Miss Lulu Bett

William C. deMille: Miss Lulu Bett (US 1921) with Lois Wilson and Milton Sills. Photo: The Movie Database.

Le Giornate del Cinema Muto (GCM): L'Eredità DeMille / The DeMille Legacy, Cinema Verdi, 13 Oct 1991

Miss Lulu Bett (Famous Players-Lasky, 1921), di William C. deMille, 35 mm, 5778 ft, 77 min (20 fps), Museum of Modern Art.
    Special harp accompaniment by Andrea Piazza. After reviving Italian folk music and a revealing stay in Bali, whose landscape and atmosphere inspired him to compose new music, he now turns his beloved harp and romantically modern sensibility to the advantage of the silent moving images. (GCM 1991 Program Schedule)

Miss Lulu Bett (FP-L, 7 reels) Adapt: Clara Beranger; From the novel and play by Zona Gale; CAm: Wilky. With Lois Wilson, Milton Sills, Theodore Roberts, Mabel Van Buren, May Giraci. [BRU, LoC, MoMA, UCLA.] "A wealth of material for deMille's type of character development on the screen, and he has availed himself of all the opportunities... with outstanding results... in retaining the spirit of Miss Gale's work deMille has made a picture that is most interestingly realistic and becomes a human document that is a valuable contribution to the season's screen." -MPW, 12/31/21. "It takes rank as an Mr. deMille... aided, presumably, by Miss Clara Beranger, the scenarist, and others of his staff, but it was his own work as director in chargethat counted for most in the... picture... and therefore Miss Lulu Bett is put down as one of the best things he has ever done." -NYT, 12/20/21. (GCM 1991: The DeMille Legacy / L'Eredità DeMille, A cura di Paolo Cherchi Usai, Lorenzo Codelli, p. 184).

AA: In Pordenone's William C. deMille retrospective my two favourites were Jack Straw and Miss Lulu Bett, two sophisticated, intimate achievements of subtle psychology. This film is a drama about Lulu Bett's pursuit of happiness, fighting slavery in her sister's kitchen, the treachery of a suitor and the hypocrisy of the justice of the peace. The knight in shining armour is the village schoolteacher.

SYNOPSIS FROM AFI CATALOG: "Spinster Lulu Bett is a drudge in the home of her married sister, Mrs. Dwight Deacon, whose husband is justice of the peace and dentist in the small town where they live. The monotony of Lulu's life is broken by the arrival of Dwight's brother, Ninian, who takes pity on her. He arranges a supper party in her honor and jokingly recites the marriage ceremony with Lulu; Dwight, in his official capacity, realizes the ceremony is binding, and Lulu remains with Ninian until she learns that he has another wife, who is missing. Returning home, Lulu is treated by Dwight as a deserted wife to avoid exposing his brother as a bigamist; and she is the object of unrelenting gossip. Finally, Lulu refuses to be a servant and accepts the attentions of Neil Cornish, the village schoolteacher; and after being notified that Ninian's wife is alive, she is happily married to Neil."

Le Giornate del Cinema Muto, Pordenone, 12–19 Oct 1991

Pordenonen mykkäelokuvajuhlat järjestettiin tänä vuonna 10. kerran. Juhlien tavoitteena on haastavasti ollut elokuvan historian uudelleenkirjoittaminen. Vuonna 1988 teemana oli Hollywoodin synty, 1989 elokuva tsaarin Venäjällä ja 1990 saksalainen elokuva ennen Caligaria. Tämän vuoden otsikkona oli “DeMillen perintö”.

Cecil B. DeMilleä on pidetty spektaakkelin kuninkaana, kitsch-esteetikkona ja tematiikaltaan konservatiivina. Osoittautui, että DeMillen 70 elokuvasta vain pieni osa on spektaakkeleja, että hänen monissa mykkäelokuvissaan kuvallinen tyyli on hienostunutta (hänen valaìstustyylinsä on ollut esikuvana Josef von Sternbergille) ja että hänen 1910- ja 1920-luvun elokuvissaan oli voimakasta yhteiskuntakritiikkiä.

Ennen kaikkea DeMille oli Hollywoodin elokuvateollisuuden perustaja: ensimmäinen ohjaaja, joka käynnisti pitkien elokuvien suurtuotannon Hoilywoodissa, mikä oli ratkaiseva yllyke koko amerikkalaiselle elokuvatuotannolle siirtyä Hollywoodiin. DeMille oli myös Paramountin synnyn keskeinen hahmo, ja vuosia 1925–1931 lukuunottamatta hän toimi koko uransa ajan Paramountilla ja sitä edeltäneissä tuotantoyhtiöissä Jesse L. Lasky Feature Play Co. ja sen seuraajassa Famous Players-Lasky, jotka fuusioituivat lopulta Paramountiin, joka oli aluksi niiden levitystoimisto.

Kieltämättä DeMille oli se ohjaaja, joka vakiinnutti raamattuspektaakkelin lajin (italialaisilta ja Griffithitä saamiensa vaikutteiden pohjalta). Mutta on aika korostaa, että hän oli myös toisen merkittävän elokuvasuuntauksen käynnistäjä. Hänen vapaamieliset avioliittokomediansa vuosina 1918-1924 olivat esikuvana Ernst Lubitschille ja Howard Hawksille ja koko si lie ilmiölle, jota on kutsuttu nimellä “the Hollywood comedy of remarriage”. Varsinkin WHY CHANGE YOUR HUSBAND osoittautui sekä idealtaan että tyyliltään sofistikoituneeksi. DeMille osoitti rohkeutta suhtautuessaan myönteisesti avioeroon, suorastaan yllyttäessään siihen. Mutta hänen komedioldensa perusvitsi on se, että uusi puoliso ei yleensä osoittaudu vanhaa paremmaksi.

Korostui koko DeMillen suvun merkitys. Cecilin isoveli William C. deMille oli merkittävä teatterimies, joka teki myös ison urakan Paramountilia käsikirjoittajana ja ohjaajana. Williamin elokuvista suurin osa on kadonnut, mutta jäljellejääneistä JACK STRAW ja MISS LULU BETT ovat hienostunutta, intiimiä, psykologista työtä. Veijesten vanhemmat Henry ja Beatrice olivat teatterin ammattilaisia, isä lisäksi maallikkosaarnaaja. Vanhemmat toimivat yhteistyössä teatteri-impressaari David Belascon kanssa, ja veljekset tutustuivat kotonaan satoihin amerikkalaisen teatterin menestysteokslin. Williamin tytär Agnes (yhä elossa, ei tullut Pordenoneen) on tanssija, koreografi ja kirjailija, joka on kirjoittanut kolme merkittävää muistelmateosta.

Festivaali järjestettiin yhteistyössä DeMille-säätiön kanssa. Cecil B. DeMille säilytti itsellään elokuviensa täydelliset negatiivit tai kopiot, ja hänen elokuvansa ovat edelleen nähtävissa loistavina alkuperäisinä versioina, joihin ei ole tehty edes levittäjien ja sensuurin vaatimia lyhennyksiä. Esillä oli lisäksi trailereita, kotielokuvia ja muuta erikoisaineistoa. Cecil B. DeMillen pitkät elokuvat on restauroitu George Eastman Housessa. Kaikissa elokuvissa oli musiikkisäestys.

Vuoden koomikko oli Lloyd Hamilton, josta oli pakko todeta, että hänen vaipumisensa unohduksiin ei ole ollut kovin suuri onnettomuus. DavId Robinson oli koonnut teatterin aulaan näyttelyn animaation historiasta elokuvan esimuotojen alueella vuosina 1833-1908. Festivaaliin sisältyi myös kunnianosoitus Hollannin elokuva-arkistolle, joka on saanut viime vuosina runsaasti määrärahaa ja toteuttanut erittäin merkittävän varhaisen elokuvan pelastamisprojektin. Teknisestä toteutuksesta on vastannut loistavasti Haghefilm. Noin 25 arkiston työntekijää marssi viimeisenä iltana ottamaan vastaan Jean Mitry -palkinnon.

Kontaktitilaisuutena Pordenone on erinomainen. Tärkeitä yhteyksiä olivat mm. Pordenonen festlvaalijohtaja Livio Jacob, Lontoon National Film Theatren uusi ohjelmasuunnittelija Deac Rossell, Belgian arkiston johtaja Gabrielle Claes, Jugoslavian arkiston kansainvälisiä yhteyksiä hoitava Zoran Sinobad ja Padovan yliopiston elokuvaprofessori Gian Piero Brunetta.

KATSELURAPORTTI

Cecil B. DeMille

THE MAN ON THE BOX (1914 - yhdessä Oscar C. Apfelin kanssa) *

WHAT’S HIS NAME (1914) **

THE MAN FROM HOME (1914) *

THE CAPTIVE (1915) **

KINDLING (1915) ***

CARMEN (1915) *

THE CHEAT (1915) ***

THE GOLDEN CHANCE (1915) **

THE TRAIL OF THE LONESOME PINE (1915) **

THE HEART OF NORA FLYNN (1916) *

JOAN THE WOMAN (Orleansin neitsyt, 1916). *

A ROMANCE OF THE REDWOODS (Romaani aarniometsässä, 1916) ***

THE LITTLE AMERICAN (1917) ***

THE WHISPERING CHORUS (1917) **

OLD WIVES FOR NEW (Vanhat rouvat vaihdetaan uusiin, 1918) ***

DON’T CHANGE YOUR HUSBAND (Älä vaihda miestä - liian usein, 1918) ****

MALE AND FEMALE (Mies ja nainen, 1919) ****

WHY CHANGE YOUR WIFE? (Miksi mies vaihtaa vaimoa, 1919) **½

SATURDAY NIGHT (New Yorkin nukkuessa, 1921) ***

ADAM’S RIB (Aataxnin kylkiluu, 1922) ***

THE ROAD TO YESTERDAY (Sieluja aikojen yössä, 1925) *

THE KING OF KINGS (Kuningasten kuningas, 1927) *

THE GODLESS GIRL (1928) *

+ runsaasti lyhyttä aineistoa, mm. hauska kotielokuva lavastaja Mitchell Leisenin häistä elokuvan THE VOLGA BOATMAN (Huuto Volgalta) lavasteissa, kaikilla kasakkapuvut päällä.


William C. deMille

THE SOWERS (1916) — vajaa (53’) *

THE HEIR TO THE HOORAH (1916) — vajaa (kelat 3,4,5) (37’) *

CONRAD IN QUEST OF HIS YOUTH (1920) **

MIDSUMMER MADNESS (1921) **

MISS LULU BETT (1921) ***

GRUMPY (1923) — vajaa (kelat 1,2,6,7) (35’), ven. tekstit *

THE BEDROOM WINDOW (1924) **


Lloyd Hamilton — n. 20-minuuttisia lyhytelokuvia - eivät kovin hyviä

PRETZEL CAPTURES THE SMUGGLERS (1914)

THE WINNING WHISKERS (1914)

LOVE, OIL AND GREASE (1914)

THE PHONY CANNIBAL (1915?)

HAM THE EXPLORER (1916)

HAM TAKES A CHANCE (1916)

ROARING LIONS IN THE MIDNIGHT EXPRESS (1917)

THE HEART MENDERS (1916)

EFFICIENCY EXPERTS (1917)

SAFETY PIN SMUGGLERS (1917)

A TWILIGHT BABY (1920) - paras

BLUNDERING BLACKSMITHS (1917)

DOUBLING IN THE QUICKIES (1932)

THE MOVIES (1925)


Muuta spesiaalia

Belgialaista avantgardea: Charles Dekeukeleire: COMBAT DE BOXE (1927) (7’)
ja HISTOIRE DE DETECTIVE (1929) (49’). ***

Raoul Walsh: THE WANDERER (1926) - DeMillen tyylinen spektaakkeli Raamatun tuhlaajapoikatarinasta. *

Vincent Sabatier JEAN MITRY: DES IMAGES ET DES MOTS (1991) (lyhyt) - Mitryn muistoksi ja Mitry-palkinnon jakoon liittyen. **

Frank Capra: THE STRONG MAN (1926) - Carl Davisin johtaman orkesterin säestyksellä - Capran muistoksi. ****

1990

Checklist: some of the films I saw theatrically in 1990

8.1.1990 14.00 I'm Gonna Git You Sucka, Keenen Ivory Wayans, Orion - our press screening
8.1.1990 17.00 Tulitikkutehtaan tyttö, Aki Kaurismäki, Andorra
8.1.1990 19.00 A Dry White Season, Euzhan Palcy, President
11.1.1990 17.00 Canterbury Tales, Pier Paolo Pasolini, Orion - L
31.1.1990 17.00 Laitakaupungin laulu, Edvin Laine, Orion
31.1.1990 19.00 Blow-Up, Michelangelo Antonioni, Orion

7.2.1990 14.00 Born on the Fourth of July, Oliver Stone, Maxim
7.2.1990 17.00 Prinsssa Ruusunen, Edvin Laine, Orion - A
7.2.1990 19.00 Клятва / Klyatva, Mikhail Chiaureli, SU 1946, Orion
9.2.1990 17.00 Падение Берлина I / The Fall of Berlin I, Mikhail Chiaureli, SU 1949, Orion
9.2.1990 19.00 Падение Берлина II / The Fall of Berlin II, Mikhail Chiaureli, SU 1949, Orion
21.2.1990 21.00 Живет такой парень / Zhivyot takoi paren, Vasily Shukshin, SU 1964, Orion
23.2.1990 17.00 Ваш сын и брат / Vash syn i brat, Vasily Shukshin, SU 1965, Orion
23.2.1990 19.00 Странные люди / Strannye lyudi, Vasily Shukshin, SU 1969, Orion

6.3.1990 19.00 La mitad del cielo, Manuel Gutiérrez Aragón, Orion
6.3.1990 21.00 El viaje a ninguna parte, Fernando Fernán-Gómez, Orion
13.3.1990 18.00 Le Chagrin et la pitié I-II, Marcel Ophuls, Orion
14.3.1990 16.15 Always, Steven Spielberg, Forum 1
14.3.1990 21.00 A Sense of Loss, Marcel Ophuls, Orion
15.3.1990 19.00 Bonjour tristesse, Otto Preminger, Orion
16.3.1990 17.00 Céleste, Percy Adlon, Orion
20.3.1990 17.00 Die verkaufte Braut, Max Ophuls, Orion
21.3.1990 21.00 La signora di tutti, Max Ophuls, Orion
27.3.1990 17.00 Werther, Max Ophuls, Orion
27.3.1990 19.00 Letter from an Unknown Woman, Max Ophuls, Orion
29.3.1990 19.00 The Fabulous Baker Boys, Steve Kloves, Maxim
30.3.1990 17.00 The Docks of New York, Josef von Sternberg, Orion - UCLA
30.3.1990 19.00 Thunderbolt, Josef von Sternberg, Orion - UCLA

4.4.1990 21.30 The Reckless Moment, Max Ophuls, Orion
11.4.1990 15.45 Roger & Me, Michael Moore, Illusion
11.4.1990 19.00 Monsieur Hire, Patrick Leconte, Diana
17.4.1990 19.00 Applause, Rouben Mamoulian, Orion - UCLA - A
17.4.1990 21.00 City Streets, Rouben Mamoulian, Oroin - UCLA - A
19.4.1990 9.00 Blackmail, silent version, Alfred Hitchcock, print acquisition check viewing, SEA screening room
19.4.1990 The Ring, Alfred Hitchcock, print acquisition check viewing, SEA screening room
19.4.1990 19.00 One Hour with You, Ernst Lubitsch, Orion - UCLA
20.4.1990 21.00 The Sign of the Cross, Cecil B. DeMille, Orion - UCLA
20.4.1990 19.00 Scarlet Empress, Josef von Sternberg, Orion - UCLA
20.4.1990 17.00 Blonde Venus, Josef von Sternberg, Orion - UCLA
Robert Gitt and Anthony Slide visit Helsinki 23.-24.4.1990
26.4.1990 17.00 Vitaphone shorts, Orion - UCLA
26.4.1990 19.00 The Bat Whispers, Roland West, US 1930, Orion - UCLA
26.4.1990 21.00 Hell's Angels - UCLA - intro Robert Gitt
26.4.1990 17.00 Hell's Angels, Howard Hughes, Orion - UCLA

1.5.1990 21.00 37°2 le matin / Betty Blue, Jean-Jacques Beineix, Orion
2.5.1990 19.00 Strategia del ragno, Bernardo Bertolucci, Orion
3.5.1990 21.00 Il conformista, Bernardo Bertolucci, Orion
11.5.1990 17.00 Body and Soul, Robert Rossen, US 1947, Orion
13.5.1990 18.00 Cabiria, Giovanni Pastrone, Orion - the beautiful Swedish version
22.5.1990 19.00 Death of a Salesman, Laslo Benedek, Orion
25.5.1990 17.00 Un mauvais fils, Claude Sautet, FR 1980, Orion
29.5.1990 17.00 On the Waterfront, Elia Kazan, Orion
29.5.1990 21.00 Pixote: A Lei do Mais Fraco, Hector Babenco, BR 1981, Orion

8.6.1990 19.15 Den andra dansen, Larus Oskarsson, Orion
11.6.1990 19.00 Howard Guttenplan presents American avantgarde movies, Orion
27.6.1990 13.45 Suotorpan tyttö, Toivo Särkkä, preview of U-Matic cassette (best format available for the moment)
27.6.1990 19.00 Suotorpan tyttö, Toivo Särkkä, Orion, U-Matic - later I heard that Regina Linnanheimo visited the screening incognito
27.6.1990 21.00 Donovan's Brain, Felix Feist, Orion

12.7.1990 21.00 Atlas, Roger Corman, Orion
31.7.1990 19.00 The Prince and the Showgirl, Laurence Olivier, Orion - first reel

2.8.1990 18.30 Cinema Mondo opening party
2.8.1990 21.00 Grandeur nature / Tamaño natural, Luis García Berlanga, FR/IT/ES 1974, Orion
8.8.1990 21.00 Bilbao, Bigas Luna, ES 1978, Orion
9.8.1990 16.15 Fantasia, Walt Disney, US 1940, Orion
9.8.1990 21.00 Bez svidetelei, Nikita Mikhalkov, SU 1983, Orion
14.8.1990 21.00 L'Argent, Orion
15.8.1990 17.00 SF-paraati, Yrjö Norta, Orion
21.8.1990 17.00 The Right Stuff, Philip Kaufman, Orion
Espoo Ciné 1990

22.8.1990 17.30 City Lights, Charles Chaplin, Espoo Ciné
- How to Make Movies
- Shoulder Arms, outtakes
22.8.1990 20.30 Sophisticated Lady, David Mingay, David Robinson, Espoo Ciné
23.8.1990 21.30 Thelonious Monk: Straight, No Chaser, Charlotte Zwerin, US 1988, Espoo Ciné
24.8.1990 Ulrich Gregor and Erika Gregor in Helsinki and Espoo
24.8.1990 Motivsuche, Dietmer Hochmut, Espoo Ciné
24.8.1990 Monolog für einen Taxifahrer, Günter Stahnke, DE 1990, Espoo Ciné
28.8.1990 17.00 Ninotchka, Ernst Lubitsch, Orion - A
28.8.1990 19.00 Blackmail, Alfred Hitchcock, Orion - L
28.8.1990 21.00 Fear and Desire, Stanley Kubrick, Orion
- Day of the Fight, Stanley Kubrick
- Flying Padre, Stanley Kubrick
Vincent Pinel in Helsinki 3.-5.9.1990
5.9.1990 18.30 Les films Lumière - introduced by Vincent Pinel
6.9.1990 18.30 La merveilleuse vie de Jeanne d'Arc, Marco de Gastyne, Orion
7.9.1990 18.30 Une chapeau de paille d'Italie, René Clair, FR 1928, Orion
- Les Incohérences de Boireau (Onésime)
- Léontine garde la maison
11.9.1990 Paris-canaille, Pierre Gaspard-Huit, FR 1956, viewing
11.9.1990 19.00 Le Père Noël à les yeux bleus, Jean Eustache, etc., Orion
R&A = Rakkautta & Anarkiaa = Love & Anarchy = Helsinki International Film Festival = HIFF
14.9.1990 17.00 Buta to gunkan, Shohei Imamura, R&A, Orion
14.9.1990 19.00 Bad Timing, Nicolas Roeg, R&A, Bio Bio
14.9.1990 21.00 Max mon amour, Nagisa Oshima, R&A, Bio Bio
16.9.1990 14.00 36 fillette, Catherine Breillat, R&A, Illusion
16.9.1990 16.00 Eureka, Nicolas Roeg, R&A, Illusion
17.9.1990 21.00 Une flamme dans mon cœur, Alain Tanner, R&A, Bio Bio
18.9.1990 17.00 Kuroi ame, Shohei Imamura, R&A, Bio Bio
18.9.1990 19.00 De bruit et de fureur, Jean-Claude Brisseau, FR 1988, R&A, Bio Bio
18.9.1990 21.00 Noce blanche, Jean-Claude Brisseau, R&A, Illusion - A
19.9.1990 19.00 Def by Temptation, James Bond III, R&A Bio Bio
19.9.1990 21.00 Mo' Better Blues, Spike Lee, R&A Bio Bio
21.9.1990 My Wife's Relations, Buster Keaton, US 1922 - print identification viewing at a SEA flatbed
25.9.1990 17.00 Directed by John Ford, Peter Bogdanovich, Orion
27.9.1990 17.00 Straight Shooting, John Ford, Orion
27.9.1990 19.00 Hell Bent, John Ford, Orion - A
28.9.1990 17.00 Just Pals, John Ford, Orion

23.10.1990 19.00 C'era una volta, Francesco Rosi, Orion
23.10.1990 21.00 Uomini contro, Francesco Rosi, Orion
25.10.1990 19.00 Hangman's House, John Ford, Orion
26.10.1990 17.00 Riley the Cop, John Ford, Orion
26.10.1990 19.00 The World Moves On, John Ford, Orion
30.10.1990 17.00 Doctor Bull, John Ford, US 1933, Orion

7.11.1990 19.00 Tre fratelli, Francesco Rosi, Orion
7.11.1990 Carmen, Francesco Rosi, video
9.11.1990 17.00 The Informer, Arthur Robison, Orion
27.11.1990 8.30 Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen, Antti Lindqvist, SEA screening room
27.11.1990 19.00 They Were Expendable, John Ford, Orion

Cannes Film Festival 14-20 May 1990

Michael Roemer: The Plot Against Harry (US 1971). Martin Priest (Harry Plotnick).

Charles Burnett: To Sleep with Anger (US 1990). Richard Brooks, Danny Glover and Sheryl Lee Ralph.

Lentoyhteydet veivät kaksi työpäivää, joten efektiivistä työalkaa Cannes'ssa olivat 15.-19.5. eli päivät 6.-10. juhlien 12 päivästä.

Juhlat olivat hyvät mutta elokuvat huonoja.

Elokuvavuosikerta 1989/1990 näyttää huonolta paitsi Cannesin myös Berliinin ja Lontoon kokemusten perusteella. Todella loistavaa uutta elokuvaa ei ole näkyvillä. Hyvää keskitasoa riittää kyllä.

Suurimpia amerikkalaisia hittejä ei anneta Cannesiin kriitikkojen reposteltaviksi. Suuret levittäjät haluavat ohjelmoida niiden markkinoinnin ilman että mahdollinen kielteinen festivaalipalaute tulisi väliin sotkemaan.

Cannesin elokuvajuhlien markkinapuolen merkitys on supistunut. Elokuvamarketeista Los Angelesin helmikuisen American Film Marketin merkitys on kohonnut ylivoimaiseksi. Televisio- ja videopuolella kuumat kaupat keskittyvät Cannesin huhtikuiseen MIP-TV:hen ja lokakuiseen MIP—COM:iin sekä Milanon MIFED:iin.

Kun suurista elokuvajuhlista Berliini on viime vuosina kohottanut profiiliaan Cannesin status tuntuu vastaavasti laskeneen. Näköalana saattaa olla paluu alkuaikojen henkeen. 1950-luvun loppuun asti kyseessä oli korostuneesti kulttuuritilaisuus, jollaiseksi market-vilinän hiljeneminen saattaa Cannesin taas palauttaa. Ensikertalaisena totesin, että Cannesin henki ja tyylitaju ovat aivan eri luokkaa kuin Berliinin.

Elokuvatoimistojen edustajat kertoivat, että amerikkalaisista elokuvista yhä useammat independent-tuotannot ostetaan suoraan suurille amerikkalaisille levittäjille. Näin muiden levittäjien pelivara pienenee, kun on entistä vaikeampi löytää vapailta markkinoilta huipputavaraa levitykseen.

Esitettiin linjanvetoa, että kun 1980-luku oli independentien kulta-aikaa, 1990-luvusta tulee majorsien vahvistumisen vuosikymmen. Levittäjillä on muutenkin entistä suurempi himo A-tuotteisiin, supermegahittielokuviin, jotka maksavat aina vain enemmän, ja tuottavat myös suhteellisesti entistä enemmän.

Elokuva-arkiston kannalta oli kiinnostavaa huomata, että elokuvien pelastamista korostettiin Cannesissa voimakkaasti. Juuri saapuessani maanantaina 14.5. oli päättynyt koko päivän kestänyt elokuvien restauroinnille omistettu symposium, jota juonsivat Martin Scorsese, Isabella Rossellini, Dominique Wallon ja Robert Rosen. Bob Rosen oli maininnut, että jopa sellaisetkin melko uudet elokuvat kuin Tri Outolempi ovat vaarassa niin, että Stanley Kubrick on joutunut henkilökohtaisesti aloittamaan suojakopon tekemisen. Isabella Rossellini kertoi, että hänen on ollut vaikea löytää kopîoita isänsä elokuvista.

Runsaasti julkisuutta sai Martin Scorsesen ja seitsemän muun johtavan amerikkalaisen elokuvantekijän 2.5.1990 perustama elokuvan pelastamisen puolesta toimiva järjestö.

Prix Rossellini myönnettiin kahdelle henkilölle, joilla on ollut keskeinen vaikutus toimintaan elokuvien pelastamiseksi: Kevin Brownlowlle Napoleonin rekonstruoimisesta ja Martin Scorseselle siksi, että hän on ollut ensimmäinen elokuvantekijä, joka on tuonut värielokuvien tuhoutumisen yleiseen tietoisuuteen. Kunniamaininnan saivat myös Laura Betti ja Pasolini-säätiö toiminnastaan Pasolinin elokuvien pelastamiseksi.

KATSELURAPORTTI

Lähinnä toteutui sijaiskärsijän tehtävä eli jouduin katsomaan elokuvia, joista nyt tiedän, että niillä ei saa Orionin yleisöä rangaista. Yhtään uutta huippuelokuvaa en nähnyt.

Sélection officielle

- 1. Paolo ja Vittorio Taviani: Il sole anche di notte. Puiseva klassikkofilmatisointi Tolstoin kertomuksesta Isä Sergius. Jakov Protazanovin tulkinta on edelleen paras. Jopa Bondartshukin versio on tätä parempi.

*** 2. Michael Roemer: The Plot Against Harry (1969/1989). Pienimuotoinen, mustavalkoinen, persoonallisen humoristinen tarjna juutalaisesta pikkugangsterista New Yorkissa. Paul Mazurskyn ja Woody Allenin sukua.

** 3. Idrissa Ouedraogo: Tilai. Upeasti kuvattu, rauhallisessa tempossa etenevä draama. Pidettiin ohjaajansa parhaana.

* 4. Gleb Panfilov: Mat / La Mère. Kuiva, eeppinen klassikkofilmatisointi sisältää moderneja vivahteita ja toiminee kohtalaisesti neliosaisena television minisarjana, jollaiseksi se lienee alun perin suunniteltukin (pituus 3 ½ tuntia). Ei vedä vertoja Pudovkinin versiolle eikä Panfilovin ja Tshurikovan parhaille saavutuksille (Tulessa ei voi kahiata ylivoimaisena vertauskohtana).

- 5. Jean-Luc Godard: Nouvelle vague. Godard on kuollut pystyyn taiteilijana, sen ovat hänen viimeiset työnsä todistaneet. Intohimo on hänen ainoa toimiva elokuvansa kymmeneen vuoteen.

