvaavat perhettään heidän muuttaessa Suomesta Puolaan etsimään juuriaan.

Oliwia hakee uudelleen Puolan kansalaisuutta ja pohtii, onko tämä mahdollista myös Jeremille, jonka esi-isät ovat muinoin asuneet Puolassa.

Kotikaupunki Warsovassa toisen maailmansodan kauheudet ovat läsnä arjessa, puoli vuosisataa sodan päättymisen jälkeenkin. Muuriin kiinnitetty plakaatti kertoo sen toimineen 1940-luvulla geton rajaajana, joka sodan aikana tuhottiin perusteellisesti.

Puola kadotti juutalaisuuden traagisesti sodan jälkeen. Jeremin suvussa juutalaisuus taas hiipui, kun perinteet eivät enää siirtyneet eteenpäin. Samalla tavoin kuin monet puolalaiset ovat tehneet, etsii Jerem muutaman sukupolven jälkeen tietään takaisin juutalaisuuteen.

Jo lapsena Suomeen muuttaneelle Oliwialle tuoksut, äänet ja maut ovat yhä samoja, kuin lapsena Puolassa koetut. On kulunut vuosikymmeniä, mutta monet asiat eivät ole muuttuneet – aivan kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan.

Anna Parviainen

Kieli: englanti, heprea, puola, suomi
Tekstitys: englanti/suomi/puola

In Poland the Jewish culture once lost shifted as a memory from one generation to another.

Oliwia and Jerem Tonteri’s The Blackouts is an essay that tells the story of a family moving from Finland to Poland in search of their roots. Living in Warsaw, they face the hustle and bustle of a city scorched by its tragic past.

The Blackouts shows the family’s broken memories. A child losing her culture since moving to another country. A family with lost Jewish traditions between generations. A city demolished in the Second World War.

They all miss something. There is a hole in their memory.

Anna Parviainen (Translation: Riikka Pennanen)

Language: English, Finnish, Hebrew, Polish
Subtitles: English/Finnish/Polish

Q&A with Oliwia and Jerem Tonteri (directors) on Tuesday 29.01. at 18:00 at Bio Rex, on Friday 01.02. at 17:00 at Kinopalatsi 7 and on Saturday 02.02. at 16:15 at Kinopalatsi 8 (in Finnish)

    Director: Oliwia Tonteri, Jerem Tonteri
    Country: Finland
    Year: 2018
    Length: 53 min
    Age limit: K12
    Format: DCP
    Cinematography: Oliwia Tonteri, Jerem Tonteri
    Editing: Jerem Tonteri
    Music: Saara Lindahl
    Production: Aalto University, ELO Film School Finland

AALTO UNIVERSITY

Muistikuvia
Title:     Muistikuvia
Recollections
Author(s):     Tonteri, Jerem
Date:     2017
Language:     fi
Pages:     45
Supervising professor(s):     Lakanen, Anne
Thesis advisor(s):     Kärkkäinen, Tapani
Keywords:     Puola, Varsova, muisti, juutalaisuus, elokuva, holokausti, sukupolvi
Location:     Archive

Abstract:

Kaksiosainen Taiteen maisterin opinnäytetyöni käsittelee muistia. Se koostuu sekä taiteellisesta, 47 minuutin pituisesta dokumenttielokuvasta ”Muistikuvia” että samannimisestä kirjallisesta osasta. Elokuva on yhteisohjaus Oliwia Tonterin kanssa. Sen yhteinen tekijä on Puola.
 
Oliwia muutti kahdeksanvuotiaana Puolasta Suomeen. Isoisäni isä pakeni Puolasta juutalaisvainoja noin sata vuotta sitten. Myös hän päätyi Suomeen. Oliwian Puola on konkreettinen. Hänen ensimmäiset muistikuvansa ovat sieltä. Minun Puolani on abstrakti. En koskaan tavannut isoisäni isää, linkityn Puolaan ainoastaan hänen tarinansa kautta.
 
Elokuvan tyylilaji on subjektiivinen essee-elokuva, jossa me kummatkin olemme päähenkilöitä. Varsovaan muuttaessamme toimme mukanamme henkilökohtaisen historiamme ja muistimme. Meillä kummallakaan ei ollut varsinaista yhteyttä koko kaupunkiin. Asuimme siellä lastemme kanssa seitsemän kuukautta, kuvasimme koko sen ajan elämäämme ja ympäröivää todellisuutta. Varsovan läsnäoleva, traaginen historia nousikin elokuvan kolmanneksi muistiksi.
 
Kirjallinen osa ”Muistikuvia” painottuu enemmän omaan näkökulmaani. Käyn siinä läpi muistia sekä elokuvan kuvausten että henkilöhistoriani kautta. Minä ja Puola kadotimme juutalaisen muistin. Minun suvussani muisti vain hiipui, mutta Puolassa sen särki holokausti. Vuosikymmeniä myöhemmin sosialismi romahti. Ihmiset löysivät salatut juutalaiset juurensa ja juutalaiseen uskontoon kääntymällä liityivät takaisin sukunsa jatkumoon. Kahden sukupolven jälkeen Puolassa on yritetty löytää tietä takaisin aivan niin kuin minäkin olen tehnyt.
 
Olemme olemassa tässä hetkessä, mutta myös menneisyys vaikuttaa meihin. Toisaalta emme ole olemassa menneisyydessä ilman nykyhetkeä. Käsittelen muistia tilana, jossa jokin asia tapahtuu toisen kerran. Muistellessa ei niinkään palata menneeseen kuin annetaan menneelle tilaa nykyhetkessä.My two-part Master of Arts Thesis deals with the memory. It consists of an 47-minute documentary film called "Recollections” and the written part comes with the same name. The film is co-directed with Oliwia Tonteri and its common factor is Poland.
 
Oliwia moved from Poland to Finland when she was eight years old. My great-grandfather escaped from Poland from persecution of Jews a hundred years ago. He also ended up in Finland. Oliwia`s concept of Poland is a concrete one. Her first childhood memories come from there. My concept of Poland is an abstract one. I never had the chance to meet my great-grandfather. My only link to Poland is through his story.
 
The genre of this movie is a subjective essay film. We both are protagonists. When we moved to Warsaw we accompanied us with our personal history and memories. Neither one of us has really had any touch with the whole city. We lived there with our children for seven months. All that time we were shooting the surrounding reality and our lives. Warsaw's tragic history is constantly present and it eventually became kind of the third memory of the film.
 
The written part of "Recollection" focuses more on my own perspective. I handle my memories through my personal history and through the material we shot. Me and Poland, we both lost our Jewish memory. In my family the memory just faded, but in Poland it was ruined by the Holocaust. Decades later when socialism collapsed people found their secret Jewish roots and turned back to Jewish religion. For the past two generations in Poland they have tried to find their way back to Judaism, just as I have done.
 
We exist in this present moment, but the past affects us as well. On the other hand, we do not exist in the past without the present. I deal my memories as a state of mind where something happens for the second time. When remembering something, we do not return to the past as much as we give time and space for the past memories to exist in the present time.
 
Permanent link to this item:  http://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201803131674