Walad min al janna / Boy from Heaven / Conspiracy in Cairo

Tarik Saleh: صبي من الجنة / Walad min al janna / Boy from Heaven / Conspiracy in Cairo (SE/FR/FI/DK 2022) with Fares Fares (Ibrahim) and Tawfeek Barhom (Adam).

صبي من الجنة [meaning literally: Boy from Heaven] / Salaliitto Kairossa / Boy from Heaven (Sweden) / La Conspiration du Caire.
    SE/FR/FI/DK © 2022. P: Atmo / Memento Production / Bufo. Co-P: Film i Väst / Arte France Cinéma / Sveriges Television / Mikael Ahlström Films / Haymaker / Post Control / Final Cut For Real. P: Kristina Åberg, Fredrik Zander (Atmo). Co-P: Bufo (Misha Jaari, Mark Lwoff); Post Control (Toni Valla), Memento Production, Final Cut for Real
    D+SC: Tarik Saleh. Cin: Pierre Aïm - colour - 2,39:1 scope. AD: Roger Rosenberg. Cost: Denise Östholm. Makeup: Pia Cornelius. M: Krister Linder. S: Fredrik Jonsäter, Pontus Borg. ED: Theis Schmidt.
    C: Tawfeek Barhom (Adam), Fares Fares (Ibrahim), Sherwan Haji (Soliman), Mohammad Bakri (General Al Sakran), Makram J. Khoury (Sheik Negm), Mehdi Dehbi (Zizo).
    Language: Arabic.
    Locations: Cairo, Istanbul, Gothenburg.
    120 min
    Festival premiere: 20 May 2022 Cannes Film Festival - Prix du scénario - Prix François-Chalais.
    French release: 26 Oct 2022.
    Swedish release: 18 Nov 2022.
    Guldbaggen 2023: best screenplay.
    Finnish festival premiere: 29 March 2023 Night Visions.
    Finnish release: 6 April 2023, released by B-Plan Distribution.
    Sous-titres français: Françoise Monier & / Hiventy.
    Viewed at L'Épée de Bois 2, Cinéma Art & Essai, 100 rue Mouffetard, M° Censier - Daubenton, Paris 5, 25 Nov 2023.

Synopsis from Wikipédia: "Adam est fils d'un simple pêcheur. Il est admis à l'université al-Azhar au Caire, institution sunnite par excellence. Le jour de la rentrée, le grand imam de la mosquée Al-Azhar, plus haute autorité de l'islam sunnite en Égypte, meurt, presque devant les étudiants. Commence alors une guerre sans pitié pour lui trouver un successeur."

"Le pouvoir politique égyptien veut absolument éviter le choix d'un imam proche des Frères Musulmans et imposer un candidat qui lui convienne. Le colonel Ibrahim de la sûreté d’État se voit confier la mission d'orienter l'élection. Pour agir au sein de la prestigieuse institution, il recourt à l'aide d'étudiants qu'il appelle ses "anges". Zizo, l'étudiant avec lequel il travaille, est inquiet pour sa sécurité et souhaite interrompre sa collaboration avec Ibrahim. Il se rapproche alors d'Adam et gagne sa confiance, car il souhaite le proposer à Ibrahim pour le remplacer."

"Une nuit, Zizo est assassiné sous les yeux d'Adam. Ibrahim se voit confier l'enquête sur son décès. Il convainc Adam de collaborer avec lui en lui promettant le financement d'une opération qui doit sauver la vie de son père. Il ordonne à Adam de se rapprocher et d'espionner des étudiants proches des Frères Musulmans."

"Le Cheikh Ngem, qui est aveugle et charismatique, et est considéré comme un candidat tout à fait crédible pour le poste de grand imam, se présente à la sûreté et s'accuse du meurtre de Zizo, ce qui est évidemment très peu crédible. Il est néanmoins emprisonné. Ibrahim comprend que le Cheikh Ngem sait en fait que Zizo a été assassiné par la sûreté et qu'il compte profiter de son futur procès pour dénoncer les vrais coupables."

