Wednesday, June 15, 2016

Kuun metsän Kaisa / Kaisa's Enchanted Forest

Kaisa Gauriloff (1884-1980) in Kuun metsän Kaisa (Kaisa's Enchanted Forest)
Ohjaus/Director: Katja Gauriloff
Käsikirjoitus/Screenplay: Katja Gauriloff
Kuvaus/Cinematography: Heikki Färm
Leikkaus/Editing: Timo Peltola
Ääni/Sound: Timo Peltola, Jukka Nurmela
Musiikki/Music: Timo Peltola
Tuotanto/Production: Oktober Oy
Tuottajat/Producers: Joonas Berghäll, Satu Majava
Esityskopio/Print Source: Pirkanmaan elokuvakeskus
Esitysformaatti/Format: DCP
Kieli/Language: koltansaame/Skolt Sami, ranska/French, suomi/Finnish, German
Tekstitys/Subtitles: suomi/Finnish
Kesto/Duration: 84 min.
    Singing: Kaisa Gauriloff.
    The voice of Robert Crottet: David Mauffret.
    Drawings: Patricia Ortez Martinez.
    Original film footage of Kaisa Gauriloff: by Robert Crottet.
    Access to the Robert Crottet legacy acquired from Enrique Mendez.
    Midnight Sun Film Festival.
    Introduced by Timo Malmi, presented by Katja Gauriloff and Joonas Berghäll.
    In the presence of the Gauriloff family and dignitaries of the Sami community in full dress.
    Big Top, Sodankylä, 15 June 2016

Lauri Timonen (MSFF Catalog): "Katja Gauriloff’s (e.g. Canned Dreams, 2011) Kaisa’s Enchanted Forest, to be premiered at the Midnight Sun Film Festival, tells about long-term friendship between the director’s Skolt great grandmother and the Swiss author Robert Crottet, and also more expansively about the Sami identity. The magic world of stories, fairy tales, myths and beautiful everyday customs meet the wounding reality of the Second World War, becomes endangered and in practice homeless. The silenced history of the North gains a new voice."

"Crottet came to Suonikylä in Petsamo for the first time already before the World Wars, and was enchanted by the self-regulatory community he met there. Gauriloff skilfully combines documentary material and the most dreamlike layers of the human mind, letting the harmony of the inner voices crash into the chaotic noise of the surrounding world."

"The premiere of Kaisa’s Enchanted Forest, one of the most magnificent Finnish documentaries of the recent years, took place at the respected Hot Docs Festival in Toronto in May." (LT)

AA: An amazing enhanced documentary film from Katja Gauriloff, director of the priceless Huuto tuuleen / A Cry Into the Wind (2007) about the imperiled legacy of the Sami people.

This story is personal, the story of the director's great-grandmother Kaisa Gauriloff (1884–1980), a great seer, poet and mater familias.

Equally this is the story of Robert Crottet (1908-1987), a Swiss author who became a great "foreign member" of the Sami people.

If this story were fiction it would sound incredible. Robert Crottet was born in St. Petersburg and after the revolution moved with his family to Switzerland. He caught tuberculosis and during his illness had strange dreams about the Far North and small bright-eyed creatures there. During his stay Gandhi visited the sanatorium with his message of peace. Crottet realized that "My other half was in the North". The call was so irresistible that Crottet had to get well soon. Crottet made the arduous trip to Ultima Thule, the last leg of it drawn by reindeer. He landed at Suonikylä / Suonnjel / Приречный in 1938 in the community of Petsamo which then belonged to Finland. It was the center of traditional Skolt Sami life. In the Treaty of Tartu in 1920 between newly independent Finland and Soviet Russia (Soviet Union was founded in 1922) Suonikylä had been divided into half, and the all-important Skolt Sami winter village had to be built anew on Finnish territory.

The Sami (there are several tribes among them) are the indigenous people of Finland and Lapland. They belong to the mystery people of Europe like the Basques. My great-uncle Väinö Oinonen who wrote books about Lapland was a friend of the Sami people. He was convinced that they had lived there before the Ice Age and survived thanks to the Gulf Stream (as had special plants and animals).

