Tuesday, December 14, 2010

Triumph des Willens



Triumph des Willens
Das Dokument vom Reichsparteitag 1934
Hergestellt im Auftrage des Führers
Gestaltet von Leni Riefenstahl

Am 5. September 1934
20 Jahre nach dem Ausbruch des Weltkrieges
16 Jahre nach dem Anfang deutschen Leidens
19 Monate nach dem Beginn der deutschen Wiedergeburt
flog Adolf Hitler wiederum nach Nürnberg um Heerschau abzuhalten über seine Getreuen.

Triumph of the Will. 
DE 1935. 
With e-subtitles in Finnish by AA. 
Viewed at Cinema Orion (History of the Cinema), Helsinki, 14 Dec 2010.

Revisited the beginning.

Every year in our History of the Cinema series we show one Fascist film. We have shown Roberto Rossellini's Un pilota ritorna, Hans Steinhoff's Hitlerjunge Quex, and Goffredo Alessandrini's Noi vivi, and now, Triumph des Willens. None of these films were released in Finland.

For me, Triumph des Willens is a horror film about a cultured people being degraded into a mob before our very eyes.

This autumn I have been reading Samuel Fuller's memoirs, and he tells how fierce the defense of Germany was in every town and village even after it was evident that Germany had lost the war. Riefenstahl's film helps understand.

The cinematography by Sepp Allgeier and his team is excellent, and the music arrangement by Herbert Windt is profoundly moving.

There is no explicit racism and militarism in this film, which portrays the NSDAP as the harbinger of peace, prosperity and restoration. But we can sense the threat.

I believe one reason for the fact that Triumph des Willens was never generally screened in Finland (it was seen only in closed screenings arranged by the German embassy) was that in our country it would have largely functioned as anti-German and anti-Nazi propaganda.

Soviet films started to be seen after the WWII, and they functioned as excellent anti-Soviet propaganda.

BEYOND THE JUMP BREAK: THE FINNISH FILM ARCHIVE PROGRAM NOTE BY ANTTI ALANEN:
BEYOND THE JUMP BREAK: THE FINNISH FILM ARCHIVE PROGRAM NOTE BY ANTTI ALANEN:

Triumph des Willens
[Tahdon riemuvoitto] / Viljans triumf
 
Elokuvassa mainitut tekijätiedot
Valmistettu Johtajan toimeksiannosta
Luonut Leni Riefenstahl

Viralliset tekijätiedot
Saksa 1935. Tuotantoyhtiö: Leni Riefenstahl Studio-Film – tilaaja: NSDAP-Reichsleitung. Tuottaja, ohjaaja, leikkaaja: Leni Riefenstahl. Kuvauksen johto: Sepp Allgeier. Tekninen johto: Walter Traut. Apulaiset: Erna Peters, Guzzi Lantschner, Otto Lantschner, Walter Prager. Harjoittelija: Wolfgang Brüning. Tuotannonjohto: Arthur Kiekebusch. Kuvaajat: Sepp Allgeier, Karl Attenberger, Werner Bohne, Walter Frentz [Hitlerin hovikuvaaja], Hans Gottschalk, Werner Hundhau-sen, Herbert Kebelmann, Albert Kling, Franz Koch, Herbert Kutschbach, Paul Lieberenz, Richard Nickel, Walter Riml, Arthur von Schwertleger, Karl Vass, Franz Weihmayr, Siegfried Weinmann, Karl Wellert. Työryhmä Sven Noldan, Fritz Brunsch, Hans Noack sekä uutiskuvaamot Ufa, Tobis-Melo, Fox ja Paramount työskentelivät puoluekokouselokuvan johdolla ja antoivat materiaalinsa sen käyttöön. Lavastus: puoluekokouksen arkkitehtonisen hahmotuksen loi Albert Speer toteuttaen sen yhdessä Nürnbergin kaupungin rakennusviraston kanssa. Säveltäjä: Herbert Windt. Ääni: äänitystä johti äänimestari Siegfried Schulz apunaan Ernst Schütz – Tobis Klangfilm. Valaistus: valaistusrakennelmien kokonaispystytystä johti Bernhard Delschaft nuorempi (Koerting & Mathiesen). Ilmakuvaus: ilmakuvat otettiin lentokonees-ta T/PN 30 (kapteeni Rolf Hanasch) ja Klemm-lentokoneesta (kapteeni Anton Riediger, kuvaus: Albert Kling). Tuotantoryhmä: 170 ihmistä työskenteli vain tätä elokuvaa varten. Nürnbergin kaupunki ja NSDAP auttoivat sen toteutuksessa.

Pääesiintyjät
Adolf Hitler, johtaja ja valtakunnankansleri
Rudolf Hess, NSDAP:n varapuheenjohtaja
Adolf Wagner, Baijerin sisäministeri
Alfred Rosenberg, ulkoministeriön päällikkö ja ideologisen kasvatuksen komissaari
Otto Dietrich, lehdistöpäällikkö
Fritz Todt, valtateiden rakennushallinnon päätarkastaja
Fritz Reinhardt, valtiovarainministeri
Walter Darré, maatalousministeri
Julius Streicher, Der Stürmerin kustantaja ja Frankenin piirijohtaja
Robert Ley, Saksan Työrintaman johtaja
Hans Frank, oikeusministeri
Joseph Goebbels, propagandaministeri
Konstantin Hierl, RAD-työpalvelun johtaja
Viktor Lutze, SA:n esikuntapäällikkö
Baldur von Schirach, Hitlerjugendin valtakunnanjohtaja
Hermann Göring, ilmavoimien marsalkka
Werner von Blomberg, sotaministeri
Heinrich Himmler, Reichsführer-SS ja Saksan poliisipäällikkö
Elokuvassa nähdään myös
Max Amann, NSDAP-lehdistön johtaja
Martin Bormann, NSDAP:n valtakunnanjohtaja
Walter Buch, NSDAP-oikeuden ylituomari
Sepp Dietrich, Hitlerin henkivartijoiden päällikkö
Jakob Grimminger, verilipun kantaja
Reinhard Heydrich, turvallisuuspoliisin päällikkö
Willy Liebel, Nürnbergin pormestari
Ludwig Müller, valtakunnanpiispa
Emil Raeder, suuramiraali
Franz Xavier Ritter von Epp, Baijerin kuvernööri
Gerd von Rundstedt, kenraaliltn
Julius Schaub, Hitlerin henkilökohtainen SA-adjutantti
Hjalmar Schacht, valtionpankin pääjohtaja ja valtiovarainministeri
Franz Xaver Schwarz, NSDAP:n talouspäälikkö

Laulut ja musiikkiotteet kronologisesti:
alussa ja monissa jaksoissa Wagner-teemoja ("Dämmerung") ja muunnelmia Nürnbergin mestarilaulajista, jne.
"Horst Wessel" instr.
"Lützows wilde verwegene Jagd" instr.
"Der Gott der Eisen wachsen liess" (Ernst Moritz Arndt -laulu) instr.
Wagner: "Wach auf, es nahet gen den Tag" Nürnbergin mestarilaulajista (III näytös, 5. kohtaus) instr.
"Als die goldne Abendsonne" instr.
"Drunten im Unterland" instr.
"Bayerischer Defiliermarsch" instr.
"Argonnerwald" instr.
Das Arbeitsdienstlied ("Wir sind die Männer vom Bauernstand") kuoro
"Volk ans Gewehr" kuoro
Hitler-Jugendin laulu "Unsere Fahne flattert uns voran" kuoro
Vanha preussilainen fanfaarimarssi, instr.
Hanfstaenglin surumarssi, instr.
"Ich hatt' einen Kameraden" instr.
Wagner: Nibelungenmarsch, instr.
Wagner: motiiveja Nürnbergin mestarilaulajista, instr.
Beethoven: Yorkin marssi, instr.
Der SS-Marsch, instr.
Der Badenweiler Marsch, instr. [Hitlerin lempimarssi]
"Horst Wessel" kuoro
lisäksi lähteissä mainittuja:
"Wir marschieren durch grösseres Berlin"
"Der grosse Zapfenstreich"

Elokuva ei saanut Suomen ensi-iltaa, eikä sitä ole lähetetty Suomen televisiossa eikä siitä ole tehty suomalaista VHS- tai DVD-julkaisua vuoteen 2003 mennessä. Sitä on esitetty suljetuissa tilaisuuksissa ja erikoisnäytöksissä. VET 77012 – S – 1968: "Huom! Hyväksytty esitettäväksi ainoastaan Suomen Elokuva-Arkiston järjestämissä tilaisuuksissa" – 3040 m / 110 min

Elokuvan rakenne
1. Hitler saapuu Nürnbergiin
2. Iltakonsertti Deutscher Hof-hotellilla
3. Nürnberg valmistautuu puoluekokoukseen
4. Puoluekokouksen avajaiset, Luitpoldhalle
5. Työpalvelun katselmus, Zeppelinwiese
6. SA-yökatselmus, SA-leiri Langwasser
7. Hitler-nuoriso stadionin pääradalla
8. Poliittisen johdon katselmus Zeppelinwiesellä ja soihtukulkue asemalle
9. Sankarivainajien muisto ja SA:n ja SS:n katselmus, Luitpoldarena
10. Sotilasparaati keskustorilla
11. Päätöskokous, Luitpoldhalle

Die Fahne hoch
Die Reihen fest geschlossen
SA marschiert
Mit ruhig festem Schritt
Kam'raden, die
Rotfront und Reaktion erschossen
Marschiern im Geist
In unsern Reihen mit
– "Horst Wessel"

Tahdon riemuvoitto on maailman kuuluisimpia elokuvia, vaikka sitä harvoin näytetään. Se on ollut toisesta maailmansodasta lähtien esityskiellossa valmistusmaassaan, ja muuallakin sitä on esitetty pidättyväisesti. Se on kuitenkin mahdollisesti maailman lainatuin elokuva. Viitattaessa natsismiin elokuvissa ja TV-ohjelmissa Tahdon riemuvoitto -otteet ovat lähes kliseitä.
    Nürnberg muistetaan nykyään vuosien 1945–46 oikeudenkäynneistä, joissa Saksan sotarikolliset tuomittiin toisen maailmansodan jälkeen. Oikeudenkäyntien pohjalta säädettiin Nürnbergin säännöstö ja Nürnbergin periaatteet, joissa muotoiltiin kansainvälinen normisto koskien rikoksia ihmisyyttä vastaan.
    Mutta 1930-luvulla keskiaikainen kaupunki tunnettiin NSDAP:n vuotuisista juhlavista puoluekokouksista. Puoluejuhlien tarkoitus oli havahduttaa oma maa ja maailma huomaamaan liikkeen mahti. Joka kokouksella oli määrätty teema. Vuonna 1933 juhlittiin Hitlerin valtaannousua "Voiton kongressissa". Vuonna 1934 ilmennettiin natsivallan lujittumista "Yhtenäisyyden ja voiman kongressissa". Vuonna 1935 kongressissa oli kaksi kohtalokasta teemaa: siinä julkistettiin antisemiittiset Nürnbergin rotulait ja Saksan jälleenvarustautumisen ohjelma, millä rikottiin avoimesti Versaillesin rauhansopimus.
    Leni Riefenstahlin elokuvassaan ilmentävä natsimahdin lujittuminen nojautui toimiin, jotka muuttivat saksalaista politiikkaa ja yhteiskuntaa perin juurin 12 vuoden ajaksi. Muut puolueet kiellettiin, ammattiyhdistykset lakkautettiin ja korvattiin natsien Saksan Työrintamalla; keskitysleirejä perustettiin poliittisten vastustajien ja "epäsosiaalisten ainesten" "kasvattamiseksi", juutalaisilta alettiin aste asteelta sulkea pääsy kulttuurin ja elinkeinoelämän toimikentille (elokuva-ala ensimmäisenä), ja vastustajat nujerrettiin järjestelmällisen raakuuden keinoin. Kaikki hallinnon asteet alistettiin NSDAP:lle. Oikeuslaitos, kasvatuslaitos, uskonto ja lääketiede määriteltiin uusiksi palvelemaan uutta valtiota, jonka ruumiillistuma oli johtaja Adolf Hitler.
    Kaikki kulttuurin ja median alueet alistettiin Joseph Goebbelsin valvontaan. Demokratia ja yksilönvapaus kumottiin. Taustalla riehui natsien sisäinen valtataistelu. Vallankumouksellista sosialistista suuntausta edusti Ernst Röhm, SA:n päällikkö. SA:n voitot katutaisteluissa kommunisteja vastaan 1920-luvulla olivat luoneet pohjaa Hitlerin valtaannousulle. Toisessa päässä olivat armeijan konservatiiviset nationalistit ja Kruppin kaltaiset suurtehtailijat, jotka rahoittivat Hitleriä ja loivat hänelle arvokkaita yhteiskuntasuhteita. 30.6.1934 "veripuhdistuksessa" eli "pitkien puukkojen yönä" Hitler murhautti toverinsa Röhmin ja tämän lähipiirin; tapauksen on dramatisoinut Luchino Visconti elokuvassaan Kadotetut.
    Noin kuukautta myöhemmin, 2.8.1934, Saksan presidentin, kenraalisotamarsalkka von Hindenburgin kuoltua, Hitler omaksui johtajan ja valtakunnankanslerin (Führer und Reichskanzler) nimikkeet. Myös armeija, Reichswehr, alistettiin Hitlerille; 1935 Reichswehr ja Reichsmarine muuttuivat Wehrmachtiksi.
    Hitlerin valtaannousu tapahtui nopeasti. Hänen kansansuosiotaan siivitti jättiläistyöttömyys, joka vei kansan uskon vallanpitäjiin. Silti NSDAP ei saanut koskaan enemmistön kannatusta vapaissa vaaleissa, ja niistä viimeisissä, marraskuun 1932 parlamenttivaaleissa, puolueen suosio jo laski. Hitlerin konservatiiviset vastustajat, kuten Franz von Papen, järjestivät Hitlerin kansleriksi tammikuussa 1933 arvioiden, että he voisivat siten manipuloida häntä; varakansleriksi tuli von Papen. Mutta Hitler hajotti valtiopäivät ja julisti uudet vaalit. Vaalitaistelun aikana 27.2.1933 valtiopäivätalo paloi. Poikkeustilan antamalla verukkeella vaaleja hallitsi NSDAP:n terrori, ja se sai 44% äänistä. Uusi laki valtuutti hallituksen säätämään lakeja valtiopäivistä riippumatta. Edellinen kansleri Kurt von Schleicher oli allekirjoittanut kaksi päivää ennen eroaan massiivisen yleisten töiden ohjelman suurine moottoritiesuunnitelmineen. Ohjelman tuloksena Saksan työllisyystilanne parani nopeasti, mistä Hitler korjasi kiitoksen. Syksyllä 1933 Saksa erosi Kansainliitosta.
    Nämä tapahtumat ovat 5.–10.9.1934 pidettyjen Nürnbergin puoluekokousjuhlien tausta. Elokuvahankkeelle annettiin suuri arvo, mutta kun NSDAP ei kyennyt esittämään Hitlerille tyydyttävää suunnitelmaa, tämä antoi projektin suoraan Leni Riefenstahlille, propagandapäällikkö Joseph Goebbelsin ohittaen. Elokuvan nimikin on Hitlerin antama. Riefenstahl (1902–2003) oli saksalaisten vuoristoelokuvien tähti, jonka esikoisohjaus Das blaue Licht (1932) oli palkittu Venetsian biennaalilla, ja hän toi puoluekokouselokuvaan saksalaisen elokuvan kulta-ajan puhdasta visuaalisuutta. Saksalaisen elokuvalavastuksen suurta linjaa (Reimann, Röhrig, Warm, Herlth, Poelzig, Hunte, Vollbrecht, Kettelhut) jatkoi Albert Speerin monumentalismi jättiläiskotkineen ja -lippuineen. Elokuvaa hallitsee tulen motiivi: natsijohtajien nimetkin ilmaistaan tulikirjaimin; öiseen kulkueeseen Speer suunnitteli tulimeren. Tahdon riemuvoitossa on 20 minuutin mittaisia puheettomia jaksoja, ja sen irrationaalinen vetovoima perustuu kykyyn mennä suoraan vaistojen ei-diskursiiviseen maailmaan, kuten Siegfried Kracauer analysoi klassisessa tutkielmassaan Caligarista Hitleriin. Tahdon riemuvoitto vetoaa enemmän puhtaalla kuvalla ja musiikilla kuin natsien palopuheilla.
    Elokuva on dokumentti puoluekokouksesta ja hymni Hitlerille. Aikanaan se oli saksalaisille pakollista katsottavaa. Se tehtiin Hitler-innostuksen huipulla, eikä siinä yllytetä sotaan eikä vainoon; silti se ei saavuttanut suosiota muissa maissa tuoreeltaankaan. Elokuvan kaamea, tahaton dokumentaarisuus on siinä, että se on inhimillisen katastrofin todiste, näky ihmiskunnan alennustilasta: miten vanhan sivistyskansan saa valtaansa demagogi, jonka raakkuvaa puhetta kuullessaan järkevät ihmiset silmiemme edessä tempautuvat joukkohysterian valtaan ja muuttuvat kirkuvaksi massaksi. Elokuvan voi kuvitella herättäneen inhoa jopa 1930-luvun suomalaisissa saksalaismyönteisissä piireissä, jotka ovat saattaneet ajatella, että sen esittäminen toimisi vastoin tarkoitustaan.

Antti Alanen 24.2.2004

Kirjoja:
Leni Riefenstahl: Hinter den Kulissen des Reichsparteitagfilms. München: Zentralverlag der NSDAP, Franz Eher Nachf. 1935
Richard Meran Barsam: Filmguide to Triumph of the Will. Bloomington: Indiana University Press 1975
Martin Loiperdinger: Triumph des Willens – Einstellungsprotokoll. Institut für historisch-sozialwissenschaftliche Analysen IHSA Arbeitspapier Nr. 10. Frankfurt: IHSA 1980
Peter Nowotny: Leni Riefenstahls Triumph des Willens. Dortmund: Prolit-Buchvertrieb 1981
DVD-laitoksia:
Triumph of the Will. DD Video, Englanti 2001. Kay Gladstonen saateartikkeli.
Triumph of the Will. Synapse Films, USA 2001. Anthony R. Santoron kommentaari.
Lyhenteitä:
NSDAP = Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei (Saksan Kansallissosialistinen Työväenpuolue), NS = nationalsozialistisch (kansallissosialistinen). SA = Sturm Abteilung ("rynnäkköjoukot", natsien puolisotilaallinen järjestö). SS = Schutz-Staffel ("turvajoukkue", natsien poliisiorganisaatio). RAD = Reichsarbeitsdienst (valtakunnallinen työpalvelu).

No comments: