Film concert Aleksander Nevsky.
SU 1938. D: Sergei Eisenstein. M: Sergei Prokofiev.
Filmphilharmonic Edition
Film by courtesy of the European Filmphilharmonic Institute / Mosfilm
Music by courtesy of Sikorski Musikverlage
Arranged and conducted by Frank Strobel
Radio Symphony Orchestra: 105 players
Anna Danik, mezzo-soprano
Nils Schweckendieck, choir coach
The Choir of the Helsinki Music Centre: 80 singers
Helsinki Music Centre, 13 Oct 2017
I blogged about Alexander Nevsky the film at the Nitrate Picture Show at George Eastman Museum last May.
I had to agree that the 1938 soundtrack did not do justice to Sergei Prokofiev's music. Afterwards I listened to recordings to feel the impact more fully.
But today at last I had the chance to be truly immersed in Prokofiev's music thanks to the interpretation of Radio Symphony Orchestra conducted by Frank Strobel who made his arrangement in 2003 based on Prokofiev's original score.
It was an engrossing experience, and also brilliantly precise. Strobel had made arrangements to reproduce Prokofiev's special distorted effects with the Teutonic horns: the special section was on an upper balcony equipped with mutes.
With loving care were also arranged the skomorokhi passages with "svireli (flutes), zhaleyki (hornpipes), rozhki (horns), bubnï (tambourines), and other folk or skomorokh instruments" (I quote the Wikipedia formulation of this aspect).
The strength of 105 players was needed to convey the epic grandeur. As was the strength of the 80 singers of the choir.
Magnificent epic passages alternate with more quiet and lyrical ones. Among them the solo aria, "The Lament of the Field of the Dead", was dignified and ravishing in the noble interpretation of the mezzo-soprano Anna Danik.
All in all, a brilliantly powerful and precise interpretation of the great ensemble of musical talents.
After the concert I met friends who had lived in the summer the third essential part of the Alexander Nevsky experience. They had visited Valery Gergiev and the Mariinsky Opera's Alexander Nevsky concert at the Mikkeli Music Festival in June, and they reported that the approach was very different. But of course it is a different composition: they played Prokofiev's Alexander Nevsky Cantata. There is a wonderful recent record of Valery Gergiev and the Mariinsky Opera at the Alexander Nevsky Cantata on YouTube.
BEYOND THE JUMP BREAK: RSO HANDBILL MATERIAL AND SAMPLES OF THE LYRICS:
BEYOND THE JUMP BREAK: RSO HANDBILL MATERIAL AND SAMPLES OF THE LYRICS:
Perjantaisarja: RSO Elokuvakonsertti: Aleksanteri Nevski (Venäjä 1938). Klassinen. Konserttisali.
Järjestäjä: Radion sinfoniaorkesteri. Aleksanteri Nevski -elokuvassa soi Prokofjevin musiikki.
Tapahtuman kuvaus: Aleksanteri Nevski (Venäjä 1938) kertoo 1200-luvun Novgorodin ruhtinaasta, joka lyö saksalaiset ristiretkeilijät Peipsijärven jäälle. Prokofjevin musiikki on yhtä järisyttävä kuin Eisensteinin kuva. Puikossa on elokuvamusiikin erikoismies Frank Strobel, ja kuolleiden kentän valituksen laulaa dramaattinen Anna Danik. Teksti: Susanna Välimäki
PRE-CONCERT TALK at 6 pm, Main Foyer: Discussion between conductor Frank Strobel and journalist J. P. Pulkkinen on “Alexander Nevsky and Sergei Prokofiev as a film composer”.
FILMPHILHARMONIC EDITION
Film by courtesy of EUROPEAN FILMPHILHARMONIC INSTITUTE / Mosfilm, Music by courtesy of Sikorski Musikverlage.
Frank Strobel, kapellimestari
Anna Danik, mezzosopraano
Nils Schweckendiek, kuoron valmennus
Musiikkitalon kuoro
Ohjelma: Sergei Prokofjev: musiikki elokuvaan Aleksanteri Nevski
RSO KÄSIOHJELMAAN / HANDBILL 13.10.2017
Aleksanteri Nevski
Aleksandr Nevski
Storm över Ryssland
Neuvostoliitto 1938
Tuotantoyhtiö: Mosfilm
Ohjaus. Sergei Eisenstein, kumppaninaan Dmitri Vasiljev
Apulaiset: Boris Ivanov, Nikolai Maslov
Käsikirjoitus: Sergei Eisenstein, Pjotr Pavlenko
Kuvaus: Eduard Tissé
Lavastus: Josif Shpinel, Nikolai Solovjov, Konstantin Jelisejev – Eisensteinin piirustusten mukaan
Musiikki: Sergei Prokofjev
Laulujen sanat: Vladimir Lugovskoi
Ääni: Vladimir Bogdankevitsh
Leikkaus: Sergei Eisenstein
Leikkausassistentti: Esfir Tobak
Historiallinen asiantuntija: prof. A. V. Artsihovski
Sotilasasiantuntija: prikaatinkomentaja K. G. Kalmykov
Pääosissa:
Nikolai Tsherkasov (ruhtinas Aleksanteri Jaroslavitsh Nevski)
Nikolai Ohlopkov (Vasili Buslai)
Aleksandr Abrikosov (Gavrilo Oleksitsh)
Dmitri Orlov (asemestari Ignat)
Vasili Novikov (Pavsha, Pihkovan voivodi)
Nikolai Arski (Domash Tverdislavitsh, novgorodilainen pajari)
Varvara Massalitinova (Amelfa Timofejevna, Buslain äiti)
Valentina Ivashova (Olga Danilovna, neito Novgorodista)
Aleksandra Danilova (Vasilisa, pihkovalaisnainen)
Vladimir Jershov (Hermann von Balk, Saksalaisen ritarikunnan suurmestari)
Sergei Blinnikov (Tverdil, pihkovalainen petturi)
Ivan Lagutin (munkki Anani)
Lev Fenin (arkkipiispa)
Naum Rogozhin (musta munkki)
3044 m / 112 min
Kuvausaika: keväästä kesään 1938, leikkaus: marraskuussa
Ensiesitys: 23.11.1938 Moskovassa
Sergei Eisenstein kohosi maailmantaiteen kärkihahmoksi 1920-luvun mestariteoksillaan ja sai ystäviä Charles Chaplinista James Joyceen. Josif Stalinin ja Andrei Zhdanovin kulttuuripolitiikka tyrehdytti hänen taiteellisen kukoistuksensa. Aleksanteri Nevski oli Sergei Eisensteinin ensimmäinen valmistunut elokuva kymmeneen vuoteen, hänen ensimmäinen äänielokuvansa, alun perin puolueen tilaustyö, josta Eisenstein työn käynnistyttyä innostui. Toisen maailmansodan aikana Aleksanteri Nevski sai kansainvälisen jättiläisyleisön, ja se on antanut vaikutteita monelle, Laurence Olivierista Orson Wellesiin, Woody Allenista George Lucasiin ja David Leanista Conan barbaariin.
Aleksanteri Nevski sijoittuu aikaan, jossa historia sulautuu mytologiaan. 1200-luku oli myllerrysten aikaa Itämeren ympäristössä. Nykyajan valtioita ei vielä ollut. Alkulaulussa kuulemme, että ”Nevajoella oli taistelu”, jossa ”julma ruotsalainen vihollinen” lyötiin. Nevahan on joki, joka virtaa Laatokasta Suomenlahteen. 500 vuotta myöhemmin perustetun Pietarin kaupungin paikalla oli tuolloin Nevanlinna.
Aleksanteri oli Novgorodin ruhtinas, jota kuolemansa jälkeen alettiin kutsua Nevskiksi eli Nevalaiseksi. Novgorodin ortodokseilla olivat olleet vastassaan katoliset ruotsalaiset, varsinaissuomalaiset (joiden hengellisenä johtajana oli dominikaaninen Tuomas-piispa) sekä yhä muinaisuskontoihin luottavat hämäläiset.
Nevan taistelu on siis jo käyty Eisensteinin elokuvan alkaessa. Novgorodia uhkaa nyt idästä Kultainen orda, mongolien valtapiiri. Tataarit riehuvat jo kalastajakylässä. Neuvottelutaitojaan osoittava Aleksanteri saa mongolit rauhoittumaan. Lännestä uhkaa välittömämpi vaara, Saksalaisen ritarikunnan hyökkäys. Ensin ruotsalaiset, sitten saksalaiset, ja vasta lopuksi mongolit, on Aleksanterin strategia.
Ohjaajan ”formalismin” torjumiseksi Eisenstein piiritettiin puolueuskollisilla työtovereilla ohjaus- ja käsikirjoitusvastuuta myöten. Pääosan esittäjä Nikolai Tsherkasov oli Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen.
Historiallisen eepoksen oli määrä vedota kansaan maanpuolustushengen nostattamiseksi. Saksassa oli tullut valtaan Adolf Hitler, joka edisti Taisteluni-kirjansa (1926) agendaa vakain askelin. Lopullisena päämääränä oli juutalaisuuden ja bolshevismin tuhoaminen, päätöksenä sota Neuvostoliittoa vastaan.
Elokuvan näki tuoreeltaan 23 miljoonaa katsojaa. Vuoden 1939 Molotov-Ribbentrop –sopimuksen jälkeen Aleksanteri Nevski hyllytettiin, mutta Hitlerin hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 suosio kasvoi uusiin ennätyslukemiin.
Tulos oli lähempänä valtavirtaa kuin mikään muu Eisensteinin elokuva. Ensi kertaa Eisenstein käytti ammattinäyttelijöitä. Ensi kertaa hänen elokuvassaan oli lineaarinen juoni. Tarina on täynnä kansanomaisia piirteitä. Mutta muotokuva Aleksanterista kansan miehenä oli myös Eisensteinille henkilökohtainen. John Fordin Kansan sankarista (Young Mr. Lincoln), joka valmistui seuraavana vuonna, tuli Eisensteinin lempielokuva.
Vaikka Eisensteinin formalismia yritettiin hartiavoimin hillitä, se puski esiin kaikkialta. Eisenstein näki huolta kuvatakseen todellisuuden elementtejä. Samalla hän outoutti niitä kuvakerronnallaan ja leikkauksellaan.
Elokuva rakentuu kahden mahtavan eeppisen jakson ympärille. Novgorodin markkinat ovat täynnä elämää. Peipsijärven jäätaistelusta tulee kuoleman kenttä. Se on elokuvan historian legendaarisimpia taistelujaksoja, esikuva monelle.
Barbaarisessa jäätaistelussa Tsherkasovin uljaasti tulkitsema Aleksanteri houkuttelee hyökkäävät saksalaiset kalparitarit kevättalviselle jäälle. Teutonit ovat pukeutuneet valkoisiin viittoihin, venäläiset tummiin asuihin. Ritarit hyökkäävät geometrisen täsmällisissä muodostelmissa (”villikarjun harjaksessa” ja ”makedonialaisessa falangissa”), venäläiset liikkuvat epäsäännöllisenä aaltoliikkeenä. Ritareita säestää ”jään” musiikkiteema, venäläisiä ”tulen” liekehtiva teema. Aleksanteri nujertaa ritaripäällikön kaksintaistelussa, järven jää pettää hyökkääjien raskaiden varusteiden alla, pakenijat hukkuvat, ja tuhannet kaatuneet jäävät virumaan jäälle yön koittaessa.
Eisenstein kohteli säveltäjä Sergei Prokofjevia tasa-arvoisena työtoverina, ja tuloksena oli yksi kaikkien aikojen väkevimmistä elokuvamusiikeista – Valeri Gergijeville Aleksanteri Nevski on yksiselitteisesti elokuvamusiikeista paras. Tulos oli niin vaikuttava, että musiikki alkoi elää omaa elämäänsä Aleksanteri Nevski –kantaattina.
Äänielokuvaan pitkään kriittisesti suhtautunut Eisenstein näki siinä toisaalta taiteen uuden kehitysvaiheen, joka voisi toteuttaa vision elokuvasta wagnerilaisena kokonaistaideteoksena. (Molotov-Ribbentrop –kaudella Eisenstein sai ohjattavakseen Wagnerin Valkyyrian Bolshoi-teatterissa).
Aleksanteri Nevskin kokemusten pohjalta Eisenstein kirjoitti tutkielmia elokuvan sointuopista, kuvan ja äänen harmoniasta ja yläsävelmontaasista. Hänen teoreettisissa kirjoituksissaan on kuvaa ja musiikkia rinnakkain kuljettavia äänielokuvapartituureja. On sanottu, että Eisenstein toi oopperan olemusta kinematografiaan ja teki läpimurron Elie Fauren profetioissaan ennustamaan kinoplastiseen sinfoniaan.
Näin Aleksanteri Nevskistä upean, kuin suoraan kameranegatiivista vedetyn kopion toukokuussa Rochesterin The Nitrate Picture Showssa. Vaikka kuva oli loistelias, ääniraidan laatu ei tehnyt oikeutta musiikille tuossa huippukopiossa enempää kuin muissakaan kopioissa. Parhaidenkin kopioiden vitsauksena ovat särö ja taajuusvasteen ongelmat.
Vaikka kinokonsertti äänielokuvasta kuulostaa omituiselta ajatukselta, Aleksanteri Nevskin tapauksessa se on perusteltua, ja monenlaisia kinokonsertteja on vuosien varrella toteutettukin. Uusi taso saavutettiin, kun elokuvan alkuperäinen partituuri tuli saataville vuonna 2003, ja Frank Strobel aloitti musiikkirekonstruktionsa maailmankiertueen Berliinin konserttitalossa ja Moskovan Bolshoi-teatterissa.
Antti Alanen (RSO 13.10.2017)
ANTTI HÄYRYNEN (RSO 2017)
SERGEI PROKOFJEVIN (1891–1953) MUSIIKKI ELOKUVAAN ALEKSANTERI NEVSKI
Propagandistiset teokset ovat herkkiä poliittisille suhdannevaihteluille, joiden lomasta on vaikea hahmottaa puhtaasti esteettisiä arvoja. Sekä ohjaaja Eisenstein että elokuvan säveltäjä Sergei Prokofjev suhtautuivat tehtäviinsä pragmaattisesti. Prokofjev vastasi musiikin ohella patrioottisista lauluteksteistä yhdessä Vladimir Lugovskoin kanssa. Elokuvan ja sen musiikin aihe oli nimenomaan myyttinen ja legendaarinen Aleksanteri, ei minkään historiallisen totuuden esiin kaivaminen.
Prokofjevin ja Eisensteinin yhteistyötä voi luonnehtia myös legendaariseksi. Ohjaaja muisteli, kuinka ”Prokofjev työskenteli kuin kello, edistämättä tai jätättämättä. Hänen tarkkuutensa ajan suhteen oli taiteellisen tarkkuuden sivutuote... täydellistä tarkkuutta musiikillisten mielikuvien muuttamisessa matemaattisen tarkaksi ilmaisuksi, jonka Prokofjev oli valjastanut teräksisin suitsin.”
Koekuvaukset nähtyään Prokofjev sävelsi seuraavaksi päiväksi musiikkia sekuntien tarkkuudella, mutta toisinaan laajoja kohtauksia leikattiin ja sovitettiin valmisiin musiikkinumeroihin. ”Hänen kätensä eivät käytä summittaista sivellintä, vaan kameraobjektiivin lahjomatonta linssiä”, kehui Eisenstein.
Molempien taiteilijoiden estetiikasta erottui konstruktivistinen tausta. Ulkoisesti Aleksanteri Nevski seuraa sosialistisen realismin doktriineja, mutta niin Eisenstein kuin Prokofjev nostivat työssään esiin rakenteellisen dynamiikan, komposition ja ryhmittelyn tarkkuuden ja vastaavuuden. Prokofjevin musiikin fraasit ja rytmit linjautuvat yhä uudelleen Eisensteinin ihmisjoukkojen asetteluun, kalastajien, peitsien ja kypärien rivistöihin.
Elokuvan joutuessa Neuvostoliiton ja Saksan hyökkäämättömyyssopimuksen vuoksi jäähylle Prokofjev laati vuonna 1939 musiikistaan kantaatin op. 78, jonka säveltäminen vei häneltä enemmän aikaa kuin alkuperäisen elokuvapartituurin. Erot elokuvasävellyksen ja kantaatin välillä eivät silti ole suuria, lähinnä kertausten ja puhtaan tehostemusiikin poistoja, sekä joidenkin kohtausten yhteen liittämistä.
Prokofjev ei käyttänyt venäläisen ja germaanisen kulttuurin vastakkainaset-telussa autenttista sävelaineistoa ja korosti siten tarinan ylihistoriallista luonnetta. Venäläiset on kuvattu jousin ja puupuhaltimin, ylevin hymnisävelin ja folkloristisin aihein. Saksalaisten kuvausta hallitsee tyly ja harmonioiltaan kirskuva vaskisointi. Koko elokuva on hahmotettu eeppiseksi panoraamaksi, joka jakaantuu musiikin tai replikoinnin hallitsemiin kuvaelmiin.
