Paul Verlaine: "Chanson d'automne" (a poem)

Portrait de Verlaine par Frédéric Bazille, 1867. Une fausse signature Gustave Courbet recouvrait la véritable Frédéric Bazille. Domaine public. Wikipédia.

    Les sanglots longs
    Des violons
        De l’automne

    Blessent mon cœur
    D’une langueur
        Monotone.

    Tout suffocant
    Et blême, quand
        Sonne l'heure,

    Je me souviens
    Des jours anciens
        Et je pleure ;

    Et je m'en vais
    Au vent mauvais
        Qui m'emporte

    Deçà, delà,
    Pareil à la
        Feuille morte.

Paul Verlaine: Poèmes saturniens. Paris: Alphones Lemerre, 1866.

 .............................

SURULLISIA MAISEMIA
                               Catulle Mendèsille

Syyslaulu

Niin nyyhkien
syysviulujen
    soi ääni,
se haavoittaa,
vain pitkittää
    ikävääni.

Jo kalveten
menehtyen:
    häipyneitä
päiviä hetki toi,
en estää voi
    kyyneleitä.

Syystuuli vie
jo minut, tie
    minne ehti? –
vie pyörteihin
kuin olisin
    kuollut lehti.

Suomentanut Yrjö Kaijärvi (Paul Verlainen runoja, Helsinki: Otava, 1965. Kuvittanut Anitra Lucander).