"Le colonel Ibrahim s'arrange pour qu'Adam devienne l'assistant du cheikh Al Durani, un candidat proche des Frères Musulmans que le pouvoir égyptien ne veut pas voir obtenir la direction de l'institution. Grâce aux informations transmises par Adam, Ibrahim découvre que le cheikh a contracté un mariage secret avec une très jeune fille avec qui il a eu un enfant, et Adam et lui se servent de cette information pour l'écarter de la compétition."

"Finalement, le candidat élu au poste de grand imam sera le cheikh Omar Beblawi, un proche du pouvoir égyptien. Le supérieur d'Ibrahim décide alors qu'Adam est désormais inutile, et demande à Ibrahim de l'arrêter pour qu'il soit accusé du meurtre de Zizo et condamné à mort. Ibrahim refuse de jouer le jeu, mais Adam est tout de même arrêté. Ibrahim va alors voir le chef de la Sureté et le convainc qu'Adam peut convaincre le cheikh Ngem de renoncer à s'accuser du meurtre de Zizo."

"Adam est finalement libéré et peut retourner dans son village."

"Adam est « témoin pendant tout le temps du film de la guerre que se livrent les pouvoirs politique et religieux, l'un et l'autre voulant imposer son homme lige à la tête de l'institution »"

"Tarik Saleh explique que son scénario a été inspiré par les conflits religieux qu'il a découverts dans le roman d'Umberto Eco, Le Nom de la rose. Le personnage d'Adam peut également être rapproché du propre grand-père de Tarik Saleh, qui était originaire d'un petit village du delta du Nil et a étudié à Al-Azhar alors que sa famille était analphabète" (Wikipédia)

AA: A political thriller of the highest order by Tarik Saleh.

I am reminded of the best American political thrillers of the 1970s, as well as the great tradition of Italian political cinema.

But Tarik Saleh's film, deeply rooted in the culture of Islam, is an original and pathbreaking contribution.

Without indulging in explicit brutality, Conspiracy in Cairo conveys chillingly the reign of terror exercised by the Egyptian security police.

Essentially, Conspiracy in Cairo is a mind game, a battle of wits. The political power elite, the religious hierarchy and the security police are the main players. The Muslim Brotherhood haunts as a shadow conspiracy, against which another ingenious conspiracy must be mounted, followed by yet another one, which puts in danger the life of the rookie student Adam (Tawfeek Barhom).

A master detective, crucial in solving the conspiracy and finding a solution, is one of the greatest spirits in the community, the blind sheik Ngem (Makram J. Khoury). "Close your eyes to see the truth".

University of Bologna (founded in 1088) is generally called the oldest in the world, but Al-Azhar University (970), the main setting of Conspiracy in Cairo, is older.

Tarik Saleh was inspired by the medievalist Umberto Eco, a professor in Bologna, whose novel The Name of the Rose was in turn influenced by the works of Leonardo Sciascia, a key source of Italian political thrillers.

With his spiritual strength and religious wisdom, young Adam transcends the devilish intrigue, but the experience leaves him psychically scarred and profoundly disillusioned.

I was thinking about my colleague and friend Matti Salo whose last book was a monograph about the political thriller. He would have been enthusiastic about Tarik Saleh's excellent film.

BEYOND THE JUMP BREAK: FROM THE PRESS KIT:

BEYOND THE JUMP BREAK: FROM THE PRESS KIT:

Cannesin elokuvajuhlilla ja Ruotsin Guldbagge-gaalassa palkittu poliittinen trilleri kertoo kalastajasuvun pojasta, joka joutuu keskelle veristä valtakamppailua päästyään opiskelemaan arvostettuun al-Azharin uskonkeskukseen Kairoon. Kansainväliseksi katsojamenestykseksi nousseen visuaalisesti pysäyttävän jännityselokuvan on ohjannut Tarik Saleh (mm. The Nile Hilton Incident).
 
SYNOPSIS

Cannesin elokuvajuhlilla palkitussa polttavassa poliittisessa trillerissä kalastajasuvun poika Adam (Tawfeek Barhom) saa halutun opiskelupaikan al-Azharin perinteikkäästä uskonkeskuksesta Kairosta. Kun keskuksen vaikutusvaltainen johtaja yllättäen kuolee ja paikka aukeaa haettavaksi, eri aatesuuntauksia edustavien professoreiden välille syttyy veriseksi äityvä valtataistelu.

Kuolemantapausta tutkimaan ilmestyy määrätietoisen oloinen etsivä Ibrahim (Fares Fares), joka värvää Adamin tiedonantajakseen. Adam päätyy keskelle hengenvaarallista salaliittoa, jonka pelinappulana hänen on määrättävä paitsi omasta myös koko al-Azharin kohtalosta. Visuaalisesti pysäyttävän jännityselokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Tarik Saleh (mm. menestystä niittänyt The Nile Hilton Incident).
 
NÄYTTELIJÖISTÄ

Viatonta Adamia esittää taidokkaasti palestiinalaisnäyttelijä Tawfeek Barhom (mm. Terrence Malickin tekeillä oleva elokuva The Way of the Wind), jonka rinnalla etsivä Ibrahimina loistaa ruotsalainen maailmantähti Fares Fares. Fares teki läpimurtonsa elokuvilla Jalla! Jalla! (2000) ja Kopps (2003), ja viime vuosina hän on luonut uraa Hollywoodissa (mm. Zero Dark Thirty, Rogue One: A Star Wars Story sekä sarjat Westworld ja Chernobyl). Fares Fares tähditti myös Salehin edellistä elokuvaa The Nile Hilton Incident (2017), ja parhaillaan hän ohjaa ensimmäistä pitkää näytelmäelokuvaansa Netflixille. Salaliitto Kairossa -elokuvassa vahvan sivuroolin tekee myös Suomessa asuva syyrialainen Sherwan Haji, joka hurmasi yleisöt Aki Kaurismäen elokuvassa Toivon tuolla puolen (2017).
 
OHJAAJA TARIK SALEH

Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Tarik Saleh on tehnyt pitkän ja kiinnostavan uran graffititaiteilijana, animaattorina, elokuvatuottajana ja ohjaajana. Salehin töihin lukeutuvat muun muassa Erik Gandinin kanssa ohjattu, Guantanamon vankileiriä tarkasteleva ja huomiota herättänyt dokumenttielokuva Gitmo – Sodan uudet säännöt (2005), Vincent Gallon, Stellan Skarsgårdin ja Udo Kierin tähdittämä dystooppinen scifi-animaatio Metropia (2009) sekä muun muassa Sundancen elokuvajuhlien World Cinema Grand Jury Prize -palkinnon pokannut rikostrilleri The Nile Hilton Incident (2017).
 
Saleh on ohjannut myös Chris Pinen, Ben Fosterin ja Kiefer Sutherlandin tähdittämän The Contractorin (2022), HBO:n futuristisen Westworld-sarjan jaksoja (2018), Showtimen Ray Donovanin jaksoja ja jännärin Tommy (2014). Hänet tunnetaan myös yhteistyöstään muusikko Lykke Lin kanssa, jonka musiikkivideolla I Follow Rivers on yli 60 miljoonaa katselukertaa YouTubessa.
 
OHJAAJAN SANA

Isoisäni syntyi pieneen Fisha Banan kylään Niilin suiston sydämessä. Hän pääsi opiskelemaan alAzharin yliopistoon, joka oli tuolloin Afrikan ja Lähi-idän arvostetuin yliopisto. Tämä oli tuohon aikaan poikkeuksellista, ja isoisäni olikin kylänsä ensimmäinen kunnon koulutuksen saanut.  
 
Myös isoäitini sai koulutuksen, mikä oli myös hyvin poikkeuksellista, vaikka hän ei al-Azhariin päässytkään. Molemmat isovanhempani olivat kotoisin syrjäkyliltä, ja he ottivat valtavan harppauksen lähes keskiaikaisista elinolosuhteista kaupungin moderniin maailmaan. Elokuvassani halusin näyttää, minkälaisia panoksia opiskelemaan lähtemiseen liittyy. Minkä hinnan opinnoista joutuu maksamaan, ja mitä niistä saa vastineeksi?
 
Fatimidit rakensivat al-Azharin 900-luvulla, ja se oli alusta alkaen keskeinen paikka islamin opinnoille. Fatimidit olivat šiiamuslimeja, mutta kun Salah ad-Din otti vallan Egyptissä 1100-luvulla, hän ryhtyi ensitöikseen muuttamaan al-Azharia sunnalaiseksi instituutioksi.
 
Egyptillä on pitkä historia ulkomaalaisten miehittämänä maana. Pisimpään maata miehittivät turkkilaiset, sitten britit ja ranskalaiset. Siitä huolimatta al-Azhar on aina onnistunut tulemaan toimeen valtaapitävien kanssa, sillä sitä on kunnioitettu ja pidetty maailman tärkeimpänä tiedon lähteenä islamista.
 
Juonen ja hahmojen lähtökohdat

Kun luin uudelleen Umberto Econ keskiaikaiseen luostariin sijoittuvan jännitysromaanin Ruusun nimi, leikittelin ajatuksella: ”Entä jos kertoisin saman lajityypin tarinan mutta muslimien maailmassa? Olisiko se mahdollista? Olisiko se sallittua? Olisiko se vaarallista?” Olin kuin tulella leikkivä lapsi. Kun aloin ajatella tätä, en voinut lopettaa. En ainoastaan voisi tehdä elokuvaa, vaan minun olisi pakko tehdä se.
 
Aloin suunnitella aikaamme sijoittuvaa tarinaa. Kuvittelin Adamin, kalastajan pojan, joka saa apurahan opiskeluun al-Azharissa. Hän on varma, ettei isä päästä häntä kouluun, koska tarvitsee apua kalastuksessa. Adamin yllätykseksi isä antaa siunauksensa koulutukselle, koska pitää sitä Jumalan tahtona, jota vastaan kukaan ei voi taistella, ei edes hän.
 
Adam lähtee ensimmäistä kertaa kylästään matkustaakseen al-Azhariin, joka on muuttunut aikojen saatossa paljon. Nykyään yliopistossa on yli 300 000 opiskelijaa ja yli 3 000 professoria. Oppilaitoksen johtajana toimiva pääimaami vastaa katolisen uskonnon paavia: hän on sunnalaisen islamin korkein auktoriteetti. Hänen fatwansa ovat hyvin voimakkaita suosituksia. Jokainen muslimi, maltillinenkin, kuuntelee aina pääimaamia. Samoin kaikkien Egyptin valtaapitävien tulee ottaa huomioon hänen suosituksensa uusia lakeja säätäessään.
 
Adam on vasta saapunut al-Azhariin, kun pääimaami kuolee. Tällaisessa tilanteessa 27 imaamin neuvosto kokoontuu ja valitsee uuden pääimaamin. Kadun toisella puolella (ja tämä on oikeasti totta!) sijaitsee tiedustelupalvelun päämaja. Kadun yhdellä puolella todellakin vaikuttaa uskonnollinen ja toisella valtiollinen valta. Tiedustelupalvelun johtaja kutsuu alaisensa koolle ja sanoo: ”Pääimaami kuoli eilen. Uudeksi pääimaamiksi on saatava meidän kannaltamme paras mies.”
 
Asiaa varmistamaan nimitetään kokenut Ibrahim-niminen virkamies (Fares Fares).

Tiedustelupalvelulla ei ole tietolähteitä al-Azharin sisällä, ja niinpä Ibrahimin on löydettävä alAzharista joku, jolla on mahdollisimman vähän kontakteja ulkopuolella ja jota ei voida yhdistää häneen. Ibrahim värvää nuoren opiskelijan Adamin. Adam ei voi sanoa vastaan, sillä tiedustelupalvelua pelkäävät Egyptissä kaikki: jos jäät kiinni, olet mennyttä. Se on vähän kuin entisen Itä-Saksan Stasi.  
 
Näin käynnistyy Adamin ja Ibrahimin eräänlainen shakkipeli, ja Adamkin alkaa hahmottaa valtapelin sääntöjä. Hän on poikkeuksellisen lahjakas ihminen, joka on syntynyt väärään paikkaan. Kaikki aliarvioivat hänet vaatimattoman taustansa vuoksi.
 
Jokaisessa valtion instituutioissa on ainakin yksi uskomaton hahmo; tyyppi, joka on nähnyt kaiken, selvinnyt kaikista laitoksen uudelleenjärjestelyistä ja jopa onnistunut piiloutumaan, kun vanhoista työntekijöistä on yritetty päästä eroon. Tyyppi, josta ei päästä eroon, joka tietää liikaa asioita ja joka uskoo olevansa korvaamaton. Näin minä näen Ibrahimin. Hän oli ehkä tiedustelupalvelussa jo Mubarakin aikana, ja hänet ovat luultavasti kouluttaneet Securitaten romanialaiset, kun Egypti oli liittoutunut itäblokin kanssa.

