A NFI print with Norwegian subtitles by Per Aamot, screened with e-subtitles in Finnish by Lena Talvio at Cinema Orion, Helsinki (Jean-Louis Trintignant), 23 May 2014
Claude Chabrol started as a director of five great films (Le beau Serge, Les Cousins, À double tour, Les bonnes femmes, and Les Godelureaux). Because of their failure at the box office Chabrol then made a series of nine blatantly commercial films with which he "earned" a new chance to make personal films, some ten films which Jean-Pierre Jeancolas has called Chabrol's "little comédie humaine". They are films with strong casts, weird plots (usually with crimes), set among the bourgeoisie, and with a sarcastic approach to the fate of passion in the world of intelligent but hypocritical people. Like Lang, Chabrol strived for objectivity. After this period Chabrol often succumbed to overproduction, always returning to form from time to time.
Les Biches was the first film in Chabrol's return to personal film-making. Written by Chabrol's "evil genius" Paul Gégauff. Starring Chabrol's muse and wife Stéphane Audran whose previous husband had been Jean-Louis Trintignant, the male star of Les Biches.
Jacqueline Sassard had had starring roles for ten years in films by Lattuada, Zurlini, and Losey. Les Biches was her final film. She married and disappeared completely from the public view after Les Biches was finished.
"There are no great and small subjects" was Chabrol's consistent view. Chabrol strived for simplicity. In Les Biches there is an affinity with Polanski in this sense.
Les Biches is a story of the deranged love affairs of the very rich. The penniless Why (Jacqueline Sassard) is drawn into their circle, only to be ignored and abandoned, and even she becomes deranged, but more seriously and fatally (like André Jurieu in La Règle du jeu). Why is introduced as a Bohemian artist whose favourite topic is a female deer - doe - still carrying its calf inside. Infatuated by Frédérique she starts to imitate her, like Alma imitates Elisabet in Persona.
There is a weird pair of clowns, Robèque and Riais, played by Chabrol regulars Henri Attal and Dominique Zardi. Why smokes them out by spoiling the soup; everyone thinks it's a prank of theirs gone too far.
The film is brilliantly made. There is a shortage of authenticity in the life depicted. It is a Chabrolian view of modern urban ennui, his view of the world portrayed by Antonioni. In Finland there is an affinity with Jörn Donner.
The vintage print has been heavily used, it has joins, and the colour is fading. Yet one adapts oneself to it and can get a sense of the visual look of the movie.
Our program note compiled by Sakari Toiviainen
Monet peräkkäiset kaupalliset epäonnistumiset ajoivat Claude Chabrolin vuonna 1963 tilanteeseen, jossa hän sai ohjattavakseen vain tuottajien aiheita. Chabrol piti elokuvanteosta niin paljon että ei protestoinut eivätkä nämä harharetket” menneet välttämättä hukkaan. Chabrol on kertonut, että vakoilu- ja agenttielokuvat opettivat hänet kertomaan mahdollisimman mitättömän tarinan mahdollisimman tehokkaasti. Tässä hän noudatti omaa kuuluisaa ohjelmanjulistustaan vuodelta 1959: ‘Ei ole olemassa suuria ja pieniä aiheita; aineiston käsittely ratkaisee kaiken”.
Viiden vuoden ajan Chabrol hioi ammattitaitoaan tuomatta henkilökohtaista tematiikkaansa juuri esille. Elokuvan La route de Corinthe (Tehtävä ilman armoa, 1967) jälkeen tuottaja André Génovès antoi hänelle vapaat kädet tehdä persoonallinen elokuva haluamastaan aiheesta. Tuloksena oli Naarashirvet, alku sarjalle hienoja teoksia, jotka liittyivät toisiinsa sekä tyyliltään että sisällöltään, merkitsivät sekä uudistumista että paluuta varhaisteosten sisäistyneeseen maailmaan.
Naarashirvissä Chabrol löysi uuden yksinkertaisuuden, josta käsin hän saattoi kehitellä entistä hie-nosyisempiä temaattisia lankoja. Perusasetelma on tuttu kolmiodraama, sillä erotuksella että kaikki rakastavat kaikkia: naiset Frédérique ja Why toisiaan ja Paulia, Paul molempia naisia. Suhdeverkosto kehkeytyy niin, että ensin ovat Frédérique ja Why, sitten Why ja Paul, sitten Paul ja Frédérique, lopuksi jälleen Paul ja Why.
Taustana on talvinen St. Tropez, Frédériquen ylellinen huvila ja kaksi siellä siipeilevää klovnia, jotka toimivat tämän kohtalonnäytelmän groteskina narrikuorona. Draaman hallitseva hahmo on Frédérique, joka sanelee alusta pitäen pelin säännöt ja hengen sekä jakaa roolit. Sanat “rooli” ja “peli” kuvaavat hyvin useimpien Chabrolin elokuvien maailmaa, erityisesti Naarashirvien, jossa naamiot ovat kaikki kaikessa. Kun ne alkavat hiertää, ei tragedia ole kaukana. Eikä “totuus” ole välttämättä naamioiden alla, vaan niiden välillä.
Kuka on syyllinen mihinkin? Frédérique viettelee Whyn. Why meikkaa itsensä Frédériquen näköiseksi. Frédérique kokee minuutensa uhatuksi ja hakee vahvistusta Paulin rakastajattarena sen jälkeen kun Why on pettänyt häntä Paulin kanssa. Ehkä Paulin tuhoava opportunismi on varsinainen syypää Whyn hulluuteen ja Frédériquen kuolemaan.
Otsikon “Les Biches” tarkoittaa sekä naarashirviä että lesbolaisia “ystävättäriä”. Jo Raamatussa naarashirvi on rakastetun ja rakastettavuuden vertauskuva. Lisäksi otsikko viittaa kuvaan, jossa on nähtä-vissä elokuvan johtoaihe: naarashirvi, jonka läpinäkyväksi maalatussa vatsassa erottuu vasa. Uusi elämä kasvaa vanhasta kuten Whyn utopia sovinnaissäännöistä vapaasta rakkaudesta nousee epäaitojen tunteiden nurinkurisesta maailmasta, pystymättä muuttumaan todeksi.
- Sakari Toiviainen (1970, 1987 - eri lähteiden mukaan)
No comments:
Post a Comment