GB / US 1991 © Geechee Girls Productions, Inc. PC: American Playhouse, Geechee Girls, WMG Film. EX: Lindsay Law. P: Julie Dash, Arthur Jafa, Steven Jones. D+SC: Julie Dash. DP: Arthur Jafa. PD: Kerry Marshall. AD: Michael Kelly Williams. Cost: Arline Burks Gant. Makeup: Rose Chatterton. M: John Barnes. S: Michael Payne. ED: Joseph Burton, Amy Carey.
C: Cora Lee Day (Nana Peazant), Adisa Anderson (Eli Peazant), Alva Rogers (Eula Peazant), Kay-Lynn Warren (unborn child), Kaycee Moore (Haagar Peazant), Cheryl Lynn Bruce (Viola Peazant), Tommy Redmond Hicks (Mr. Snead), Bahni Turpin (Iona Peazant), M. Cochise Anderson (St. Julien Lastchild), Barbarao (Yellow Mary), Trula Hoosier (Trula), Umar Abdurrahman (Bilal Muhammed), Cornell Royal (”Daddy Mack” Peazant), Tony King / Malik Farrakhan (newlywed man), Sherry Jackson (older cousin), Ervin Green (Baptist priest), Vertamae Grosvenor (hair braider). The film was not released in Finland – MEKU 2017: K7 – 112 min
A film belonging to National Film Registry.
Daughters of the Dust has been restored in 2016 from the original film elements by Cohen Film Collection at Modern Videofilm in Burbank, CA. The colour grading was supervised by cinematographer Arthur Jafa and the final restoration approved by director Julie Dash. Special thanks to the UCLA Film & Television Archive.
A Black History Month event in collaboration with the U.S. Embassy and KAVI.
Introduced by Ms. Jeanie Duwan and Ms. Tara Lewis.
2K DCP from Cohen Film Collection with English subtitles for some of the Gullah Creole dialect and full additional e-subtitles in English for the rest operated by Mikko Lyytikäinen viewed at Cinema Orion, Helsinki (Black History Month), 9 Feb 2017.
Julie Dash's Daughters of the Dust had been screened in Finland to my knowledge only on one occasion before, in 1993 at Love & Anarchy the Helsinki Film Festival.
Daughters of the Dust is a film about a fatal day, 18 August 1902, when most of the members of the Peazant family leave their home on the Sea Islands in South Carolina in order to move to the mainland. It may mean a farewell to the unique Gullah way of life.
Daughters of the Dust is a film about coming to terms with a long tradition of history in order to be prepared for the future. "What's past is prologue".
The film is poetic, and it approaches the atmosphere with a sensual embrace. Or the atmosphere embraces us. There is a strong presence of the Atlantic Ocean, huge trees, and marvellous beaches. A strong wind can emerge at any moment, but usually there is tranquillity. There are leisurely farewell picnics among these "wonderful women by the water" to quote the title of a novel by the Finnish writer Monika Fagerholm.
The film is not story-driven, and the characters are not drawn in dramatic terms. The film is driven by a sense of place and identity, a quest of one's place in a society with profound traumatic traditions.
50 years after the abolition of slavery the wounds still remain. In slave society, proper registers did not exist, and in order to avoid interbreeding the slaves, who were not taught to read or write, relied on memory.
There is a hidden tension of unrest in the movie, and it explodes towards the finale in Eula's monologue which is the grand climax of the film. "Deep inside we believe they ruined our mothers". "We are the daughters of those old dusty things Nana carries around in a tin can". Nana Peazant is the great-grandmother, the matriarch of the family. At first viewing Daughters of the Dust seems to me like a story of a matriarchal family.
The film is fascinating to watch as an account of a very special culture with its way of life. It is a cultural mix, including the vicinity of the Seminole.
We had been warned of the Gullah creole dialect, but it was not as difficult to understand as we had foreseen. Anyway we were generously helped by the subtitles on the copy itself, and the live electronic subtitling produced for the screening.
The cinematography by Arthur Jafa is luminous, mixing realism with magic.
The score by John Barnes is a delightful and inspired update of ethnic sound worlds. A soundtrack album of this film would be worth listening to.
Julie Dash's film was ahead of its time. Beyoncé paid tribute to it on her video album Lemonade. Michelle Obama's speeches last year resonated with its most painful concerns.
A fine digital restoration of a unique work of art and memory.
OUR PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN:
Julie Dash oli ensimmäinen afroamerikkalainen naisohjaaja, joka sai elokuvalleen laajan levityksen Yhdysvalloissa. Vuosi oli 1991. Elokuva kertoo tarinan St. Helenan saarelta vuonna 1902. Pääroolissa on 1700-luvulla orjiksi saarelle tuotu Ibo-kansaan kuulunut Peazantin perhe ja sen kolme naissukupolvea hetkellä, jolloin osa perheestä valmistautuu lopulliseen muuttoon omalta saareltaan pohjoiseen pääsaarelle. Mutta ennen muuttoa on osoitettava kunnioitusta menneille sukupolville, sillä suullinen perinne ja rituaalit ovat säilyttäneet vanhat toimintatavat Afrikan ajoista lähtien. Tarinan ytimessä on moderni versus traditio, mutta Dashin omaperäinen tyyli tekee siitä vaikuttavamman kuin monissa samaa sapluunaa toteuttavat elokuvat. Elokuvaa kiitettiin (pienestä budjetista huoli-matta) monipuolisesta ja taitavasta kielenkäytöstä ja lauluista sekä visuaalisen kuvaston lyyrisestä käytöstä.
Perinteisessä mielessä elokuvassa ei ole varsinaista tarinaa. Sen sijaan se kertoo tunteista, kuten Roger Ebert elokuvan esittelyssään sanoi. ”Joinakin hetkinä me emme voi olla varmoja mitä on sanottu tai tehty merkitykselliseksi, mutta lopussa me ymmärrämme kaiken mitä tapahtui – emme intellektuaalisella tavalla vaan emotionaalisesti.” Elokuvan kerronnassa on aiemmin käyttämätön erikoinen piirre: kertojahahmon nimi on ”syntymätön lapsi”. Omalla tavallaan se symboloi lähtöseremonioiden spirituaalista merkitystä: vaikka osa suvusta muuttaa pois, toinen osa jää, eikä sukua ja sen yhtenäisyyttä voi koskaan ohittaa.
Daughters of the Dust voitti palkintoja Sundance Film Festivaalilla parhaasta kuvauksesta ja sai ehdokkuuden Juryn Grand Prize -palkintoon. Vuonna 2004 se luokiteltiin mukaan Kongressin kirjaston kansalliseen elokuvarekisteriin – se tarkoittaa elokuvavalioita, jotka ovat erityissäilytyksen ja restauroinnin kohteita (elokuva)historiallisen merkityksensä vuoksi. Elokuvan kielinä ovat englanti, monet Afrikan kielet ja ranskan versio patois.
Dash on julkaissut aiheesta kaksi kirjaa. Ensimmäinen, elokuvan käsikirjoituksen sisältävä Daughters of the Dust: The Making of an African-American Woman’s Film, ilmestyi 1992. Romaani Daughters of the Dust: A Novel, joka sijoittuu 20 vuotta elokuvan ajankohtaa myöhempään aikaan, ilmestyi 1997.
– Jari Sedergren 9.2.2017
No comments:
Post a Comment