KAVI 2K DCP viewed at Cinema Orion, Helsinki (Erkki Karu), 25 June, 2014
A dreary early Finnish sound film with the distinction of being the first Finnish musical. In his military trilogy, Erkki Karu started by realizing the first film Meidän poikamme largely as a farce; of this second film he made a musical. As a director Erkki Karu had developed rapidly in the early 1920s and was quite good around 1923, but after that his touch became uneven: he still could make an interesting film (Meidän poikamme), but he made also duds (Meidän poikamme merellä). Erkki Karu's sound films as a whole are hard to digest. In his silent films Karu had a certain flair, verve and wit which is mostly missing from his sound films.
For lovers of Finnish popular culture Meidän poikamme merellä is indispensable for the songs and performances of Georg Malmstén, an authentic incarnation of the brave singing sailor. "Sinitakkien marssi" ["The March of the Bluecoats"], "Meidän Maija" ["Our Mary-Ann", about their brig], "Kuu hopeoitaan hohtaa" ["In the Silvery Gleam of the Moon", lyrics by Erkki Karu], "The Hanko Waltz" / "Leila", "Sukellusvenevalssi" ["The Submarine Waltz"], and "Aallokko kutsuu" ["The Call of the Waves", a slow waltz] are fresh and original songs which convey the marine spirit perfectly as do the rousing marches. John Ford would have liked them. - Sound recording is still primitive in this film.
Georg Malmstén became a legendary performer, and already here he is full of life as an entertainer, but the comedy routines are awkward. Equally awkward is the token narrative about the romance of Pekka (Georg Malmstén) and the nurse Leila (Kati Aspelin).
Besides the music the other strength of the movie is the cinematography by Theodor Luts. It is surprising to witness here passages that resemble Battleship Potyomkin - the lyrical sequence of the nocturnal harbour (while "In the Silvery Gleam of the Moon" is playing), and the sequence of the maintenance of the cannons on the battleship. - There is a rich variety of field sizes.
The film has been successfully digitized. With the challenging early soundtrack it might be worth the effort to do some more work.
Our programme note by Jari Sedergren:
"Erkki Karu oli 1920-luvulle ominaisen noususuhdanteen ja usein päättömiä muotoja saaneet yritteliäisyyden ja sijoitusaktiviteetin [– – ] puhdaspiirteinen lapsi. Onneksi hän kaikenlaisten ja usein utopististen hankkeittensa ohessa ehti ohjata myös useampia merkittäviä mykkäelokuvia kuin kukaan muu Suomessa", Peter von Bagh kirjoittaa tuoreessa arviossaan.
Bagh huomauttaa Meidän poikamme -sarjan olleen "pidäkkeettömästi propagandistinen", mikä näkyi hänen aiemmissakin elokuvissaan: "Karu oli usein yltiömäisen patrioottinen: monet elokuvat päättyvät kuvaan Suomen lipusta".
Meidän poikamme oli saanut ensi-iltansa 18.2.1929. Tilaisuudessa olivat läsnä tasavallan presidentti L. K. Relanderia ja puolustuslaitoksen ylintä johtoa myöten. Myös jatkossa presidentit – Meidän poikamme merellä -elokuvassa Per Evind Svinhufvud – ja puolustusvoimien korkein päällystö osallistuivat ensi-iltanäytöksiin. Lehdistö kehui elokuvan "suurfilmiksi" ja "uuden kehityskauden kynnykseksi". "Isänmaalliseksi kuvarunoksi" kehuttu Meidän poikamme oli yksi vuoden katsotuimmista kotimaisista elokuvista. Se ja armeijan tuki varmistivat, että sarja sai jatkoa kahden äänielokuvan verran: merivoimia propagoivan Meidän poikamme merellä (1933) ja ilmavoimien ylistyksen Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934).
Meidän poikamme merellä oli ensimmäinen autenttinen suomalainen musikaali. Sen moottorina oli suomalaisen populaarimusiikin myöhempi grand old man Georg Malmsten. "Elokuvan musiikkinumerot ovat vielä 70 vuotta myöhemmin mieletöntä juhlaa, mutta oireellisesti itse tarina, vaatimaton pieni ro-manssi, on melkein kökkö", von Bagh luonnehtii. Tarina kyhättiin reservin harjoitusten ympärille.