Fares Fares kehitti hahmonsa ulkonäön setänsä inspiroimana. Kun näkee Ibrahimin, kuvittelee heti, että hänellä on korkea verenpaine – ehkä hänelle on tehty ohitusleikkaus. Kuten Adamin kohdalla, kaikki aliarvioivat myös Ibrahimin. Hän näyttää ihmiseltä, joka ei tiedä mitä tekee, mutta todellisuudessa hän ymmärtää enemmän kuin antaa olettaa. Olen John le Carrén fani, ja pidän siitä, että hahmot salaavat tekojensa todelliset motiivit.  

Olen kiinnostunut genre-elokuvista. Genre on eräänlainen sopimus ohjaajan ja yleisön välillä: jos elokuva määritellään jännityselokuvaksi, nousee yleisölle tiettyjä odotuksia. Haluan kuitenkin horjuttaa näitä odotuksia, tuhota genren kliseet tuomalla mukaan todellisuuden. Tällöin menetän tarinan hallinan, ja nautin siitä. Luulen, että jokainen ohjaaja hakee tuota tunnetta, sitä, miten elokuvan hahmot ottavat tarinan haltuunsa ja päättävät elää omaa elämäänsä. Joskus se pelottaa minua, mutta rehellisesti sanottuna teen elokuvia juuri siksi.
 
Egypti – maa, jota rakastan

Elokuvaa ei ollut mahdollista kuvata Egyptissä. En ole voinut palata maahan vuoden 2015 jälkeen, kun Egyptin turvallisuuspalvelu määräsi meidät poistumaan maasta kolme päivää ennen kuin meidän oli määrä aloittaa The Nile Hilton Incident -elokuvani kuvaukset. Siitä lähtien olen ollut ei-toivottujen henkilöiden listalla. Listalla olevat pidätettäisiin välittömästi, jos he astuisivat uudelleen Egyptin maaperälle, ja tämä kerrottiin jopa Egyptin televisiossa. Se on valitettavaa, sillä rakastan maata, ja minulla on siellä ystäviä ja perhettä. Äitini on ruotsalainen, isäni egyptiläinen, ja pidän itseäni ruotsinegyptiläisenä. En ole kansallismielinen, mutta Egypti on maa, jota rakastan ja jonka haluan näyttää lapsilleni – vaikka en vastakaikua rakkaudelleni saakaan.

En tiedä, mitä egyptiläiset viranomaiset ja al-Azharin yliopiston opiskelijat ja opettajat uudesta elokuvastani ajattelevat. Viralliset ja epäviralliset mielipiteet eroavat toisistaan todennäköisesti paljon. Virallisesti elokuvaa on pidetty hyökkäyksenä egyptiläistä poliisia vastaan, mutta olen saanut useita viestejä egyptiläisiltä poliiseilta, jotka ovat rakastaneet elokuvaa.
 
Egyptin poliittiset tapahtumat kuuluvat suuriin inspiraation lähteisiini. Yksi Egyptin vallankumouksista, se joka nosti marsalkka al-Sisin valtaan, nähtiin sotilasvallankaappauksena, vaikka kansa itse asiassa tuki sitä. Presidentiksi tultuaan al-Sisi, joka on hallinnut Egyptiä kahdeksan vuotta, päätti kohdata al-Azharin suoraan.

Hänen ensimmäinen päätöksensä oli vierailla yliopistossa. Puheessaan hän sanoi pähkinänkuoressa näin: ”Joko olette osa ratkaisua tai osa ongelmaa. Meidän on taisteltava terrorismia vastaan, mitä te ette ole tähän mennessä tehneet. Oppilaitoksessanne on jopa kirjoja, jotka edistävät terrorismia, ja tämän on loputtava.” Al-Sisin puhe oli tapa kertoa al-Azharin jäsenille: ”Minä olen Egyptin uusi johtaja, ja teidän on parasta palata ruotuun.” Hän oli juuri hajottanut Muslimiveljeskunnan, ja hän halusi sanoa tiukasti, että tällainen on tämän päivän Egypti.

Aluksi yliopisto vaikutti kuuliaiselta, mutta sitten al-Sisi pyysi apua joissakin perustuslaillisissa kysymyksissä. Pääimaami, šeikki el-Tayeb, hyvin älykäs mies, vastasi: ”Olen vain pääimaami, ja annan Koraaniin pohjautuvia suosituksia. Sinä, al-Sisi, säädät lain, enkä minä puutu siihen.”  

Presidentti halusi Koraanin tukevan lakiehdotuksiaan, mihin pääimaami vastasi, että Koraania on mahdotonta muuttaa. Kahden johtajan välisestä konfliktista tuli julkinen, ja imaami sai suosiota kaikkialla maailmassa, kun hän asettui vastustamaan tyrannia, jota kukaan ei uskaltanut haastaa. Niinpä käsikirjoituksessani kuvittelemastani konfliktista alkoi yllättäen tulla totta oikeassa elämässä.
 
Islam ja instituutioiden valta

Tiedän, että islamin mainitseminen saa monet ajattelemaan uutisia ja niissä nähtäviä kauhistuttavia asioita. Islam on kaikkialla, eivätkä ihmiset siltikään tunne tätä uskontoa, jota harjoittaa yli miljardi uskovaista ja joka on osa näiden ihmisten jokapäiväistä elämää.
 
Islam on uskontona pragmaattinen ja käyttää kasvatuksessa paljon tarinoita ja kertomuksia, joiden parissa minäkin kasvoin. Usein nämä kertomukset muistuttavat ihmisiä nöyryydestä Jumalan edessä.

Jopa saarnaajan on muistettava, että hän on vain ihminen, kuten Jumalakin muistutti profeettaa. Tämä on vapauttava ajatus: et ole maailman keskipiste, mikä olisikin aivan liian raskas taakka kannettavaksi.

Ymmärrän hyvin, miksi muslimit suhtautuvat epäluuloisesti siihen, miten heidän uskontonsa esitetään länsimaissa. Kasvoin itse ilkeämielisten ennakkoluulojen keskellä. En silti usko, että islamia tarvitsee puolustaa. En ole ikinä nähnyt islamista kertovaa elokuvaa, joka olisi pelkkä elokuva – mukana on aina mielipide puolesta tai vastaan. Itse halusin tehdä elokuvan ilman tuomitsemista tai silmälappuja. Al-Azharin yliopisto ja sen historia ovat aina kiehtoneet minua. Halusin viedä katsojat matkalle.

Salaliitto Kairossa ei arvostele islamia. Siinä ei ole kyse uskonnon pimeän puolen paljastamisesta vaan pikemminkin siitä, millainen voima tiedolla on – oli kyseessä sitten yksilön kannalta vapauttava tai vangitseva voima. Elokuva on kertomus vallasta ja auktoriteetista, ei erityisesti islamista, koska islam on periaatteessa samanlainen kuin mikä tahansa muu järjestelmä. Olipa kyse poliittisesta tai uskonnollisesta järjestelmästä, se koostuu laeista, jotka ohjaavat kaikkea, mutta joita vallanpitäjät voivat myös helposti muuttaa ja rikkoa omien etujensa ajamiseksi tai jopa valtansa vahvistamiseksi. Tämä on asia, joka kiinnostaa minua suunnattomasti – teema, joka toistuu kaikissa elokuvissani ja joka epäilemättä juontaa juurensa omiin auktoriteettiongelmiini.

Kun kirjoitin elokuvaa, Nobelin kirjallisuupalkinnon myöntävässä Ruotsin akatemiassa oli käynnissä skandaali. Kiinnostuin siitä kovasti, koska kyse on instituutiosta, jossa pienellä ihmisryhmällä on valtavasti valtaa – muun muassa valtaa valita maailman paras kirjailija. Valitettavasti nämä ihmiset käyttivät valtaansa väärin ja luulivat olevansa lain yläpuolella. Ihmiset alkoivat arvostella heitä, ja hyvin pian instituutio oli lähellä romahtamista. Ihmisten reaktio innoitti minua kuvittelemaan vastaavaa tilannetta al-Azharissa.

–Tarik Saleh, 2022