Die Tochter des Samurai / A Daughter of the Samurai

Cover art by Josef Fenneker to Arnold Fanck's book to the film. German Film Poster Collection website.

Illustrierter Film-Kurier: Nr. 2628. Scan from a blog no longer in existence.

Teruo (Isamu Kosugi) aboard a ship bound to Japan with her friend Gerda (Ruth Eweler). Photo: KAVI (vintage photo from the 1937 Finnish release).

Mitsuko (Setsuko Hara) is looking forward to the return of her fiancé Teruo (Isamu Kosugi). Photo: KAVI (vintage photo from the 1937 Finnish release).

Mitsuko (Setsuko Hara) learns that Teruo now believes in individual freedom and no longer wants to obey tradition and marry her. Quelle: DIF / Filmportal.

Samurain tytär / När jorden brinner. JP/DE 1937. PC: JO-Studio and Towa Shoji-Film G.K. (Tokio) / Dr. Arnold Fanck-Film (Berlin). P: Nagamasa Kawakita, Yoshio Osawa, Arnold Fanck. P manager (Aufnahmeleitung): Karl Buchholz. D: Arnold Fanck. SC: Arnold Fanck, Itami Mansaku. CIN: Richard Angst, Walter Riml, Isamu Ueda. AD: Kenkichi Yoshida. Miniatures: Mofu Asano. Cost: Matsuzakaya department store. M: Kosaku Yamada. Song lyrics: Hakushu Kitahara, Yaso Saijo. S: Teijo Nakaoji – R.C.A. ED: Alice Ludwig, Arnold Fanck, Fumiko Kishi. Story advisor: Kashiko Kawakita.
    C: Setsuko Hara (Mitsuko Yamato), Ruth Eweler (Gerda Storm), Sessue Hayakawa (Iwao Yamato), Isamu Kosugi (Teruo Yamato), Eiji Takagi (Kosaku Kanda), Haruyo Ichikawa (Hideko Kanda), Yuriko Hanabusa (maid), Kichiji Nakamura (priest Ikkan), Max Hinder (German teacher), Misako Tokiwa (mother), Kanae Murata (child).
    Shooting: 1936, the screenplay was written in April–June. Loc: Japani ja Manchuria (Manchukuo). Studio: JO-Studios (Kyoto and Tokio). In Japanese and German. Finnish length at classification 2750 m / 101 min – Bundesarchiv-Filmarchiv 1979: 3146 m – original length 3292 m / 105 min
    Premieres: 3.2.1937 Tokyo (Teikoku Gekijo), 23.3.1937 Berlin (Capitol am Zoo).
    Helsinki premiere: 21.11.1937 Gloria, released by: Adams-Filmi Oy – classification 21075 – S
    Japanese parallel version: Atarashiki tsuchi / 新しき土 / [New Earth]. D: Itami Mansaku.
    A Bundesarchiv Filmarchiv print of 111 min in Japanese and German with no subtitles on print, courtesy of Matthias Fanck, viewed with e-subtitles in English (also courtesy of Matthias Fanck) operated by Lena Talvio at Cinema Orion, Helsinki (History of the Cinema), 18 Jan 2017.

"There is a dangerous storm brewing over the earth. For you it is coming from the East. For us it comes from the West. Report back to your country that here in the far East a people are holding watch on their rocky island. The storm will break on our shores." – the samurai Iwao Yamato (Sessue Hayakawa) to the German guest Gerda Storm (Ruth Eweler).

A Daughter of the Samurai was an official German-Japanese co-production made to celebrate the Anti-Comintern pact launched in 1935 and concluded between Germany and Japan in November 1936, a few months before the premiere of the film.

Arnold Fanck was a master of the mountain film, and also here he excels in his sense of the sublime of the nature. Besides magnificent views of a volcano and the snow-covered Mount Fuji there are visions of earthquakes and storms. There are also industrial montages displaying the efficiency of the huge factories of Japan, not forgetting lively montages of the night life of Tokyo. Some of these montages have documentary value, for instance a scene of a huge crowd following a bout of sumo wrestling. Fanck observes Japanese life with the attentive eye of a foreigner.

The storyline is about Teruo (Isamu Kosugi) returning from a long stay in Germany. He now believes in individual freedom and wants to call off the arranged marriage with Mitsuko (Setsuko Hara) in the traditional samurai family into which he has been adopted as a son to carry family tradition.

All her life Mitsuko has been preparing for this marriage. There is a dream montage sequence of her training in physical exercises, fencing, sewing, gardening, tea ceremonies, flower ceremonies, and playing traditional instruments which I believe include the koto and the samisen.

Setsuko Hara in her debut role is already deeply moving – and already giving us a performance of a woman caught between tradition and modernity. Mitsuko's disappointment in Teruo is bottomless, and she decides to commit suicide by jumping into the nearby volcano.

Meanwhile, Teruo meets his priest at a Buddhist temple. The priest reminds Teruo that community is important, and an individual is important only as a member in a long chain of tradition. "What matters for us is the totality of Japan." Before returning to the city Teruo rejoices in ringing the huge bell of the temple. He overcomes his confusion and depression and decides to return to Mitsuko after all.

The culmination of the film is the double ordeal of Mitsuko and Teruo. The woman is climbing towards the top of the mountain, and there is a last minute rescue as Teruo prevents her from jumping to the volcanic crater. This sequence is exciting, and it is a display of Fanck's thrilling sense of the landscape and the atavistic mystery of the mountain imagery.

It would be interesting to watch A Daughter of the Samurai and Roberto Rossellini's Stromboli back to back. There are relevant affinities in imagery and symbolism in the two films. With the fundamental difference that Rossellini made a film relevant to reconstruction after the war, and Fanck directed a film that was a contribution to that very war.

The coda takes place in Manchukuo, the puppet state established in Manchuria after Japan's attack to China in 1931, the first prelude to World War Two. The huge natural resourches of Manchuria made possible the building of Japan's war machine for its war campaign in Greater East Asia and the Pacific Ocean. The film ends in the happiness of Mitsuko and Teruo in conquering the new earth of Manchuria.

There is a lot of music and singing in the movie.

The print seems very complete, and the film is fascinating to watch, but it does not always seem to stem from sources close to the original negative.

Mitsuko (Setsuko Hara) in Manchukuo. Quelle: DIF / Filmportal.

Mitsuko (Setsuko Hara) and Teruo (Isamu Kosugi) in Manchukuo. Photo: KAVI (vintage photo from the 1937 Finnish release).

OUR PROGRAM NOTE BASED ON THE GERMAN WIKIPEDIA:

Kahdeksan vuoden ajan nuori japanilaismies Teruo Yamato (Isamu Kosugi) on opiskellut Saksassa. Ulkomailla vietetyt vuodet ovat jättäneet häneen jälkensä, ja hän on omaksunut länsimaisia arvoja. Hänen ottoisänsä, arvostettu ja hyvin toimeentuleva samurai Iwao Yamato on aikoja sitten sopinut hänelle avioliiton tyttärensä Mitsukon kanssa. (Isän esittäjä Sessue Hayakawa, Japanin kuuluisin tähti, oli debytoinut Hollywoodissa 1914. Tyttärenä on Setsuko Hara debyyttiroolissaan.) Kotimatkallaan Teruo kohtaa saksattaren, Gerda Stormin (Ruth Eweler), ja heidän välilleen kehittyy syvä yhteenkuuluvaisuuden tunne. Teruo haluaisi purkaa järjestetyn avioliiton, mutta Mitsuko on suunnitellut koko elämänsä avioliittosopimuksen varaan. Pian Teruo alkaa ymmärtää, että vanhoilla laeilla ja perinteillä on sittenkin oikeutuksensa. Mitsuko ei kuitenkaan halua Teruon suostuvan hänelle velvollisuudentunnosta. Hän pukeutuu hääkimonoonsa ja nousee tulivuoren kraatterille.
    Arnold Fanck saapui Japaniin maan kulttuuriministeriön kutsumana. Tekeillä oli ensimmäinen saksalais-japanilainen yhteistuotantoelokuva. Taustalla oli Japanin ja Saksan samana vuonna Neuvostoliittoa vastaan solmima Antikomintern-sopimus. Elokuvassa tuodaan ilmi allianssin merkitys valmisteilla olevan toisen maailmansodan aseveljeyden kannalta. Tulivuoren jylistessä Iwao (Sessue Hayakawa) lausuu: ”Vaarallinen myrsky tuivertaa maapallolla. Teitä se uhkaa idästä, meille se puhaltaa lännestä”. Kun Samurain tytär tuli uudelleen levitykseen 1942–1943, lisätyissä alkusanoissa viitattiin saksalais-japanilaiseen aseveljeyteen vieläkin selväsanaisemmin.
    Japanin hyökkäys Kiinaan 1931, Mantshurian miehitys ja sen muuttaminen Mantshukuon nukkevaltioksi oli toisen maailmansodan ensimmäinen alkusoitto. Mantshurian suurten luonnonrikkauksien haltuunotto teki mahdolliseksi Japanin suursodan Aasiassa ja Tyynellämerellä. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 liittoutuneiden sotilasviranomaiset määräsivät Samurain tyttären esityskieltoon.
    Arnold Fanck (1889–1974) oli vuoristo- ja hiihtoelokuvan mestari, joka nousi maailmanmaineeseen teoksillaan Der Berg des Schicksals (1924), Der heilige Berg (1926) ja Die weisse Hölle vom Piz Palü (1929). Fanck oli alppihiihtäjä ja yliopistossa väitellyt tohtori, jonka näyt henkeäsalpaavista vuorista, lumimyrskyistä ja pilvimuodostelmista ovat unohtumattomia. Hän oli myös uhkarohkeiden toimintakohtausten mestari. Monesta Fanckin työtoverista tuli natseja, mutta Fanck pysytteli sitoutumattomana, kunnes hän operaatio Barbarossan aikana liittyi puolueeseen, vaikka individualisti Fanckille massahysteria olikin vierasta. Siegfried Kracauer vetää Fanckin estetiikasta suoran linjan natsismiin, mutta pikemminkin Fanckin näyt juontavat juurensa romantiikan perinteestä (Caspar David Friedrich). Fanckista tuli Saksassa suositun vuoristoelokuvan sankarillisen, traagisen ja mystisen suuntauksen perustaja.

– Antti Alanen lähteinä saksalainen Wikipedia ja kirjansa Elokuvantekijät (2012) 20.1.2017