Crottet discovered this "monde disparu" in the nick of time. "Ici c'est ma maison". He learned about the nomadic Sami life with their three homesites. "I turned into a Skolt myself". Crottet participated in all daily tasks of Sami life. The last summer before the war was fantastic. When WWII started in 1939 Crottet had to return to Switzerland. "I worried about them ceaselessly". Crottet started to write the first of his many books on Lapland; they have been published in many languages. He found a publisher in England, as well.

Nobody in Finland suffered more in WWII than the Skolt Sami. They lost everything. Finland lost Petsamo to Soviet Union in 1944. The Skolt Sami were evaquated to Finland, but they had to abandon everything, including all their reindeer. In Finland they were strangers, having lost their primordial nomadic lands, their tools of trade in fishing and their herds. In Finland they had a strange religion (Russian Orthodox), they had Russian names, and they spoke a language of their own. They caught many illnesses for the first time.

In England in 1945 Crottet did everything to help them. He founded a Skolt Lapp Relief Fund. Cassandra in Daily Mirror wrote a key article. The actress Flora Robson gave an impassioned radio speech. There were 5000 letters sent to the fund. Four million Finnish marks were collected. The Skolt Sami were able to buy new reindeer herds, fishing nets, and so on. A new winter village was, however, never built. The old generation would have considered returning to the other side but the young generation refused to move to the USSR. The process of integration began. Jaakko, the leader of the Skolt Sami, playfully scorned Crottet when they met, but behind his back he stated that Crottet had saved them all.

Most impressed Crottet was by Kaisa who still had direct access to the primordial world of myth. She often spoke in metaphor. She was "une merveilleuse actrise". She could read the northern lights, the aurora borealis. A white feather was helpful in cleaning because evil spirits would mistake it for the wing of an angel. Those spirits were more confused than truly evil with the exception of the wolverine who would kill for sport as Kaisa believed. But a bear was more sensitive than a human being; it could even sense if a woman was expecting a girl or a boy baby. Crottet on Kaisa: "She could not read nor write but she knew everything. She was not rich but she was full of spirit". She sensed divinity everywhere. For her the origins of the northern lights were in fights with sharp weapons. The stabbed ones went dancing in those lights. Kaisa claimed to have met Stalin and mentioned to him that "you have sent people too early to dance in the northern lights". "A wolf is afraid of you if you are not afraid of it". Kaisa talked to the wind and to the clouds.

Kaisa lost everything, and even after the great evacuations her home burnt with all the mementos. She survived all her ten children and took care of the grandchildren. "I never saw her cry" (Crottet).

Kuun metsän Kaisa has been composed with loving care from a rich mix of sources such as Crottet's movies and other documents, documentary films on Lapland, stills, and Crottet's writings. There is also general period footage for illustration. And multi-layered animated passages based on drawn and painted images.

"Kaisa's Enchanted Forest is a poetic study into the friendship between a legendary Skolt Sámi storyteller Kaisa Gauriloff, and a Swiss writer Robert Crottet. It is set in the interface between truth and fiction, bringing together the age-old legends of the Skolt Sámi people and their destinies shaped by the Second World War. Though set in the past, the film and its themes are still remarkably current in this present day."

"Katja Gauriloff is a film director, screenwriter and a co-owner of the Oktober production company. Her latest documentary Canned Dreams was premiered at Berlinale in 2012. The film has been screened at various festivals around the world, for example in London BFI Film Festival, Hot Docs Canadian International Documentary Festival, Silver Docs AFI (USA), CPH:DOX Copenhagen and Planete Doc Review, Poland."

OKTOBER OY / Festival Contacts

"In 1935, Swiss writer Robert Crottet, suffering from tuberculosis, began having vivid and powerful dreams of bright-eyed creatures that called to him from the enchanted northern forests of Finland. So moved by his dreamworld visitors, Crottet recovers from his sickbed and journeys north to find them. His travels lead him to the Skolt Sámi community where he meets the magical Kaisa, a storyteller and seer. Capturing Kaisa's legends and stories, Crottet publishes his first book, Enchanted Forest. When war breaks out, he hears news that the Skolt Sámi people have been displaced by invading Russians, and he launches a desperate campaign across Europe to bring attention to their plight. With incredible and rare archival footage and animation, award-winning Sámi filmmaker Katja Gauriloff beautifully weaves the story of the lifelong friendship between Crottet and her great-grandmother Kaisa together with Skolt Sámi legends and the tragedies of war." Heather Haynes
Director(s):    Katja Gauriloff
Producer(s):    Satu Majava
    Joonas Berghäll
Editor(s):    Timo Peltola
Writer(s):    Katja Gauriloff
Cinematographer(s):    Heikki Färm
Composer(s):    Timo Peltola
Sound:    Timo Peltola
    Jukka Nurmela

She Does the City - Q&A w/ Katja Gauriloff of Kaisa's Enchanted Forest
POV Magazine - "Mythical storytelling with a deep sense of compassion"

Hot Docs: Q&A w/ Katja Gauriloff of ‘Kaisa’s Enchanted Forest’
Posted on April 25, 2016

Hot Docs, The Canadian International Documentary Festival, runs April 28-May 8. In our new series, we talk to the directors of the films you won’t want to miss.

Kaisa’s Enchanted Forest takes place in 1935, where feverish dreams magically beckon a Swiss writer to Finland’s enchanted forests. There, he discovers a spiritual kinship with a remote Indigenous community. Forging friendships and embracing traditions, he finds himself an ardent advocate for the rights of Sámi people. We spoke with director Katja Gauriloff about the project.

SDTC: What are the 3 biggest misconceptions about Sámi people?

KG: That all the Sami are reindeer herders. That Sámi people still live in lavvus (sámi teepee). Nowadays people live in modern houses with cars and snow mobiles and all technical devices as all the people here. Most of Sámi people live outside of traditional Sámi areas. And lastly, that all the Sámi people are small, dark eyed and with black hair, with an Asiatic look. There are also blondes and tall Sámi. We look more like rest of the Scandinavians. There are many misconceptions left from the ethnic discrimination era. Still the Finnish government doesn’t teach much about Sámi in the schools nowadays.

What are the Sámi famous for?

I hope many things, but I mention only these three things now:

    Singing, mostly Northern Sami joiks (a type of song)
    Beautiful, colourful, handcrafted clothing. Unfortunately Finnish people don’t always know how important that heritage is for Sámis. They think they can use our clothes as souvenirs. They even sell cheap lookalike costumes in hobby shops. Every now and then some Miss Finland wants to use a hobby shop Sámi costume in international beauty contests. That’s hilarious, but also offensive to our traditions.
    The language: we have several languages in different Sámi areas. For example the Skolt Sámi language (my mother’s language and Kaisa’s in the film) is one of the smallest, with only 350 speakers.

Review: ‘Kaisa’s Enchanted Forest’
Hot Docs 2016

By Jonas Jacobs • Published May 1st, 20160 Comments

Courtesy of Hot Docs.

Kaisa’s Enchanted Forest
(Finland, 84 min.)
Dir. Katja Gauriloff
Programme: World Showcase (World Premiere)

Kaisa’s Enchanted Forest combines mythical storytelling with a deep sense of compassion for the Skolt Sami community, the first people to inhabit Scandinavia. Mostly, the film is centred on the relationship between Russian-born Swiss writer Robert Crottet and director Katja Gauriloff’s great grandmother, Kaisa Gauriloff. Crottet had vivid dreams that drew him to the enchanted forest of northern Finland. Documenting the Skolt Sami community became Crottet’s life work and he advocated for their protection after they were displaced during World War Two by invading Russian forces.

“Kaisa was the greatest child,” remarks Crottet in his recovered recordings, “Kaisa is my mentor.” Director Gauriloff displays a fondness for Crottet’s work and relationship with Kaisa. Her deeply personal film conveys the spirit of her great grandmother through rare archival footage and fairy tale animation. Kaisa’s life was filled with grief: she lost several homes, spent years living in exile and gave birth to ten children, many of whom died when they were little. “Not once did I see Kaisa cry,” Crottet says. And Kaisa’s remarkable spirit lives on in this appreciation of her life and the Skolt Sami people of Finland.

Isoisoäitini, tietäjälegenda
Elokuvaohjaaja Katja Gauriloff palaa uudessa elokuvassaan kolttasaamelaisen perinteen pariin
Kulttuuri 6.10.2014 2:00

Jutta Sarhimaa

Helsingin Sanomat
Katja Gauriloffille elokuva on keino käsitellä saamelaisidentiteettiin liittyvää lommoa.

