Kavaler Zolotoi Zvezdy / [The Knight of the Golden Star]

Yuli Raizman: Кавалер Золотой Звезды / Kavaler Zolotoi Zvezdy / [The Knight of the Golden Star] (SU 1950) starring Sergey Bondarchuk (Sergei Tutarinov).

Кавалер Золотой Звезды / Kultaisen tähden ritari / Gyllene stjärnans riddare / Riddaren av gyllene stjärnan / Dream of a Cossack.
    SU 1950. PC: Mosfilm. EX: J. Rogozovski.
    D: Juli Raizman / Yuli Raizman. SC: Boris Tshirskov / Boris Chirskov – based on the novel by Semjon Babajevski. DP: Sergei Urusevski / Sergey Urusevsky – Magicolor. PD: Aleksei Parhomenko / Aleksei Parkhomenko. Makeup: J. Lomova. M: Tihon Hrennikov / Tikhon Khrennikov. ED: T. Lihatsheva. S: V. Leshtshev.
    C: Sergei Bondartshuk / Sergey Bondarchuk (Sergei Tutarinov), Kira Kanajeva / Kira Kanaeva (Irina Lyubasheva), Anatoli Chemodurov (Semyon Goncharenko), Nikolai Komissarov (Khokhlakov), Boris Tshirkov (Kondratyev), Nikolai Gritsenko (Artamashov), Vladimir Ratomsky (Ragulin), N. Sevelov (Ostroukhov).
    SU premiere: 9 July 1951. Helsinki premiere: 28.9.1951 Capitol, released by: Kosmos-Filmi Oy – VET 33841 – S – IMDb: 95 min, 118 min - 3100 m / 113 min
    KAVI 2K DCP scanned for this screening from our vintage nitrate print with Finnish / Swedish subtitles. Bonus: from the Mosfilm YouTube release the extra epilogue of 6 min
    Introduced by Velipekka Makkonen.
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki (Yuli Raizman), 12 Dec 2015

During Stalin's last years Yuli Raizman was assigned the job to direct one of the most false and infamous propaganda films of the period.

In continuation to Ivan Pyriev's The Cossacks of the Kuban also The Knight of the Golden Star is a story of "prosperous progress" immediately after WWII – also by the Kuban river.

The images of happiness and abundance are so contrary to reality that there is a feeling of an almost superstitious spectacle of wish-fulfillment so that the audience can forget the misery of life at least for the duration of the screening. (The prime audience member being Stalin himself who based his knowledge of Soviet reality on watching films like this).

In High Stalinist film fantasy gloss there is also an affinity with the Chinese model opera films of the Cultural Revolution. They created for the audience a parallel dream world. (Which is what MGM musicals also did in their more innocent fashion: the Hollywood musical was not the only truth).

Having seen Raizman's Thaw era movie Kommunist (made seven years later) yesterday I'm struck by parallels in the stories. (1) There is a story of the relationship by the energetic Communist and the hesitant young woman. (2) Rumours start circulating which seriously upset the woman (although nothing has happened). (3) The workaholic man neglects the woman, making the situation even worse. (4) In both films, the project is to build a power plant. (5) The man urges the woman to study (here she studies electronics, to become a technician, "a goddess of light" in the man's eyes).

As always with Raizman, the keyword in the account of human relationships is tact – even in a propaganda piece like this.

Raizman seems constitutionally unable to be anything but gentle and considerate. There is tenderness and sensitivity in the encounters. That is the main difference with Pyriev and The Cossacks of the Kuban, which rolls along in high gear from start to finish. On the other hand, in Pyriev's Kuban film there is a passionate undercurrent of profound grief which is probably the source of its emotional force. Remarkably, Pyriev creates a manifestly matriarchal tale while Raizman's world is patriarchal (but pre-feminist, Raizman being always a partisan for equal rights for women). Raizman is subtle and Pyriev is passionate, both with their dimensions of emotional truth in tales of public falsehood.

Sergei Urusevsky was about to become world famous during the Thaw with The Cranes Are Flying, Soy Cuba, and The Letter That Was Never Sent. Here he is already flexing his cinematographic muscles with soaring crane shots and long tracking shots. The takes are often long and ambitious, and there is already that flying, dizzying touch. The mise-en-scène is full of life in huge crowd sequences. There is a feeling of grandeur in the footage of the construction site of the power plant.

The Knight of the Golden Star is a fairy-tale about the victory of light. The power plant is finished, and the lights are turned on all over the valley. "See what a light is rising over our land". "Can you feel communism coming near?" Those are the last words of the original version of this film which we screened. From Mosfilm YouTube we even showed the epilogue shot later with features of the future already happening: efficient irrigation on the fields, a huge and shiny modern cowhouse – and the powerplant seen as a miracle palace from dreams.

Sergei Bondarchuk had his breakthrough as a film star in The Young Guard (1948) and The Knight of the Golden Star. Bondarchuk was ashamed of this account of the war veteran as a dashing hero gleaming with well-being. He envied the Italians who told the truth in their Neorealistic masterpieces. Bondarchuk revised utterly the image of the homecoming war veteran in his Thaw masterpiece The Destiny of a Man (1959).

Digitized from our vintage nitrate print the visual look is somewhat shabby and brownish, the Magicolor of the nitrate print by now being probably beyond salvation.

OUR PROGRAM NOTE BY MIA ÖHMAN:
OUR PROGRAM NOTE BY MIA ÖHMAN:

Kultaisen tähden ritari nähtiin aikanaan Suomessa tuoreeltaan; Neuvostoliiton ensi-illasta 9.7.1951 oli ehtinyt kulua vain kolmisen kuukautta. KAVI:n arkistossa maannut elokuvan nitraattikopio on nyt saanut uuden elämän digitaalisessa muodossa.

Stalinin henkilökohtaisesti hallinnoima elokuvatuotanto oli 1950-luvun vaihteessa syvässä lamassa, koska ammatti-taitoisia tekijöitä, jotka vielä saivat työskennellä, ei ollut tungokseksi asti, ja aiheiden piti olla neuvostoideologian mukaisia. Juli Raizman sai mahdollisuuden ohjata taas Mosfilmissä tehtyään edellisen ohjauksensa Rainis (1949) Riian elokuvastudiolla. Tähän tilanteeseen oli johtanut Raizmanin vuonna 1947 valmistunut Pojezd idjot na vostok (Juna kulkee itään), positiivinen, pirteä matkaelokuva, jota esitettiin täällä meilläkin. Stalinin kerrotaan katselussa tuskastuneen juoneen, jossa juna pysähtyy asemalla toisensa perään. Suuri johtaja nousi ja ilmoitti ”jäävänsä tällä asemalla pois”, ja Raizman huomasi äkkiä tekevänsä provinssissa elokuvaa latvialaisen runoilijan elämästä.

Kultaisen tähden ritari on kommunismin ylistyslaulu, kolhoosielokuva viimeisen päälle. Pääosaan positiiviseksi sankariksi saatiin nuori Sergei Bondartshuk, jonka läsnäolo ja tinkimätön, energinen roolityöskentely luo suurelta osin elokuvan ilmapiirin. Ilmeinen elokuvakerronnan malli on Ivan Pyrjevin vain hieman aikaisemmin valmistunut värielokuva Kubanin kasakat (1949). Pöydät notkuvat ruokaa ja hyvinvoivat ihmiset silitetyissä, hohtavan valkoisissa paidoissaan laulavat kilpaa puimureiden kanssa päällystön ajellessa jeepillä pitkin maalauksellisia, viljavia maisemia. Kuvauksesta vastaa myöhemmin legendaarisen maineen saavuttanut Sergei Urusevski.

Elokuva on täyttä propagandaa: neuvostoihmiset ovat sinnikkäitä, koulutuksen ja edistyksen voimaan uskovia hyviä sieluja, jotka osaavat asettaa yhteisen edun omansa edelle. Ylivoimaisen ideologian ja toimivien viisivuotis-suunnitelmien ansiosta koko kansa on salskeaa ja toimeliasta, ja kykenee yhdessä sankarillisiin stahanovilaisiin suorituksiin. Tänään Neuvostoliitto, huomenna koko maailma! Tähän viralliseen, Stalinin siunaamaan valheeseen Raizman onnistui kuitenkin sijoittamaan jotain todellista ihmisten välisistä tunteista.

Semjon Babajevski on kirjoittanut vuonna 1998 (Duel, 7/1998), elokuvan tv-esityksen jälkeen, artikkelin siitä, kuinka hän suhtautuu tähän tuotokseen. Elokuvan esitelleessä tv-ohjelmassa Kultaisen tähden ritarin falskiudesta ei syytetty ohjaaja Raizmania, vaan kirjailija Babajevskia. Tässä joitakin vapaasti kääntämiäni otteita:

”Siitähän ei katsojille sanottu mitään, kuinka on mahdollista, että kirja on käännetty 29 kielelle ja sitä luetaan ympäri maailmaa.”… ”Kuvauksissa kysyin Raizmanilta, miksi hän kuvaa sellaisia asioita mitä romaanissa ei ole eikä voi olla, vaikka on saapunut oikeille tapahtumapaikoille. Raizman nauroi, nimitti minua hölmöksi provinssin asukkaaksi ja ihmetteli, enkö ole kuullut sellaisesta kuin Stalinin palkinnosta. Raizman osoitti iloisesti hymyillen sormellaan kohti taivasta, ilmeisesti viitaten joko Jumalaan tai sitten Josif Staliniin.” … ”Kauan päärooliin haettu ja lopulta löytynyt sopiva näyttelijä, Sergei Bondartshuk, ei vastannut käsitystäni sodasta kotiin palaavasta nuorukaisesta, jonka ruudin savulle löyhkäävän takin rinnuksessa on kunniamerkin vieressä kuivunutta verta kertomassa koetuista kauhuista. Kalpea, rasittunut sotilas vaihtui tähän rusoposkiseen, terveyttä uhkuvaan sankariin.”

”Lopun joukkokohtaukseen Raizman haali kaikki lähiseudun ihmiset, pöydät katettiin, soitto soi. Kysyin mitä varten tarvitaan tällainen karuselli, eihän romaanissa ole mitään vastaavaa. Raizman vastasi: Suuri ohjaaja ei anna kenenkään sekaantua työskentelyynsä. Minä sain todellakin sen käsityksen, ettei häntä kiinnostanut mikään muu kuin saada palkinto tästä elokuvasta.”

Ensimmäisen asteen Stalinin palkintoja myönnettiin vuonna 1951 tästä elokuvasta neljä: Raizmanille ohjauksesta, Urusevskille kuvauksesta, Bondartshukille ja Gritsenkolle näyttelemisestä.

Aivan kuin Raizman olisi keittänyt omat seoksensa Kultaisen tähden ritarin aineksista Stalinin kuoleman jälkeen valmistuneisiin töihinsä Elämän oppitunti (1955) ja Aamunkoitteessa (1957), joiden käsikirjoituksista vastasi Raiz-manin ideoiden pohjalta taituri Jevgeni Gabrilovitsh.

Mia Öhman 26.11.2015