 |
| Erkki (Urho Somersalmi) escorts Leena (Helena Koskinen) on Midsummer Night. Click to enlarge. |
Songs: "Jos meidän kaivosta vesi loppuu", "Kansalaislaulu / Olet maamme armahin Suomenmaa", "Kukkuva kello", "Idylli, opus 73/1, kokoelmasta Kaksi pianokappaletta, opus 73" = "Kesäillan idylli" (Oskar Merikanto) [a theme for Leena], "Tukkipojan tuli" (Aapo Similä), "Kalliolle kukkulalle", "On neidolla punapaula", "Kotimaani ompi Suomi" perf. Ture Ara, "Onnelliset" (Oskar Merikanto, Aleksis Kivi), Virsi 472 ("Jo joutui armas aika, Ja suwi suloinen - -") = "Suvivirsi" ("Den blomstertid nu kommer" / "En sommarvisa") (Israel Kolmodin, 1695) [heard on the radio], "Koskenlasku" (Armas Järnefelt, from the film Sången om den eldröda blomman, 1919), "Erkin laulu" ("Utuinen usva unten mailla uinuu - -") (Tapio Ilomäki), "Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen", "Häämarssi" (Tapio Ilomäki).
S: Kurt Jäger [äänikuvaus]. S consultant: Rafael Ylkänen. S ass: Hugo Ranta. Ass D: Carl Fager. Script girl: Aili Kari. Studiopäällikkö: Armas Fredman. Studion emäntä: Eva Luttinen. Stills: Kalle Havas, Kosti Lehtinen. Expert: Ale Liikanen (Myllykosken lajittelupaikan johtaja).
Exteriors: – Padasjoki: Maakesken kylä (kylämaisema). – Kemi ja Kemin mlk.: Karihaara ja Myllyniemen lajittelupaikka Kemijoen Isohaarassa (tukkityömaa ja tukinuitto). – Iitti: Mankalankosket (tukkityömaa ja koskenlasku). – Helsingin mlk. – Kulosaaren mlk.: Herttoniemen silta, nyk. Naurissaaren silta (siltatanssit sekä kyläläisten ja tukkilaisten tappelu). – Hollola: Pyhäniemen kartano (Erkin kotikartano). Studio: Helsinki: Suomi-Filmin studio Vironkatu 9.
C: Urho Somersalmi (Erkki), Helena Koskinen (Kosken Leena), Hemmo Kallio (Kustaa Koski, Leena's father), Aku Käyhkö (Mikkolan Eetu), Uuno Montonen (Master of Kantola / Kantolan isäntä), Thorild Bröderman (Erkki's father), Hilja Jorma (Erkki's mother), Martta Hannula (maid at Kantola), Jaakko Korhonen (auctioneer), Alfred Roini (kruununvouti), Aku Korhonen (Eetu's pal), Väinö Hellén (Eetu's pal), Reino Wolanen (Eetu's pal), Waldemar Wohlström (Eetu's pal), Berndt Lindahl (Eetu's pal), William Räisänen (Eetu's pal), Gunnar Calenius (Eetu's pal), Kyösti Käyhkö (mies juhannustansseissa) Ture Ara (man singing in a boat), Armas Fredman (mies siltatansseissa), Yrjö Tuominen (man at the auction).
Helsinki premiere: 15.11.1931 Kino-Palatsi, distributor: Suomi-Filmi – telecast: 8.2.1971 MTV1, 15.1.1987, 1.7.2000, 5.12.2006 ja 31.5.2011 YLE TV2, 2.9.2013 YLE TV1 – vhs: 1992 Suomi-Filmi – classification number 17055 – S – 2590 m / 94 min
Our first screening of Tukkipojan morsian. There has been no screening copy for decades, and it has only been possible to see Tukkipojan morsian on tv and on video. Nitrate negatives exist of the Finnish and the Swedish versions.
2K DCP from a duplicate positive (KAVI 2014) viewed at Cinema Orion, Helsinki (Erkki Karu), 7 May 2014
The times were tough. There was the Depression, and there was no money. The breakthrough of sound had taken place in the cinema, and the costs had risen.
For his first sound film and for the decennial celebration film Erkki Karu went for the tried and true.
There were three major sources for the romantic lumberjack genre: Teuvo Pakkala's hit play Tukkijoella, Johannes Linnankoski's bestselling novel Song of the Scarlet Flower, and Väinö Kataja's novel Koskenlaskijan morsian.
In Tukkipojan morsian Karu took something from them all. Tukkipojan morsian is largely a synthetic product, but it was hugely popular, and it saved the day.
Tukkipojan morsian has a full soundtrack, much of it score music, and the dialogue has been post-synchronized. There are intertitles, as well.
While Tukkipojan morsian is not a masterpiece, and is not a highly regarded work, there are interesting aspects in it, many of them enjoyable.
1. Although the plot is full of clichés Karu introduced new things. The story is contemporary (we see the year 1931 in a calendar), and the grim reality of the economic depression is present in the memorable auction sequence.
2. Erkki is a big strong man not afraid to fight, but even more he is a guy who wants to stop fights. He orders the lumberjacks to stop in a big brawl sequence. When his rival Eetu comes to his place with ten men to punish him he sits calmly at the table and eats an impossibly huge meal. After finishing he holds a bench casually in front of him, separating Eetu from his henchmen. Little by little they find excuses to get out.
3. Urho Somersalmi is the star presence here, strong and charismatic, but he does not act very well, and Erkki Karu does not know to direct him as well as Stiller and Molander had done.
4. Helena Koskinen is the debuting amateur. She has fresh touches such as her bored expression when Eetu approaches her, and her genuine delight when Somersalmi lifts her to the air with just one arm.
5. The cinematography of Eino Kari has moments of the beautiful, refined, even sublime house style of Suomi-Filmi. Some epic shots of the lumber river, some moments of composition and the dramaturgy of light, the silhouettes of the lumberjacks approaching the dance place, the facial studies of Eetu's henchmen while Somersalmi is eating, and the final studies of the earnest faces of the bride and the groom and their parents linger in memory.
6. Erkki Karu could be a good visual director when he wanted to. In Tukkipojan morsian he is not at his best. At times there are inspired moments such as the midsummer night montage of love (the embers, the night mist on the meadow, the morning light in the pine wood).
7. There is a lot of clumsiness in the approach in this first sound film of Karu. On the other hand, there is something touching in the lack of assurance. We hear for the first time certain fundamental lines of dialogue ("Saanko tulla saattamaan?" - "Ehkä." / "May I escort you?" - "Maybe.")
8. Tapio Ilomäki was the key composer of early Finnish sound film. This soundtrack is largely a compilation, but there are also original Ilomäki themes, such as his wedding march in which I detect some affinities with Ilomäki's theme for Teuvo Tulio's The Way You Wanted Me.
9. Erkki Karu was an entertainer, it was his calling and his devotion. Although this film is full of clichés and banalities, we know he loves to tell this story in this way. Somehow it is deeply felt and full of conviction.
10. Tukkipojan morsian is a wish-fulfillment fantasy. Erkki Karu wanted to create this fairy-tale to boost the morale of the people in times of distress. The convention of romantic lumberjack fiction of the poor lumberjack turning out to be a rich inheritor had a special meaning in 1931. And during the austere 1930s seeing a huge lunch being devoured was specially gratifying, as well, although the writer Pentti Haanpää remarked on a visit to the cinema that "thus proceeded the image meal, yet nobody got any more saturated".
We saw a digital copy of a duplicate positive, not a restoration. Even so the screening conveyed something of the grandeur of Eino Kari's cinematography. The audience was grateful in this first screening of Tukkipojan morsian at Cinema Orion.
My 2014 programme note lifted bodily from the Finnish National Filmography / Elonet:
Tukkipojan morsianta mainostettiin Suomi-Filmin ensimmäiseksi 100-prosenttiseksi äänielokuvaksi, mutta se oli kuitenkin ylimenokauden tuote sikäli, että varsinkin elokuvan alkupuolella oli vielä useita selittäviä välitekstejä. Alkutekstit oli toteutettu ensimmäisen kerran kaksoiskopioina, taustana pitkä panorointi tukkien erottelutyömaasta. Elokuvan ohjasi oman käsikirjoituksensa pohjalta Erkki Karu – hänen edellisestä ohjaustyöstään (Meidän poikamme, 1929) oli kulunut aikaa lähes kolme vuotta.
Sisällöltään Tukkipojan morsian oli lähinnä synteesi Erkki Karun aikaisemmasta tuotannosta. Sa-maa korosti myös elokuvan ennakkomainonta: "Tukkipojan morsian on elokuvallinen Maamme-laulu, jonka kaikki tulevat ymmärtämään ja joka on kaikille tarkoitettu. Siinä on runoutta, realismia, luonnonkuvausta, ajanvietettä, jännitystä, kaikkia yht'aikaa ja juuri sen monipuolisuus tekee sen nautittavaksi kaikille eri harrastuksiin katsomatta."
Pääosissa nähtiin tuon ajan kansainvälisin filmitähtemme, 43-vuotias Urho Somersalmi, sekä Erkki Karun uusin tähtilöytö, tyrvääläissyntyinen amatööri Helena Koskinen. Naurissalmen sillalla kuvat-tuun tappelukohtaukseen hankittiin avustajat osin työnvälitystoimiston kautta, osin mukana oli Helsingin palokuntalaisia sekä eri laulu-, näytelmä- ja urheiluseurojen jäseniä. Paikalla oli toimittajan tehtävissä myös Risto Nylud (v:sta 1933 Orko), Erkki Karun myöhempi seuraaja Suomi-Filmin pääjohtajana. Tukkipojan morsiamessa äänimenetelmänä oli Kurt Jägerin kehittämä Jägerton.
Elokuvan kutsuvierasesitys 15.11.1931 Helsingin Kino-Palatsissa oli samalla Suomi-Filmi Oy:n kymmenvuotisjuhla. Tosin yhtiö oli perustettu Osakeyhtiö Suomen Filmikuvaamo -nimisenä jo joulukuussa 1919 ja nimenmuutoskin Suomi-Filmiksi tapahtunut helmikuussa 1921. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien suomalaisen elokuvan siihen mennessä paras, ja sen rikkoi vasta Risto Orkon 1934 ohjaama Siltalan pehtoori. Voittoa Tukkipojan morsian tuotti yli 400 000 markkaa. Elokuvan ruotsinkielelle jälkiäänitetty versio saatiin kaupaksi Ruotsiin ja Norjaan.
Erkki Karu kirjoitti keväällä 1934 elokuvansa pohjalta samannimisen näytelmän, joka pääsi parrasvaloihin Helsingin Kansanteatterin Ylioppilastalon näyttämöllä syksyn 1934 ensimmäisenä ensi-iltana 12.8. Näytelmäsovituksen ohjasi Eino Jurkka.
– Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan Elonet. Esityskopio: 2K DCP (KAVI 2013). AA 7.5.2014
No comments:
Post a Comment