 |
| Susan Seidelman, The School, Sodankylä, 11 June 2026. Photo: Juho Liukkonen. |
 |
| Susan Seidelman. Photo: Midnight Sun Film Festival online 2026. |
 |
| Susan Seidelman: Desperately Seeking Something. 304 pages. Macmillan Publishers / St. Martin's Press, 2024. |
In English. Hosted by Milja Mikkola. 120 min
The School, Midnight Sun Film Festival (MSFF), Sodankylä, 11 June 2026.
MSFF resume: "The North American director Susan Seidelman was interviewed by the program director of the Midnight Sun Film Festival, Milja Mikkola, at the Kitisenranta School on Thursday morning. Seidelman, who made her breakthrough with the film Smithereens in 1982, is one of the pioneering female directors who paved the way for future generations."
"Susan Seidelman was raised in a suburb of Philadelphia, US. The most characteristic element of the environment was the homogeneity of the neighborhood, where racial and economic diversity were largely absent. Even though Seidelman considered her childhood a happy one, the need to somehow rebel against a predetermined future was present from an early age. The idea of re-inventing oneself — a theme she would continue to explore throughout her later career — began to take shape."
"Seidelman emphasized the role of luck and coincidence in the significant turning points of her life, such as her shift toward filmmaking. Her fashion studies changed to film studies after she had her first exposure to movies in a course that introduced European classics. In the mid-1970s, Seidelman made her way to New York to study filmmaking. Having also dedicated herself to teaching, Seidelman has witnessed how the role of women has grown over the years, and expanding from directing into the technical aspects of filmmaking as well. Representing a generation of filmmakers who got their start in movie theaters and film festivals, Seidelman also points out the importance of television as a platform where young directors make their entrance."
"Seidelman became a director during a time when women were still largely absent from the field. Since seeing her first films, she has found the feeling of outsiderness captivating, as well as the breaking of patterns and norms. Like society, the film industry also seemed to repeat the same conventions reserved for women. Seidelman recognized the need to create engaging stories with strong female protagonists."
"“I wanted to tell stories about women who are somewhat outsiders and want to take control of their own lives”, she told."
"The restless character of the protagonist in her first feature film Smithereens (1982) was inspired by Giulietta Masina, who played the leading role in Federico Fellini’s film Nights of Cabiria (1957). The film, which may have lacked financing but benefited from a great deal of dedication, made its way to the Cannes Film Festival —a success that surprised Seidelman as well. The film opened the doors for future projects such as Desperately Seeking Susan (1985), Making Mr. Right (1987), and She-Devil (1989)."
"As the films she would take with her to a desert island, she chooses, on a “human level,” Billy Wilder’s The Apartment (1960) and, on a “technical level,” Martin Scorsese’s Goodfellas (1990). From her own catalogue, four films are presented at the Midnight Sun Film Festival: Smithereens, Desperately Seeking Susan, Making Mr. Right, and She-Devil."
MSFF resume: "Sodankylän elokuvajuhlien ohjelmapäällikkö Milja Mikkola haastatteli yhdysvaltalaista ohjaajaa Susan Seidelmania Kitisenrannan koululla torstaiaamuna. Vuonna 1982 elokuvalla Rakasta minua, Manhattan uransa aloittanut Seidelman on naisohjaajien pioneereja ja tienraivaajia."
"Seidelman varttui philadelphialaisessa lähiössä, jota hän kuvasi tyypilliseksi: teiden varsia koristavat talot ja pihat olivat kuin samasta muotista, samoin naapuruston asukkaat. Vaikka Seidelman kuvaa lapsuuttaan onnelliseksi, halu kapinoida naiselle etukäteen varattua perinteisen perheen äidin roolia vastaan syntyi jo varhain. Ajatus itsensä uudelleen luomisesta suuressa kaupungissa – teema, jonka työstämistä hän jatkoi myöhemmissä elokuvissaan – alkoi kyteä."
"Seidelman korosti sattuman ja onnen merkitystä käänteissä, jotka ovat ohjanneet hänen elämänsä suuria linjoja. Sattumaa oli myös päätyminen elokuva-alalle. Muotiopinnot vaihtuivat elokuvaan, kun Seidelman sai ensikosketuksensa elokuvaan kurssilla, jolla näytettiin eurooppalaisia klassikoita. 1970-luvun puolivälissä Seidelman hakeutui New Yorkiin opiskelemaan elokuva-alaa. Myös opettajana toiminut Seidelman on nähnyt, miten naisten rooli elokuvanteossa niin ohjauksen kuin tekniikan puolella on kasvanut. Samalla television rooli näyttämönä, jossa uudet tulokkaat saavat jalansijaa alalla, on korostunut. Seidelman itse kuuluu sukupolveen, joka aloitti uransa elokuvateattereista."
"Seidelmanin ensimmäisen pitkän elokuvan Rakasta minua, Manhattan (1982) päähenkilön levotonta olemusta inspiroi Giulietta Masinan roolityö Federico Fellinin elokuvassa Cabirian yöt (1957). Pienellä budjetilla ja suurella intohimolla tehty elokuva ponnisti ohjaajan yllätykseksi Cannesin pääkilpasarjaan. Elokuva avasi ovet tuleville projekteille, kuten Missä olet, Susan? (1985), Täydellinen kaveri (1987) ja Naispaholainen (1989)."
"Seidelmanista tuli elokuvaohjaaja aikana, jolloin naisia oli alalla vielä vain kourallinen. Ensimmäisistä näkemistään elokuvista lähtien ohjaajaa on kiehtonut ajatus ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta, astumisesta normien ja säännönmukaisuuden ulkopuolelle. Myös elokuvakenttä toisti samaa kaavaa naisille yhteiskunnassa varatusta roolista. Seidelman tunnisti tarpeen luoda kiinnostavia tarinoita, joissa oli vahva naispääosa."
"“Halusin kertoa tarinoita naisista, jotka ovat jollain tavoin ulkopuolisia ja jotka haluavat ottaa elämänsä omiin käsiinsä”, Seidelman sanoo."
"Autiolle saarelle hän ottaisi mukaansa kaksi elokuvaa: “inhimillisin perustein” hän valitsisi Billy Wilderin Poikamiesboksin (1960), ja “teknisin perustein” hän valitsisi Martin Scorsesen Mafiaveljet (1990). Seidelmanin omasta tuotannosta elokuvajuhlilla esitetään neljä elokuvaa: Rakasta minua, Manhattan (1982), muun muassa Madonnan tähdittämä Missä olet, Susan? (1985) , Täydellinen kaveri (1987) ja Naispaholainen (1989)."
AA: The first film: The Parent Trap / Ansa vanhemmille (US 1961), Walt Disney live action.
Breakfast at Tiffany's a key influence: an outsider, reinventing yourself.
I wanted to become a fashion designer, but at film appreciation classes, my eyes were opened by Bergman, Fellini, French New Wave.
At NYU, 5 women and 30 men. East Village, rough and tumble. The milieu was as formative as the university. I learned as much from living in that area as from the classes. That's really where I started to learn cinema.
Women directors: in the US, there was only one: Elaine May.
Internationally, I was inspired by Agnès Varda and Lina Wertmüller. Wertmüller had an eye that was únique, great style, design, colour, she pushed realism, a little inspired by Fellini. Tell something real, use slight exaggeration.
SMITHEREENS
Smithereens was my original idea. Budget $10.000-15.000, on 16 mm. Checkered miniskirt. Designer eyeglasses. Shooting without permissions. Texture of the city. The city itself had such great texture.
Influenced by Breakfast at Tiffany's and Le notti di Cabiria.
Ron Nyswaner.
Jonathan Demme came to watch the movie.
Then Cannes happened. "We do not screen 16 mm".
Gilles Jacob invited it to the main competition.
DESPERATELY SEEKING SUSAN
Madonna had never made a movie before. No crowds, no security.
She was not a big star when the principal production started but she become one by the time the movie was finished.
These were early days for MTV. The camera liked her.
The Orion chief was an old school feminist, liked Madonna.
The first US feature film for Edward Lachman. Colour gels.
Jacques Rivette: Céline et Julie vont en bateau.
Alice in Wonderland.
PD: Santo Loquato. A little hyperrealistic, magical.
CLIPS: Smithereens, Desperately Seeking Susan, Making Mr. Right, She-Devil,
Sex and the City (US 1998) S1.E1, D: Susan Seidelman
Lauri Timonen (MSFF 2026): "Director, producer, screenwriter and a respected teacher in her field, Susan Seidelman was born on 11 December 1952 in Abington, Pennsylvania, grew up in Philadelphia and studied fashion and the arts at the local Drexel University. Her move to New York would later form the geographical foundation for both her films and her identity. Cinephilia truly sparked through encounters at university with classics of the French New Wave and the Nordic dramas of Ingmar Bergman. European influences, including Lina Wertmüller and Agnès Varda, would continue to resonate strongly. Seidelman’s short film debut, And You Act Like One Too, a satirical story of a housewife’s ex-marital affair, already attracted well-deserved attention."
"Her debut feature Smithereens (1982) startles with its unapologetic roughness, the stark streetscapes of East Village, the hazy afterglow of the punk era and its exceptional protagonist Wren (Susan Berman). As a point of comparison for the character’s distinctly shabby mode of existence, one might mention Mona from Varda’s Vagabond (1985). Seidelman’s artistic, commercial and international breakthrough Desperately Seeking Susan (1985) prised open the doors of Hollywood, though the position of women directors remained highly challenging in the mid-1980s dream factory with its worship of oiled male muscles and toxic masculinity."
"The New Wave screwball comedy Desperately Seeking Susan grew into a pop-cultural phenomenon, a cult classic and a respected landmark of feminist cinema. Not forgetting her underground roots, Seidelman continued to create surprising genre hybrids, like the romantic AI comedy Making Mr. Right (1987), in which an android falls in love with a PR woman, the father-daughter mafia film Cookie (1989); the emancipated revenge story She-Devil (1989), the Euro-mystery Gaudi Afternoon (2001), reshuffling gender roles, The Boynton Beach Club (2005), a portrait of senior citizens seeking companionship, the wheelchair patients’ dance-competition romance Musical Chairs (2011); and the sports comedy The Hot Flashes (2013), about a middle-aged women’s basketball team."
"Her artistic hallmarks include strong female ensembles, aesthetic playfulness, an outsider perspective, broad age ranges, and an almost anthropological worldview in which the everyday cosmos appears as a changing organism and a mischievous playground. Seidelman’s women do not live on the verge of nervous breakdowns, but at least permanently on their toes."
"In her 2024 memoir Desperately Seeking Something: A Memoir About Movies, Mothers and Material Girls, the director humorously recounts one of the “low points” of her career: a Disney television film in which the former Oscar nominee had to direct a chimpanzee. Yet the industry’s perpetual ebb and flow was reflected in the success that lay behind another door: directing the 1997 pilot for the soon-to-be-iconic Sex and the City."
"Despite her studio productions, Seidelman still proudly considers herself an independent New Yorker filmmaker. She is a genuine trailblazer, instinctively drawn to places where something new is beginning: the first films of Madonna and Roseanne, Rosanna Arquette’s breakthrough role, Meryl Streep’s first comedy and countless other actors, innovations and phenomena now firmly established by name…"
"We warmly welcome this American auteur with a singular voice to the land of the midnight sun!" Lauri Timonen
Lauri Timonen (MSFF 2026): "Ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja ja alansa arvostettu opettaja Susan Seidelman syntyi 11. joulukuuta 1952 Abingtonissa, Pennsylvaniassa, kasvoi Philadelphiassa ja opiskeli paikallisessa Drexel Universityssa muotia ja taiteita. Muutto New Yorkiin valoi jatkossa sekä elokuvien että identiteetin maantieteellisen perustan. Cinefilia iski todellista kipinää yliopistossa nähtyjen Ranskan uuden aallon klassikkojen ja Ingmar Bergmanin pohjoisten draamojen ansiosta. Eurooppalaiset vaikutteet, muun muassa Lina Wertmüller ja Agnès Varda, resonoivat voimakkaina jatkossakin. Jo Seidelmanin lyhytelokuvadebyytti, kotirouvan syrjähypystä satiirin sävyin kertova And You Act Like One Too (1976), herätti ansaittua huomiota."
"Esikoispitkä Rakasta minua, Manhattan! (1982) sävähdyttää anteeksipyytelemättömällä rosoisuudellaan, East Villagen karuilla katunäkymillä, punkin aikakauden sumeilla jälkihöyryillä ja poikkeuksellisella naispäähenkilöllään Wrenillä (Susan Berman). Hahmon omintakeisen olemassaolon nuhjuisuuden vertailukohtana voisi mainita Vardan Kuin taivaan linnun (1985) Monan. Seidelmanin taiteellinen, kaupallinen ja kansainvälinen läpimurto Missä olet, Susan? (1985) kampesi Hollywoodin ovet raolleen, mutta naisohjaajien asema oli 80-luvun puolivälin öljyttyjä muskeleita ja toksista maskuliinisuutta palvovassa unelmakaupungissa vähintäänkin haastava."
"Uuden aallon screwball-komedia Missä olet, Susan? kasvoi popkulttuuri-ilmiöksi, kulttiklassikoksi ja feministisen elokuvan arvostetuksi merkkipaaluksi. Underground-juurensa muistava Seidelman loi jatkossakin yllättäviä genrehybridejä, kuten romanttisen tekoälyhupailun Täydellinen kaveri (1987), jossa androidi rakastuu pr-naiseen, isä-tytär-mafiaelokuvan Cookie – gangsterin tytär (1989), emansipoituneen kostotarinan Naispaholainen (1989), sukupuolirooleja uusiksi puljaavan euromysteerin Gaudi Afternoon (2001), seniorikansalaisten seuranhakukuvaelman The Boynton Beach Club (2005), rullatuolipotilaiden tanssikilpailuihin sijoittuvan rakkausdraaman Musical Chairs (2011) ja keski-ikäisten naisten koripallojoukkueesta kertovan urheilukomedian The Hot Flashes (2013)."
"Taiteilijan tunnusmerkkejä ovat vahvat naisensemblet, esteettinen leikittely, outsider-perspektiivi, laajat ikärakenteet ja miltei antropologinen maailmankuva, jossa arkinen kosmos näyttäytyy muuttuvana organismina ja vekkulina pelikenttänä. Seidelmanin naiset eivät elä hermoromahduksen partaalla mutta vähintäänkin varpaillaan."
"Vuonna 2024 julkaistuissa Desperately Seeking Something: A Memoir About Movies, Mothers and Material Girls -muistelmissaan ohjaaja kertaa humoristisesti uransa ”pohjakosketusta”, Disney-yhtiön tv-elokuvaa, jossa entinen Oscar-ehdokas joutui ohjaamaan simpanssia. Mutta alan alituista aaltoliikettä kuvastaa toisen oven takana pilkottanut menestys, ikoniseen asemaan kohonneeseen Sinkkuelämää-sarjaan 1997 ohjattu pilotti."
"Ohjaaja pitää itseään studiotuotannoistaan huolimatta edelleen ylpeästi newyorkilaisena indie-elokuvantekijänä. Seidelman on todellinen trailblazer ja vaistonvaraisesti mukana siellä, missä aloitetaan jotakin uutta: Madonnan ja Roseannen ensimmäiset elokuvat, Rosanna Arquetten läpimurtorooli, Meryl Streepin ensimmäinen komedia ja lukemattomia muita nykyisiä niminäyttelijöitä, innovaatiota ja ilmiöitä…"
"Toivotamme omaäänisen yhdysvaltalais-auteurin lämpimästi tervetulleeksi pohjoisen auringon alle!"
Lauri Timonen
OHJAAJANA / AS DIRECTOR
And You Act Like One Too (lyhyt/short, 1976), Yours Truly, Andrea G. Stern (lyhyt/short, 1979), Rakasta minua, Manhattan (Smithereens, 1982), Missä olet, Susan? (Desperately Seeking Susan, 1985), Madonna: Into the Groove (musiikkivideo, 1985), Täydellinen kaveri (Making Mr. Right, 1987), Cookie – Gangsterin tytär (Cookie, 1989), Naispaholainen (She-Devil, 1989), Confessions of a Suburban Girl (dokumentti, 1992), The Dutch Master (lyhyt/short, 1993), The Barefoot Executive (tv-elokuva/TV Movie, 1995), Early Edition (tv-sarjan jakso/episode of a TV Series, 1996), Tales of Erotica (episodielokuvassa Tales of Erotica / episode in a movie Tales of Erotica, 1996),
Sinkkuelämää (Sex and the City, tv-sarja/TV Series, 1998), A Cooler Climate (tv-elokuva/TV Movie, 1999), Now and Again (tv-sarja/TV Series, 1999), Gaudi Afternoon (2001), Power and Beauty (tv-elokuva/TV Movie, 2002), The Ranch (tv-elokuva/TV Movie, 2004), Stella (tv-sarja/TV Series, 2005), The Boynton Beach Bereavement Club (2005), The Electric Company (tv-sarja/TV Series, 2009–2010),
Musical Chairs (2011), The Hot Flashes (2013), Cut in Half (lyhyt/ short, 2017)
KÄSIKIRJOITTAJANA / AS SCREENWRITER
And You Act Like One Too (lyhyt/short, 1976), Yours Truly, Andrea G. Stern (lyhyt/short, 1979), Rakasta minua, Manhattan (Smithereens, tarina/story, 1982), The Dutch Master (lyhyt/short, 1993), The Boynton Beach Bereavement Club (2005)
TUOTTAJANA / AS PRODUCER
And You Act Like One Too (lyhyt/short, 1976), Yours Truly, Andrea G. Stern (lyhyt/short, 1979), Rakasta minua, Manhattan (Smithereens, 1982), Naispaholainen (She-Devil, 1989), Confessions of a Suburban Girl (dokumentti, 1992), The Boynton Beach Bereavement Club (2005), The Hot Flashes (2013)
LEIKKAAJANA / AS EDITOR
And You Act Like One Too (lyhyt/short, 1976), Yours Truly, Andrea G. Stern (lyhyt/short, 1979), Rakasta minua, Manhattan (Smithereens, 1982).
No comments:
Post a Comment