A vintage SFI/FA 35 mm print (deposited by Sandrews) with Swedish subtitles by Stig Björkman (114 min) viewed at Cinema Orion, Helsinki (Francesco Rosi in memoriam) with e-subtitles in Finnish by Lena Talvio, 9 Dec 2015
IMDb synopsis: "Enrico Mattei helped change Italy's future, first as freedom-fighter against the Nazis, then as an investor in methane gas through a public company, A.G.I.P., and ultimately as the head of ENI, a state body formed for the development of oil resources. October 27, 1962, he died when his private airplane crashed, one minute before it should land at Milan airport. Officially, he died of a flight accident. Actually, many journalists explored other plausible reasons for the untimely landing of the small aircraft. - Written by Artemis-9."
The second film in Francesco Rosi's true-story trilogy of ruthless men of power (Salvatore Giuliano - Il caso Mattei - Lucky Luciano) has also significant affinities with Le mani sulla città. All abstain from traditional entertainment fiction formulae. The connection between Le mani sulla città and Il caso Mattei is that both are key films about the Italian economic miracle after WWII. "The era of singing Italians is about to be consigned to the museum of memories" says Mattei in the film.
Il caso Mattei belongs to Rosi's Brechtian films even more prominently than Le mani sulla città. The temporal structure is broken. Il caso Mattei is a montage film, a collage. We follow the life of Enrico Mattei, but instead of identification we have distanciation, the classic Brechtian V-Effect (Verfremdungseffekt = distanciation effect). Even Francesco Rosi appears as himself in this meta-cinematic project of investigative journalism. The film-making itself becomes a thriller, putting the investigators in danger. In September 1970 three men took with them Rosi's key expert, the journalist Mauro de Mauro. He was never heard from again. "I have a scoop that is going to shake Italy" he told before he disappeared. "There is the handprint of Corleone", it is said in the movie about the disappearance. Il caso Mattei was released in the same year as The Godfather.
There is a similarity in the cubist structure to Citizen Kane (Mattei even launches his own newspaper). There are multiple screens, multiple interpretations. It starts with the death of the protagonist, and there is an investigation which snatches us deep into post-WWII Italian history and politics, also global oil affairs which means global politics, not least in Arab countries. "Who deals in oil deals in politics" (Mattei). The film feels very topical today, in a time of high turmoil in Middle East. Tensions set a hundred years ago during WWI as the Ottoman Empire crumbled are now exploding.
Mattei is a tough bastard, a patriot and a defender of the people in his own country and in third world countries, too. He makes enemies everywhere. The international oil cartel, "the seven sisters", have many reasons to hate him. In his own companies he rejects privileges such as company-driven cars. He steps on the toes of France by making oil deals that enable Algerians to buy weapons, and he offends the CIA with Russian oil deals. But his most fatal step may be his foray into Sicily and the land of mafia. It is from a Sicilian airport that he embarks on his final journey.
Repeatedly Mattei mentions his favourite story of the kitten that was crushed by stronger creatures. But the kitten can grow into a tiger. "We don't want to be the kitten anymore".
Mattei knows from the start that he is playing with fire. He compares himself to Maginot and Mossadeq (Mosaddegh). (But he even compares himself with even bigger animals such as Julius Caesar).
Piero Piccioni's score is based on a musique concrète approach: the thunder of the oil drilling industry evokes atavistic sounds from the womb of the earth. The rumble of burning gas is a recurrent sound, a giant jet of oil a repeated image.
Visually, Il caso Mattei is an air film: Mattei is constantly on the move in his private plane. We visit many key places shot on locations, even an oil rig on the Indian Ocean. "Everywhere I fight monopoly". On his last night flight Mattei gets to see a particularly spectacular moonlight.
Il caso Mattei is not a film of psychological characterization. Only Mattei himself is truly memorable. Il caso Mattei belongs to the Rosi films where women hardly exist. There are brief shots of his widow; otherwise women appear in crowds and in nude images on oil rig workers' cabin walls.
Besides the sharp montage approach the distinction of Rosi's direction here is in his handling of huge crowd scenes, especially in the one in Sicily where we get to Gian Maria Volontè playing Mattei very convincingly as a tribune of the people.
A good translation by Lena Talvio.
A used print with well-earned battle scars yet with colour intact. In this tough movie it does not hurt fatally that there is rain in the changeovers.