Elokuvan musiikista erottuvat Georg Malmsténin omat, "Leilana" tunnettu "Hangö-valsen", "Meidän Maija", "Sinitakkien marssi" ja "Kuu hopeoitaan hohtaa", eikä unohtaa sovi hänen kappaleitaan "Saunalaulu" ja "Hyvästijättö Havaijilla" sekä "Aallokko, aallokko kutsuu".
Kuvaajana toimi ensimmäistä kertaa Suomessa virolainen Theodor Luts (1896-1980), joka oli saapunut Suomeen edellisenä vuonna valmistaakseen yhteistyöelokuvaa Päikese lapsed (Auringon lapset), Viron ensimmäistä pitkää näytelmäelokuvaa.
– Jari Sedergren 11.4.2007
Finnish National Filmography:
Sisätöseloste
Pekka Kuusisto saapuu laivaston kertausharjoituksiin. Lääkärintarkastuksessa hän tapaa vanhan ihastuksensa, Koiviston kartanon Leilan sairaanhoitajattarena ja yrittää keinotekoisesti nostaa kuumemittarin lukemaa päästäkseen tytön hoitoon. Juoni ei onnistu, vaan Pekka joutuu muiden reserviläisten kanssa riviin ja sulkeisharjoituksiin. Illalla Pekka laulaa sotilaskodissa Meidän Maijan kertoen pursimies Ville Pirskeelle tehneensä laulun itse, jolloin Ville ehdottaa häntä komppanian kapellimestariksi. Iltahartauden jälkeen käydään yöpuulle, mutta unissaankin Pekka musisoi niin äänekkäästi, että vierustoveri yörauhan nimissä heittää sangollisen vettä "kapellimestarin" niskaan.
Seuraava päivä kuluu työpalvelussa. Saunan jälkeen miehet pääsevät iltalomalle, Pekka hankkiutuu sairastuvalle ja laulaa Leilalle tämän nimikkolaulun, kunnes lääkäri Väre keskeyttää lemmekkään kohtauksen ja määrää Pekalle ensin risiiniöljyä, sitten katkerovettä. Pekalle tulee äkkilähtö samaan aikaan, kun Ville ja Iiska tunnelmoivat tyttöjensä litan ja Mantan seurassa.
Ennen suurta taisteluharjoitusta ja kotiuttamista reserviläiset järjestävät kurssijuhlan. Pekka laulaa Sinitakkien marssin, mitä seuraavat koominen Havaiji-kuvaelma ja Sukellusvenevalssi Pekan esittämänä, vedenalaisine näkyineen. Ohjelmaosuuden jälkeen lääkäri Väre tanssittaa Leilaa ja tarjoutuu hakemaan kahvia. Tällä välin Pekka hakee Leilan tanssiin, joka keskeytyy, kun tyttö myöntyy Väreen kutsuun lähteä upseerikasinolle, missä Väreen on määrä ilmoittaa kihlauksestaan. Aallokko kutsuu kertoo Pekan ikävän.
Taisteluharjoituksessa Iiska ja Ville panevat merkille Pekan alakuloisuuden. Syvyyspommihyökkäyksen jälkeen sukellusvenettä komentava kapteeniluutnantti määrää pikasukelluksen 20 metriin, mutta alus saa konevian ja juuttuu pohjaan. Pekka ilmoittautuu vapaaehtoiseksi yrittämään uimalla takaisin pintaan: hän onnistuu ja etsintöihin hälytetty vene löytää hänet. Sukellusvene pystytään paikallistamaan ja miehistö pelastuu.
Pekka sitävastoin tuodaan huonossa kunnossa sairastuvalle, missä hän pääsee Leilan hoitoon. Tyttö löytää oman valokuvansa Pekan tavaroiden joukosta ja kuumehourujen läpi Pekka näkee Leilan hymyilevät kasvot. Vähitellen Pekka toipuu: Väre pitää tervehtymistä ihmeenä ja sanoo sen olevan Leilan ansiota. Kapteeniluutnantti käy esittämässä Pekalle koko laivaston onnittelut uroteosta. Ville ja liska ilmoittavat naima-aikeensa ja Pekka laulaa onnellisesti hymyilevälle Leilalle. Tunteet puhuvat ja rakastavaiset kääntyvät kuuntelemaan ulkoa kuuluvaa Sinitakkien marssia.
- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Lehdistöarvio
"Erkki Karun ohjaajakokemukset ovat nyt kokoutuneet yhteen ja saavuttaneet tuloksen, josta voi olettaa alkavan uuden kauden kotimaisen elokuvamme historiassa", tervehti Helsingin Sanomat (12.2.1933) Suomi-Filmin uutuutta. "Valokuvaus on erinomaista, täysin kansainvälistä tasoa ja äänityskin alkaa menetellä. Itse juoni, jos siitä voi tällaisessa tarkoituselokuvassa puhua, on saatu sovitetuksi hauskasti ja paikoin jännittävästikin merielämän tuntuun. Pääosan esittäjä ja elokuvan musiikin järjestäjä Georg Malmstén on löytänyt sekä näyttelijätehtäväänsä että musiikkiinsa oikean lähtökohdan, veikeän merimiesreippauden."
"Teksti on huomattavan näppärästi laadittu ja sotilaallisen puolen esittely tapahtuu sen puitteissa luontevasti", kiitti T. (Uusi Suomi 12.2.1933). "Ohjaaja olisi kyllä voinut korostaa puhtaasti sotilaallisia seikkoja enemmänkin, mutta hän on nimenomaan tahtonut tuoda etualalle sotilaselämän isänmaallisesti kasvattavat ja asevelvollisuusikäistä nuorisoa viehättävät puolet, mikä on aivan riittävästi perusteltu."
"Sosialisti menee aina sotaelokuvaa katsomaan jonkinlaisella hienoisella epäilyllä", pohjusti Pilatus (Suomen Sosialidemokraatti 12.2.1933). "Mutta Suomi-Filmin uusi elokuva on yllättävä poikkeus. Se ei ole sotapropagandaa. Se on kuvaus niiden nuorten miesten elämyksistä, joiden velvollisuutena nyt kerta kaikkiaan on palvella valtiota vuoden ajan sen laivastossa. Tuo palvelusvelvollisuus on mutkaton tosiasia. Ja Karun elokuva puolestaan antaa nyt sellaiselle, jota nuo elämykset kiinnostavat, mielenkiintoista materiaalia."
Viikkosanomien R. O. (Risto Orko, Viikkosanomat 8/1933) onnitteli Suomi-Filmiä uudesta saavutuksesta ja totesi "yhteenvetona Erkki Karun ohjauksen olevan korkeaa luokkaa, jolle ominaisia piirteitä ovat kuvauksen taiteellisuus, varmuus ja rohkeus. Hänen filmiohjauksistaan löytää aina omaperäistä ja erikoista, joissa vaikeuksia ei ole kierretty, eikä pelätty."
Poikkitelaista näkemystä edusti Nep. (Svenska Pressen 16.2.1933): "Finländsk film gör sitt bästa för att trampa ur barnskorna, men det går litet trögt med utvecklingen. Suomi-Filmis skapelse Våra gossar till sjöss visar rent tekniskt sett ingenting positivt utöver det som tidigare presterats på den inhemska filmmarknaden. [- -] Erkki Karu står som regissör har haft ett hårt arbete med de många oskolade skådespelarna och för de flesta höja sig icke prestationerna över det deklamatoriska entoniga replikbytandet på finska språket. Kommer därtill, att man förgäves spanar efter en enda liten svensk text och förklaring under hela föreställningen, kan man förstå att anrättningen är rätt tung att smälta."
"Vaikka vuosirenkaat armottomina näkyvät [- -] on Meidän poikamme merellä oman aikansa lapsena ylen mielenkiintoinen", kirjoitti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 5.7.1964) vuoden 1964 uusintaesityksen aikaan. "Ylimalkaan Malmstén tutulla puhdillaan on tämän kaiken primus motor, hän säveltää ja laulaa, hän näyttelee vähintään kahden edestä [- -] kun hänen eteerinen sankarittarensa Kati Aspelin [- -] on niin kaino ja avuton, että hän lähinnä tyytyy häpeämään - kahden edestä..."
"Meidän poikamme merellä on ensimmäinen suomalainen musikaali ja laulupuolelta sen suurimmat ansiot löytyvätkin", puntaroi Markku Tuuli (Katso 2/1982) vuoden 1982 tv-esityksen yhteydessä. "Malmstén kajauttaa laulunsa komeasti, mutta kun sitten siirrytään näyttelemisen puolelle, asiat eivät enää olekaan niin hyvin. Meidän poikamme merellä on nimittäin tekoajankohdankin huomioonottaen kömpelö ja kankea elokuva, joka liikkuu kiusaannuttavissa tunnelmissa niin toteutuksen kuin tarinankin tasolla."
