"John Gillett attributes the movie's excellence partly to the laconic script by Alexander Macheret and Yuri Olesha. According to Jay Leyda an even more eminent writer, Isaac Babel, had a hand in the final draft, taking his salary but no credit - a choice he had cause to regret when the film became a success" (John Wakeman, ed., World Film Directors Vol. I, 1987)
A previous archival screening in Finland: SEA 1978.
A Gosfilmofond print.
Viewed at Cinema Orion, Helsinki (Yuli Raizman) with e-subtitles by Mia Öhman based on Kirsi Tykkyläinen (1978), 11 Dec 2015.
Adapted from the Entsiklopedia otechestvennogo kino synopsis: "The daredevil pilot Sergei Belyaev takes a risk flying a plane which is not properly maintained and crashes dangerously, landing in hospital, his plane going up in smoke. The aviation student Galya Bystrova, having a crush with Belyaev, unfortunately tends to imitate him in the air. Later, heeding the advice of the wise headmaster Rogachev, they become experienced pilots. Bystrova is assigned to Pamir, and Rogachev, in love with her, is sent to Sakhalin."
Despite the fact that it was made during the grim decade of the 1930s Lyotchiki is not a film of militarism or hate against the enemy unlike Aerograd. Yet there is the significant detail of Commander Rogachev being sent to the island of Sakhalin in the end. Japan had attacked China in 1931 in the first prelude to WWII, conquering Manchuria, and establishing a war front on Russia's border. Sakhalin, belonging to Russia, was a strategically important island also claimed by Japan, a likely next target in its plan to conquer the Far East. In 1935 Germany and Japan were busy drafting the Anti-Comintern pact against Russia (1936). Meanwhile, Russia and China started to draft the Sino-Soviet Non-aggression Pact (1937), and Russia sold airplanes and ammunition to the Chinese against a further invasion by Japan. The Second Sino-Japanese War started in 1937.
Lyotchiki is a film visually dominated by sunshine, whiteness, and a sense of freedom in wide open spaces.
The film it most closely resembles is Jean Grémillon's Le Ciel est à vous, another symbolic celebration of freedom, one of the key French films during the Nazi Occupation. Howard Hawks might also be evoked: Lyotchiki is about dangerous action but the main emphasis is on the relaxed interplay between the characters. Compared with Hawksian women Galya Bystrova is even more modern and independent since she is an ace pilot herself. This is the earliest Yuli Raizman film I have seen which is based on the triangle between one woman and two men.
The story takes place at an aviation school. The commander Rogachev demands discipline. Both the other protagonists are rebels who defy discipline. The underlying philosophy seems to be that discipline is necessary, but without freedom and courage life does not go on.
The screenplay by Alexander Macheret is smooth and obviously inspired by classical Hollywood narrative. The director's approach is straight and sober, and there is a current of humour running throughout.
Yuli Raizman is a fine director of actors, and the performances are first-rate. The dashing Ivan Koval-Samborsky had already worked with Raizman in Sorok pervyi. The young and spirited Yevgeniya Melnikova is seen here at the start of a long career. The revelation is the screen debut of the veteran theatre actor Boris Shchukin as the ailing commander who has neglected his private life and is now sensitive about his age. His performance is film acting of a high order. He becomes a center of gravity in his portrayal of both authority and vulnerability (in the hospital sequence).
Raizman does not rush in scenes of importance. He gives the actors the time and the space to wait, reflect, and react.
Leonid Kosmatov's cinematography is excellent, conveying the daring period of aviation in the 1930s in exciting aerial scenes. He is good in bird's eye perspective, and he also masters the technique of the long take when an extended tracking shot reveals the full extent and detail in a crowd scene.
I missed the very end of the film due to fatigue.
The visual quality is mostly brilliant, with some scenes with a more duped character.
OUR PROGRAM NOTE BY LAURI PIISPA:
OUR PROGRAM NOTE BY LAURI PIISPA:
Tarttuu Juli Raizman mihin aiheeseen vain, lopputulos on rakkauselokuva. Niin myös ilmailun maailmaan sijoittuvassa elokuvassa Lentäjät, jossa ohjaaja on tehnyt lentämisestä rakastumisen vertauskuvan. Mistä päähenkilöt puhuvatkin, he puhuvat aina rakkaudesta – ja kohoavat ilmaan, sekä henkisesti että konkreettisesti. Aleksandr Matsheretin alkuperäiskäsikirjoituskin oli nimeltään ”Kun ihminen saa siivet”. Sankarit enemmän lepertelevät kuin keskustelevat. Heidän ilmassa suorittamansa silmukat ja syöksykierteet ovat kuin vastarakastuneiden kärrynpyöriä.
Maailmansotien välistä aikaa on kutsuttu ilmailun kulta-ajaksi. Tuolloin lentäminen kehittyi teknisesti käyttökelpoiseksi liikennemuodoksi samalla, kun toisen maailmansodan helvetilliset ilmasodat ja suihkukoneiden turruttava rutiini olivat vasta edessäpäin. Ilmailu oli vielä romanttista puuhaa, kuten käy ilmi sellaisista kulta-ajan lentoelokuvista kuin William Wellmanin Siivet (Wings, 1927) ja Howard Hawksin Vain enkeleillä on siivet (Only Angels Have Wings, 1939).
Joukkoon voidaan lukea myös Juli Raizmanin Lentäjät. Ilmailu eteni harppauksin kolmekymmenluvun Neuvostoliitossa. Laajassa, huonojen teiden piinaamassa maassa lentokoneet tulivat tarpeeseen. Lentäjistä tuli kansallissankareita, ja aihe irtaantui maan kamaralta metaforisiin korkeuksiin. Painovoiman voittaminen kuvasti inhimillisten rajojen rikkomista ja uusien maailmojen valloittamista – lentäjät osoittivat, että neuvostoihmiselle taivasten valtakuntakaan ei ollut saavuttamaton. Seuraavan kerran yläilmoihin tähyiltiin vastaavan innoituksen vallassa vasta suojasään aikaan, kun Sputnikit ja Juri Gagarin läpäisivät taivaankannen.
Kuten odottaa saattaa, ilmailuteema ulottui myös neuvostoelokuvaan. Kenties runollisimman esityksen aihe sai vuonna 1935 Oleksandr Dovzhenkon elokuvassa Aerograd, jonka kuuluisassa finaalissa rakentajat syöksyvät lentokoneiden uumenista tyhjyyteen vertauskuvana bolshevikkien sukupolvesta. Toisin kuin Aerograd samana vuonna valmistunut Lentäjät on ilahduttavan vapaa 1930-luvun neuvostoelokuvan ksenofobiasta ja militarismista. Ylipäätään se on valoisimpia teoksia koko neuvostoelokuvan historiassa. Lentäjissä kajastaa 1930-luvun puolivälin entusiasmi ja tulevaisuususko – lyhyt auvoisa hetki, jolloin suunnitelmatalous oli saatu pyörimään ja teollistuminen vauhtiin, mutta terrori ei ollut vielä myrkyttänyt koko kansan elämää. Raizmanin elokuvan voi katsoa vaikkapa tutkielmana valkoisesta: kuvat täyttyvät kumpupilvistä, lentäjien univormuista ja puhtaista seinistä. Myöhemmin auringonpaisteisesta tyylistä tuli klisee, mutta Lentäjistä puuttuu vielä valheellinen muovimaailma, joka leimaa sodanjälkeistä stalinistista elokuvaa.
Dramaturgialtaan Raizmanin elokuva on yksinkertainen ja samalla epätodennäköinen. Lentokoulun johtajalla on tunteita nuorta kokelasta kohtaan, mutta hän pitää ne omana tietonaan, sillä tyttö seurustelee salskean lentäjäsankarin kanssa. Vastoin kaikkia odotuksia tyttö kuitenkin hylkää kiiltokuvamaisen poikaystävän ja antaa sydämensä ikääntyneelle ja erakkomaiselle opettajalle. Vanhapoika Rogatshov on ensimmäinen elämänsä järjestelmälle antanut ihminen Raizmanin tuotannossa. Kun tyttö puhuu hänelle lapsekkaasti rakkaudesta, peili heijastaa miehen väsyneet kasvot, joilla kuvastuvat vuosikymmenten uhraukset ja luopumiset. Kuvasta kulkee suora linja Mihail Uljanovin kasvoihin 43 vuotta myöhemmin tehdyssä Yksityiselämässä. Rogatshovin roolissa teki elokuvadebyyttinsä Boris Shtshukin (1894–1939), Vahtangovin teatterin loistelias koomikko. Elokuvan alussa näyttelijän kasvoilla nähtävä pujoparta antoi mahdollisesti ohjaaja Mihail Rommille kipinän värvätä Shtshukin kuuluisimpaan elokuvarooliinsa, elokuvien Lenin lokakuussa ja Lenin vuonna 1918 nimiosaan.
Lauri Piispa 11.12.2015
Entsiklopediya otechestvennogo kino: Lyotchiki
http://2011.russiancinema.ru/index.php?e_dept_id=2&e_movie_id=3201
No comments:
Post a Comment