Uskonnollista symboliikkaa vastakkainasettelusta ei ole kitketty. Itse asiassa elokuva on täynnä ortodoksista symboliikkaa, kirkkoja ja tuohuksia. Näkymä historialliseen Novgorodiin avautuu ortodoksisten kellojen soiton säestyksellä, kun taas katolisia germaaneja seuraa taistelukentällekin palkeilla toimivat urut, jotka bysanttilaisessa perinteessä edustivat maallista valtaa.
Saksalaisritarien laulama latinankielinen Peregrinus expectavi -teksti on silputtu psalmeista, eikä varsinaisesti tarkoita mitään – toisin sanoen sitä voi pitää taikauskoisena sumutuksena. Sama teksti seikkailee eri kohtiin jakaantuen myös Stravinskyn Psalmisinfoniassa (1930) ja vaikuttaa siltä, että Prokofjev halusi sanavalinnoillaan ivata länteen jäänyttä ja natsihallintoon myötämielisesti suhtautunutta venäläissäveltäjää.
Elokuvassa germaanihymniä lauletaan vahvasti karrikoiden, kantaatissa enemmän nuottien mukaan. Prokofjev innostui äänitysstudiossa kokeilemaan uusia tekniikoita ja määräsi Pihkova-kohtauksessa esiintyvät teutoniset fanfaaritorvet soitettavaksi kiinni mikrofoneissa. Jos elokuvan musiikin äänitys olisi ylipäätään onnistunut, tehokeinolla olisi voinut olla vaikutusta, mutta alkuperäisessä muodossaan ääniraita oli 1930-luvun neuvostostandardeihinkin nähden surkea, tukkoinen ja säröinen.
Elokuvan alkukrediitteihin on lainattu musiikki taistelukohtauksesta Peipsi-järven (ven. Tšud) jäällä ennakoiden draaman kulminaatiota. Tarinaa valmisteleva teksti maalaa lännestä tulevaa uhkaa, mutta musiikki kuvaa 1200-luvun venäläisten kaupunkivaltioiden tukalaa tilaa ja veristä historiaa mongolivallan varjossa.
Tätä synkkää taustaa vasten avautuu kesäinen näkymä Pleštšejevo-järvelle ja laulu Aleksanteri Nevskistä. Samalla tavoin näky Kalparitariston valloittamasta Pihkovasta julmuuksineen ja Peregrinus-hymneineen kontrastoituu slaavien vastarintaa uhkuvaan kuoroon ”Nouse, Venäjän kansa, aseisiin”.
Elokuvamusiikin kuuluisin jakso on taistelu Peipsi-järven jäällä, joka Jukka Korpelan mukaan oli todennäköisemmin pienen mittakaavan kahakka. Prokofjev tavoittaa nopeasti sinkoilevalla musiikillaan Eisensteinin montaasitekniikan, laittaa orkesterin sektiot ja vastakkaiset teemat taistelemaan keskenään. Venäläiset sävelet nujertavat raskasvarusteiset kalparitarit, jotka lopulta uppoavat patarumpujen saattelemana murtuviin kevätjäihin.
Mezzosopraanon tulkitsema Kuoleman kenttä liittyy yhtäällä Musorgskin Kuoleman laulujen ja tanssien realistiseen perinteeseen, jossa kuolema esiintyy kaikkien taistelujen suurimpana voittajana. Samalla tuodaan esiin naisten rooli tulevissa taistoissa. Se vannottaa uskollisuuteen rintamalla lähetetyille miehille sekä – leskeksi jäätyä – sankareiden palkitsemiseen. Mutta elokuva nostaa jalustalle naiset myös sotilaallisena voimavarana, kun Pihkovan neito Vasilisa julistetaan taistelun suurimmaksi sankariksi.
Elokuvan loppukohtaus, Aleksanteri takaisin valloitetussa Pihkovassa, on musiikillisesti suppeampi kuin kantaatin orkestroinniltaan loistokkaampi versio. Taistelussa vilahtaneet riehakkaat pillipiiparit, skomorohit, päästetään uudelleen irti iloa, onnea ja huumoria pursuavissa voitonjuhlissa.
Stalinin varjo tuntuu kuitenkin häälyvän Aleksanterin sanoissa, jotka manaavat kovaa kohtaloa pettureille, mutta säästävät suurimman osan vangituista saksalaisista lunnaisiin. Kantaatin juhlavassa finaalissa taas peilataan Novgorodin ruhtinaan viimeisiä sanoja: ”Joka tulee Venäjälle miekka kädessä, hukkuu miekkaansa.”
Elokuva restauroitiin 1990-luvulla, jolloin myös sen heikkotasoinen musiikkiraita äänitettiin uudelleen. Vuonna 2003 kapellimestari Frank Strobel rekonstruoi yhteistyössä venäläisten musiikkiarkistojen kanssa koko elokuvapartituurin, joka on sittemmin julkaistu ja jota voidaan esittää elokuvan yhteydessä. Aleksanteri Nevski on propagandistinen teos siinä, missä kymmenet nykyaikaiset elokuvat, joissa brittiagentit kaatavat naisia ja diktatuureja, amerikkalaiset palauttavat aseillaan järjestyksen maailmaan, tai USA:n presidentti mätkii henkilökohtaisesti terroristit hengiltä. Elokuvahistorian parhaiden teosten listalle Eisensteinin ja Prokofjevin työn nostaa sen monitasoinen symboliikka, rohkea visuaalinen ja musiikillinen mielikuvitus, sekä epäromanttinen paatos.
Antti Häyrynen (RSO 2017)
Текст кантаты Александр Невский
Использован текст с музыковедческого сайта Vita Brevis, Ars Longa
Кантата для меццо-сопрано, хора и оркестра
Слова В. Луговского и С. Прокофьева
Музыка Сергея Прокофьева
Песня об Александре Невском
(хор)
А и было дело на Неве-реке,
На Неве-реке, на большой воде.
Там рубили мы злое воинство,
Злое воинство, войско шведское.
Ух, как бились мы, как рубились мы!
Ух, рубили корабли по досточкам.
Нашу кровь-руду не жалели мы
За великую землю русскую.
Где прошел топор, была улица,
Где летело копье — переулочек.
Положили мы шведов, немчинов,
Как ковыль траву на сухой земле.
Не уступим мы землю русскую.
Кто придет на Русь, будет насмерть бит.
Поднялася Русь супротив врага;
Поднимись на бой, славный Новгород!
Крестоносцы во Пскове
(хор)
Peregrinus, expectavi,
Pedes meos in cimbalis.
Вставайте, люди русские
(хор)
Вставайте, люди русские,
На славный бой, на смертный бой,
Вставайте, люди вольные,
За нашу землю честную!
Живым бойцам почёт и честь,
А мёртвым слава вечная.
За отчий дом, за русский край,
Вставайте люди русские
Вставайте, люди русские,
На славный бой, на смертный бой,
Вставайте, люди вольные,
За нашу землю честную!
На Руси родной, на Руси большой
Не бывать врагу.
Поднимайся, встань,
Мать родная Русь.
Вставайте, люди русские,
На славный бой, на смертный бой,
Вставайте, люди вольные,
За нашу землю честную!
Врагам на Русь не хаживать,
Полков на Русь не важивать,
Путей на Русь не видывать,
Полей Руси не таптывать.
Вставайте, люди русские,
На славный бой, на смертный бой,
Вставайте, люди вольные,
За нашу землю честную!
Ледовое побоище
(хор)
Peregrinus, expectavi,
Pedes meos in cimbalis.
Peregrinus, expectavi,
Pedes meos in cimbalis est.
Vincant arma crucifera!
Hostis pereat!
Peregrinus, expectavi,
Pedes meos in cimbalis, expectavi!
Мёртвое поле
(меццо-сопрано)
Я пойду по полю белому,
Полечу по полю смертному,
Поищу я славных соколов,
Женихов моих, добрых молодцев.
Кто лежит, мечами порубленный,
Кто лежит, стрелою пораненный,
Напоили они кровью алою
Землю честную, землю русскую.
Кто погиб за Русь смертью доброю,
Поцелую того в очи мёртвые,
А тому молодцу, что остался жить,
Буду верной женой, милой ладою.
Не возьму в мужья красивого, —
Красота земная кончится.
А пойду я за храброго.
Отзовитеся, ясны соколы!
Въезд Александра во Псков
(хор)
На великий бой выходила Русь;
Ворога победила Русь.
На родной земле не бывать врагу.
Кто придет, будет насмерть бит.
Веселися, пой, мать родная Русь!
На Руси родной не бывать врагу,
Не видать врагу наших русских сел,
Кто придет на Русь, будет насмерть бит.
На Руси родной, на Руси большой
Не бывать врагу!
Веселися, пой, мать родная Русь!
На великий праздник собралася Русь.
Веселися Русь, родная Мать!
No comments:
Post a Comment