Raskaana oleva nainen rämpii maastossa. Kohtaus näyttää pysäytyskuvalta jostakin elokuvasta. Samantapaisia eläviä kuvia ohjaaja Katja Gauriloff on nähnyt mielessään lapsesta asti.

"Aivan kuin olisi jokin pankki, josta niitä puskee. En tiedä, onko se vielä edes täysin auki", hän sanoo.

Katja Gauriloff

 Syntynyt Inarissa 6. päivä joulukuuta 1972.

 Opiskellut elokuvaohjausta Tampereen ammattikorkean Taiteen ja viestinnän osastolla.

 Perustajajäsen ja osaomistaja elokuvatuotantoyhtiö Oktoberissa.

 Ohjannut kaksi pitkää dokumenttielokuvaa Huuto tuuleen (2007) ja Säilöttyjä unelmia (2011).

Veri ajoi puoliksi koltansaamelaisen Gauriloffin tarinankertojaksi. Hänen isomummonsa Kaisa Gauriloffin kertomuksia jopa tallennettiin myöhemmille sukupolville. Kansanrunousarkistosta löytyy esimerkiksi nauha, jolla 96-vuotiaaksi elänyt Kaisa Gauriloff kertoo legendan revontulien synnystä. Sen äänittivät Jouko Hautala ja kuulu kielitutkija Erkki Itkonen vuonna 1953.

Katja Gauriloff oli pitkään halunnut ohjata elokuvan äidinäidinäidistään, jota pidettiin myös tietäjänä. Nyt kun rahoitus hankkeelle on varmistunut, hän uskaltaa puhua siitä.

Työnimellä Kuun metsän Kaisa kulkeva elokuva perustuu kirjailija Robert Crottet'n (1908–1987) kuvaamaan arkistomateriaaliin ja kirjalliseen tuotantoon. Venäjällä syntynyt Crottet uneksi sairasvuoteella kaukaisesta pohjoisen maasta.

Vuonna 1938 hän lähti matkaan, päätyi Lapin Suenjeliin (suom. Suonikylä), ystävystyi Kaisa Gauriloffin kanssa ja kirjoitti lopulta useita, eri kielille käännettyjä teoksia kolttalegendoista. Crottet tuli Katja Gauriloffille tutuksi jo perhealbumeista.

Kuun metsän Kaisa ei ole Gauriloffin mukaan tyylipuhdas dokumentti vaan hybridi, jossa on muun muassa animaatiojaksoja.

"Haluan, että elokuva alkaa kuvalla Kaisan kasvoista, jotka muuttuvat hänen tarinoidensa eläinhahmoiksi."

Koska Gauriloff ei tiennyt animaatiosta mitään, hän otti yhteyttä Prahassa asuvaan suomalaiseen nukkeanimaattoriin Katariina Lillqvistiin. Lillqvistin kautta Gauriloff löysi elokuvalleen piirtäjän, espanjalaisen Patricia Ortiz Martinezin.

Kolttasaamelaiset asuttivat Koillis-Lappia ja Kuolan niemimaata vuosisatoja. Kun Suomi menetti talvi- ja jatkosodassa Petsamon Venäjälle, tiiviissä yhteisöissä elänyt kansa pakotettiin jättämään kotinsa ja muuttamaan Suomen puolelle.

Katja Gauriloff puhuu suuresta surusta joka seurasi kotinsa menettäneitä hautaan asti. Monille ainoa keino selvitä oli unohtaa.

Omasta isoisoäidistään elokuvantekijä muistaa parhaiten hautajaiset vuonna 1980. Loppuaikoina mummo vain "papatti omalla kielellään omissa oloissaan".

Rovaniemellä kasvaneelle Gauriloffille koltta oli vieras kieli, sillä kotona puhuttiin vain suomea. Gauriloffin isä on suomalainen ja äiti syntynyt Suonikylässä. Lapsena hän kuuli, miten äiti ja äidin suku puhuivat keskenään kolttaa, "aikuisten salakieltä".

Gauriloff kysyi myöhemmin, miksei hänelle opetettu kansansa kieltä.

"Siihen aikaan ajateltiin, että lapselle on parempi, jos kotona puhutaan yhtä kieltä."

