Thursday, September 18, 2014

Dazed and Confused

Surutta? Sekaisin (video title). US © 1993 Universal City Studios. PC: Alphaville Films. P: Richard Linklater, Sean Daniel, James Jacks. D+SC: Richard Linklater. DP: Lee Daniel - negative: 35 mm (Eastman) – lab: Allied/WBS Film & Video Services, Texas, DeLuxe (prints) – colour – 1,85:1. PD: John Frick, AD: Jenny C. Patrick, set dec. Deborah Pastor. Cost: Katherine Dover. Makeup: Jean Ann Black. Hair: Bob Harper, Sally J. Harper.
    Songs: soundtrack album: "Rock and Roll, Hoochie Koo" perf. Rick Derringer, "Slow Ride" perf. Foghat, "School's Out" perf. Alice Cooper, "Jim Dandy" perf. Black Oak Arkansas, "Tush" perf. ZZ Top, "Love Hurts" perf. Nazareth, "Stranglehold" perf. Ted Nugent, "Cherry Bomb" perf. The Runaways, "Fox on the Run" perf. Sweet, "Low Rider" perf. War, "Tuesday's Gone" perf. Lynyrd Skynyrd, "Highway Star" perf. Deep Purple, "Rock and Roll All Nite" perf. KISS, "Paranoid" perf. Black Sabbath - also in the movie: "Hurricane" perf. Bob Dylan, "Hey Baby" perf. Ted Nugent, "Sweet Emotion" perf. Aerosmith - and more.
    S: Sandy Gendler, Val Kuklowsky – Dolby SR. ED: Sandra Adair. Casting: Don Phillips.
    C: Jason London (Randall "Pink" Floyd), Wiley Wiggins (Mitch Kramer), Rory Cochrane (Ron Slater), Matthew McConaughey (David Wooderson), Sasha Jenson (Don Dawson), Michelle Burke (Jodi Kramer), Christine Harnos (Kaye Faulkner), Adam Goldberg (Mike Newhouse), Anthony Rapp (Tony Olson), Marissa Ribisi (Cynthia Dunn), Catherine Avril Morris (Julie Simms), Shawn Andrews (Kevin Pickford), Cole Hauser (Benny O'Donnell), Milla Jovovich (Michelle Burroughs), Joey Lauren Adams (Simone Kerr), Christin Hinojosa (Sabrina Davis), Ben Affleck (Fred O'Bannion), Parker Posey (Darla Marks), Deena Martin (Shavonne Wright), Nicky Katt (Clint Bruno), Esteban Powell (Carl Burnett), Jason O. Smith (Melvin Spivey), Mark Vandermeulen (Tommy Houston), Renée Zellweger (Nesi White). Loc: Austin, Texas.
    No theatrical release in Finland – vhs: 1994 CIC Video – tv: 3.11.2011 MTV3 – VET 98732 – S14 – 102 min
    The title is taken from the Led Zeppelin version of the song with the same name (not played in the movie) (original: Jake Holmes, 1967 – The Yardbirds, 1967 – Led Zeppelin, 1968).
    A 2K DCP from Universal screened at Cinema Orion, Helsinki (Teenage Movies of the 1990s), 18 Sep 2014

For us who appreciate Richard Linklater's Before trilogy - the three duets between Julie Delpy and Ethan Hawke - it is a pleasant revelation to discover him here, before the first Before film, as a director of a large ensemble cast.

There are no protagonists and no starring roles, but instead, every role matters, and the good judgement in the casting has been proven retroactively by the fact that so many of the then little known performers have since established themselves on solid careers and even risen to stardom.

I was thinking about Satyajit Ray (Days and Nights in the Forest), Yasujiro Ozu, and Anton Chekhov during this film. On the surface nothing happens. Beyond the surface, everything happens.

The title is important. During the teen years everything is in turbulence, and it is hard to get support from anywhere. The ones who are a bit older and who could be the most helpful are here the worst enemies. It is the last day at school before the summer holiday, and the ritual is that freshmen are punished: boys with special spanking paddles, and girls via other humilating acts (being soiled, ordered to crawl and to offer themselves as slaves to boys).

I understand why Dazed and Confused has achieved cult film status (I generally hesitate to use the term, but here it is apt). The narrative is seemingly trivial (the anticlimactic finale is about getting to an Aerosmith concert), but full of meaningful detail.

Of the wonderful cast Cynthia (Marissa Ribisi) is the thinker. She sums up the decades starting from the 1950s (innocent?), 1960s (great), and the 1970s (they suck). "Maybe the 1980s will be radical". But she also crystallizes the carpe diem philosophy. What are we waiting for? Death.

A house party is cancelled since the parents realize what is being planned and decide to stay at home. Instead, some of the youngsters party in the wood. It is a brilliant sequence. There is an ascent into a tower. On the ground, young girls pass out.

The protagonists are not grown-up yet. At home, parents are waiting. "Next time you come in the sunrise we got problems".

The film is built on many elements that are ordinary but better realized here than almost anywhere else. One of those elements is the soundtrack: the tracks are largely familiar but feel perfect here. In the end there is an impressive dramatis personae sequence; I confess I missed Ben Affleck in the narrative itself but caught him up in that sequence.

The digital quality is brilliant, bright and clear, and slightly airless. No problem with close-ups and interiors. This is a difficult film to digitize because of the large ensemble shots and the exterior night shots.

Our programme note based on a review by Roger Ebert:

Ikävuodet 13–18 ovat koko elämän tuskallisimpia, ja kuitenkin muistojemme nostalgia vaimentaa kivusta paljon. Tämän totuuden ymmärtää hyvin Richard Linklater elokuvassaan Dazed and Confused, joka kertoo viimeisestä koulupäivästä ja sitä seuraavasta pitkästä yöstä. Hänen teoksessaan taide sulautuu antropologiaan. Se kertoo American Graffitin kipeästä kääntöpuolesta. Pikkukaupungissa koululuokat pääsevät kesälaitumille, ja yläluokkalaiset alkavat etsiä seuraavan vuoden high school -opiskelijoita antaakseen näille melapiiskauksen. Initiaatioriitin innoittajia lienevät high school -oppilaskunnat.
    Kohteena on suuri joukko teinejä, poikia ja tyttöjä, suosittuja ja vähemmän suosittuja, "hyviä" ja "häiriköitä", heidän harhaillessaan päämäärättömästi kaupungilla, juodessaan olutta, hengaillessaan, tarjotessaan toisilleen elämäntotuuksia, halua, seksikokemuksia ja tappeluja ja yrittäessään yleisesti ottaen ladata aikuisuuteen siirtymiseensä merkitystä, jota siinä ei näytä olevan.
    "Jos ikinä väitän, että tämä on minun elämäni parasta aikaa", eräs heistä sanoo, "muistuta, että tapan itseni". Linklater ei ole iskostanut aineistoonsa juonta. Dazed and Confused (nimi on hittibiisistä) ei kerro siitä, saako sankari tytön, menettääkö nörtti neitsyytensä tai saako koulukiusaaja rökityksen. Se ei pääty traagiseen autokolariin vaan hiljaisiin totuuden hetkiin, joita ei alleviivata vahvasti. Yllykkeenä on luullakseni kuvata 1970-luvun high school -nuoria niin rävähtämättömän tarkkaavaisesti, että käsitämme, miten romantisoituja useimmat elokuvateinit ovat. Monet näistä nuorista kysyvät Peggy Leen tavoin: "Tässäkö kaikki?"
    Linklaterin lähestymistapana on esitellä muutamia henkilöhahmoja, viipyä heidän parissaan jonkin aikaa, siirtyä sitten toisiin hahmoihin ja lopulta kiertää kehää takaisin niin, että kaikkia tarinoita kerrotaan samanaikaisesti. Edellisessä elokuvansaan Slacker (1991) hän vei saman lähestymistavan äärimmäisyyksiin, sovellettuna suureen määrään henkilöitä Austinissa, Texasissa. Ensin seurattiin yhtä hahmoa ja siirryttiin sitten toiseen niin, että pääsimme kurkistamaan moneen elämäntarinaan.
    Nyt henkilömäärä on rajatumpi, tarinoita seurataan pidempään, ja Linklater tekee hiljaisen havainnon. Kaikissa miesryhmissä – olivatpa kyseessä opiskelijat, sotilaat tai liikemiehet – ne, jotka kiivaimmin kultivoivat miesten veljeilyriittejä, etenkin juomiseen ja seksuaalisiin initiaatioihin liittyviä, ovat kaikkein häiriintyneimpiä. Salaa he tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Kohteikseen he valitsevat sellaisia ulkopuolisia, jotka ovat liian tyhmiä tai välkkyjä tai jollakin lailla erilaisia, heitä, jotka eivät heijasta joukon keskinkertaisuutta.
    Nuoret, jotka ylläpitävät tällaista järjestystä, ovat yleensä häviäjiä, ja osa heidän epätoivoista statushakuisuuttaan teiniyhteisössä on se, että he itsekin tietävät häviävänsä. Säälittävin hahmo Dazed and Confused -elokuvassa on ylioppilas, joka hengailee edelleenkin koululaisten kanssa, koska hän vaistoaa, että asema, joka hänellä oli 17-vuotiaana, oli hänen elämänsä henkilökohtainen kohokohta. Tämä on todella hyvä elokuva, mutta se ei innosta osallistumaan luokkakokoukseen.

– Roger Ebert (Chicago Sun-Times 24.9.1993). – Monesta elokuvan näyttelijästä tuli sittemmin tähtiä (Matthew McConaughey, Jason London, Ben Affleck, Milla Jovovich, Cole Hauser, Parker Posey, Adam Goldberg, Joey Lauren Adams, Nicky Katt, Rory Cochrane, Renée Zellweger). – Quentin Tarantino valitsi elokuvan Sight & Soundin top teniinsä (2002). AA 11.9.2014

No comments: