Attenberg

GR © 2010 Haos Film. PC: Haos Film, Faliro House, Boo Productions, Stefi. EX: Giorgos Serdaris. P: Maria Hatzakou, Yorgos Lanthimos, Iraklis Mavroidis, Athina Rachel Tsangari, Angelos Venetis. D+SC: Athina Rachel Tsangari. DP: Thimios Bakatakis – negative: Super 16 mm. PD: Dafni Kalogianni. Cost: Thanos Papastergiou, Vasileia Rozana. Makeup: Sissy Petropoulou. Hair: Daniel Babek. Soundtrack selections: Françoise Hardy: "Tous les garçons et les filles" (1962) et "Le Temps d'amour" (1962, comp. Jacques Dutronc), Suicide ("Ghost Rider", 1977,  "Be Bop Kid", 1980). S: Leandros Ntounis. ED: Sandrine Cheyrol, Matthew Johnson. C: Ariane Labed (Marina), Evangelia Randou (Bella), Vangelis Mourikis (Spyros, father), Yorgos Lanthimos (engineer). Loc: Aspra Spitia, Viotia, Greece. 95 min
    A 35 mm print from The Match Factory with English subtitles viewed at Cinema Orion, Helsinki (New Greek Cinema), 11 Feb 2017

Athina Rachel Tsangaris' Attenberg is a coming of age story of the 23 year old Marina, a chauffeur at a copper mine by the sea. She looks after her father, Spyros, an architect at the mine, dying of cancer. Spyros is deeply estranged from the modern Greece he has helped create. Spyros views his death as an exit from the overrated 20th century.

Marina is an outsider who has never dated. Her sexual initiation is inspired by her girlfriend Bella, and she also meets a shy boyfriend, an engineer (the film director Yorgos Lanthimos) with whom she is on the same wavelength. "You make me feel unembarrassed".

Essential elements of communication with Bella are the BBC nature documentaries of David Attenborough ("Attenberg"). Bella and Marina have also established their own variation of "Ministry of Silly Walks" inspired by Monty Python. There is also a sing-along with Françoise Hardy's classic chanson about teenage loneliness, "Tous les garçons et les filles". Attenberg is a film full of funny gestures (see poster image above: Marina "spreading her wings" with her shoulder blades), gags, parodies, games, plays, and wordplays.

Athina Rachel Tsangari has created an original vision of alienation in the modern world. Emotions are expressed to an overwhelming degree via artefacts of culture the imitations of which remain on the level of clumsy approximations like the title of the film while original gags can be funny on their own terms. Sexuality is not spontaneous. The partners are like strangers from outer space trying to make sense of sex. Beyond the playfulness there is a profound sense of solitude and disorientation.

OUR PROGRAM NOTE BY PASI NYYSSÖNEN:

1900-luvun lopun kreikkalaisten elokuvien käsikirjoitukset olivat yleensä kirjallisuussovituksia tai kirjailijoiden tekemiä. Elokuvista tuli silmiinpistävän kirjallisia. Kohtaukset sisälsivät runsaasti pitkiä dialogeja, jotka sulautuivat lyyriseen tyyliin ja runsaisiin allegorioihin. 2000-luvulla nousseet uudet tekijät, ns. Kreikan viisto aalto, pyrki eroamaan tästä. Kirjakielen tilalle tuli hybridi kieli, joka sisälsi lainasanoja, sanaleikkejä ja keksittyjä ilmaisuja. Esimerkiksi Yorgos Lanthimoksen Dogtooth-elokuvassa (2009) lapsille opetetaan lähes jokaiselle asialle normaalikielenkäytöstä poikkeava merkitys, muuan muassa moottoritie tarkoittaa voimakasta tuulta.

Lanthimoksen ohella Athina Rachel Tsangari on Kreikan 2000-luvun keskeisimpiä tekijöitä. Omien ohjauksien ohella hänellä on tuottajana ollut keskeinen vaikutus myös Lanthimoksen elokuviin. Tsangarin elokuvista on löydettävissä selkeää teemallista jatkuvuutta. Pääosa hänen elokuvistaan on kasvutarinoita, jotka käsittelevät kokemuksen, tiedon ja oppimisen toimintoja. Päähenkilöt ovat nuoria naisia, ja seksuaalisen identiteetin, tyttönä, jälkiteininä ja naisena olemisen teemat ovat keskeisellä sijalla.

Attenbergin päähenkilönä on Marina (Ariane Labed), 23-vuotias neitsyt jonka paikallisessa kuparikaivoksessa elämäntyönsä tehnyt sosialisti-isä on kuolemaisillaan syöpään. Tämä puhuu myrtyneesti vieraantuneensa nyky-Kreikasta joka näyttää menettävänsä niin luonnollisen kauneutensa kuin teollistumisen tuottaman hyvinvoinnin, jolle maa uhrattiin. Isä kutsuu itseään kitkerästi modernismin myrkylliseksi jäänteeksi. Tytär-Marinalla puolestaan on omalaatuinen ystävyyssuhde biseksuaalisen Bellan kanssa, joka on Sir Attenborough’n luonto-ohjelmien suurkuluttaja. Kreikkalaisen suussa brittinimi vääntyy Attenbergiksi. Marina ja Bella harrastavat yhdessä muun muassa Monty Python -ryhmän klassikkosketsin Ministry of Silly Walks -kävelyn matkimista ja suutelemisen alkeiden kömpelöä opettelua.

Attenberg vaikuttaa koostuvan sekalaisista ja näennäisen satunnaisesti valikoituneista palasista, jotka kuitenkin lopulta palautuvat pysyviin perusaineksiin: seksiin, kuolemaan ja ehkä päähenkilöiden hieman jälkijättöiseen aikuistumiseen. Attenbergia on herkästi verrattu Giorgos Lanthimoksen Dogtooth-elokuvaan, ja aiheellisesti. Tsangari oli yksi elokuvan tuottajista ja Lanthimos puolestaan näyttelee Attenbergissa nuorta insinööriä, joka herättää Marinan kiinnostuksen.

Alkujaan Amerikassa pitkään oleskellut Tsangari oli ajatellut Attenbergille lännenelokuvan rakenteen, mutta musikaalijaksoilla höystettynä. ”Minusta meillä oli tyypillinen länkkäritarina: kaksi päähenkilöä pienessä ja syrjäisessä kyläpahasessa johon saapuva muukalainen muuttaa yhteisön herkän tasapainon”.

Tsangari on myös valinnut elokuvansa musiikin. Ääniraidalla kuullaan Jacques Dutroncin ja Françoise Hardyn sensuellia frankopoppia (Tous les garçons et les filles) sekä Alan Vegan luotsaamaa amerikkalaista postpunkpoppo Suicidea (Ghost Rider, Be Pop Kid).

– Frames Cinema Journalin ja muiden lähteiden pohjalta Pasi Nyyssönen 7.2.2017