Nuorena Gauriloff suri asiaa. Vähitellen hän ymmärsi, että kokonaisella sukupolvella on samanlainen lommo saamelaisidentiteetissään.

"Elokuvat ovat olleet keino käsitellä sitä lommoa."

Esikoiselokuvassaan  Huuto tuuleen (2007) Gauriloff seurasi Sevettijärven kyläläisten ponnisteluja yhteisön elvyttämiseksi, kun nuori polvi janoaa maailmalle. Niin kuin 18-vuotias Gauriloff, joka matkusti Helsinkiin kesätöihin HK:n makkaratehtaalle. Hän teki päivät töitä liukuhihnalla ja nukkui vuokrayksiössä Sörnäisissä. Meno Vaasankadulla oli hurjaa.

"Luulin, että mussa on joku vika, kun multa tultiin ostamaan seksiä keskellä päivää."

Kun arka nuori nainen kertoi asiasta työpaikalla, työkaverit lohduttivat: Ei se johdu sinusta vaan paikasta.

Töissä Gauriloff kuunteli vuosikymmeniä tehdastyötä tehneiden rouvien tarinoita. Ne innoittivat häntä ohjaamaan kansainvälisen läpimurtoelokuvansa Säilöttyjä unelmia (2011).

Berliinin elokuvajuhlilla esitetty dokumentti kertoo työntekijöistä ja tuotantoeläimistä yhden einesruoan valmistusketjussa. Kaisa-elokuva tehdään pitkälti samalla porukalla.

"Kun on löytänyt oman tiiminsä, siitä haluaa pitää kiinni."

Hän on seurannut ilolla viimeaikaista kolttakulttuurin elvytystä ja mainitsee nimeltä Saamelaiskäräjien varapuheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion sekä teatterintekijä Pauliina Feodoroffin.

"Ihailen suunnattomasti näitä nuoria aktivistinaisia", Gauriloff sanoo.

"Naiset ovat aina synnyttäneet uutta."

Julkaistu kesäkuu 8, 2016 10:00 am
Kirjoittanut voima
Vapauden suuri laulu

Elokuva tallentaa arvokasta kolttakulttuuria.

Teksti Iida Simes

Jo ensimmäisistä kuvista ymmärtää, että nyt katsotaan aarretta.

Ainutlaatuinen filmi­materiaali esittelee huvia ja arkea Lapissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kuvat todistavat melkein kadonneen kansan vahvasta sielusta.

Elämä vapaudessa oli arvokkaampaa kuin isot talot ja aidatut pihat.

Alussa koltat viettävät kuulasta talvipäivää joella ja ”leikkivät kuin lapset”, kertoo Kuun metsän Kaisa -elokuvassa sveitsiläinen seikkailija Robert Crottet (1908–1987). Elokuvassa nähdään hänen kuvaamaansa materiaalia.

Jos kolttasaamelaisten elämä on ­ollut myös työtä ja tuskaa, se ei ­kuvissa korostu. Tärkeintä on eläinten ja ihmisten rinnakkaiselo, luonnon kauneus ja kolttien valtava elämän­voima.

Elokuvan sankari on Kaisa Gauriloff, elokuvan auteurin eli käsikirjoittajan ja ohjaajan, Katja Gauriloffin (s. 1972) äidinäidinäiti.

Etenkin saamelaisille Kaisa Gauriloff (1884–1980) on legenda: tarinankertoja ja laulaja.

Kesäaikaan koltat vaelsivat pitkin itäistä Lappia ja metsästivät, kalastivat ja hoitivat poroja. Talvet he viettivät mökeissä talvikylissään. Silloin oli aikaa tavata toisiaan, kertoa tarinoita ja laulaa leuddeja, kolttien runo­lauluja.

Elettiin talvea 1938, kun saamelaisista kulttuureista kiinnostunut toimittaja ja kirjailija Robert Crottet saapui Petsamon Suonikylään. Crottetin ja Kaisa Gauriloffin välille syntyi vahva side. Elokuvataiteen taikojen ja Katja Gauriloffin ansiosta keskieurooppalaisen kirjailijan ja saamelaisen runonlaulajan yhteistyö kantaa kauas – ylitse kummankin kuoleman.

”Crottetin materiaalista näkyi elämänilo”, kertoo ohjaaja Katja Gauriloff puhelimessa.

Aikojen muuttumisen huomaa.

”Enää saamelaisista ei puhuttaisi niin romantisoivaan sävyyn, eikä heitä tosiaankaan nimitettäisi lapsiksi.”

Crottetin filmit eivät kohtele kolttia alentuvasti, vaan paljastavat ­Crottetin kaipuun luontoon, pakoon kuohuvan Euroopan huolia. Kolttakulttuuri näyttäytyy Crottetille viattomana ja puhtaana, mitä arvostetuimpana elämäntapana.

Rovaniemeläinen Katja Gauriloff löysi elokuvan materiaalia Euroopan toiselta puolelta. Hän oli kuullut, että Crottetin elämänkumppani Enrique Mendez oli hengissä ja asui Barcelonassa.

Gauriloff lähti Espanjaan hankkimaan filmikeloja. Materiaalia oli valtavasti.

Gauriloff käsikirjoitti Kaisan tarinan, joka onkin monta tarinaa: Kaisan henkilökuva, Kaisan kertomukset ja Crottetin tarina.

Elokuvassa polveilee jännittävä ja eroottinenkin Kaisan satu. Se on kuvitettu animaation keinoin. Kolttien sadut, kuten tarinat ryöstöretkistä ja sotatantereista, ovat myös arvokasta historiankirjoitusta.

”Koltansaamea alettiin kirjoittaa vasta 1970-luvulla. Siihen asti se oli vain puhuttu kieli.”, muistuttaa Gauri­loff, jolle suurena apuna oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto. Kaisa Gauriloffin aitoa laulua kuullaan elokuvassa.

Suomalaisilla on naurettava halu kuulla ulkomaalaisilta, mitä mieltä maastamme ollaan. Kuun metsän Kaisassa kuullaan sveitsiläisen kertojan ihailusta, jota tämä tunsi kolttasaamelaisia kohtaan.

”Kaisa on niin kaunis”, ­Crottet hehkutti Gauriloffin valloittavaa persoonaa.

Crottetin elokuvaääni on David Mauffretin. Näkökulman ansiosta suomalainen katsoja on pakotettu tajuamaan, miten arvokkaasta kulttuurista on kyse.

Sotien jälkeen Crottet organisoi kampanjoita evakkoon ajettujen kolttien hyväksi Lontoossa. Suomalaiset eivät tajunneet saamelaiskulttuurien arvoa, mutta hienot englantilaisrouvat kyllä availivat kukkaronnyörejä herkistyen vetoomuksille, joita brittilehdet julkaisivat.

Pitäisikö Suomen ratifioida YK:n työjärjestön ILOn sopimus 169, joka suojelisi alkuperäiskansojen oikeuksia?

”Ilman muuta pitäisi. Kaisan henkinen perinne pitää säilyttää. Ja saamelaisia pitää kunnioittaa enemmän. Yleensä kun suomalaiset innostuvat ’alkuperäiskansoista’, he ajattelevat Pohjois-Amerikkaa, eivätkä tajua mitä meillä on.”

Kuun metsän Kaisa esitettiin täysille katsomoille Torontossa HotDoc-­festivaaleilla. Gauriloffia innosti ”ihana, lämmin vastaanotto”.

Pian Gauriloff kohtaa taas festariyleisöä. Lähellä kotia ovat Torontoa vaativammat katsomot.

”Sodankylässä reaktio jännittää. Siellä onkin saamelaisia paikalla.”

Kuun metsän Kaisan Suomen ensi-ilta
on Sodankylän elokuvajuhlilla 15.–19.6.

Faktaa saamelaisista

• Suomessa puhutaan pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Pohjoissaamen puhujia on parikymmentä tuhatta, mutta inarin- ja koltansaamea taitavat vain muutamat sadat.

• Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistavaa ILO 169 -sopimusta. Sopimuksen tarkoituksena ei ole antaa alkuperäiskansoille uusia tai erityisiä oikeuksia vaan myöntää alkuperäiskansojen tarpeet sekä yksilöinä että kansana sekä taata heille samat oikeudet, jotka muulla väestöllä jo on.

• Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaiset täyttävät kaikki ILO 169 -sopimukseen kirjatut alkuperäiskansan tunnusmerkit.

Lähteinä saamelaisjärjestöjä ja Suomen YK-liitto ry.

No comments: