Urok zhizni / A Lesson in Life

Yuli Raizman: Урок жизни /Urok zhizni / A Lesson in Life (SU 1955) starring Valentina Kalinina (Natasha) and Ivan Pereverzev (Sergei Romashko).

Урок жизни / Elämän oppitunti / Livets lärdom / Conflict.
    SU 1955. PC: Mosfilm. EX: Z. Rogozovski / Z. Rogozovsky.
    D: Juli Raizman / Yuli Raizman. SC: Jevgeni Gabrilovitsh / Yevgeni Gabrilovich. DP: Sergei Urusevski / Sergey Urusevsky – colour. PD: Levan Shengeliya. Cost: M. Zhukova. Makeup: V. Rudina. M: Arkadi Filippenko. ED: Klavdiya Moskvina. S: Sergei Minervin.
    C: Valentina Kalinina (Natasha), Ivan Pereverzev (Sergei Romashko), Olga Aroseva (Raija / Raya), Georgi Kulikov (Kostja / Kostya), Marina Jurjeva / Marina Yuryeva (Lilja / Liliya), Viktor Avdjushko / Viktor Avdyushko (Vasja), I. Aktasheva (Liza), F. Shimanski (Suteikin), Jevgeni Vesnik / Evgeni Vesnik (Pjotr Zamkovoi / Pyotr Zamkovoy), Nikolai Parfenov (engineer), Valentina Ananina (domrabotnitsa), Aleksandr Hanov / Aleksandr Khanov (in a bit role).
    Helsinki premiere: 17.8.1956 Capitol, released by Kosmos-Filmi – VET 44316 – 112 min
    A KAVI 2K DCP scanned for this screening from our vintage nitrate print with Finnish / Swedish subtitles.
    Introduced by Mia Öhman (a general overview of the film career of Yuli Raizman).
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki (Yuli Raizman), 12 Dec 2015.

We screened back to back The Knight of the Golden Star and A Lesson in Life, the two consecutive films by Yuli Raizman which he directed with a pause of five years in between. During those five years Stalin died and the Thaw began. From anti-realistic and anti-truthful propaganda Raizman returned towards reality, inspired by the Thaw and perhaps by Italian Neorealism.

Raizman also returned to collaborating with his favourite screenwriter Yevgeni Gabrilovich who had already written The Last Night (1936) and Mashenka (1942) for him.

The ace cinematographer Sergei Urusevsky who had co-created the Potemkin village of totalitarian propaganda for The Knight of the Golden Star started to bloom in Thaw realism. Pudovkin's final film The Return of Vasily Bortnikov (1953) was a transition film moving forward from the ossification of the malokartina period, and Mikhail Kalatozov discovered Urusevsky for The First Echelon (1955). After A Lesson in Life Urusevsky had his international breakthrough in Chukray's The Forty-First (1956) and Kalatozov's The Cranes Are Flying (1957). Beyond neorealism, there was a new approach of flamboyant and baroque stylization in the cinematography, innate for Kalatozov since his early years in Georgia. In contrast, Raizman's approach was more sober, although he was also always interested in trying something new.

The story is contemporary, the age is that of magnificent building projects of cities. The post-war reconstruction, urbanization and modernization is going on everywhere.

Sergei is an engineer who is getting promoted to a big boss of immense building projects all over the country.

At a students' ball he meets Natasha who studies to become a teacher. She is the top student of her class.

Sergei and Natasha are incompatible but cannot resist each other even though the distance is great. Five years pass: they are married with a little son. Natasha has given up her studies.

Sergei is so single-mindedly focused to his projects that he ignores everything else. He forgets to provide the trucks needed for the workers' holiday excursion, important for Natasha. On Sunday he arranges an urgent meeting that lasts until midnight. At home after midnight he expects a warm dinner.

Natasha: "I am ashamed of you". Sergei: "I am building Communism". Natasha: "People don't like you".

"We do not have a family". Sergei promises a wedding anniversary trip on the Volga but forgets about that, too, and Natasha takes the trip alone with her son. She meets the old gang of the student days.  There has been a triangle story from the start. Kostya has never married.

With her best friend Natasha discusses Sergei. "He is honest, talented, and sincere". "But other people mean nothing to him".

Sergei keeps hearing truths from his real friends: "You are rude". "Sycophants thrive in your company". He does not listen, he does not get the message.

All the time Sergei keeps trying to reform. Natasha agrees to move with him to Kharkov (now in Ukraine). The apartment is spacious and lucrative. But the festive dinner where the biggest boss fails to appear turns into a disaster. This sequence is the anthology piece of the movie. Power has soaked into Sergei's brain and he acts like a tyrant. "I am not the lady of this house", Natasha exclaims.

There is a party committee meeting discussing Sergei's wanton behavior. He gets a warning and is fired from his position.

Natasha has finished her studies and becomes a teacher. Sergei is now at the bottom. But when he comes home at night he finds his estranged little son playing outside. He and Natasha have come back once again. "Can one re-build one's life from the start?" "You can do it". In the final images the private and the social are merged: the reconstruction of public and private life mirror each other.

There is a strong epic sense in the movie. The images of the huge construction sites are memorable. Typically for Raizman, the intimate story is even more impressive. The characters are unpredictable and interesting.

Mia Öhman considers A Lesson in Life perhaps the first Soviet film to criticize the cult of personality. Ivan Pereverzev creates of Sergei an intriguing Soviet anti-hero: a big boss who does not really care about other people (yet without being selfish in the sense of greedy).

Valentina Kalinina creates a complex character of Natasha. A Lesson in Life belongs to Raizman's pre-feminist films. For a change, the male protagonist does not urge the woman to study. She finishes her studies regardless.

The 2K DCP scanned from our vintage nitrate print gave a pretty good impression of Soviet colour cinematography in 1955. The colour feels right. There is a slightly soft and duped quality but the visual experience is agreeable all the same.

OUR PROGRAM NOTE BY MIA ÖHMAN:
OUR PROGRAM NOTE BY MIA ÖHMAN:

Elämän oppitunti aloitti uuden kauden Juli Raizmanin tuotannossa. Kun edellinen ohjaus, kohotettu kolhoosikuvaus Kultaisen tähden ritari (Kavaler Zolotoi Zvjozdy, 1950) oli kauempana elävästä elämästä kuin mikään Raizmanin aikaisempi elokuva, nyt palattiin tavallisten ihmisten todellisen arjen kuvaamiseen.

Stalin kuoli 5.3.1953. Jevgeni Gabrilovitshin käsikirjoitus Zhena, Vaimo, alkaa samana vuonna, kesän kynnyksellä. Opiskelijat lukevat lopputentteihin, mutta opiskelun ohessa voi hyvin ottaa muutaman riehakkaan tanssiaskeleen orastavan vapauden kunniaksi. Opettajaksi opiskeleva Natasha tapaa insinööri Sergei Romashkon, joka pian huomaa ajattelevansa vain Natashaa. Sergei kutsuu tytön käymään valtavalla veturien ja kuorma-autojen täyttämällä rakennustyömaallaan ja ilmoittaa hyvin suoraan, että haluaisi tämän vaimokseen. Natasha jää Sergein luo.

Viiden vuoden kuluttua seuraamme päällisin puolin tavallista, onnellista perhe-elämää. Mies ei kuitenkaan kuuntele, mitä vaimo sanoo. Tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on kommunismin rakentaminen, siis suunnitteleminen ja rakentaminen, vaikka olisi sunnuntai ja pyhävaatteisiin pukeutuneet työläiset perheineen odottaisivat Romashkon lupaamia kuorma-autoja kuljettamaan heidät kauan odotetulle retkelle. Romashko on unohtanut koko asian, koska sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Työpäivä on ollut pitkä ja tuloksekas, ja kun Romashko tulee kotiin puolen yön jälkeen ja odottaa vaimon tarjoilevan iloisena päivällistä, Natasha ilmoittaa lähtevänsä pois pojan kanssa, koska malja on täynnä ja häntä hävettää olla Sergei Romashkon vaimo. Sergei huomauttaa, että heidän perheensähän on ihmeellinen, mutta Natashan näkökulmasta se, että kahdella ihmisellä on asunto, huonekalut ja lapsi, ei vielä tee perhettä.

Natasha menee takaisin sinne mistä lähti, jatkaa opiskelemista ja yrittää välillä palata yhä rakastamansa Sergein luo entistä suuremmalle työmaalle ja vielä isompaan asuntoon, mutta pettyy jälleen. Mies on aina vain tärkeämpi, itsekkäämpi ja töykeämpi ja vähättelee Natashan puheita ja tekoja, vaikka vannoo rakastavansa tätä. Lopulta Sergei pudotetaan korkeuksistaan: koko kansa voi lukea Pravdasta, millainen henkilö on Sergei Romashko. Natasha on valmistunut opettajaksi ja voisi aloittaa uuden elämän…

Kirjoittajavelho Gabrilovitshin kynästä virtasi uskomaton määrä käsikirjoituksia, joiden tarinat, henkilöt ja kysymyksenasettelut kumpuavat venäläisestä kirjallisuudesta ja törmäävät aikansa ilmiöihin ja todellisuuteen. Elämän oppitunnissa käsitellään henkilökulttia; Romashko edustaa Natashalle jotain samankaltaista kuin vaikkapa Karl Marx, jonka kirjoituksia hän opettelee loppukokeisiin. Romashkon rooliin Raizman valitsi tunnetun "positiivisen sankarin" esittäjän Ivan Pereverzevin. Sädekehää kiillotettiin vielä siivoamalla Romashkon alkuperäisistä repliikeistä pois pahimmat karkeudet. Miehen mielenmaisema avautuu kyllä näinkin.

Mark Zak mainitsee samankaltaista aihepiiriä edustavina aikalaisteoksina Friedrich Ermlerin elokuvan … Ja tarina jatkui (Neokontshennaja povest, 1955) ja Ivan Pyrjevin Rakkauden valan (Ispytanije vernosti, 1954), mutta niiden tyyli, henkilöhahmojen kaavamaisuus ja juonen ennalta-arvattavuus ovat kaukana siitä elokuvallisesta, mutta kuitenkin todellisesta maailmasta, missä Gabrilovitsh ja Raizman operoivat. Zakin mielestä Elämän oppitunti on kertomus onnellisesta rakkaudesta, johon ei sisälly epäilyä puolison vilpittömyydestä tai fyysisiä rajoitteita. Ainakin nykykatsojalle Romashkon henkilö näyttäytyy kuitenkin patologisena tapauksena, ja Natashan tempoilu herättää ristiriitaisia tunteita. Aihe laajenee kauas perheen ulkopuolelle. Natashan päätöksiä voi ymmärtää hänen ihanteidensa ja henkilökohtaisen moraalinsa kautta; kasvuolosuhteet jättävät jälkensä ihmiseen.

Kenelle tämä elokuva sitten on elämän oppitunti; katsojalle, Natashalle, Sergeille vai elokuvan opiskelijoille? Näkökulmasta riippuen Natasha joko ei opi mitään tai sitten tajuaa, mistä elämässä oikeasti on kyse. Sergei Romashko tajuaa mahdollisesti olleensa sietämätön ja alkaa käyttäytyä, tai sitten ei. Natasha hämmentää opiskelijatovereita, mutta lopulta nämäkin ehkä ymmärtävät, kuinka puhdas mieli johdatti tämän jalon naisen oikealle polulle. Riipaiseva sivuhenkilö Kostja on vain tavallinen kiltti ja sivistynyt ihminen suuren Romashkon rinnalla.

Mia Öhman 29.7.2015

Kirjallisuutta:
Mark Zak: Juli Raizman, 1962; Neya Zorkaya: The Illustrated History of the Soviet Cinema, 1989