A SFI-FA print with Swedish subtitles by Gun Muresu and e-subtitles in Finnish by Lena Talvio viewed at Cinema Orion (Francesco Rosi in memoriam), 17 Dec 2015
Cadaveri eccellenti is Francesco Rosi's visually most powerful film. It seems like he and his regular cinematographer Pasqualino de Santis have seen The Parallax View directed by Alan J. Pakula and shot by Gordon Willis. They do not imitate them, but there is a new eerie dimension in the imagery of Rosi and de Santis. I sense a spiritual affinity, a new way to convey modern conspiracy.
Inspector Rogas is investigating a series of murders of distinguished judges. At first he senses that the killer must be a victim of a miscarriage of justice, the pharmacist Cres, but then he discovers a much larger conspiracy using Cres as their front. He finds incriminating evidence of corruption around the murdered judges but is asked to investigate the crimes only in the context of leftist terrorist groups. The establishment is collaborating with the Communist Party, and the terrorists are a useful common enemy.
There is an international top cast: Lino Ventura, Charles Vanel, Fernando Rey, Max von Sydow, Alain Cuny, Tina Aumont, Renato Salvatori... all speaking perfect Italian thanks to the country's incredibly talented synchronization professionals.
There is a haunting rhythm of quiet and meditative passages of threat and persecution alternating with huge and noisy crowd scenes (banquets, demonstrations). In the beginning there is also a recurrent motif of funerals.
Until this film Rosi's political films had been firmly rooted in reality, documented by thorough research. Cadaveri eccellenti is not based on documentary realism and although it has a powerful paranoid nightmare atmosphere its substance is not as convincing as in Rosi's Brechtian Lehrstücke.
Memorable: - Procurator Vargas in the passage of the dead, the catacomb of the mummies, the site of communicating with the dead - the obsession of Vargas with jasmine - Vargas knew all the secrets of the city - the chalkline of judge Sanza on the highway - "he was the one who took care of expropriation" - we see the new city of modern block-houses - the immense tango record collection of pharmacist Cres - Astor Piazzolla's "Jeanne et Paul" becomes the sound of death - President Riches's lecture: "there is no miscarriage of justice" - decimation is also justice in martial circumstances - "and we are at war" - the white Swiss Mercedes Benz, the car of death - the sound of the tanks at night - the final murders at the National Gallery amongst Roman statues - the dead inspector Rogas is framed as the murderer, having "gotten mixed up and lost his mental balance in his investigations of conspiracy" - "the truth is not always revolutionary" is the darkly dystopian final statement in the closing scene of "historical compromise".
The final ironical disclaimer states that the film has no connection with reality.
The print is complete of this visually exceptionally ambitious movie. There is the regular look of a print which is some generations removed from the negative. Although the factory is Technicolor there is some fading and bleaching of the colour. A strong visual experience nevertheless.
OUR PROGRAM NOTE BASED ON DAVID A. OVERBEY:
OUR PROGRAM NOTE BASED ON DAVID A. OVERBEY:
Arvokkaita ruumiita on suoraa jatkoa elokuville Salvatore Giuliano, Il caso Mattei ja Lucky Luciano – se on julkisten laitosten edustaman yhteiskunnallisen todellisuuden tarkastelua. Lähtökohtana on julkisuuden ihmisen kuolema, kehyksenä salapoliisikertomus ja perustana sisilialaisen kirjailijan Leonardo Sciascian romaani. Niihin pohjautuen Rosi rakentaa analyyttisen meditaation yhteiskunnan instituutioista, erityisesti oikeuslaitoksesta. Hänen sankarinsa Rogas (latinaksi: ”kysyt”) on rehellinen poliisi, joka uskoo oikeuteen ja totuuteen. Hänen keskustelunsa kommunisteihin lukeutuvat journalistiystävän kanssa viittaavat siihen, että vasemmistosympatioita hänellä ei juurikaan ole.
Rogesin tutkiessa tuomareihin kohdistunutta murhasarjaa hänestä alkaa tuntua siltä, että syyllinen on yksi kolmesta oikeusmurhan uhrista. Hänen tutkimusmatkansa halki Italian kasvaa metaforaksi metafyysiselle matkalle epävarmuuteen. Kaikkialla hän kohtaa epäluuloa. Rogasin ilmestyminen tyylikkäisiin juhliin saa erään vieraan vitsailemaan, että Rogas on tullut pidättämään hänet salakuuntelutietojen perusteella. Vitsi muuttuu todeksi, kun Rogas vierailee valtiollisessa poliisissa, jossa hän saa selville, että kansalaisten – myös hänen omien ystäviensä – valvontaan käytetään satoja kuuntelulaitteita ja piilokameroita. Kohta hän huomaa, että hänen omaa asuntoaan salakuunnellaan. Ainoa turvallinen paikka nukkua on pysäköintialueelta satunnaisesti valitun auton takapenkki. Hänen työnsä mutkistuu edelleen, kun hän huomaa, että hänen epäilemänsä murhaajan kasvot on leikattu pois kaikista valokuvista. Kasvoton murhaaja on ruvennut tuomariksi omille epäoikeudenmukaisille tuomareilleen.
Arvokkaiden ruumiiden rakenne vaikuttaa kronologisesti selkeältä Salvatore Giulianoon ja Il caso Matteihin verrattuna. Ongelmana on miten esittää katsojille tulkitsevaa tietoa luopumatta trillerin jännitteestä. Rosi ratkaisee ongelman useilla tavoilla. Elokuvassa on joukko lyhyitä kuvallisia takaumia ja muistivälähdyksiä. Tietoa saadaan myös valokuvista ja ääninauhoista. Rogasin ja Richesin keskustelut sisältävät filosofista pohdintaa vaikka ne ovat samalla dramaattisia kohtaamisia. Kiinnostavinta on Rosin tapa tuoda abstraktiin aineistoon visuaalista ja emotionaalista voimaa arkkitehtuurilla ja esineistöllä. Esimerkki tästä on heti elokuvan ensimmäinen jakso, jossa tuomari Vargas vaeltaa Napolin katakombeissa kirkonmiesten, tuomareiden ja muiden mahtimiesten muumioita tarkastellen. Kun hän kohoaa aurinkoisen Napolin päivänvaloon ja kurkottaa kättään kohti vehreää kasvia, hänet ammutaan. Myöhemmässä vaiheessa Rogas kohtaa kommunistisen puolueen pääsihteerin keskustellakseen tämän kanssa hallitusta koskevasta salaliitosta Napolin Museo Nazionalessa sijaitsevassa suuressa salissa, joka on täynnä antiikin patsaita, marmorisia muistutuksia menneisyyden oikeuskäsityksistä. Siellä heidät molemmat ammutaan. Loppukohtaus päättyy Renato Gutuson maalaukseen ”Palmiro Togliattin hautajaiset”. Jäämme mietiskelemään ”historiallista kompromissia”, joka integroi Italiassa kommunistkin järjestelmän osaksi.
Arvokkaita ruumiita -elokuvassa Rosin tapa käyttää musiikkia on kompleksisimmillaan. Pääteemoja on kaksi: hautajaisten surunvalitusmelodia ja argentiinalainen tango. Ensin mainittu hallitsee elokuvan alkua ja jälkimmäinen loppua: se on aluksi intohimon teema, mutta se muuttuu murhaajan teemaksi elokuvan upeimmassa jaksossa, Rogasin vaeltaessa epäillyn autiossa huoneistossa, jossa tämän persoonallisuus tuntuu leijailevan.
– David A. Overbeyn mukaan (Sight and Sound, Summer 1976) AA 1990
No comments:
Post a Comment