OUR PROGRAM NOTE BASED ON JOHN L. MICHALCZYK:
OUR PROGRAM NOTE BASED ON JOHN L. MICHALCZYK:
Mattein tapaus, Francesco Rosin poliittis-elämäkerrallisen trilogian (Salvatore Giuliano – Mattein tapaus – Lucky Luciano) keskimmäinen teos, liittyy läheisesti kymmenen vuotta aikaisemmin ilmestyneeseen avausteokseen. Sekä Salvatore Giuliano että Enrico Mattei olivat vallitsevia voimakeskuksia uhmaavia hahmoja, joiden elämäkerta tarjoaa läpileikkauksen Italian lähimenneisyyteen. Sisilialaisen bandiitin tavoin Mattei oli jo muuttunut romanttiseksi legendaksi. Öljytsaariksi kutsuttu, keisari Augustukseen ja Marco Poloon verrattu Mattei (1906–1962), oli joillekin Italian tasavallan keisari, toisille taas valkoinen kommunisti. Köyhistä oloista lähtöisin oleva Mattei kohosi omalla yritteliäisyydellään työmiehestä johtajaksi ja suuromistajaksi. Sotavuosina hän oli vastarintajohtaja, jonka amerikkalaiset palkitsivat pronssitähdellä. Sodan jälkeen Mattei toi voimaperäisen panoksen Italian jälleenrakentamiseen, ja hänen lähtökohtansa oli hyvin kansallismielinen. Time-lehden muistokirjoituksen mukaan ”merkillinen Enrico Mattei, 56, vaikutti enemmän kuin kukaan muu maansa sodanjälkeiseen taloudelliseen nousuun, jota on kutsuttu ’Italian ihmeeksi’.
Elokuva kartoittaa Enrico Mattein sodanjälkeisen elämänkaaren aina siihen kohtalokkaaseen lento-onnettomuteen asti, jossa hän sai surmansa 27.10.1962. Mattei oli tuolloin juuri aikeissa allekirjoittaa öljysopimuksen Algerian Ben Bellan kanssa. Takaumien ketju tarjoaa paloja mahtavaan, värikkääseen ja arvoitukselliseen palapeliin. Vuonna 1949 Mattei riskeerasi rahansa metaaniin ja yritti tehdä maan sen turvin riippumattomaksi bensiinistä. Pian Mattei todisti bensiiniyhtiö A.G.I.P.:n tuhon ja otti johtoonsa kansallisen hiilivety-yhtiön (E.N.I.). Mattei uhmasi ja provosoi useita mahtavia tahoja kuten öljyalan ”seitsemää sisarusta” (horjuttamalla öljyalan tasapainoa), mafiaa (uhmaamalla sen mahtia), CIA:ta (neuvottelemalla Neuvostoliiton kanssa), ylikansallisia yhtiöitä (houkuttelemalla suurliiketoimintaa puolelleen omilla ehdoillaan) ja Ranskan äärioikeistolaista OAS:ia (myymällä aseita Algeriaan). Mahtinsa kasvaessa hän perusti oman Il giorno -sanomalehtensä, mikä tuo mieleen niin William Randolph Hearstin kuin Orson Wellesin Citizen Kanen. Mattein tavoitteena oli Italian taloudellinen renessanssi. Hän pyrki lopettamaan köyhyyden, murtamaan ulkomaisen hegemonian ja palauttamaan ihmiselle elämän arvokkuuden. Hän oli pohjimmiltaan idealisti, Don Quijote, mutta toisaalta hän oli myös vallanhimoinen, kylmän järkevä Macchiavelli.
Rosille tyypillisesti elokuvan tekoa edelsi huolellinen tutkimustyö. Yhdessä Tonino Guerran kanssa Rosi kahlasi läpi aihetta käsittelevää materiaalia ja keskusteli asiantuntijoiden kanssa. Rosi oli läheisessä yhteistyössä myös lehtimies Mauro de Mauron kanssa, mutta syyskuussa 1970 kolme miestä sieppasi Mauron mukaansa, eikä hänestä koskaan sen jälkeen kuultu. Mahdollisesti Mauro oli löytänyt arkaluonteista tietoa mafiasta, ehkä tärkeän etapin Sisilian ja Amerikan välisissä huumeyhteyksissä.
Mattein tapauksessa Rosi on virittänyt puolidokumentaarisen otteensa äärimmilleen. Teos on kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla Saudi-Arabiassa, Iranissa, New Yorkissa, Libyassa ja Sisiliassa. Gian Maria Volonté tutki TV- ja ääninauhojen avulla henkilöhahmoa tehdäkseen roolista mahdollisimman aidon. Tuloksena on monisärmäinen, miltei kubistinen muotokuva öljykuninkaasta. Se on jäätävän etäännytetty mosaiikki karismaattisen Mattein hahmosta, jonka toinen puoli, häikäilemätön manipuloija ja opportunisti, jää taka-alalle.
- John J. Michalczykin mukaan (The Italian Political Filmmakers, 1986) AA 1990
No comments:
Post a Comment