Friday, December 11, 2015

Kommunist / [The Communist]

Коммунист / Aamunkoitteessa / I morgongryningen. SU 1957. PC: Mosfilm. EX: Yuzef (Zusman) Rogozovsky. D: Juli Raizman / Yuli Raizman. SC: Jevgeni Gabrilovitsh / Yevgeni Gabrilovich. DP: Aleksandr Shelenkov and Chen Yu Lan - colour. PD: Mikhail Bogdanov and Gennadi Maslikov / Gennady Myasnikov. Cost: Valentin Perelyotov, N. Buzina. Makeup: V. Rudina. SFX: M. Semyonov. M: Rodion Shtshedrin / Rodion Shchedrin. ED: K. Moskovina. S: Sergei Minervin. C: Jevgeni Urbanski / Evgeni Urbanski (Vasili Gubanov), Sofja Pavlova / Sofya Pavlova (Anjuta Fokina / Anyuta Fokina), Boris Smirnov (Lenin), Jevgeni Shutov / Yevgeni Shutov (Fjodor Fokin / Fyodor Fokin), Sergei Jakovlev / Sergey Yakovlev (Denis Ivanovitsh), Valentin Zubkov (Stepan). Helsinki premiere: 29.1.1960 Capitol, released by: Kosmos-Filmi Oy – VET 52485 – K12 – Finnish release print 2650 m / 97 min - IMDb: 115 min - Wikipedia Russia: 111 min - Mosfilm official YouTube: 105 min

Yevgeni Gabrilovich was Yuli Raizman's most important screenwriter. Gabrilovich debuted as a scenarist with Raizman (The Last Night, 1937), and he became also a key scenarist for Romm, Yutkevich, Schweitzer, Panfilov, and Averbach. Films based on his scripts were discussing Communist ideals in a psychologically sophisticated way. One might say that they are an essential source of Communist self-definition in the cinema. They went as far as possible within the compass of official Party control.

In the Raizman-Gabrilovich collaborations the director usually had the idea, and the scenarist developed the full screenplay in close collaboration with him.

Kommunist belongs to the Thaw, and for a film with an official character (it became the film screened on tv on days of official mourning when Brezhnev, Chernenko, and Andropov died) it is interesting to observe that the main theme is self-sacrifice.

The difference is abrupt to The Knight of the Golden Star with its propaganda slogans imbued in the dialogue. Here what we see remains usually within the realm of plausibility. However, Kommunist has the character of a story remembered by someone who was a baby when all this happened, and there is a confession that he does not remember everything of even that anymore. "From those days my mother usually started her tale... " Kommunist is a legend, a foundation saga for the USSR, to be compared with Westerns and Civil War sagas in the USA.

The year is 1918. Chaos, poverty, and hunger are rampant. The white armies are superior, and they are closing in from every direction. There are so many fronts that people lose count. There are two assassination attempts against Lenin (the second one later proving lethal).

In the midst of all this a construction site of a huge power plant is launched. Our protagonist Vasili Gubanov is in charge of storage, but there is a desperate shortage of everything. "Nothing will happen without bribes and bootleg liquor". There are not even nails, and in a fairy-tale like turn in the story Lenin hears about the missing nails and fixes the situation via a few well-placed telephone calls.

There is a general sense of disorientation and frustration, but with his spirit Gubanov becomes a model for everyone. When 40 wagon loads of bricks arrive he rises to the occasion, becomes a tribune to the people, and inspires a spirit of enthusiasm, complete with music and dance, thanks to which the bricks are unloaded in one night in a wonderful subbotnik work party (talkoot in Finnish = working bee, barn raising).

The famine is getting worse, and there is a typhoid epidemic. A train stocked with food is missing, and Gubanov is assigned the task to find it. After a long walk he finds the train which has stopped midway as there are no logs in the engine anymore. The personnel is relaxing in a shack. Soon they hear the sound of an axe. Gubanov is single-handedly felling trees. The others observe the madman for a while, then join him. Again there is a work site.

There is also the story of Anyuta, the mother of the storyteller. She is married to Fyodor Fokin, a tough dealer and survivor in the chaos, running a network of theft. Anyuta is very discreet but people start to spread evil rumours about her and Vasily Gubanov (nothing has happened, but they are attracted to each other). The workaholic Gubanov neglects her, too, putting Anyuta in a very bad position. Even Anyuta's life is in danger as Fyodor abducts her, ties her with ropes, and beats her brutally, even seriously intending to kill her, as is the traditional custom around here in circumstances like this. Kommunist is, among other things, a tale of women's emancipation. Anyuta is illiterate, and Vasily urges her to study.

In the climax, as Vasily and his team have managed to stock the engine with logs, Fyodor's gang invades it for robbery. Alone against them all Vasily fights to save the food train, but Fyodor' gang shoots Vasily. In the conclusion Fyodor comes to ask Anyuta to come back but she walks on alone with her baby towards a new, unknown world. Lenin hears about the train robbery, but he has forgotten who Gubanov is.

The epic scenes are exciting and well directed.

As are the intimate scenes where Raizman gives the actors enough space and time to express complex and contradictory feelings.

A keyword about Raizman in his handling of human relationships even in a story about a brutal civil war: tact.

We screened our vintage print abridged at Mosfilm before the Finnish release. According to Mia Öhman, scenes missing in our print: (1) Gubanov is reluctant to take the job at the storage, (2) Fyodor sells a bolt of cloth in the midst of chaos, (3) when we learn that Lenin has been shot the beginning has been cut: Gubanov demands to know what is the attitude of a communist to love, (4) Denis arrives on a food train from Ukraine, (5) the montage of builders eating soup from one year to the next has been changed so that the temporal aspect is lost, (6) funeral speech. Besides [7], the Finnish board of film classification cut the scene of the killing of Gubanov.

The print is clean, the colour is quite soft. Not brilliant but with the regular look of vintage Mosfilm of the era.

OUR PROGRAM NOTE BY MIA ÖHMAN:
OUR PROGRAM NOTE BY MIA ÖHMAN:

Olen kommunisti. Olen rakkautta kiireestä kantapäähän. Rakkautta syntyvään lapseen, etenevään valoon.
Rakkaus on näkemistä, ajattelemista, ymmärtämistä. Rakkaus on kehdon ripustamista tähtiin. Rakkaus on teräksen valamisen vaivan näköä.
(Nazim Hikmet: Olen kommunisti,  suomennos Brita Polttila)

Aamunkoitteessa on elokuva myyttisestä ajasta, jota ei koskaan ollut. Vallankumouksen juhlavuonna valmistunut legenda kommunistisen valtion alkutaipaleelta arvioitiin Neuvostoliitossa aikanaan yhdeksi ensi-iltavuoden 1958 parhaista elokuvista. Myöhemmin sitä on esitetty televisiossa kansallisen surun päivinä.

Stalinin jälkeen asioita punnittiin uudessa ilmastossa. Juli Raizman palasi elokuvassaan kansalaissodan aikaan ja veti kertojan avulla tarinan vuoropuheluun 1950-luvun katsojan kanssa. Käsikirjoittaja Jevgeni Gabrilovitsh poimi venäläisen kirjallisuuden ja elokuvan klassikoista tarvittavat elementit ja puhalsi niihin hengen. Maailman luomisen apuna käytettiin vanhoja julisteita ja valokuvia. Vain värifilmi paljastaa alun otoksen junalla matkustavista ihmisistä nyytteihin käärittyine tavaroineen lavastukseksi. Kuvataan valtavaa vaellusta, kun ihmiset muuttivat pois vanhoilta kotiseuduiltaan ja alkoivat yhdessä rakentaa tulevaisuutta seuraaville sukupolville. Keskeiseksi teemaksi nousee oppi, tiedostaminen ja sen myötä tahto hylätä vanha järjestys ja vapaus valita uusi, valoisa tie.

Täysosuma oli päärooliin löytynyt Jevgeni Urbanski, joka valtavalla olemuksellaan ja viattomalla hymyllään lunasti paikkansa kommunismin idean tiennäyttäjänä Vasili Gubanovina, Kristuksen kaltaisena uhrina muiden tulevaisuuden edestä. Urbanski oli vasta teatterikoulusta valmistunut, kokematon näyttelijä. Raizman sai taitavana henkilöohjaajana Urbanskista ja Sofja Pavlovnasta esiin pakahduttavia tunteita - jotkut kohtaukset ovat tyylipuhdasta melodraamaa. Urbanskin oma elämä katkesi tapaturmaisesti vain 32-vuotiaana. Elokuvahistorian ikimuistettavien pahisten joukkoon voi hyvin liittää Valentin Zubkovin esittämän Stepanin, joka todella sietäisi saada turpiinsa. Zubkov esitti sattumalta toisenlaista Stepan-nimistä henkilöä elokuvassa Kurjet lentävät (1957).

Elokuvakriitikko Semjon Freilih kirjoittaa teoksessa Filmy i gody (1958/1964):

"Elokuvan dramaturgiassa on keskeinen osuus Leninin hahmolla: Lenin auttaa mittasuhteiden ymmärtämisessä, määrittää aikaa ja päähenkilön luonnetta. Gubanov ja Lenin toimivat samassa rintamassa sotilaana ja strategina. Kun he sattumalta tapaavat, Lenin on juuri suunnittelemassa koko maailman mittakaavassa hämmästyttävää maan sähköistämistä. Kartalla kohde numero 16 on se sähkövoimala, jota varten Gubanov tulee pyytämään nauloja - voimala on siis jo rakenteilla, se elää ja muistuttaa olemassaolostaan Gubanovin hahmossa. Toisessa kohtauksessa vanhentunut ja väsynyt Lenin kuuntelee, kun hänelle kerrotaan voimalatyömaan tulipalosta. Yksi ihminen kuoli, Gubanov-niminen, muistaako Lenin tavanneensa hänet? Lenin yrittää, mutta ei muista. Tämä ei suinkaan pienennä Leninin hahmoa, vaan päinvastoin on osoitus siitä, kuinka paljon ihmisiä tämä suuri mies onkaan tavannut. Heikkous osoittaa, kuinka raskasta ja vaikeaa Leninillä on, ja se, kuinka hän suree, ettei kykene muistamaan Gubanovia, tekee Leninin hahmosta inhimillisen."

Tämä on ehkä ensimmäinen kerta neuvostoelokuvassa, kun Lenin esitetään huonomuistisena. Lenin oli sairas viimeiset vuotensa, eikä joinain päivinä muistanut mitään, toisina vähän enemmän.

Nyt nähtävä KAVI:n kopio on vuodelta 1960 tai vanhempi. Se on kestoltaan lähes 10 minuuttia lyhyempi kuin Mosfilmin suoratoistona julkaisema elokuva. VET on poistanut 20 metriä eli 44 sekuntia. Tarkastamon saksima kohta on valitettavasti elokuvan kannalta oleellinen osa tarinan huipentumaa, mutta sensuurin näkökulmasta tietysti silmi-töntä väkivaltaa. Kannattaa katsoa, miltä tuo kohtaus oikeasti näyttää, löytyy noin kohdasta 1:32 - 1:33. Alareunas-sa on linkki Mosfilmin sivulle. Muita minuutin, parin poistoja tässä: 1. kommunistien kokous, jossa Gubanov ei haluaisi ryhtyä varastonhoitajaksi, 2. Fjodor myy kangaspakkaa keskellä levottomuuksia, 3. Denis tulee ruokajunalla Ukrainasta ja laatikoissa lukee makarony, 4. kertoja kuvailee ihmisten köyhiä oloja ja näytetään parakissa hartaina soppaa syövät rakentajat, 5. hautajaisissa pidettävä puhe. Mahdollisesti on lyhennetty myös kohtausta, jossa Anjuta polvistuu kirkossa. Elokuvan juoneen nämä todennäköisesti jo Moskovassa tehdyt poistot eivät sinänsä vaikuta, mutta niiden myötä kyllä menetetään jotain olennaista tarinan ulottuvuuksista.

- Mia Öhman 29.11.2015   

The complete version:
http://cinema.mosfilm.ru/films/film/1950-1959/kommunist/

No comments: