C: Benjamin Christensen (The Devil), Ella la Cour (the witch Karna), Emmy Schønfeld (Marie, the seamstress, her accomplice), Kate Fabian (a love-sick woman in search of a love potion), Oscar Stribolt (a gluttonous monk, the object of her desire), Wilhemine Henriksen (Apelone, a poor old woman), Elisabeth Christensen (Anna Bokpräntarhustru's mother), Astrid Holm (Anna Bokpräntarhustru), Karen Winther (Anna's little sister), Maren Pedersen (Maria Väverska, a witch), Johannes Andersen / John Anderson / Johs Andersen (pater Henrik, the chief inquisitor), Elith Pio (Johannes, the witch judge / the young monk), Aage Hertel (witch judge), Ib Schønberg (witch judge), Holst Jørgensen (Peter Titta / Ole Kighul), Herr Westermann (Rasmus Bödel), Clara Pontoppidan (Sister Cecilia, a nun), Elsa Vermehren (a self-torturing nun), Alice O’Fredericks (a nun), Gerda Madsen (a nun), Karina Bell (a nun), Tora Teje (the modern hysteric person / the kleptomaniac), Poul Reumert (the jeweller), H. C. Nilsen (his assistant), Albrecht Schmidt (a psychiatrist), Frederik Christensen (a citizen), Henry Seemann (a citizen), Knud Rassow (the anatomist), Ellen Rassow (maid).
The film was not theatrically released in Finland - Finnish certificate number 12022 – 2506 m /18 fps/ 122 min, /20 fps/ 109 min
The Svenska Filminstitutet / Filmarkivet restoration of 2007, tinted and toned.
Film concert of the SFI 2007 print with e-subtitles in Finnish by Leena Virtanen,
Janne Storm: piano, two small thumb pianos, a bass thumb piano, electric guitar (with a double bass string, with a vibrator, with an E-bow device), bamboo flute, various percussions (a Tibetan bowl, a trash barrel can, djembe, talking drum, shakers, and sticks).
Tero Holopainen: electric guitar, spiced with effects.
At Cinema Orion, Helsinki (Reflections of Religion in the Cinema - the selection of Jouni Hokkanen to accompany his lecture), 22 April 2014.
Revisited Benjamin Christensen's one-of-a-kind wonderwork, the most amazing Kulturfilm of all times.
The introduction is a fascinating slide-show visualizing the medieval Weltanschauung as the background to witch hunts.
The witch Karna prepares love potions of ever-growing efficiency for a love-hungry single woman.
The Devil is incarnated in the conceptions of lonely women, young and old.
The tragedy of Anna Bokpräntarhustru is the centerpiece of the film. Caught by the inquisition the old beggar woman Maria Väverska cannot stand torture and confesses witchcraft. Having done that she goes all the way and is ready to confess anything. She also informs on her informers that they, too, are the Devil's accomplices. All are executed, and the Bokpräntarhustru family is destroyed. Each witch informed on ten further witches. There was no end to the informing.
Because the young monk Johannes has felt a frisson at the touch of the hand of Anna's little sister (Karen Winther), she, too, is tortured, and sentenced to be burned at the stake.
Torture chamber paraphernalia is displayed in instructive detail.
An episode is devoted to devil possession and mass hysteria at a nunnery. There is a direct link to the witch hunt, as the episode starts with mad confessions.
The film ends with an episode of "modern witches". Frail old women are now taken to nursing homes. Hysteric disorders [today: conversion disorders] can be cured. There are explanations to nightmarish hallucinations. War trauma is a topical contemporary psychological phenomenon. Pyromania and kleptomania are discussed in special vignettes. "They do what they fear most".
This time I appreciated:
1. The lively approach in the historical episodes. The vivid sets, starting with "the witch's lair anno 1488".
2. The marvellous acting by professionals and amateurs. The expressions of pain and suffering on their faces.
3. The brilliant cinematography. The special effects such as the haunted money and the birth of the devil babies.
4. The Anna Bokpräntarhustru tragedy, worthy of Dreyer's Day of Wrath.
5. The possession at the nunnery sequence has never been bettered, although there are prominent candidates such as Mother Joan of the Angels by Jerzy Kawalerowicz.
6. Tora Teje is very moving as the "modern witch" in various incarnations.
7. A common theme in this film of episodes and vignettes is witch hunt as an expression of the male fear of women. Witch hunt is a form of extreme oppression of women by men, some of whom may be evil, some just clueless victims of their own urges. In this sense the most tragic vignette is that of the self-flagellating young monk Johannes and Anna's unfortunate little sister (Karen Winther) who has happened to touch the young monk's hand for a very fleeting little while. Johannes realizes that he has brought about utter injustice which he is no longer able to prevent.
In their modern musical approach Janne Storm and Tero Holopainen succeeded very well, always respecting the original, bold and unique vision of Benjamin Christensen.
I have seen various prints of Häxan from Svenska Filminstitutet, all good, but this brilliant 2007 restoration is now definitive for me. The toning and the tinting are perfect.
My Finnish Film Archive programme note of 1985:
Johdannossa kuvaillaan keskiajan maailmankuvaa ja paholaisnäkemyksiä taustaksi kertomuksille noitauskomuksista ja noituuden harjoituksesta Euroopassa.
Noita Karna valmistaa tuvassaan inhottavia keitoksia käärmeistä, sammakoista, sonnasta ja ihmisruumiista. Hänen luonaan vierailee neito, joka pyytää lemmenjuomaa annettavaksi rakastetulleen, lihavalle munkille. Karnalla on kaupan myös kyöpelinsalvaa.
Seuraavan jakson aiheena on paholaisen kouriintuntuva läsnäolo monien ihmisten, varsinkin naisten, käsitysmaailmassa. Paholaiskäsityksen eräänä selityksenä on ajan aineellinen ja seksuaalinen puute. Köyhä vanhus Apelone uneksii juovuspäissään paholaisen mahdin suomasta rikkaudesta, ylellisyydestä ja mässäilystä.
Elokuvan keskusjakson alussa nuori porvarisrouva Anna Bokpräntarhustru on jäänyt leskeksi. Epäillään noituutta, ja ennustustaitoinen Peter Titta varmistaa epäilyn. Vanha kerjäläisnainen Maria Väverska joutuu inkvisition vangiksi, ja häneltä puristetaan kiduttamalla tunnustus noituudesta. Lopulta hän murtuu ja sepittää mielikuvituksellisen tunnustuksen kanssakäymisestä paholaisen kanssa, jolle hän on synnyttänyt monta lasta. Samalla hän ilmiantaa monta naista, mm. Karnan ja Anna Bokpräntarhustrun äidin, joka on kohdellut häntä aikaisemmin hävyttömästi. Maria Väverska kertoo noitatuomareille havainnollisesti kyöpelinmatkoista ja noitasapateista. hänen ilmiantonsa j ohtavat lukuisiin pidätyksiin.
Johannes, inkvisitiotuomioistuimen nuori pappi, joutuu lihallisen himon valtaan kohdatessaan Anna Bokpräntarhustrun nuoremman siskon. Hän ruoskituttaa itsensä. Vastoin hänen tahtoaan nuori neitsyt joutuu epäillyksi yrityksestä noitua Johannes. Nainen vangitaan, häntä kidutetaan kammottavalla tavalla ja hänet tuomitaan roviolle.
Tähän yhteyteen on liitetty kuvaus keskiaikaisen kidutuskammion tarvikkeistosta.
Viimeisen historiallisen jakson aiheena on luostarilaitoksen henkisesti tuhoisa miljöö. Sisar Cecilia joutuu paholaisen riivaamaksi eikä pysty enää itse ohjaamaan tekojaan. Hänen hulluutensa tarttuu luostarin muihinkin nunniin, ja he aloittavat irvokkaan pakanallisen tanssin alttarin edessä.
Elokuva päättyy nykyajassa tapahtuvaan jaksoon. Christensen esittää teesin, jonka mukaan kauan aikaa sitten noituutena esiintyneet psyykkiset ilmiöt ovat yhä olemassa, joskin muuttuneessa muodossa. Ennen noitina vainotut vanhat naiset viedään nyt vanhainkoteihin ja hoitolaitoksiin. Neuroottisista vaivoista kärsivät naiset voivat nyt kääntyä asiantuntijoiden puoleen saadakseen apua, mutta heidän pakkomielteinen käytöksensä on usein verrattavissa aikaisemmin elokuvassa kuvattuihin reaktioihin. Nykyajan naisten ”hysteerisiä” oireita verrataan vastinilmiöihin keskiajalla. Paholaisen yövierailuja vastaavat nykyään harhanäyt palvottujen idolien, pappien ja kunnianarvoisien lääkärien sisääntunkeutumisesta. Kleptomania kuvataan keskiajan pakkokäyttäytymiseen rinnastettavana häiriönä.
Christensenin tapa käyttää elokuvaa kaukana ilmaisuvälineen sovinnaisista rajoista oleviin tarkoituksiin oli edellä aikaansa, eikä hänen elokuvalleen ole helppoa löytää vertauskohtaa myöhemmil-täkään ajoilta. Häxan on tekniikaltaan, kuvaukseltaan ja tunnelmaltaan ainutlaatuinen saavutus. Christensen oli savuttanut läpimurtonsa ohjaajana Tanskassa vakoilumelodraamalla Det hemlighetsfulla X (1913), mutta hänen ohjaajakokemuksensa oli melko rajoittunut hänen saadessaan tämän kulttuurihistoriallisen jättiläisprojektin ohjattavakseen. Häxanin herättämä huomio johti Hollywood-sopimukseen. Palattuaan USA:sta Christiansen ohjasi yhteiskunnallisesti osallistuvia elokuva Tanskassa. Häxan on kuitenkin se teos, jonka varassa hänen arvoasemansa elokuvan historiassa lepää. Tämä ainutlaatuinen projekti kuuluu alkaneen jo vuonna 1918. Varsinaiset kuvaukset aloitettiin loppukesästä 1920, ja ne jatkuivat vuodenvaihteeseen 1921-22 saakka.
Omituista kyllä Christensen näkyy saaneen lähes vapaat kädet SF:n johdolta ja sitä paitsi lähes käsittämättömän anteliaan budjetin. Elokuva filmattiin yksin sitä varten ostetussa studiossa Hellerupissa Tanskassa, ja suuren salamyhkäisyyden ja runsaiden huhujen vallitessa se kuvattiin kaikessa rauhassa loppuun kustannusten kohotessa päätähuimaaviksi. Elokuva tuotti SF:lle suurtappiot, koska sen yleisömenestys jäi pieneksi.
Christensen käyttää paljolti amatöörinäyttelijöitä keskeisissäkin osissa. Maria Väverskaa esittävä vanha nainen löydettiin kirjaimellisesti kadulta, ja on kuvaavaa Christensenin erittäin persoonalliselle asenteelle välineeseensä että hän kertoo elokuvassaan tämän naisen reaktioista kuvaustilanteessa sekä niistä tiedoista, mitä hän sai tältä paholaisuskomukista 1900-luvun Tanskassa. Monista elokuvan ensikertalaisnäyttelijöistä tuli sittemmin tanskalaisen teatterin ja elokuvan kuuluisia nimiä.
Christensenin pitkälle viety naturalismi monissa kohtauksissa yllytti sekä elokuvan levittäjän että elokuvatarkastamon sensuroimaan Häxania. Merkittävää kyllä SF sensuroi elokuvaa vielä tarkastamon vaatimien lyhennysten jälkeenkin. Kidutusten pahimpia väkivaltaisuuksia, noitasapattien rivouksia ja hysteeristen nunnien jumalanpilkkamenoja karsittiin.
- Teoksesta Svensk filmografi 2 – 1920-1929, 1982, suomeksi toim. Antti Alanen. 18.9.1985.
No comments:
Post a Comment