 |
| Esfir Shub: К.Ш.Э. Комсомол – шеф электрификации / K.S.E. Komsomol – shef elektrifikatsii / K.S.E. Komsomol – Leader of Electrification (SU 1932). Poster text: К.Ш.Э. Куда ни пойдешь / везде молодежь – "Wherever you go, there's youth". |
К.Ш.Э. Комсомол – шеф электрификации / K. Sh. E. Komsomol shef elektrifikatsii / Komsomol – sähköistämisen johtaja
SU 1932. PC: Rosfilm / Soyuzkino (Moscow).
D+SC+ED+Sound Editing: Esfir Shub. Assistant D: L. Felonov. Cinematography: V. Solodovnikov. Assistant: Nato Vachnadze. Sound assistant: M. Nikolayevskaja. M: Gavriil Popov. Sound recording: S. Klyuchevsky, D. Zaitsev, A. Karasev. The sound has been recorded with the A. Shorin system.
Theremin player: K. Kovalsky.
Songs: "Kominternlied" (comp. Hanns Eisler, 1929, lyr. Franz Jahnke 1926 / Maxim Vallentin), Russian lyrics by Ilya Frenckel.
"L'Internationale" (comp. Pierre De Geyter, 1888, lyr. Eugène Pottier, 1871), sung in Russian.
Non-fiction.
Featuring: Komsomol members from factories and building sites, Marietta Shaginyan (author of the novel Gidrotsentral), Baltic Red Star sailors, comrade Savelyev, comrade Klimov, comrade Zapredelov, comrade Manyukov, comrade Vinter, comrade Dmitrusenko, comrade Dudnik, colonel Gubor, Academician A. A. Chernychev.
Loc: A Moscow sound studio, Dzorages waterworks, Elektrosila factory, Dneprostroi waterworks.
A 35 mm Gosfilmofond / RGAKFD print screened with e-subtitles by Mia Öhman (Finnish "Kominternlied" lyrics, trad., n.c., taken from the Arja Saijonmaa record 1970).
Theremin player: K. Kovalsky.
Songs: "Kominternlied" (comp. Hanns Eisler, 1929, lyr. Franz Jahnke 1926 / Maxim Vallentin), Russian lyrics by Ilya Frenckel.
"L'Internationale" (comp. Pierre De Geyter, 1888, lyr. Eugène Pottier, 1871), sung in Russian.
Non-fiction.
Featuring: Komsomol members from factories and building sites, Marietta Shaginyan (author of the novel Gidrotsentral), Baltic Red Star sailors, comrade Savelyev, comrade Klimov, comrade Zapredelov, comrade Manyukov, comrade Vinter, comrade Dmitrusenko, comrade Dudnik, colonel Gubor, Academician A. A. Chernychev.
Loc: A Moscow sound studio, Dzorages waterworks, Elektrosila factory, Dneprostroi waterworks.
A 35 mm Gosfilmofond / RGAKFD print screened with e-subtitles by Mia Öhman (Finnish "Kominternlied" lyrics, trad., n.c., taken from the Arja Saijonmaa record 1970).
Viewed at Finnish Film Archive, Cinema Orion, Helsinki (The Mothers of the Montage Film: Esfir Shub and Nicole Vedrès), 23 Jan 2018
AA: Esfir Shub was the pioneer of the montage film. She established the compilation film as an art form as we can learn from Jay Leyda's Films Beget Films. She taught montage to Eisenstein.
K.S.E. is not a compilation film. It is based on original footage only, shot for this film. K.S.E. is one of the heroic Soviet 1930s tales of industrialization, comparable with Vertov's Enthusiasm and Dovjenko's Ivan.
K.S.E. is still a proudly avantgardistic film. Visually there is no weakening of touch in comparison with the glorious 1920s. New is the expansion of the avantgarde approach to sound montage.
Sound in K.S.E. is a theme in its own right. Like in many later experimental films, there is a meta element: the screen is sometimes filled with the jagged image of the soundtrack itself.
The film starts in a sound studio. We visit a telephone exchange. We observe the technology of the radio. An orchestra performance is being recorded. The bells of the Kremlin are ringing. During a break workers entertain themselves with popular music played on the accordeon. There is a workers' brass band with special multi-horn instruments. An engrossing performance of the "Kominternlied" by a male singer and a pianist is heard. It is a slower and more profound interpretation than the original Ernst Busch recording. Dance records are played at the beach. Many languages are spoken: Russian, Ukrainian, Armenian, English, French, and German. In the finale there is a beautiful arrangement of "L'Internationale".
Strikingly, the main instrument in the prologue is the theremin, an electric music instrument. K.S.E. was the second film to display the theremin, later famous for films such as Spellbound (Miklos Rosza), The Day the Earth Stood Still (Bernard Herrmann), and Ed Wood (Howard Shore). The first film composer to use the theremin had been Dmitri Shostakovich in Alone, directed by Kozintsev and Trauberg. The music of the future is being heard on the theremin.
K.S.E. is a poem of the future, industrialization, modernization, and electrification. A film of enthusiasm, inspiration, and passion. It is a futuristic work of machine poetry. In its grand vision, work is joy, play, a celebration. There are lyrical passages, industrial montages, time lapse images of smoking factory chimneys, phantom ride sequences, and scenes with civilizations clashing as electric power dams emerge in traditional Armenia and Georgia, including the hugest of all: the Dneprostroi. Shub juxtaposes ruins of a sublime ancient tradition and the building of the future.
What K.S.E. does not tell is that this was also a period of Stalin's repression, terror, tyranny, and massacres. In K.S.E. we see only the part of the reality that corresponds to the ideal. Which makes this a disturbing and ambivalent viewing experience.
This fascinating film would deserve to be much more widely known. The print has been struck from partly difficult sources.
OUR PROGRAM NOTE BY LAURI PIISPA BEYOND THE JUMP BREAK:
OUR PROGRAM NOTE BY LAURI PIISPA BEYOND THE JUMP BREAK:
Esfir Shub oli aikansa taitavin leikkaaja, Sergei Jutkevitshin sanoin "leikkauspöydän velho", jolta haki oppia useampikin montaasielokuvan suurmies, Eisensteinistä lähtien. Oman dokumenttituotantonsa aluksi Esfir Shub loi perustan kompilaatioelokuvan lajille. Hän leikkasi arkistomateriaalia käyttäen dokumenttielokuvat Romanovien dynastian tuho (1927), Suuri tie (1927), Nikolai II:n ja Leo Tolstoin Venäjä (1928, kadonnut) ja Tänään (1930). Komsomol – sähköistämisen johtaja oli Shubin ensimmäinen alkuperäiseen materiaaliin perustunut dokumentti ja samalla ensimmäinen äänielokuva. Se on kuitenkin luontevaa jatkoa aiemmalle tuotannolle siinä mielessä, että tyyliltään sekin on eräänlainen kollaasi, sarja vaikutelmia ja tunnelmia vuodelta 1932. Teema on futuristisesti sähkö, jota havainnoidaan eri ilmenemismuodoissaan. Elokuva alkaa "alkusoitolla", jossa pääosaan pääsee theremin, Neuvostoliitossa kehitetty sähköinen soitin. Tästä siirrytään seuramaan esimerkiksi puhelinkeskuksen, radioaseman ja sähkölampputehtaan arkea, ja lopulta päädytään uuden vesivoimalan avajaisiin Ukrainaan.
Shubin elokuva on kunnianhimoinen yritys tavoittaa puhtaan elokuvan keinoin ajankohdan, 1930-luvun alun, psykologinen muotokuva. Teollistamisen ja rakentamisen maailmaan liittyvät monet muutkin neuvostoliittolaisen äänielokuvan pioneeriteokset: Dziga Vertovin Entusiasmi (1931), Ermlerin ja Jutkevitshin Vastasuunnitelma (1932), Aleksandr Matsheretin Työt ja ihmiset (1932) ja Oleksandr Dovzhenkon Ivan (1932). Jälkimmäinen tapahtuu saman Dneproges-voimalaitoksen työmaalla, jonne Shub katsojansa johdattaa. Elettiin ensimmäistä viisivuotiskautta (1928–1932), joka myllersi neuvostoliittolaisen elämän. Maatalous kollektivoitiin ja maa teollistettiin kertarysäyksellä. Vaikka saavutukset olivat osittain näennäisiä ja seurauksiltaan traagisia, valtava optimismi valtasi laajat kansankerrokset. Neuvostomyytiksi muodostuivat Kommunistisen nuorisoliiton Komsomolin mobilisoimat entusiastit, jotka vaelsivat ahertamaan kaukaisille rakennustyömaille. Kulttuurin alueella tähän kohtaan osuvat 1920-luvun avantgarden viimeiset henkäykset ja myös äänielokuvan murros.
Shubin varsin huonosti tunnettu elokuva eroaa aikansa dokumentin valtavirrasta. Näihin aikoihin suosittiin julistavampaa agitprop-tyyliä. Äänikin otettiin neuvostoelokuvassa ensi kertaa käyttöön dokumenttielokuvien selostajaäänenä. Kuten Vertov Entusiasmissaan, Shub välttää selostajaäänen käyttöä. Elokuvassa on vain muutama selittävä väliteksti. Ääni on taltioitua teollisuusmelua, synkronista puheääntä ja musiikkia (Gavriil Popov). Shub taltioi Komsomolin kokouksia ja niissä pidettyjä palopuheita. Venäläiset kommentaattorit huomauttavat mielellään, että synkroniäänen käyttö ja liian selittelyn vältteleminen ennakoivat sodanjälkeistä direct cinema -tyyliä. Shub ei tietenkään tavoittanut myöhempien virkaveljien spontaania tyyliä. Siihen hänen käyttämänsä tekniikka ei antanut mahdollisuuksia. Äänityksen laatukin jättää lievästi sanoen toivomisen varaa. Siinä mielessä vertaus kuitenkin on pätevä, että kuten Leacockin, Pennebakerin, Maysles-veljesten ja muiden elokuvissa, Shubin teoksessa hapuilevat ilmaisuaan yhden ainutkertaisen historiallisen hetken ja sen eläneen nuorisopolven elämäntunnot.
– Lauri Piispa 23.1.2018
AA: Esfir Shub was the pioneer of the montage film. She established the compilation film as an art form as we can learn from Jay Leyda's Films Beget Films. She taught montage to Eisenstein.
K.S.E. is not a compilation film. It is based on original footage only, shot for this film. K.S.E. is one of the heroic Soviet 1930s tales of industrialization, comparable with Vertov's Enthusiasm and Dovjenko's Ivan.
K.S.E. is still a proudly avantgardistic film. Visually there is no weakening of touch in comparison with the glorious 1920s. New is the expansion of the avantgarde approach to sound montage.
Sound in K.S.E. is a theme in its own right. Like in many later experimental films, there is a meta element: the screen is sometimes filled with the jagged image of the soundtrack itself.
The film starts in a sound studio. We visit a telephone exchange. We observe the technology of the radio. An orchestra performance is being recorded. The bells of the Kremlin are ringing. During a break workers entertain themselves with popular music played on the accordeon. There is a workers' brass band with special multi-horn instruments. An engrossing performance of the "Kominternlied" by a male singer and a pianist is heard. It is a slower and more profound interpretation than the original Ernst Busch recording. Dance records are played at the beach. Many languages are spoken: Russian, Ukrainian, Armenian, English, French, and German. In the finale there is a beautiful arrangement of "L'Internationale".
Strikingly, the main instrument in the prologue is the theremin, an electric music instrument. K.S.E. was the second film to display the theremin, later famous for films such as Spellbound (Miklos Rosza), The Day the Earth Stood Still (Bernard Herrmann), and Ed Wood (Howard Shore). The first film composer to use the theremin had been Dmitri Shostakovich in Alone, directed by Kozintsev and Trauberg. The music of the future is being heard on the theremin.
K.S.E. is a poem of the future, industrialization, modernization, and electrification. A film of enthusiasm, inspiration, and passion. It is a futuristic work of machine poetry. In its grand vision, work is joy, play, a celebration. There are lyrical passages, industrial montages, time lapse images of smoking factory chimneys, phantom ride sequences, and scenes with civilizations clashing as electric power dams emerge in traditional Armenia and Georgia, including the hugest of all: the Dneprostroi. Shub juxtaposes ruins of a sublime ancient tradition and the building of the future.
What K.S.E. does not tell is that this was also a period of Stalin's repression, terror, tyranny, and massacres. In K.S.E. we see only the part of the reality that corresponds to the ideal. Which makes this a disturbing and ambivalent viewing experience.
This fascinating film would deserve to be much more widely known. The print has been struck from partly difficult sources.
OUR PROGRAM NOTE BY LAURI PIISPA BEYOND THE JUMP BREAK:
OUR PROGRAM NOTE BY LAURI PIISPA BEYOND THE JUMP BREAK:
Esfir Shub oli aikansa taitavin leikkaaja, Sergei Jutkevitshin sanoin "leikkauspöydän velho", jolta haki oppia useampikin montaasielokuvan suurmies, Eisensteinistä lähtien. Oman dokumenttituotantonsa aluksi Esfir Shub loi perustan kompilaatioelokuvan lajille. Hän leikkasi arkistomateriaalia käyttäen dokumenttielokuvat Romanovien dynastian tuho (1927), Suuri tie (1927), Nikolai II:n ja Leo Tolstoin Venäjä (1928, kadonnut) ja Tänään (1930). Komsomol – sähköistämisen johtaja oli Shubin ensimmäinen alkuperäiseen materiaaliin perustunut dokumentti ja samalla ensimmäinen äänielokuva. Se on kuitenkin luontevaa jatkoa aiemmalle tuotannolle siinä mielessä, että tyyliltään sekin on eräänlainen kollaasi, sarja vaikutelmia ja tunnelmia vuodelta 1932. Teema on futuristisesti sähkö, jota havainnoidaan eri ilmenemismuodoissaan. Elokuva alkaa "alkusoitolla", jossa pääosaan pääsee theremin, Neuvostoliitossa kehitetty sähköinen soitin. Tästä siirrytään seuramaan esimerkiksi puhelinkeskuksen, radioaseman ja sähkölampputehtaan arkea, ja lopulta päädytään uuden vesivoimalan avajaisiin Ukrainaan.
Shubin elokuva on kunnianhimoinen yritys tavoittaa puhtaan elokuvan keinoin ajankohdan, 1930-luvun alun, psykologinen muotokuva. Teollistamisen ja rakentamisen maailmaan liittyvät monet muutkin neuvostoliittolaisen äänielokuvan pioneeriteokset: Dziga Vertovin Entusiasmi (1931), Ermlerin ja Jutkevitshin Vastasuunnitelma (1932), Aleksandr Matsheretin Työt ja ihmiset (1932) ja Oleksandr Dovzhenkon Ivan (1932). Jälkimmäinen tapahtuu saman Dneproges-voimalaitoksen työmaalla, jonne Shub katsojansa johdattaa. Elettiin ensimmäistä viisivuotiskautta (1928–1932), joka myllersi neuvostoliittolaisen elämän. Maatalous kollektivoitiin ja maa teollistettiin kertarysäyksellä. Vaikka saavutukset olivat osittain näennäisiä ja seurauksiltaan traagisia, valtava optimismi valtasi laajat kansankerrokset. Neuvostomyytiksi muodostuivat Kommunistisen nuorisoliiton Komsomolin mobilisoimat entusiastit, jotka vaelsivat ahertamaan kaukaisille rakennustyömaille. Kulttuurin alueella tähän kohtaan osuvat 1920-luvun avantgarden viimeiset henkäykset ja myös äänielokuvan murros.
Shubin varsin huonosti tunnettu elokuva eroaa aikansa dokumentin valtavirrasta. Näihin aikoihin suosittiin julistavampaa agitprop-tyyliä. Äänikin otettiin neuvostoelokuvassa ensi kertaa käyttöön dokumenttielokuvien selostajaäänenä. Kuten Vertov Entusiasmissaan, Shub välttää selostajaäänen käyttöä. Elokuvassa on vain muutama selittävä väliteksti. Ääni on taltioitua teollisuusmelua, synkronista puheääntä ja musiikkia (Gavriil Popov). Shub taltioi Komsomolin kokouksia ja niissä pidettyjä palopuheita. Venäläiset kommentaattorit huomauttavat mielellään, että synkroniäänen käyttö ja liian selittelyn vältteleminen ennakoivat sodanjälkeistä direct cinema -tyyliä. Shub ei tietenkään tavoittanut myöhempien virkaveljien spontaania tyyliä. Siihen hänen käyttämänsä tekniikka ei antanut mahdollisuuksia. Äänityksen laatukin jättää lievästi sanoen toivomisen varaa. Siinä mielessä vertaus kuitenkin on pätevä, että kuten Leacockin, Pennebakerin, Maysles-veljesten ja muiden elokuvissa, Shubin teoksessa hapuilevat ilmaisuaan yhden ainutkertaisen historiallisen hetken ja sen eläneen nuorisopolven elämäntunnot.
– Lauri Piispa 23.1.2018
No comments:
Post a Comment