* 6. Federico Fellini: La voce della luna. Fellinin huonoin elokuva, Intervistaa vielä paljon heikompi ja löysempi. Seniiliä hortoilua.

**½ 7. Andrzej Wajda: Korczak. Perinteinen mutta toimiva draama Varsovan ghetosta. Ei tuo uutta, mutta vahva tarina ja vahvat näyttelijät. Ranskan samanaikaiset antisemitistiset tapahtumat toivat näytöksiin ajankohtaista hehkua,

*** 8. Jean-Paul Rappeneau: Cyrano de Bergerac. Populaari balladimainen spektaakkeli, jossa suurisuuntaiset joukkokohtaukset ja intiimit piirteet ovat onnellisessa tasapainossa. Alkuteoksen runomuoto on kauniisti säilytetty, ja tämä lienee monesti filmatun aiheen ylivoimaisesti paras tulkinta. Depardieu nimiosassa on loistava, ja Roxanena on persoonallinen Anne Brochet.

- 9. David Lynch: Wild at Heart. Ne jotka pitivät Blue Velvetistä pitänevät myös tästä. Ihailin Blue Velvetiä tyylisuorituksena, mutta tässä työssä Lynchin sisäinen hataruus paljastuu: dekadenssilla poseerausta kulissina pohjimmaiselle latteudelle.

Jäivät katsomatta Suomeen piakkoin tulevat elokuvat: Akira Kurosawan Unet, Clint Eastwoodin Valkoinen metsästäjä, musta sydän, Alan Parkerin Come See the Paradise, Bertrand Tavernierin Daddy Nostalgie, Disneyn Pieni merenneito ja John Watersin Cry-Baby. Hyvinä pidettiin myös seuraavia: Ryszard Bugajski: Przeslutshanie, Ken Loach: Hidden Agenda, Pavel Longinin Taxi Blues ja Zhang Yimoun Ju Dou.

Un certain regard

* 10. José Luis Guerin: Innisfree. Espanjalainen ohjaaja John Fordin Vaiteliaan miehen jäljillä, sen alkuperäisillä kuvauspaikoilla. Sympaattinen aie mutta sisäänlämpiävästi elokuvafriikkimäinen toteutus.

** 11. Vitali Kanevski: Zamri, oumi, voskresni! / Maahan, liikkumatta, ylös uudelleen! Raakaa naturalismia, lapsileìrikuvausta, jollaisia Neuvostoliitossa on tuotettu useitakin. Mustavalkoinen kuvaustyö loisteliasta.

Quinzaine des réalisateurs

** 12. Georgi Djulgerov: Lagerat, osa. Ja taas leirikuvausta, ihan kunnollista, vaihteeksi Bulgariasta.

— 13. Suzanne Osten: Skyddsängeln, osa. Tekotaiteellisuutta.

*** 14. Charles Burnett: To Sleep with Anger. Charles Burnett vakiinnuttaa asemaansa keskeisenä mustana ohjaajana, hillityn kypsänä hahmona uhoavan häirikön Spike Leen rinnalla. Emotionaalisesti hallittu ja sympaattinen pienimuotoinen kuvaus perheyhteisöstä, johon ilmestyy pahanilmanlintu nimeltä Harry (Danny Glover). Huumoria ja psykologista oivallusta.

Eniten kiinnostavia mainintoja sarjassa sai Whit Stillmanin Metropolitan.

29ème semaine internationale de la critique française

Tästä sarjasta eniten positiivisia mainintoja kuului englantilaisen Philip Ridleyn elokuvasta The Reflecting Skin.

* 15. Roberto Rossellini: Giovanna d’Arco al rogo (1954). Rossellinin harvinaisin elokuva esitettiin Cineteca Nazionalen joitakin vuosia sitten restauroimana kopiona. Tästä Rossellinin ensimmäisestä vänielokuvasta värit ovat turmeltuneet ja muuttuneet lähes yksiväriseksi punaharmaaksi. Elokuva on yksinkertainen taltiointi Honeggerin oopperasta, mutta Ingrid Bergman on siinä hyvin kaunis, ja hänen tähtikuvaansa on vaikea ajatella tämän jälkeen ilman Jeanne d’Arc -assosiaatioita. Lyhyeksi leikatut hiukset ja kidutuksen, kahlehdinnan ja polttorovion kuvat tuovat mieleen Blue Velvetin. On helppo ymmärtää, että esimerkiksi tämän elokuvan kohtalo on innostanut Isabella Rossellinin elokuva-arkistotoiminnan partisaaniksi.

**** 16. Robert Flaherty: kootut lyhytelokuvat The Pottery Maker (1925), The Twenty Four Dollar Island (1926), Industrial Britain (1931), The Land (1942) ja Guernica Studies (1949 / koottu postuumisti). Näytöksessä oli läsnä Richard Leacock. Ohjelman kaksi ensimmäistä ja viimeinen elokuva ovat erittäin harvinaisia, lähes tuntemattomia. The Pottery Maker on klassinen dokumenttielokuva saviruukkujen tekijästä. The Twenty Four Dollar Island, josta esitetty sävynsä menettänyt, venäjäksi tekstitetty pinnakkaiskopio lienee paras mitä on säilynyt, on dokumentti New Yorkin rakentajista. Guernica Studies on hypnoottisiin kameranliikkeisiin perustuva kooste Flahertyn kuvaamasta aineistosta Picasson maalauksesta; se ei koskaan valmistunut esityskuntoon.

*** 17. Frank Launder ja Sidney Gilliat: Millions Like Us (1943). Näytöksessä olivat läsnä rouva Launder (Frank Launder oli sairaalassa) ja 80-vuotias Sidney Gilliat. Huumoria ja tragiikkaa kertomuksessa tavallisten ihmisten elämästä sotavuosina. Samaa eloisaa vivahteiden tajua kuin Launder & Gilliat -käsikirjoituksissa (Nainen katoaa).

Klassikko-osastoon sisältyivät Rossellini-retrospektiivi (valikoima), Flaherty-retrospektiivi, Launder ja Gilliat -retrospektiivi (ohjaukset), itahialaisten Cannes-voittajien retrospektiivi, Fritz Langin Ranskassa ennen esittämätön House by the River sekä Groucho Marx -sarja. Festivaaleilla esitettiin myös Jean Vigon L’Atalanten restauroitu versio, joka on 20 minuuttia tähän asti tunnettuja pitempi. Versioon liittyi keskusteluja restauroinnin etiikasta, koska mukaan on liitetty kohtauksia, jolta Vigo ei ehkä itse ollut halunnutkaan ottaa valmiiseen elokuvaan.

Marché

** 18. Otar loseliani: Et la lumière fut. Pienimuotoinen afrikkalaistarina on viehättävä mutta kaukana loselianin parhaista.

* 19. John Harrison: Tales from the Darkside. Vaatimaton, ronskilla splatterilla höystetty kauhuantologia jatkaa Amicuksen ja Creepshow-elokuvien linjaa. Pikkupoika kertoo äidilleen (Deborah Harry) kauhutarinoita tuhannen ja yhden yön tarinoiden malliin tämän valmistautuessa tekemään tätä paistiksi.

** 20. Francesco Rosi: To Forget Palermo / Dimenticare Palermo (uudelleen leikattu versio) (englanninkielinen). New Yorkiin ja Palermoon sijoittuva mafiatarina jatkaa Rosin vahvinta juonnetta (I magliari, Le mani sulla città, Cadaveri eccellenti) vaikkakaan ei ole samaa tasoa.

* 21. Dario Argento ja George Romero: Due occhi diabolici / Two Evil Eyes - The Facts in the Case of Mr. Valdemar (Romero) ja The Black Cat (Argento) (englanninkielinen). Vaatimaton splatter-tulkinta kahdesta Poen kertomuksesta. Argentolla on kuvallista eleganssia, Romerolla ei sitäkään. Die hard fans only.

** 22. Frank Henenlotter: Basket Case 2. Pieni halpa kauhutarina, jossa on joitakin kiinnostavia syvätasoja.

** 23. Nobune Tanaka: Jitsuroku Abe Sada / La véritable histoire d’Abe Sada (1975). (Kopio oli luultavasti lyhennetty, kun se oli pituudeltaan vain runsaan tunnin.) Sama kammottava tarina, josta Oshima teki seuraavana vuonna oman versionsa Aistien valtakunta, enkä väittäisi tätä Oshiman elokuvaa huonommaksi. Loisteliasta, tyyliteltyä scope-kuvausta väreissä. Elokuva oli osa viiden japanilaisen eroottisen elokuvan pakettia, ja jos muut ovat samaa tasoa, satsi kannattaisi joskus lainata arkiston sarjaan.

** 24. Mark Schwartz: Voyage of the Heart, osa. Sympaattinen pienimuotoinen tarina vanhasta kalastajasta jonka apulaiseksi tulee opiskelijatyttö. Televisiokamaa.

*** 25. Jytte Rex: Isolde. Persoonallinen runollinen teos on rohkeasti tyylitelty ja taiteellinen, myös humoristisen sensuaalinen. Tuottaja on ohjaajan mies Christjan Braad Thomsen. Tätä kannattaa harkita seuraavaan tanskalaisen elokuvan sarjaan.

Martin Scorsese at the Oscar Gala 1990

"The challenge is always the same: how to get the vision that's in your head onto the screen. No matter how clearly you know what you want to say, no matter how powerful your intent, no matter how vivid the images in your mind's eye, you still need the combined talents of everyone you're working with to make your vision come true." (Martin Scorsese, the Oscar Gala, 26 March 1990)

Sex, Lies and Videotape

Steven Soderbergh: Sex, Lies and Videotape (US 1989) with James Spader (Graham Dalton), Andie MacDowell (Ann Bishop Millanay), Peter Gallagher (John Millanay) and Laura San Giacomo (Cynthia Bishop).

Seksiä, valheita ja videonauhaa

sex, lies, and videotape

USA © 1989 Outlaw Productions. TJ: Nancy Tenenbaum, Nick Wechsler, Morgan Mason. T: Robert Newmyer, John Hardy. O+KS+LE: Steven Soderbergh. KU (Agfacolor, 1,85): Walt Lloyd. M: Cliff Martinez. LA: Joanne Schmidt. KP: Baton Rouge. N: James Spader (Graham Dalton), Andie MacDowell (Ann Bishop Millanay), Peter Gallagher (John Millanay), Laura San Giacomo (Cynthia Bishop). 100'

DVD (USA): Columbia/TriStar (1998). Eurooppa: MGM Home Entertainment (2002).

Soderberghin toinen, läpimurron tuonut elokuva (esikoinen: pitkäsoitto-musiikkivideo Yes 9012Live) perustui pieneen budjettiin ja suureen lahjakkuuteen. Se on Eric Rohmerin teoksia muistuttava mietiskely ihmissuhteista turvaseksin ja AIDS-pelon aikakaudella ja perustuu henkilöhahmojen rauhalliseen ja hienovaraiseen tarkkailuun. Se on aiheeltaan rohkea ja käsittelytavaltaan maltillinen. Vanhat opiskelukaverit kohtaavat toisensa pitkän tauon jälkeen: Graham on työtön ja syrjäytynyt, John menestyvä lakimies. Johnin vaimo Ann on frigidi: hän ei ole koskaan saanut orgasmia ja pitää seksiä ylimainostettuna. Annin sisar Cynthia on kuuma ja kiihkeä, ja John pitää salaa peliä Cynthian kanssa. Graham voittaa naisten luottamuksen tunnustautumalla impotentiksi: hän saa tyydytystä nauhoittamalla naisten eroottisia tunnustuksia. Kvartetin keskinäiset salaisuudet paljastuvat loppua kohden, Graham tuhoaa videokokoelmansa, ja suhteet järjestyvät uusiin asetelmiin. Teos antoi läpimurron paitsi lahjakkaalle ohjaalleen myös kokonaiselle uudelle amerikkalaisen independent-elokuvan aallolle.

Antti Alanen: MMM Elokuvaopas (1995, 2005)

Madrid 28 Sep - 5 Oct 1989

Suomen elokuva—arkiston ja Filmoteca Españolan välillä on neuvoteltu maiden välisen kulttuurivaihtosopimuksen elokuvaviikkojen vaihtoa koskevan kohdan sekä arkistojen välistä yhteistoimintaa koskevan kohdan toteuttamisesta ja päätetty järjestää espanjalaisen elokuvan esittely Suomessa keväällä 1990. Tätä tarkoitusta varten matkustin Madridiin valitsemaan kyseiset elokuvat ja samalla tutustumaan Espanjan elokuva-arkistoon.

Filmoteca Española toimii kulttuuriministeriön alaisuudessa, ja sen toimisto sijaitsee samassa rakennuksessa kuin maan TV-koulu. Filmotecassa on kaikkiaan 80 työntekijää. Elokuvakokoelmaan sisältyy 18 000 pitkää elokuvaa. Filmotecan julkaisutoiminta on korkeatasoista; muutamia uusimpia teoksia sain mukaani toimitettavaksi kirjastollemme.

Filmotecan esitystoiminta kuuluu maailman vaativimpiin ja korkeatasoisimpiln, ja myös sen yleisönsuosio on huomattava. 5 miljoonan asukkaan kaupungissa on helpompaa saada yleisöä vaikeallekin sarjalle kuin Helsingissä. Tänä vuonna esityspaikaksi on avattu Cine Doré, yksi maailman tyylikkäimmistä elokuvateattereista. Elokuvateatteri on rakennettu alkuperäisen 1920-luvun elokuvapalatsin designin pohjalta tyylitajuisesti modernisoiden. Cine Doréssa on jatkuvassa käytössä iso ja pieni sali, ja kesäisin on lisäksi yöesityksiä varten ulkoterassikatsomo. Kaikki ei-espanjankieliset tai espanjaksi tekstittämättömät elokuvat simultaanitulkataan induktiosilmukalla. Aulassa on viihtyisä baari ja kirjakioski. Konehuoneet ovat tilavat; aulan yläkerrassa on runsaasti tilaa henkilökunnalle ja filminkäsittelylle sekä lehdistötilaisuuksia varten suunniteltu huone. Monitoreissa pyörii jatkuvasti esittelyvideoita tulevasta ohjelmistosta. Henkilökuntaan sisältyvät myös paikannäyttäjät – palvelu on siis ylellistä.

Lipunhinta on 150 pesetaa (6 mk) ja 10 käynnin kortti 1200 pesetaa (kantakorttia ei ole) kun normaali kaupallinen lipunhinta on 500 pesetaa (20 mk). Kun kerroin meidän hinnoistamme, sain konunentiksi, että FIAF:n pitäisi puuttua asiaan.

Vierailua emännöi kiitettävän tehokas Catherine Gautier, jonka ansiosta turhaa luppoaikaa ei jäänyt. Gautier vastaa Filmotecan kansainvälisistä suhteista ja on koko FIAF:n esitystoiminnan avainhenkilöitä. Sain, häneltä runsaasti tietoa elokuvalevityksestä ja vaikeiden elokuvien saatavuudesta.

Filmotecan henkilökunnan lisäksi tutustuin kulttuuriattasea Eeva Kapaseen Suomen Madridin suurlähetystöstä.

Viikon ohjelma koostui lähinnä tutustumisesta Espanjan elokuvan historiaan. Espanjassa tehdään vuosittain 80 elokuvaa, joukossa monia korkeatasoisia teoksia, joita ei maan ulkopuolella kovin hyvin tunneta. Maan elokuvan historiasta olisi koottavissa vaivattomasti 100 korkeatasoisen elokuvan retrospektiivi. Espanja-sarja on arkistossa esitetty viimeksi vuonna 1983; nyt olisi tarkoitus esittää 30 elokuvaa, joista ainoastaan muutama nähtiin myös silloin..

KATSELURAPORTTI

Pedro Almodóvar: ¿QUE HE HECHO YO PARA MERECER ESTO! (What Have I Done to Deserve This?, 1984)

Pedro Almodóvar: LA LEY DEL DESEO (The Law of Desire, 1986)

Pedro Almodóvar: LABERINTO DE PASIONES (The Labyrinth of Passions, 1982)

James Whale: WATERLOO BRIDGE (1930) (Cine Doré)

Florián Rey: MORENA CLARA (1936) video. Pääosassa Imperio Argentina.

Juan Antonio Bardeiu: CALLE MAYOR (Main Street, 1956) video

Carlos Saura: LOS GOLFOS (The Punks, 1959)

Victor Erice: EL ESPIRITU DE LA COLMENA (Spirit of the Beehive, 1973)

Jaime Chávarri: A UN DIOS DESCONOCIDO (To An Unknown God, 1977)

Edgar Neville: LA VIDA EN UN HILO (Life Hanging front a Thread, 1945) video

José Luis Sáenz de Heredia: EL ESPIRITU DE RAZA (The Spirit of a Race, 1941) video

José Luis Borau: HAY QUE MATAR B (B Must Die, 1974) video

Fernando Fernán-Gómez: LA VIDA POR DELANTE (Your Life Ahead of You, 1958) video

Juan de Orduña: ELLA, EL Y SUS MILLONES (Hers, His and the Millions, 1944) video

Benito Perojo: LA VERBENA DE LA PALONA (Paloma Fajr, 1935) video

Manuel Gutiérrez Aragón: EL COPAZON DEL BOSQUE (The Heart of the Forest, 1978) video

Entilio Martinez-Lázaro: LAS PALABRAS DE MAX (Max’s Words, 1976)

Vicente Aranda: FANNY PELOPAJA (Fanny Strawtop, 1984)

Marco Ferreri: EL PISITO (The Little Flat, 1958)

José Luis Sáenz de Heredia: HISTORIAS DE LA RADIO (Radio Stories, 1955) video

Vicente Aranda: SI TE DICEN QUE CAl (If They Told You That I Fell, 1989)

Fernando Fernán-Góntez: EL MAR Y EL TIEMPO (The Sea and the Weather, 1989)

Luis G:a Berlariga: EL VERDUGO (The Executioner, 1963)

Fernando Fernán-Gómez: EL EXTRAÑO VIAJE (The Strange Journey, 1964)

Memesio M Sobrevila: EL SEXTO SENTIDO (Sixth Sense, 1926)

Miguel Picazo: LA TIA TULA (Aunt Tula, 1964)

Antonio Sau: AURORA DE ESPERANZA, (The Dawn of Hope, 1937)

Edgar Neville: LA TORRE DE LOS SIETE JOROBADOS (The Tower of the Seven Hunchbacks, 1944)

Lorenzo Llobet Garcia: VIDA EN SOMBRAS (Life in the Shadows, 1948) 1. kela

José Juan Bigas Luna: LOLA (1985) 1. kela

Moscow Film Festival 11.-16.7.1989

Vesnoi poster by the Kaufman brothers.

1. LA VERA FINE DEI ROMANOVI, Kinotsentr 6. Esitys- ja keskustelutilaisuudessa, jonka otsikkona on “Romanovin perheen salainen hauta”, nähdään luvatun “ennennäkemättömän dokumenttiaineiston” sijasta RAI 2:n dokuraenttielokuva, jossa on vain jo sanomalehdistä tuttuja valokuvia.

2. Rashid Nugmanov: IGLA (The Needle, Kazakfilm), Market. Kazakhstanilaisen elokuvan uuden aallon huomattavimpiin saavutuksiin kuuluva teos kertoo rajun tarinan nuorukaisesta, joka joutuu kamppailuun alamaailman kanssa yrittäessään pelastaa tyttöystävänsä huumekierteestä.

3. Viktor Prohorov, Aleksandr Aleksandrov: UTOLI MOJA PETSHALI (Assuage My Sorrow, Mosfilm), Market. Tarina itsekkyydestä: eroamaisillaan oleva nuoripari keskittyy riitoihinsa siinä määrin, että he laiminlyövät kymmenenvuotiasta poikaansa.

4. Aleksandr Surin: PODZHIGATELI (Arsonists, Mosfilm), Kinotsentr 1. Miljöönä on nuorisovankilaa muistuttava tyttöjen erikoisammattikoulu -sankaritar on pakojen suurmestari, mutta äiti ei huoli häntä takaisin, ja suuren tuhopolton sytytettyään tyttö pakenee autiomaahan, jossa hän kuolee paahteeseen.

5. Juri Kara: VORY V ZAKONE (The Kings of Crime, Gorkin studiot), Market. Maan viime vuoden toiseksi suosituin, tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo uzbekistanilaisesta kaupungista, joka on joutunut gangsterien valtaan. Sisältää äärimmäisen väkivaltaisia kohtauksia.

6. Sergei Bodrov: S.E.R. [Svoboda — eto raj] (Freedom is Paradise, Mosflm), Market. Kolmetoistavuotias poika on pantu vaikeiden lasten sisäoppilaitokseen. Äiti on kuollut ja isä on rangaistussiirtolassa Siperiassa. Nerokkaita pakokeinoja hyväkseen käyttäen hän seikkailee Siperiaan ja kohtaa lopulta isänsä.

7. Valen Ogorodnikov: BUMAZHNYE GLAZA PRISHVINA (The Paper Eyes of Prishvin, Lenf ilm), Kinotsentr 1. Elokuva elokuvasta. Prishvin on elokuvaohjaaja, joka tekee kuvausta television alkuajoista 1940— ja 1950-luvulla. Vanhojen dokuiuenttien tutkiminen teinpaisee hänet järkyttävällä tavalla muistojen maailmaan.

8. Marlen Hutsijev: DVA FJODORA (Kaksi Fjodoria, Odessan studiot 1959), Kinotsentr 5. Vasili Shukshin -sarjan avausteoksessa hänet nähdään näyttelijänä. Nuoruuden valoa säteilevää Shukshinia ei heti tunnista: otsassa ei ole ryppyjä, posket eivät ole painuneet kuopalle. Neorealismin sukuinen raikas työ kertoo rintamalta palaavasta sotilaasta, joka löytää kotinsa raunioina ja ottaa huostaansa pakoilevan orpopojan. Tapa, jolla lapsen herkkyys rakkaudelle ja torjunnalle on havaittu, tuo mieleen Vera Panova—filmatisoinnin Serjozha.

9. Valeri Pitshul: MALENKAJA VERA (Pikku Vera, Gorkin studiot), Kinotsentr 4 (loppu) & Market—videohuone (alku). Riipaisevan aito kuvaus levottomista nuorista ja alkoholin ja väkivallan kierteeseen suistuneesta perheestä. Natalja Negoda on ansainnut maineensa: hänessä on sähköistä levottomuutta.

10. Vasili Shukshin: STRANNYE LJUDI (Outoa väkeä, Gorkin studiot 1970), Kinotsentr 5. Mustavalkoisena scopena toteutettu episodielokuva. Paljon mitään ei tapahdu, mutta elokuva on täynnä ihmeellistä huumorin ja surun sekaista uutetta, jota voi verrata Ozuun tai De Sicaan tai Barnetiin mutta ei oikeastaan keneenkään. Mestaniteos.

11. Vasili Shukshin: PETSHKI-LAVOTSHKI (Uuninpankot, 1972), Kinotsentr 5. Shukshjnin pääteoksena pidetty elokuva on toteutettu sekin mustavalkoisena scopena. Junamatkan kuvaus: mies ja vaimo maalta matkalla kaupunkiin, pääosissa Shukshin itse ja Lidia Fedosejevna; alussa nähtävä kylä on Shukshinin oma kylä Altailla.

12. V. Katamjan, P. Salejeva: ANNA AHNATOVA - LISTKI IZ DNEVNIKA, Market-videohuone. Tarkoituksena oli saada nähtäväksi Semjon Aranovitshin kehuttu Anna Ahmatovan kansio. Tämä oli tavanomainen TV—dokumenttielokuva.

13. Mihail Kaufman: VESNOI (Keväällä, Sovkino 1929), Kinotsentr 6. Kaufmanin veljeksistä tuntemattominunan hieno runollinen teos on verrattavissa Dziga Vertovin (= Denis Kaufmanin) parhaisiin.

14. Aleksandr Medvedkin: TSHUDESNITSA (Tyttö joka teki ihmeitä, Mosfilm 1936), Kinotsentr 6. Onnistunut komedia, tyylilaji sama kuin parivuotta aikaisexnmassa Onnessa.

15. Otar Ioseliani: APRILI (Gruzija—Film 1961), Kinotsentr 6. Ioselianin kuuluisa varhaisteos, 40-minuuttinen April, jäi aikoinaan käsittämättömästi vaille levitystä. Se on puhtaasti visuaalisin keinoin, ilman dialogia, toteutettu komedia, jossa esinemaailmaan liittyvät gagit muistuttavat Keatonia ja Tatia.

16. Vitautas Zalakjavitsus: [KRONIKA ODNOGO DNEI] (Erään päivän kronikka, venäjäksi dubattu versio, Liettuan elokuvastudio, 1963/1964), Kinotsentr 6. Elokuva, jossa on kysymys menneisyyden varjoista; ilmitarinan takaa kuultaa nimeämättömästä tuskasta kielivä piiloteksti. Vastarintaa herättänyt elokuva hyllytettiln aluksi.

17. Stanislav Rostotski: IZ ZHIZNI FJODORA KUZKINA (From the Life of Fyodor Kuzkin, Gorkin studiot), Market. Borjs Mojajevin romaaniin perustuva tarina hahmottaa pitkän historiallisen kaaren Venäjän maaseudulta, jossa sitkeästä päähenkilö joutuu terrorin uhriksi vuonna 1937. Suojasään kaudella Novyi Mirissä julkaistua romaania ei ole aikaisemmin voitu filmata.

18. Sergei Paradzhanov & Dodo Abashidze: ASHIK KERIB (Gruzija—Film), Market-videohuone. Visuaalisesti loistelias teos on vapaa tulkinta Lermontovin sadusta. Tableau—tyylinen kuvailmaisu on samaa kuin Tarussa Suramin linnoituksesta. Paradzhanov tuntuu kuitenkin menettäneen maagista kosketustaan Sayat Novan jälkeen.

19. Aleksandr Kaidanovski: ZHENA KEROSINSHTSHIKA (Kerosene Seller’s Wife, Mosfilm), Market-videohuone. Lakonista mustaa huumoria tihkuva työ tuo mieleen Polanskin lyhytelokuvat ja niiden oudot keksinnöt. (Mies katsoo saavissa olevaa nähtävästi kuollutta haukea, jonka kita on ammollaan. Kun hän työntää sormensa kitaan, hauki loksauttaa leukansa kiinni. Miehen sormi repeytyy haavoille.)

20. Vagif Mustafajev: MERZAVETS (Scoundrel, Azerbaidzanin studiot), Market-videohuone. Khattam on naiivin rehellinen kaveri, joka yrittää kamppailla huijausta vastaan virvoitusjuomatehtaalla. Mutta hänen tehdessään laaduntarkkailukokeita työtoverit hölskyttävät pulloja niin, että niiden sisältö roiskuu hänen päälleen, ja sekoittavat koeputkiin mitä ihmeellisimpiä aineita. Vähitellen nenästävedettävästä kaverista tulee pelinappula lahjonnan ja rikoksen koneistossa.

21. Alla Surikova: DVE STRELY (Two Arrows, Mosf ilm), Market. Fantastisen huono ja epäonnistunut elokuva, joka on sijoittuvinaan kivikauteen. Surikova ilmentää neuvostoviihteen limbotasoa, jota Ian Christie kutsuu “elokuvaksi kolmivuotiaille”.

22. Roman Balajan: LEDI MAKBET MTSENSKOGO UEZDA (Lady Macbeth of the Mtzensk District, Mosfilm), Market—videohuone. Leskovin kertomukseen perustuva elokuva ei poikkeaa kovinkaan paljon Wajdan tulkinnasta Sibirska Ledi Macbeth (Suomessa: Synnin hekumaa). Uutena pidettäneen täällä pakkomielteistä keskittymistä tuhoisaan seksuaalisen himoon. Tarina ei ole niinkään erilainen kuin Postimies soittaa aina kahdesti.

23. Abram Room: JEVREI NA ZEMLJE (Jews on Earth, Sovkino & OZET 1927), Kinotsentr 2. Käsikirjoitus: Majakovski ja Shklovskì. Kuvaus: Lili Brik. Erittäin huono kopio. Farssimainen kuvaus juutalaisista maanviljelijöinä autonomisella alueellaan.

24. Mihail Dubson: GRANITSA (Frontier, Lenfilm 1935), Kinotsentr 2. Tämäkin harvinainen juutalaisaiheinen elokuva, täysin epäonnistunut.

25. Sergei Eisenstein: IVAN GROZNYI III, viiden minuutin jakso, ei koskaan julkisesti esitetty, Kinotsentr 3. Nauni Kleimanin erikoislahja vieraalle pienestä naapurimaasta — Iivana Julman kolmatta osaa varten kuvatussa kohtauksessa Iivana kohtaa tiedustelijan, joka on yrittänyt huiputtaa häntä väärennetyllä komennolla ja avaa hänelle lattialuukun,
jossa viruu edellisen huiputusta yrittäneen ruumis. Mustan humoristinen ja varmasti kuvausaikanaan oman ajan todellisuuteen resonoinut kohtaus.

26. Izja Gerstein: BUMERANG (Boomerang, Kirgizfilm 1965), lyhyt, Kinotsentr 2. Väreiltään luopunut kopio. Dokumenttielokuva Kirgisian suuren järven saastumisesta. Hyllytettiin, vasta nyt esityslupa.

27. Tolomush Okejev: [NEBO NASHEVO DETSTVA] (Lapsuutemme taivas, venäjäksi dubattu versio, Kirgizfilm 1967), Kinotsentr 2. Okejevin palkittu esikoisteos jäi erittäin suppeaan levitykseen, vaikka kyseessä lienee ohjaajan paras elokuva. Kymmenenvuotias poika saapuu lentokoneella kaupungista tapaamaan vanhempiaan, jotka asuvat Kirgisian vuorilla, kokemaan heimojen katoavat tavat, näkemään hevoslaumojen majesteetillisen laukan.

28. Konstantin Lopushanski: POSETITELJ MUZEJA (A Visitor to the Museum, Lenfilm), Rossija. Leningradilaista “nekrorealismin” suuntausta edustava tekotaiteellinen, Stalkeria jäljittelevä teos esittää näyn maailmasta kaatopaikkana lopullisen tuhon partaalla.

29. Aki Kaurismäki: ARIEL, Rossija. Mielenkiintoinen elämys nähdä Moskovan suurissa festivaalisalissa englanniksi tekstitettynä kopiona, samalla korvakuulokkeesta venäjänkielistä tulkkausta kuunnellen. Luultavasti Kaurismäen huumori ei mene laajempaan yleisöön perille. Täälläkin kuitenkin vahvistuu, että tuntijoiden piirissä hän on kansainvälisesti arvostettu tekijä.

May 1989 Helsinki

Alexander Korda: Az aranyember / Kultamies / Der rote Halbmond (HU 1919).

30 April 1989 Born Free / Elsa – vapaana syntynyt. GB 1966. D: James Hill. Orion. Game warden's wife takes care of a lion cub and then wants to set her free, a feat almost impossible. Strong narrative, fine sense of the nature, emotionally touching, a tremendous John Barry score. Actors are realistic in authentic situations but read their lines in a bit wooden fashion.

2 May 1989  The Cocoanuts / Kookospähkinöitä [2]. US 1929. D: Robert Florey, Joseph Santley. Orion. For the first time with early sound aperture. Marvellously leisurely, sleazy, spontaneous... A relaxed stream of jokes and gags, Irving Berlin music great, girls' tights revealing. The fact that this is actually a straight record of the Marx Bros. Broadway show does not bother me.

4 May 1989  Storia di ordinaria follia / Tales of Ordinary Madness / Kaupungin kaunein tyttö. IT/FR 1981. D: Marco Ferreri. Orion / Ihanat italiattaret. English version. Strong on the existential side of sex: absolute sex. Ben Gazzara excels as the Charlos Bukowski like writer, Ornella Muti as his most haunting encounter. She is incredibly beautiful. Image of writer a bit overdone, Muti's self-mutilation too calculatingly sensational.

6 May 1989  Things Change / Näin se käy. US 1988. D: David Mamet. Forum 4. Funny, intelligent, with a sharp sense of poker and bluff. Excellent performances by Joe Mantegna, Don Ameche. Mamet is emerging as a director of stature.

6 May 1989  The Naked Gun / Mies ja alaston ase. US 1988. D: David Zucker. Formia 1. Perfectly crafted nonsense. Jet stream of weird gags counterbalanced by Leslie Nielsen's deadpan performance.

6 May 1989  The Accidental Tourist / Yksinäinen matkailija. US 1988. D: Lawrence Kasdan. Maxim 2. Psychological insight in sophisticated triangle play. The protagonist is a writer of tourist guides for businessmen who don't really want to travel or experience anything. Starting a new relationshiop understood as a way to a new definition of self, breaking loose from an injured perception of identity. A pity the film is too melancholy. Poetry is missing.

7 May 1989  Tequila Sunrise / Tequila Sunrise – vaarallinen sekoitus. US 1988. D: Robert Towne. Formia 3. Interesting ingredients degrade into something duller than standard tv crime fare.

7 May 1989  Twins / Identtiset kaksoset. US 1988. D: Ivan Reitman. Formia 2. Effective light entertainment.

7 May 1989  Gorillas in the Mist / Sumuisten vuorten gorillat. US 1988. D: Michael Apted. Bristol 2. Strong appeal to protection of wildlife and strong character drama, incarnated with conviction by Sigourney Weaver. The gorillas by Rick Baker appear perfectly lifelike. Weaver's development into a witch, a maniac and a madwoman fails to achieve the best possible resonance. Born Free in comparison, a much simpler film, lives up to its ambitions.

8 May 1989  Scandal / Skandaali. GB 1989. D: Michael Caton-Jones, starring Joanne Whalley, Bridget Fonda. Press screening at Maxim 1. Judging by the first reel, pretty boring, without style.

10 May 1989  Lost Horizon / Sininen kuu. US 1937. D: Frank Capra. Orion: FIAF Touring Show. Restored 132 min version by AFI and Library of Congress. Some 7 min of the original version only exist as a soundtrack. These scenes are covered by stills and photographs. Fascinating but dated. Essential to Capra's idealism, not as deeply moving as his comedies.

10 May 1989  Paris minuit / Keskiyö Pariisissa. FR 1986. D: Frédéric Andréi. Andorra 1. A boring crime story of two fugitives in nocturnal Paris. They have a complex pattern of meeting places based on a sightseeing map and a radio programme.

11 May 1989 Az aranyember / Kultamies / Der rote Halbmond. HU 1919. D: Alexander Korda. SEA office, ARRI frame enlargement moviola with a big image. Deutsche Fassung. FIAF Touring Show. An unknown film, the earliest existing feature film by the producer-director. A rambling romantic adventure photographed in beautiful deep focus.

11 May 1989  Acto da primavera. PT 1962. D: Manoel de Oliveira. Orion / FIAF Touring Show. A restored Agfacolor print from Cinemateca Portuguesa. A simple, pure record of the Passion Play acted by the people of the village Curalha, symbolic significance to the modern world unobtrusively conveyed. Exquisite colour photography by Oliveira himself.

11 May 1989  Siamo donne / Meidän naisemme. IT 1953. D: Alfredo Guarini, Gianni Franciolini, Roberto Rossellini, Luigi Zampa, Luchino Visconti. Orion. First three reels, half asleep. Really disappointing, even the Rossellini-Bergman episode. In the beginning, some interesting half-documentary observations of Cinecittà. The Visconti-Magnani episode I still miss.

13 May 1989  When I Fall in Love / Menestyksen vuodet. US 1988. D: Taylor Hackford. Forum 6. Entertaining, intelligently directed story of football champion Dennis Quaid, his wife Jessica Lange and best friend Timothy Hutton, covering four decades in Deep South. Excellent performances by all three, much fascinating detail, fine selection of pop music on the soundtrack, but in the end it all seems empty.

13 May 1989  Big Time. US 1988. D: Chris Blum. Andorra. Tom Waits excellent in documentary of his act. There is nothing inferior in the film, only it is too monotonous, might be best viewed in 30 minute segments.

14 May 1989  A Time of Destiny / Kohtalon aika. US 1988. Bristol 1. Expensive production, period: WWII, William Hurt wanting to revenge on Timothy Hutton in a bizarre story about a Basque family living in California. There is something seriously wrong here.

14 May 1989  Rain Man / Sademies. [2] US 1988. D: Barry Levinson. Retains fascination at second viewing, there is interesting stuff thrown away at machine gun speed. Perhaps there is too much calculation here (Raymond's intelligence is really a rarity, Las Vegas episode, etc.) based on sound commercial judgement, but story of autistic guy has strong symbolic resonance.

16 May 1989  A Cry in the Dark / Evil Angels / Huuto pimeydestä. AU 1988. D: Fred Schepisi. Press screening at Bristol 1. Judging by the first reel, mediocre, forgettable stuff about Meryl Streep's baby being stolen by a dingo and the ensuing catastrophe when the family itself gets suspected.

16 May 1989  Az aranyember. [2] Orion / FIAF Touring Show. First reel once again.

17 May 1989  Das alte Gesetz / Juutalainen. [2] DE 1923. D: E. A. Dupont. Orion / FIAF Touring Show: the 1984 restoration. The first two reels once again. The print is pretty gray.

18 May 1989  Cartoons in the Hotel. US 1915. D: Raoul Barre. Orion / FIAF Touring Show. Astonishing structure with stories within stories within stories, from live to cartoon. Still pretty crude, produced by Edison.

18 May 1989  Back to God's Country / Wapi surmaaja. CA 1919. D: David M. Hartford & Bert Van Tuyle. Orion / FIAF Touring Show / toned. Many fascinating scenes with Nell Shipman and wildlife, but weakly directed.

18 May 1989  Mio Dio, como sono caduta in basso / Reikä yöpaidassa / Till Marriage Do Us Part. IT 1974. D: Luigi Comencini. Orion / Ihanat italiattaret. My firm intention was to watch the first reel only, but the film was zany enough to hold attention. Laura Antonelli radiates humour and sweetness besides being a joy to the eye. There is as a bonus a funny parody on the Gabriele d'Annunzio cult; could be shown as a bonus to L'innocente. The first film by Comencini I have seen.

19 May 1989  L'Assassinat du Duc de Guise / Guisen herttuan murha. [2] FR 1908. D: André Calmettes & Charles Le Bargy. Orion / FIAF Touring Show / restored, toned, provided with the original Saint-Saëns score by AFF at Bois d'Arcy. A beautiful restoration and sample of Films d'Art.

Alcides Greca: El último malón (AR 1917).

19 May 1989  El último malón / Viimeinen intiaanikapina. AR 1917. D: Alcides Greca. Orion / FIAF Touring Show / poor quality 16 mm print from the Buenos Aires archive, invaluable as a sample of early Argentinian cinema. Poorly directed and lacking in suspense by has fascinating documentary scenes.

19 My 1989  Rokki diggari. FI 1981. D: Jouko Lehmuskallio. Orion. Some stunning concert documentary footage with e. g. Sleepy Sleepers.

22 May 1989  Psycho maxi trailer. US 1960. D+featuring: Alfred Hitchcock. 7 min. The Finnish print with Finnish subtitles, in Academy, vintage 35 mm, borrowed from UIP Finland, viewed at a SEA Steenbeck. Hitchcock performs like a tourist guide or a real estate salesman, presenting the Bates Motel, reportedly now up for sale, "but I don't know who would buy it now".

22 May 1989  STUDENT WORKS FROM THE FILM SCHOOL / UNIVERSITY OF INDUSTRIAL ARTS. FI 1989. Orion. 16 mm and 35 mm.
1) Arto Lehkamo: Kesällä kauas pois, 33 min
2) Jari Nieminen: Hyppää vain, 5 min
3) Juha Antti-Poika: Kinkku, 8 min
4) Satu Sadinkangas: Päivä vain, 7 min
5) Kauko Lindfors: Hiljaisuuden lohkareista, 8 min
6) Maija Kainulainen: Uurna, 8 min
7) Jarmo Lampela: Tangokuningas ei aterioi, 7 min
8) Pekka Karjalainen: Alison, 6 min
9) Pietari Koskinen: Pidot paranee, 5 min
10) Simo Halinen: Variksenpelätti, 5 min
11) Risto Iissalo: Pohjanmaa, 8 min
12) Ilari Nummi: Eksyneet ruusut, 12 min
13) Esa Illi: Mikä-mikä-maa, 15 min
14) Pentti Kasurinen & Nina Jansson: Hilja, 27 min
15) Hannu Tuomainen: Naapurit: 40 min
On the whole, a good show, with wit and invention.

22 May 1989  Bring Me The Head of Alfredo Garcia / Tuokaa Alfredo Garcian pää. MX/US 1974. D: Sam Peckinpah. MTV. Half of it, with half concentration, seems like an excellent, laconic, grim action film.

23 May 1989  The Running Man / Juokse tai kuole. US 1988. D: Paul Michael Glaser. Press screening at Bristol 1, first reel only sampled.

23 May 1989  Talpalatnyi föld / Maa jalkojesi alla / The Soil Under Your Feet. HU 1948. D: Frigyes Bán. Orion. Energetic story of a young couple fighting against injustice of landlords. The actors are radiant and convincing. The crucial scenes of confrontation are unforgettable: naked situations of power, exploitation and struggle – not only for justice but also for self-respect. There is primal, raw energy there, something reminiscent of Jancsó, who tends much more towards abstraction. The film also contains classic images of the earth and its fertility, not unworthy of Dovzhenko. Marred, not fatally, by too strong a tendentiousness mainly in the ending.

23 May 1989  Monty Python's The Meaning of Life / Monty Python – elämän tarkoitus. GB 1983. D: Terry Jones & Terry Gilliam. TV3. I saw about a half of it, somewhat absent-mindedly. My first contact with Monty Python, very promising. Original and offensive, executed with panache.

25 May 1989  Permanent Vacation / Loputon loma. US 1980. D: Jim Jarmusch. Press screening of the Finnish release print at Andorra. 35 mm blowup from 16 mm. First reel revisited. Looks better every time, brilliant monologue, wry humour.

25 May 1989  Budapesti tavasz / Budapestin kevät / Spring in Budapest. HU 1955. D: Félix Máriássy. Orion. Not all that great as the film history books say. Some gripping scenes about the liberation of Budapest in 1945, mostly sincere and believable, Soviet soldier idealized, weak as a whole.

26 May 1989  The January Man / Murha Neitsyen merkeissä. US 1989. D: Pat O'Connor. Bio-Bio. Good ingredients, but something went wrong. Good actors wasted.

27 May 1989  Isäntä soittaa hanuria. FI 1949. D: Matti Kassila. A sunny, light rural comedy executed relaxedly totally within the conventions of the genre, based on the novel by Tatu Pekkarinen. Funny performances by Kalle Viherpuu as the homesteader and especially by Jalmari Rinne as his complacent friend.

27 May 1989  The Running Man / Juokse tai kuole. US 1988. D: Paul Michael Glaser. Bio Rex. Futurist horror vision on society controlled by television, based on a novel and manuscript by Stephen King (under pseudonym), Crisp black humour, story built unashamedly on one-dimensional cardboard figures. Schwarzenegger is good against a fantastic league of adversaries. The demonic master of the show is unforgettable. The greates frisson: how reality on TV is totally distorted by re-editing and trick techniques.

31 May 1989  Dead Ringers / Erottamattomat. CA 1988. D: David Cronenberg. Press screening at Bristol. Judging by the first reel: clinical, lethally cold, non-erotic, just annoying.

Berlin Film Festival 10-20 Feb 1989

Marcel Ophuls: Hôtel Terminus : Klaus Barbie, sa vie et son temps (US/FR/DE 1988).

Berliinin elokuvajuhlien profiili on tänä ja viime vuonna kohentunut – viime vuonna se oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin Cannes, ja tänä vuonna taso oli vielä parantunut. Ohjelmistoon sisältyi 650 elokuvaa, joka päivä oli noin 100 elokuvaesitystä, rekisteröityjä osanottajia oli 5200. Juhlien volyymi alkaa lähestyä ratkeamispistettä. Luonnollisesti juhlien anti oli kiinni kävijän aktiivisuudesta: oli viisasta ylibuukata päivä niin, että vaikka joka toisesta elokuvasta käveli kesken ulos, saldo jäi silti hyväksi. Reunapaikat oven lähellä olivat parhaita.

Edustavaa profiiliaan Berliini ylläpitää amerikkalaisten suuryhtiöiden runsaalla edustuksella. Silti se on ennen kaikkea keskeinen arthouse-ohjelmiston esittelypaikka. Paitsi että kilpailusarjassakin ovat tuntemattomat maat hyvin esillä, varsinkin panoraama- ja forum-sarjoissa ne ovat runsaina erikoissarjoina edustettuina. Olisi ollut mahdollista nähdä laajat katsaukset kaukoidän elokuvaan, glasnostiin eri Itä-Euroopan maissa sekä tuoreimpaan U.S. independents -tarjontaan. Ammattiväen market-osastollakin mainstreamin ulkopuolelle jäävä elokuva on vahvasti edustettuna.

Elokuva-arkiston kannalta mielenkiintoisin osasto, retrospektiivi, on kasvanut 1980-luvulla painavaksi. Valmistelut ovat ympärivuotisia, elokuvia löydetään ja jopa restauroidaan varta vasten siinä esitettäviksi. Tänä vuonna tuossa osastossa oli esillä peräti 84 elokuvaa, useimmat säälimättömästi vain kerran. Varsinkin Erich Pommer -sarja oli uraauurtava.

Ohjelmanvalitsijan yhtenä tehtävänä juhlilla on toimia yleisönsä sijaiskärsijänä eli nähdä ne paperilla hyviltä tuntuvat elokuvat, joilla ei ole sitten kuitenkaan syytä Orionin yleisöä rangaista.

Elokuvien katselun ohella olennaista antia tuo festivaalien massiivinen dokumentaatio ohjelmakirjoineen, päivittäisine tasokkaine lehtineen ja elokuvaesitteineen. Tiukan karsinnankin jälkeen ne täyttävät kolme mappia.

Cine Centerin vihjepörssissä kiteytyvät kollegoiden-kohtalotovereiden kokemukset siitä, mitä elokuvia kannattaa karttaa ja mitkä taas ovat “kuumia vihjeitä”. ARIEL noteerattiin tuossa pörssissä korkealle.

KATSELURAPORTTI

I KILPAILUSARJA

1. Stephen Frears: DANGEROUS LIAISONS, USA/Englanti 1988. Hyytävä tulkinta Choderlos de Laclosin kirjeromaanista.

2. Roland Gräf: FALLADA – LETZTES KAPITEL, DDR 1988. Psykologisesti uskottava kuvaus kirjailijakohtalosta Kolmannessa valtakunnassa.

3. Bruno Nuytten: CAMILLE CLAUDEL, Ranska 1988. Gérard Depardieu kuvanveistäjä Rodinina ja Isabelle Adjani hänen oppilaanaan henkilöhahmotukseltaan ja kuvailmaisultaan väkevässä mutta rakenteeltaan puutteellisessa, liikaa Adèlen tarinaa muistuttavassa työssä.

4. Pantelis Voulgaris: I FANELLA ME TO 9 (Das Trikot mit der 9), Kreikka 1988. Alkua 30 min. Tavanomainen jalkapallotarina.

5. Carlos Saura: LA NOCHE OSCURA, Espanja 1988. Alkua 50 min. Selliin teljetyn munkin houreita ohjaajan heikoimpiin kuuluvassa elokuvassa.

6. Wu Ziniu: WAN ZHONG (Iltakellot), Kiina 1986. Alkua 30 min. Shokeeraavana scopena toteutettu kuvaus toisen maailmansodan raakuuksista.

7. Péter Timár: MIELOTT BEFEJEZI ROPTET A DENEVER (Ennen kuin lepakon lento katkeaa), Unkari 1988. Terävästi alkava tarina yksinhuoltajaäidistä ja teinipojasta muuttuu keinotekoiseksi, kun äidin miesystävä alkaa himoita poikaa.

8. Jonathan Kaplan: THE ACCUSED, USA 1988. Pätevä draama “huonomaineisesta” tytöstä (Jodie Foster), joka, tultuaan raiskatuksi, joutuu tavallaan itse syytetyksi.

9. Tevfik Baser: ABSCHIED VOM FALSCHEN PARADIES, BRD 1988. Pienimuotoinen, aito kuvaus turkkilaisnaisesta, joka on murhannut väkivaltaisen miehensä ja kokoaa identiteettiään vankilassa.

10. Chantal Akerman: HISTOIRES D’AMERIQUE, Belgia/Ranska 1988. Alkua 40 min. Puhuvia päitä – New Yorkin juutalaisten tarinoita. Ei JEANNE DIELMAN -tasoa.

11. Ulrike Ottinger: JOHANNA D’ARC OF MONGOLIA, BRD 1989. Alkua 45 min. Avoimen teatraalisesti toteutettu kolmituntinen kuvaus omituisten naisten matkasta Siperian pikajunassa.

12. Peter von Gunten: PESTALOZZIS BERG, Sveitsi/DDR 1988. Alkua 30 min. Gian Maria Volonté Pestalozzina puuduttavassa elokuvassa.

13. Vadim Abdrashitov: SLUGA (Palvelija), NL 1988. Loppukohtaus näkemättä. Ohjaajalle ja käsikirjoittaja Mindadzelle luonteenomainen kompleksinen, kiehtova tarina, joka sortuu hiukan liialliseen näppäryyteen. Ei JUNA PYSAHTYI -tasoa.

14. Frank Beyer: DER BRUCH, DDR 1988. Pääosissa länsisaksalaiset suosikkinäyttelijät –historiallinen avaus Saksojen yhteistyöhön elokuvan alalla. Tästä saattaa tulla alkaneen vuoden suosikkeja Liittotasavallassa. Zoo-Palast jyrisi naurusta tässä Ealing-tyyppisessä ryöstötarinassa.

15. Yoji Yamada: DAUNTAUN HIROZU (Hoffnung und Schmerz), Japani 1988. Alkua 50 min. Mainio tarina sisäoppilaitoksen pojista, jotka piilottavat gangstereita pakenevan geishan. Yamada pitäisi esitellä Orionissa.

16. Eli Cohen: HAKAYITZ SHEL AVIYA (Avijan kesä), Israel 1988. Alkua 20 min. Valmistusmaansa uuden elokuvan huomattavin saavutus. Kipeä kuvaus teinitytöstä, jonka äiti on tullut keskitysleirillä hulluksi.

17. Alan Parker: MISSISSIPPI BURNING, USA 1988. Rankka kuvaus rotuväkivaltaisuuksista, mukaansatempaava, mutta ei ehkä Ramboa kummempi.

18. Villi Hermann: BANKOMATT, Sveitsi/Italia 1989. Alkua 30 min. Kiinnostava tarina nuorista rikollisista ja entisestä pankinjohtajasta (Bruno Ganz), joka ottaa ainoan heistä pelastuneen hoiviinsa.

19. Oliver Stone: TALK RADIO, USA 1988. Näkemistäni kilpailusarjan elokuvista paras, kuvaus yöradion fantastisesta juontajasta (Eric Bogosian), joka saa ihmisten pimeimmät puolet avautumaan liiankin tehokkaasti.

20. Dusan Hanák: JA MILUJEM, TY MILIJJES (Minä rakastan, sinä rakastat), Tshekkoslovakia 1980. Alkua 30 min. Rähjäisyydellään vakuuttava tarina rautatieläisistä, jänneväli yltää farssista emotionaalisuuteen.

21. Woody Allen: ANOTHER WOMAN, USA 1988. Taas vaatimaton yritys tehdä Bergman/Tshehov -tyyppistä elokuvaa. Allen on mestari poploren hahmotuksissaan mutta ei näissä tekosyvällisyyksissä.

LISAKSI kilpailusarjassa olisivat olleet kiinnostavia Rivetten LA BANDE DES QUATRE (1988), Derek Jarmanin WAR REQUIEM (1988), Barry Levinsonin RAIN MAN 1988), Ivan Nitshevin bulgarialainen glasnost-elokuva IVAN I ALEKSANDRA (1988) ja Marina Goldovskajan kohuttu neuvostoliittolainen vankileiritutkielma SOLOVETSHKAJA VLAST (1988).

II PANORAAMA

22. Ron Mann: COMIC BOOK CONFIDENTIAL, Kanada 1988. Alkua 30 min. Repäisevä dokumentti amerikkalaisen sarjakuvan mestareista – keskeisten vaikuttajien haastattelut mukana.

23. Andras Jeles: ALOMBRIGAD (Uniprikaati), Unkari 1983. Alkua 65 min. Henkeäsalpaavan kekseliäs työ, tuo mieleen Music Televisionin. Rakenteen hataruus laimentaa mielenkiintoa,.

24. Obie Benz: HEAVY PETTING, USA 1989. Atomic Cafn tyylinen vitsikäs haastattelu- ja dokumenttikollaasi 1950-luvun seksitabuista.

25. Keenen Ivory Wayans: I’M GONNA GIT YOU SUCKA, USA 1988. Hölmön hauska parodia mustista supersankareista valmistettiin independent-tuotantona mutta on UA:n levitykseensä ottamana kohonnut listoilla korkealle.

LISAKSI panoraaman kiinnostavaan U.S. independents -antiin kuuluivat Tony Buban LIGHTNING OVER BRADDOCK (1988) ja Martin Donovanin APARTMENT ZERO (1988). Sarjassa esitettiin Derek Jarmanin parhaaksi väitetty työ IMAGINING OCTOBER (1984).

III FORUM

26. Theo Angelopoulos: TOPIO STIN OMICHLI (Maisema sumussa), Kreikka 1988. Alkua 50 min. Visuaalisesti intensiivinen kuvaus kahdesta lapsesta, jotka lähtevät Länsi-Saksaan isäänsä etsimään. Dramaturgia ei ole ohjaajan vahva puoli.

27. Marcel Ophuls: HOTEL TERMINUS. LA VIE ET LES TEMPS DE KLAUS BARBIE, USA 1988. Pituus 4 tuntia. Ohjaaja läsnä esityksessä. Ophulsin uusi historiallinen dokumenttielokuva on ihmeen kiehtova ja rikas ankeasta aiheestaan huolimatta, eikä pituudestaan huolimatta pitkästyttävä. Noin 100 ihmistä esiintyy elokuvassa. Ehdottomasti nähtävä Suomessa.

28. Aleksandr Sokurov: DNI SATMENIJA (Tag der Finsternis), NL 1988. Alkua 20 min. Vaikuttaa hyvin lupaavalta, ladatun väkevältä alun perusteella. Saatava nähtäväksi Suomessa.

LISAKSI foorumissa olisi voinut nähdä: Philippe Garrel: LES MINISTERES DE L’ART (Ranska 1988, 16 mm, 52 min), dokumentti sellaisista elokuvantekijöistä kuin Akerman, Berto, Carax, Doillon ja Techin; Chen Kaige: HAI ZI WANG (König der Kinder, 1987); Vasili Pitshul: MALENKAJA VERA, NL 1988; Ousmane Sembene: CAMP DE THIAROYE, Senegal 1987; Otar losselianin UN PETIT MONASTERE EN TOSCANE, Ranska 1988 (52 min); Charlotte Zwerinin THELONIOUS MONK: STRAIGHT, NO CHASER, USA 1988, nirson jazz-ekspertin David Meekerin suositus; John Holland: A NIGHT IN HAVANA, DIZZY GILLESPIE IN CUBA, USA 1988; Jean Rouch ja Tam-Sir Doueb: erinomaiseksi mainittu BOULEVARDS D’AFRIQUE, Ranska 1988; Francisco Lombardi: LA BOCA DEL LOBO (Die Höhle des Löwen), Peru 1988, joka lienee ostettu Suomeen; Aleksandr Sokurovin 40-minuuttinen MARIA (1978/1988); Krzysztof Kieslowski: KROTKI FILM O MILOSCI (Lyhyt elokuva rakkaudesta), Puola 1988, vahvaksi mainittu; Erwin Leiser: DIE FEUERPROBE, BRD 1988; Tony Rayns: NEW CHINESE CINEMA ja FILM IN THE PHILIPPINES; Jerry R. Barrishin vitsikkääksi todettu SHUTTLECOCK, USA 1989; videosarja Pasolinin haastatteluja, mm. Pasolinin keskustelu Ezra Poundin kanssa 1967. .

IV MARKET

29. David Hare: PARIS BY NIGHT, Englanti 1988. Alkua 20 min. Charlotte Rampling joutuu kiristyksen uhriksi toimiessaan Englannin edustajana Euroopan parlamentissa Pariisissa. Vaikuttaa jännittävältä.

30. Mike Leigh: HIGH HOPES, Englanti 1988. Alkua 40 min. Omaperäisiä henkilöhahmoja nyky-Englannin satiirissa. Vaikuttaa lupaavalta.

V UUSI SAKSALAINEN ELOKUVA

KULUNUT VUOSI on ollut tiettävästi huono. Näkemieni ohella seuraavia suositeltiin vaihtelevissa määrin. Norbert Bunge ja Christine Fischer-Defoy: MY NAME IS BERTOLT BRECHT – EXILE IN U.S.A.; Harun Farocki: BILDER DER WELT UND INSCHRIFT DES KRIEGES; Helma Sanders-Brahms: MANOVER; Rudolf Thome: DER PHILOSOPH; Joseph Vilsmaier: HERBSTMILCH.

VI RETROSPEKTIIVI: ERICH POMMER

YLEISARVIO: ks. artikkelini (HS 25.2.1989).

31. Robert Siodmak: VORUNTERSUCHUNG, 1931. Realistisuutta tavoitteleva rikostarina.

32. Graham Cutts ja Alfred Hitchcock: DIE PRINZESSIN UND DER GEIGER eli THE BLACKGUARD, Saksa/Englanti 1925. Yllättävin löytö: suuren tyylin tuotanto, jossa Hitchcockin panos merkittävä.

33. Arthur Robison: MANON LESCAUT, 1925. Restauroitu 130-minuuttinen kopio Prévostin galantin tarinan uhkeasta filmatisoinnista.

34. Arthur Robison: PIETRO, DER KORSAR, 1924. Restauroitu 100-minuuttinen kopio. Suurellinen merirosvotarina hyödyntää NIBELUNGENIN näyttelijöitä, osin lavasteitakin.

35. Ludwig Berger: EIN WALZERTRAUM, 1925. Restauroitu 140-minuuttinen kopio. Elokuvan hurmaava tulkinta ennakoi jo pitkälle Lubitschia, joka teki tarinasta oman versionsa THE SMILING LIEUTENANT.

36. Mauritz Stiller: HOTEL IMPERIAL, USA 1927. Itävaltalainen hotelli rintamavyöhykkeellä monenlaisen draaman näyttämönä, Pola Negri emännöi.

37. Hanns Schwarz: DIE WUNDERBARE LUGE DER NINA PETROWNA, 1929. Visuaalisesti magneettinen tarina venäläisen upseerin vaimon (Brigitte Helm) rakkaussuhteesta nuoreen sotilaaseen. Mykän elokuvan huippuja.

38. Joe May: HEIMKEHR, 1928. 145 min. Ohjaajansa mestariteos, hivelevällä tyylillä toteutettu kuvaus kahden sotavangin paluusta Siperiasta kotiin, missä odottaa vaimo Dita Parlo.

39. Rowland V. Lee: BARBED WIRE, USA 1927. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa: saksalaissotilaita vankileirillä ranskalaisella maatilalla, Pola Negri emännöi jälleen.

40. William K. Howard:FIRE OVER ENGLAND, Englanti 1938.Alkua 40 min. Jähmeä historiallinen elokuva Englannin ja Espanjan sodasta, Flora Robson Elisabethina.

41. Robert Siodmak: QUICK, 1932. Alkua 30 min. Lilian Harvey ihastuu klovniin nimeltä Quick (Hans Albers).

42. Fritz Lang: METROPOLIS, 1925/1926. Enno Patalasin restauroitu 140-minuuttinen kopio. Aina ristiriitainen, henkeäsalpaava elämys.

VII RETROSPEKTIIVI: EUROOPPA 1939

43. Fritz Hippler: DER WESTWALL, 1939 + kolme dokumenttielokuvaa (“Kulturfilme”): HEIMAT UND BODEN, KURZFAHRT INS KINDERLAND ja DANZIG, kaikki 1939. Dokumenttielokuvat ilmaisullisesti loistavia. Saksa rakentaa länsirajalleen “puolustuslinjaa”. Viimeisessä elokuvassa esitetään, miten Puolan aggressiot Saksaa kohtaan ovat käymässä sietämättömiksi.

44. UUTISKATSAUKSIA TOISEN MAAILMANSODAN SYTTYMISVIIKOLTA: PATHE JOURNAL 6.9.1939, BRITISH MOVIETONE 7.9.1939, UFA TONWOCHE 7.9.1939.

VIII RETROSPEKTIIVI: RANSKAN VALLANKUMOUS (CINEMA PARIS)

45. Dimitri Buchowetzki: DANTON, Saksa 1921. Niin huono kopio, että kasvoista erottuvat enää ääriviivat. Aäninopeudella muutenkin tyhmähkö elokuva muuttuu sietämättömäksi. Emil Jannings on Danton, Werner Krauss Robespierre.

46. D. W. Griffith: ORPHANS OF THE STORM, USA 1921. Ääninopeudella 150-minuuttinen eepos nopeutuu mutta muuttuu myös nykiväksi. Silti koskettava; opetukset nykyajalle ovat saaneet antiikkisen hohdon.

KIRJAHANKINNAT
Wolfgang Jacobsenin ERICH POMMER — EIN PRODUZENT MACHT FILMGESCHICHTE (ARGON/SDK 1989) ja Hans Helmut Prinzlerin (toim.) EUROPA 1939 — FILME AUS ZEHN LANDERN (SDK/Internationale Filmfestspiele Berlin 1989).

Budapest screenings 20-27 November 1988

1. Ferenc András: A NAGY GENERÁCIÓ (The Great Generation, 1986). 1960-lukulaisuuteen turhautuneisuutta. Naturalistinen. Kohtalainen.

2. Gyula Gazdag: HOL VOLT, HOL NEM VOLT (A Hungarian Fairy Tale, 1986). Tyylitelty, sadunkaltainen, poika etsimässä kadonnutta isää. Kohtalainen.

3. Pál Erdöss: GONDVISELÉS (Tolerance, 1986). Naturalistinen, myötätuntolnen kuvaus laitapuolen ihmisistä, jotka ovat rikoksen partaalla. Kohtalainen.

4. András Der & László Hartai: SZÉPLEÁNYOK (Pretty Girls, 1986). 1. kela. Dokumenttisatiiri sosialistisen Unkarin ensimmäisistä missikisoista. Kohtalainen.

5. Sándor Sára: TUSKE A KOROM ALATT (A Thorn Under the Fingernail, 1988). Visuaalisesti vahva kuvaus syrjäänvetäytyneestä maalarista, joka astuu isokenkäisten varpaille. Melko hyvä.

6. István Szabó: HANUSSEN (1988). Szabón historiallisen sarjan jatkoa: varsin hyvä tarina selvänäkijästä 1920-luvun Euroopassa. Pääosassa luonnollisesti Brandauer.

7. Zoltán Huszárik: ELEGIA (1965). Mestarillinen lyhytelokuva.

8. Miklós Jancsó: CSILLAGOSOK, KATONAK (Punaiset ja valkoiset, 1967).

9. Miklós Jancsó: CSEND ES KIALTAS (Hiljaisuus ja huuto, 1968). Vallan ja väkivallan absurdeiksi pelkistyneet kuviot.

10. Zoltán Várkonyi: KESERÜ IGAZSÁG (Katkera totuus, 1956). Äsken hyllyltä otettu, kauan kielletty elokuva. Rehevä satiirinen kuvaus rakennuspomosta, joka katsoo turvallisuusmääräyksiä läpi sormien saadakseen tavoitteet ylitetyiksi ja uraputken nousevaksi.

11. István Szabó: ALMODOZASOK KORA (Elämme unelmien aikaa, 1964). Ohjaajan esikoipitkä, nouvelle vaguen hengessä.

12. István Szabó: TÜZOLTO UTCA 25 (Palomiehenkatu 25, 1973). Rohkeatyylinen unien ja muistojen elokuva, ennakoi Amarcordia.

13. Béla Tarr: KARHOZAT (Kirous, 1988). Kelat 1.-3. Kohutuimpia uusia unkarilaisia, jäljittelee liikaa Tarkovskia (Stalkeria). Hypnoottista virettä, mutta kuvaideat ovat lainattuja.

14. Marton Garad: ANNA KARENINA (1918). Kela 1. Pääosassa Irén Varsányi. Ilmaisu tässä vielä varsin alkeellista.

15. Zoltán Huszárik: SZINDBÁD (1971). SEA:n kopio on hukassa. Näen täällä tuliterän, hehkuvan kopion yhdestä maailman kauneimmista elokuvista.

16. Pál Fejös: ÍTÉL A BALATON / Das Urteil von Balaton (1933 — saksalainen versio). Visuaalisesti väkevä, naivistinen, kansansadun kaltainen teos. Kopio löytynyt hiljattain.

17. Béla Gaál: MESEAUTÓ (Dream Car, 1934). 1930-luvun keskeinen viihde-elokuva, eskapistinen tuhkimotarina, loistavat näyttelijät, Hollywood-tasoa.

18. Mihály Kertész: JÖN AZ ÖCSÉM (My Younger Brother Is Coming, 1919). 10 min fragmentti, Unkarin neuvostotasavallan ensimmäinen propagandaelokuva. Koko maailman proletaarit, yhtykää. Ei ihme, että Kertész (Michael Curtiz) lähti pakoon valkoista terroria.

19. Márta Mészáros: ELTÁVOZOTT NAP (The Girl, 1968). Ohjaajan esikoinen: impressionistinen tarina koulukodin tytöstä joka etsii vanhempiaan.

20. Pál Sándor: RÉGI IDÖK FOCIJA (Football of the Good Old Days, 1973). Kelat 1.-2. Kepeä komedia 1920-luvun jalkapalloilijoista.

21. Laszló Kalmár: HALÁLOS TAVASZ (Fatal Spring, 1939). Pääosassa Katalin Karády. Kelat 1.—2. Tummaa, väkevää melodraamaa.

22. Pál Schiffer: A DUNÁNÁL (Bei der Donau / Hungarian Stories, 1987). Kelat 1.—2. Avoin tilitys vuodesta 1956, sosialismin väärinkäytöksistä. Suoraa puhetta, mutta pelkät puhuvat päät sekavasti yhdistettyinä eivät toimi.

Tuike Alitalo: The Challenge of Feminism (a film series at Cinema Orion / Finnish Film Archive, 1988)

Chantal Akerman: Jeanne Dielman, 23, quai du Commerce – 1080 Bruxelles (BE/FR 1975) starring Delphine Seyrig as Jeanne Dielman. Our first screening of this movie was on 19 October 1988 at Cinema Orion in "The Challenge of Feminism" series curated by Tuike Alitalo. French release poster (1975).

THE CHALLENGE OF FEMINISM (FILM SERIES)
19+21 Oct 1988  Jeanne Dielman, 23, quai du Commerce – 1080 Bruxelles (Chantal Akerman, BE/FR 1975)
2+5 Nov 1988  Lives of Performers (Yvonne Rainer, US 1972)
3+5 Nov 1988  Riddles of the Sphinx (Laura Mulvey & Peter Wollen, GB 1977)
8+11 Nov 1988  Céline et Julie vont en bateau (Jacques Rivette, FR 1974)
9+12 Nov 1988  Gold Diggers (Sally Potter, GB 1983)
10+12 Nov 1988  Born in Flames (Lizzie Borden, US 1983)
    Finnish Film Archive, Cinema Orion, Helsinki

TUIKE ALITALO: ISÄT, POJAT JA FEMINISMIN HAASTE

Mitä feminismillä on tekemistä elokuvan kanssa – voisi joku kysyä, ainakin meillä Suomessa, jossa feministinen elokuva on jäänyt hämmästyttävän tuntemattomaksi.

Feministinen elokuva pyrkii irti elokuvan perinteisestä naiskuvasta, hyvän ja pahan naisen, äidin ja huoran kahtiajaosta. Feministinen elokuva ei kuitenkaan ole pelkästään tai ensisijassa toisenlaisten naistarinoiden kertomista tai toisenlaisia naiskuvia. Se haluaa kyseenalaistaa koko elokuvan. Feministinen elokuva pyrkii täysin uudenlaiseen suhteeseen kuvan ja tarinan, elokuvan ja kertomisen välillä.

Amerikkalainen elokuvatutkija B. Ruby Rich on tiivistänyt feministisen ja muun elokuvan välisen eron toteamalla, että maailmassa on vain kolmenlaisia elokuvia: Isien elokuvia (Hollywood-elokuva), Poikien elokuvia (avantgarde) ja Feministien elokuvia. Elokuva-arkiston pieni, kuuden elokuvan sarja pyrkii tarjoamaan välähdyksen, edes jonkinlaisen näkökulman siihen, mitä feministinen elokuva on, miksi ja miten se on erilaista.

Feministisiä elokuvia olisi mahdotonta tai ainakin hyvin vaikea esitellä ymmärrettävästi ilman Chantal Akermanin elokuvaa Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce – 1080 Bruxelles (1975).

Jeanne Dielman on elokuva, joka heijastuu jokaiseen sen jälkeen tehtyy feministiseen elokuvaan, siihen, miten ne tekevät eroa isien ja poikien elokuviin.

Jeanne Dielman on murhatarina, rikoselokuva naisesta, joka elättää itseään ja poikaansa prostituoituna. Jännityksen ja vauhdin sijaan elokuva tarjoaa toisen näkökulman rikoksen tarinaan. Se perustuu kompositioille, äärimmäisen pitkille otoksille, valoihin, varjoihin sekä kuvan ja äänen yhdistelyyn.

Akermanin lisäksi elokuvan keskeinen tekijä on kuvaaja Babette Mangolte, joka tunnetaan paremmin Michael Snown työtoverina.

Jacques Rivetten Céline et Julie vont en bateau (1974) oli Jeanne Dielmanin ohella eräs viime vuosikymmenen feministisiä kulttielokuvia. Céline et Julie on elokuva täynnä naisen naurua, se näyttää miesten maailman mielettömänä sääntöjen ja melodraaman sekasotkuna.

Pääosia esittävillä Juliet Bertolla ja Dominique Labourierillä on ollut ratkaiseva osuus elokuvan muotoutumisessa. He eivät välttämättä naura ohjaajansa käskystä vaan käskyille.

Englantilaisen Sally Potterin tunnetuin elokuva, Thriller, analysoi terävästi Hitchcockin Psykon naiskuvaa ja yleensäkin naista rikoksen/elokuvan uhrina. Gold Diggers (1983), kullankaivajat, on science fiction, mutta samalla myös kuva menneisyydestä, sellaisena kuin näemme sen vanhoissa elokuvissa. Gold Diggers kertoo pankkivirkailijasta ja näyttelijättärestä, jotka yrittävät ratkaista ikuista kullanhimon arvoitusta, samalla kun etsivät itseään naisekuvien takaa.

Elokuvan koko henkilökunta on ollut naisia, ja kuvaajana on jälleen ollut Babette Mangolte. Mustavalkoisen elokuvan jylhät maisemat on kuvattu Islannissa.

Yvonne Rainer on alkujaan tanssija ja koreografi, yleinen yhdistelmä feminististen elokuvantekijöiden parissa, mm. Sally Potter on tanssija. Rainer tuli 1960-luvulla kuuluisaksi Judson Dance Theatren perustajana ja minimalistisen tanssin kehittäjänä. Hän koki ongelmalliseksi tanssitaiteeseen liittyvän narsismin, virtuositeetin ja näyttämisen. Samojen ongelmien pohdintaa hän on jatkanut elokuvissaan. Ensimmäisessä kokoillan elokuvassaan, Lives of Performers (1972), Rainer yhdistää kaksi maailmaansa, elokuvan ja tanssin. Kuvaajana on jälleen ollut Babette Mangolte.

Laura Mulvey tunnetaan parhaiten naisen asemaa elokuvan katsojana ja katseen kohteena analysoivista kirjoituksistaan. Samaan aikaan kun Mulvey kirjoitti klassiseksi tullutta artikkeliaan katsomisen oidipaalisesta mielihyvästä, hän kokeili ja etsi myös kameran takna vaihtoehtoja perinteisen elokuvan miehiselle katseelle.

Laura Mulveyn ja Peter Wollenin yhdessä ohjaaman elokuvan nimi, Riddles of the Sphinx (1977), Sfinksin arvoitus, viittaa suoraan Oidipuksen tarinaan. Itse elokuva pohtii kuitenkin äitiyttä ja sen merkitystä patriarkaalisessa yhteiskunnassa.

Lizzie Bordenin elokuva Born in Flames (1983) on yksi tämän vuosikymmenen kuuluisimpia feministisiä elokuvia. Elokuva on science fiction, joka kertoo naisten vapautusliikkeen radioasemasta New Yorkissa, vallankumouksen jälkeen. Elokuva antaa myös esimakua tämän vuosikymmenen feministisille elokuville tyypillisestä uudesta, ironisesta näkökulmasta.

Bordenin sovinnaisempi ja kaupallisempi teos, bordellikuvaus Working Girls, nähtiin meillä noin vuosi sitten. Tyylillisesti nämä kaksi elokukuvaa ovat lähes toistensa vastakohtia. Siinä missä Working Girls tavoitteli Jeanne Dielmanin hidasta ja epäeroottista tunnelmaa, Born in Flamesin New York on täynnä hälyä, melua ja raaputettuja videonauhoja.

Tuike Alitalo

Program note, Suomen elokuva-arkisto: Orion, September–December, 1988.
Tuike Alitalo curated for us the retrospectives "The Challenge of Feminism", and (together with Debra Zimmerman) "Women Make Film".

All Quiet on the Western Front (1930)

 

Lewis Milestone: All Quiet on the Western Front (US 1930). Lew Ayres (Paul Bäumer) and Raymond Griffith (Gérard Duval). Photo from IMDb. By John Kobal Foundation/Getty Images. Please click on the photo to expand it.

FROM: ANTTI ALANEN: MMM ELOKUVAOPAS (1995, 2005)

Länsirintamalta ei mitään uutta

All Quiet on the Western Front

USA © 1930 Universal Pictures. T: Carl Laemmle, Jr. O: Lewis Milestone. KS: Dell Andrews, Maxwell Anderson, George Abbott – Erich Maria Remarquen romaanista (1929). KU (1.2): Arthur Edeson, Karl Freund, Tony Gaudio. LA: Charles D. Hall, William Schmidt. M: David Broekman. LE: Edgar Adams, Milton Carruth. Dialogi: George Cukor. N: Louis Wolheim (Katczinsky), Lew Ayres (Paul Bäumer), John Wray (Himmelstoss), George (Slim) Summerville (Tiaden), Russell Gleason (Müller), Raymond Griffith (Gérard Duval). 137'

    Aloitettiin mykkänä mutta valmistettiin äänielokuvaksi. Mykkäversiona rinnakkaislevitykseen. 

    Lyhyt ULV 104'

    MoMA rekonstruoi ääniversion 1980-luvulla. LoC restauroi ehkä vieläkin hienomman mykkäversion 2002.

    DVD (Suomi): Universal Pictures (2005), pitkähkö versio.

    JO: Paluutie (The Road Back, 1937, O: James Whale).

    UF: TVM (1979) O: Delbert Mann.

Sotavuosina tökeröön vihapropagandaan syyllistynyt Universal-studio uhrasi kaikki resurssinsa suurenmoiseen elokuvaan, jonka harvinaisia hyveitä ovat viisaus ja arvostelukyky. Elokuva lähtee liikkeelle saksalaiskoulun poikaluokasta, johon innostava opettaja iskostaa isänmaallisen, sotahenkisen arvomaailman. Kun sota syttyy, pojat ryntäävät lapsellisine ajatuksineen rintamalle vain huomatakseen, että heille on valehdeltu kohta kohdalta. Milestone ei lievennä rintamakuvauksissaan koneellisen joukkotuhoamisen kauhua eikä vesitä Remarquen shokkivaikutusta, jossa samastumishahmotkin teurastetaan. Hän käyttää hyväkseen taidokasta montaasia ja lennokkaasti liikkuvaa kameraa mutta välttää melodraamaa, ja raittiilla hillinnällään hän saavuttaa voimakkaan vaikutuksen. Elokuva päättyy lyyriseen vaimennukseen Paulin kohottaessa kättään juoksuhaudasta kohti perhosta.

...

NB. AFI Catalog Online

12.423 ft / 152 min

1990 restoration by The Film Foundation

IMDb

152 min

133 min (restored)

2006 restoration Library of Congress 133 min

2014 re-release in France of the restored version

AA 2006

Library of Congress restorations

1998 sound version 138 min

2003 silent version 132 min

I have seen

18 Nov 1984  All Quiet on the Western Front / Im Westen nichts Neues (Deutsche Fassung) on German tv

14 Oct 1988  All Quiet on the Wester Front: the 1980s MoMA restoration of the sound version. 130 min

29 June 2003  All Quiet on the Western Front (silent version with music and sound effects), Il Cinema Ritrovato, Bologna: Ritrovati & Restaurati. 132 min

I programmed for the 17th World Congress of International Physicians for the Prevention of Nuclear War (IPPNW) and the Triennale of the International Peace Bureau (IPB) in Helsinki 7-10 Sep 2006

7+19 Sep 2006  All Quiet on the Western Front (sound version) 1998 restoration (Library of Congress) 138 min

Il Cinema Ritrovato, Bologna 2025 (Lewis Milestone retrospective)

Restored by Library of Congress

All Quiet on the Western Front (silent version) 133 min

Restored by Library of Congress with funding provided by The Film Foundation

All Quiet on the Western Front (sound version) 133 min

...

PROGRAM NOTE EDITED BY SAKARI TOIVIAINEN

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

All Quiet on the Western Front

Länsirintamalta ei mitään uutta / På västfronten intet nytt

Yhdysvallat © 1930 Universal Pictures. Tuottaja: Carl Laemmle, Jr. Ohjaus: Lewis Milestone. Apulaisohjaaja: Nate Watt. Dialogiohjaaja: George Cukor. Käsikirjoitus: Del Andrews, Maxwell Anderson, George Abbott – dialogi: Maxwell Anderson, George Abbott – välitekstit: Walter Anthony – Erich Maria Remarquen romaanista Im Westen nichts neues (1929), suom. Armas Hämäläinen / Kirja (1929), 17. p. WSOY 2002. Kuvaus: Arthur Edeson. Erikoistehostekuvaus: Frank H. Booth. Lavastus: Charles D. Hall, William R. Schmidt. Musiikki ja synkronointi: David Broekman. Leikkaus: Edgar Adams, Milton Carruth. Ääni: C. Roy Hunter – Movietone. Pääosissa: Louis Wolheim (Katczinsky), Lew Ayres (Paul Bäumer), John Wray (Himmelstoss), Raymond Griffith (Gerard Duval), George "Slim" Summerville (Tjaden), Russell Gleason (Müller), William Bakewell (Albert Kropp), Scott Kolk (Leer), Walter Browne Rogers (Behm), Ben Alexander (Kommerich), Owen Davis, Jr. (Peter), Beryl Mercer (rouva Bäumer), Richard Alexander (Westhus), Pat Collins (luutnantti Bertinck). 

    Mykkäversio: 15 kelaa. Rouva Bäumeria esittää ZaSu Pitts.

    Ääniversio: 14 kelaa, 12423 ft / 3787 m / 137 min

    Lyhennetty versio: 10 kelan versio vuoden 1939 uudelleenlevitykseen.

    Restauroitu mykkäversio: Library of Congress (2003), synkronisoitu musiikki, 132 min

    Restauroitu ääniversio: Library of Congress (1998) 138 min

    Helsingin ensiesitys: 9.1.1931 Kino-Palatsi, maahantuoja: Suomen Biografi 3820 m / 138 min – uusinta-ensi-ilta: 6.9.1968 Orion, maahantuoja: Väinän Filmi Oy 128 min – VHS-julkaisu: Mistar (1995) – tv-lähetyksiä: 26.11.1966 YLE TV2; 23.11.1968 YLE TV1; 8.12.1975 MTV1; 8.3.1998 ja 4.5.2003 YLE TV2 – VET 16679 – K16 – 3600 m/ 128 min  

Länsirintamalta ei mitään uutta on pasifistinen kuvaus ensimmäisestä maailmansodasta. Remarquen suurta huomiota herättäneen romaanin pohjalta se kertoo sodasta saksalaisten juoksuhautojen tasalta, tavallisen jalkaväen sotilaan näkökulmasta. Päähenkilöinä on seitsemän koulutoveria pienestä saksalaisesta kylästä, jotka ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi sotaan ja joutuvat rintamalle. Elokuva on tavoittanut sodan arkipäivän ilman mitään kaunistelevia tekijöitä: ikävyyden, kauhun, mutta myös välttämättömän eskapismin ja burleskiuden. Muuan elokuvan keskeisistä repliikeistä kuuluu: "Kun tulee aika kuolla isänmaan puolesta, silloin on parempi olla kuolematta ollenkaan."

    Kun elokuvan ensi-ilta oli Berliinissä joulukuussa 1930, kirjoitettiin natsimielisessä lehdistössä, että Milestonen elokuva perustuu "marxilais-pasifistisen" emigranttikirjailijan tuntemattomaan teokseen ja että elokuvan oli tuottanut Württembergistä kotoisin oleva juutalainen Carl Laemmle. Natsipuolueen kronikka kertoo, että 40 000 natsia osoitti mieltään ensi-iltateatterin edessä. Närkästys oli niin suuri, että sensuurin oli pakko kieltää elokuva. Perusteluksi osoitettiin, että se vahingoitti Saksan arvonantoa ulkomailla.

    Lewis Milestonea ei laskettu Hollywoodin suuriin ohjaajiin, kun hän ryhtyi tekemään elokuvaa. Häntä tuskin tunnettiin sisäpiirien ulkopuolella ja sielläkin vain kaikkiruokaisena ohjaajana, joka osasi suunnilleen sen mitä elokuvan teossa oli osaamista ja selvitti useimmat tehtävät. Milestone oli alkujaan Milstein ja syntynyt Venäjällä 1895. Tämän varakkaan kauppiaanpojan tie kulki Saksan ja yliopisto-opintojen kautta Yhdysvaltoihin, missä hän ensin työskenteli valokuvauslaboratoriossa, sodan aikana rintamavalokuvaajana. Sodan jälkeen hän tuli Hollywoodiin leikkaajaksi ja vähitellen hän sai myös mahdollisuuksia ohjaajana, enimmäkseen toisarvoisissa elokuvissa. Kun sitten Carl Laemmle kiinnitti hänet Länsirintaman ohjaajaksi, hän tiesi saavansa elokuvantekijän, jossa yhdistyivät ammattitaito ja taiteellinen integriteetti. Elokuvasta tuli maailmanmenestys ja Milestonesta päivän ohjaajanimi.

    Kerrotaan, että tuottaja Laemmle pyysi ja rukoili Milestonea keksimään onnellisen lopun tälle elokuvalle. Milestone kyllästyi tähän jupinaan ja ilmoitti eräänä päivänä hilpeästi: "Nyt tiedän, miten saamme elokuvaan onnellisen lopun. Se on yksinkertaista: annamme vain saksalaisten voittaa sodan". Sen koommin asiasta ei puhuttu, Milestone sai toteuttaa omat tarkoitusperänsä.

    Länsirintaman menestyksestä oli seurauksena, että Milestone imettiin uudelleen mukaan Hollywoodin koneistoon. 1930-luvulta 1960-luvulle hän ohjasi lähes 30 elokuvaa, joista vain muutamat kantoivat aitoa taiteen kipinää (The Front Page, The General Died at Dawn, Of Mice and Men). Oli tyypillistä, että hän itse sai toimia tuottajana ainoassa elokuvassa, joka myöhempinä vuosina teki hänelle täyttä oikeutta: A Walk in the Sun (1945), joka voidaan nähdä modernina jatkona Länsirintaman teemoille.

– Jonas Siman ja Gunnar Oldinin mukaan ST. Tekijä- ja versiotiedot päivitti 7.9.2006 AA