"Tietenkin Meidän poikamme merellä tuntuu tänään naiivilta ja typerältä, jopa militaristiselta elokuvalta", koki Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 19.6.1987). "Ansiona on toki dokumenttipainotteisuus ja muutamat elävät ulkokohtaukset. Filmin useista iskelmistä tuli ikivihreitä."
"Elokuva on Georg Malmsténin eli Molli-Jorin show", kiteytti Jussi Karjalainen (Helsingin Sanomat 1.9.1995). "Muuten Meidän poikamme merellä on pitkästyttävä taltiointi merisotamiesten kertausharjoituksista. Sotilasfarssien lajityyppitunnusmerkkejä tästä ei voi vielä erottaa."
- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Huomautukset
Vakavien talousvaikeuksien keskellä kamppailevan ja sisäisistä erimielisyyksistä kärsivän Suomi-Filmin näytelmäelokuvatuotanto oli talvesta 1932 alkaen keskeytyksissä yli puolen vuoden ajan. Kun uuden elokuvan teko loppukesällä 1932 vihdoin käynnistettiin, sen aihevalinnassa pelattiin mahdollisimman paljon varman päälle. Kolmen peräkkäisen Agapetus-filmatisoinnin jälkeen tehtiin nyt itsenäinen jatko-osa Erkki Karun vuonna 1929 ohjaamalle menestyselokuvalle Meidän poikamme. Aiheeksi valittiin laivaston kertausharjoitukset, ja näin saatiin kuvauksen piiriin myös merivoimiemme uudet ylpeydenaiheet, panssarilaivat ja sukellusveneet. Mukaan lisättiin myös parin minuutin mittainen, tri Snellmanin kuvaama Suomen Joutsenen esittely.
Käsikirjoituksen teki ohjaaja Karu yhdessä Georg Malmsténin kanssa. Tarinan kesto on yksi kuukausi, ja tapahtuma-aika elokuu 1932. Miespääosaan kiinnitettiin Malmstén ensimmäiseen näytelmäelokuvarooliinsa, ja tärkeimpään naistehtävään jälleen eräs Karun amatöörinäyttelijälöydöistä, Kati Aspelin. Myös alikersantti Iiskan esittäjä, pitkänhuiskea Väinö Söderholm (myöh. Serho) oli amatööri. Näyttelijä Unto Salminen oli samaten ensikertalaisesiintyjä. Äänittäjäksi kiinnitettiin Rafael Ylkänen, ja ensimmäistä kertaa suomalaisessa äänielokuvassa voitiin käyttää liikkuvaa kameraa myös 100-%:sissa kohtauksissa. Elokuvan kuumekäyräkohtaus on toteutettu kaksoiskopioin ja sisältää myös alkeellista animaatiota. Eräissä kohtauksissa oli kuvaajana ensimmäistä kertaa mukana virolainen Theodor Luts (1896-1980), joka oli saapunut Suomen edellisenä vuonna Päikese lapsed / Auringon lapset -yhteistyöelokuvan merkeissä.
Meidän poikiemme tapaan puolustusvoimat avustivat myös tämän elokuvan kuvauksissa. Juoneen liitettyyn kurssijuhlaan saapuvat kunniarivistön editse komentajakapteeni Evert Ekman ja hänen adjutanttinsa, luutnantti Kalle Kärkkäinen. Tanssijoiden joukossa nähdään mm. sukellusvene Vesihiiden päällikkö Sulo Enkiö. Puolustusvoimien kuvauksiin yhdysupseeriksi määräämä luutnantti Vilho Armas Pentikäinen loikkasi lokakuun 2. päivänä 1933 Venäjälle, jonka laskuun hän oli työpaikallaan vakoillut.
Elokuvan yleisömenestys teatteriesityskertojen mukaan laskien oli vuoden 1933 ylivoimaisesti paras. Kutsuvierasnäytäntöä Helsingin Kino-Palatsissa kunnioittivat läsnäolollaan tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud, eduskunnan jäsenet sekä puolustusvoimiemme korkein päällystö. Merivoimien viihdytystilaisuuksissa Meidän poikiamme merellä esitettiin vielä 1940- ja 1950-luvuilla esimerkkinä entisaikojen merisotilaidemme elämästä ja henkisestä ilmapiiristä sekä myös opetuselokuvana.
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta.
- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Kuvausaika Kesä - syksy 1932
- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Ulkokuvat
Helsinki: Merikasarmi eri rakennuksineen ja Meriväen Sairaala sekä Sotasatama Katajanokalla
Tammisaari: Lappohjan sisäreitti (yöllinen kuutamokohtaus), Lappohja (taisteluharjoitus)
tykkiveneen kansi (siivous), sukellusveneen kansi (miinojen lastaus), tykkivene Uusimaan kansi (hiilestys, perätykin puhdistus), panssarilaiva Väinämöisen kansi (hälytysharjoitus), sukellusvene Iku-Turson kansi, koululaiva Suomen Joutsen (purjeiden korjaus, päiväntasaajan ylityskaste, raakojen miehitys kunnianosoituksena satamaan tultaessa)
- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Sisäkuvat
Studiot Helsinki: Suomi-Filmin studio Vironkatu 9
- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Musiikki 1. Alkusoitto
Säv. trad. ja Georg Malmstén, sov. Georg Malmstén
Orkesteri (off), 1' 30".
2. Sinitakkien marssi
Säv. ja sov. Georg Malmstén, san. Roine Rikhard Ryynänen
1) Es. "merisotilassoittokunta" (synkr.), 0' 55".
2) Es. Georg Malmstén, rallatus (100 %), 0' 10".
3) Es. Georg Malmstén, laulu (100 %), 0' 10".
4) Es. Georg Malmstén, laulu (100 %, orkesterin säestys), 2' 00".
5) Orkesteri (off), kolmeen kertaan, yht. 3' 25".
6) Es. "merisotilassoittokunta" (synkr.), 1' 15".
Levytys:
Georg Malmstén ja Dallapé-Harmonikkaorkesteri; Homocord H-0.23165, 1933.
3. Marssi 1
Säv. Georg Malmstén
Orkesteri (off), 1' 00".
4. Meidän Maija / Mary-Ann / Skutan Mary-Ann
Säv. Georg Malmstén, san. Reino Hirviseppä (= R.W. Palmroth)
1) Es. Georg Malmstén ja "merisotilaat", laulu sekä "merisotilaiden" yhtye, joht. Georg Malmstén (100 %), 3' 05".
2) Es. Georg Malmstén, laulu sekä Viljo Vesterinen ja tunnistamaton mies, harmonikka (100 %), 0' 20".
Levytys:
Georg Malmstén ja Amarillo-orkesteri; Odeon A-228226, 1932.
5. Iltasoitto
Säv. trad.
Merkinantotorvi (off), 0' 25".
6. Virsi 272 ("Sun haltuus, rakas Isäni - -")
Säv. trad., san. Basilius Förtsch, muokannut Jesper Swedberg, muokannut ja suom. virsikirjakomitea
Es. "merisotilaat", laulu (100 %, puhallinorkesterin säestys), 1' 15".
7. Kuu hopeoitaan hohtaa
Säv. Georg Malmstén, san. Erkki Karu
Georg Malmstén, laulu sekä orkesteri (off), 1' 50".
8. Hangö-valsen / Leila
Säv. ja sov. Georg Malmstén, san. Roine Rikhard Ryynänen
1) Es. Georg Malmstén, hyräily (100 % ja off), kahteen kertaan, yht. 2' 15".
2) Es. Georg Malmstén, laulu ja kitara (100 %, orkesterin säestys), 3' 20".
3) Es. Georg Malmstén, laulu ja kitara (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 20".
4) Es. Georg Malmstén, laulu (100 %, orkesterin säestys), 1' 20".
Levytykset:
Georg Malmstén ja Amarillo-orkesteri; Odeon A-228209, 1932.
Georg Malmstén ja Dallapé-Harmonikkaorkesteri; Homocord H-O.23165, 1933.
9. Aamusoitto
Säv. trad.
Es. "merisotilas", merkinantotorvi (off ja 100 %), 0' 10".
10. Marssi 2
Säv. Georg Malmstén
Orkesteri (off), 2' 35".
11. Saunalaulu
Säv. Georg Malmstén, san. tunnistamaton
Es. Iivari Kainulainen, Georg Malmstén ja "merisotilaat", laulu (100 %), kahteen otteeseen, yht. 1' 00".
12. Marssi 3
Säv. Georg Malmstén
Orkesteri (off), 1' 15".
13. Marssi 4
Säv. Georg Malmstén
Orkesteri (off), 0' 30".
14. Marssi 5
Säv. Georg Malmstén
Es. "merimiesorkesteri" (100 %), 0' 35".
15. Hyvästijättö Havaijilla
Säv. Georg Malmstén, san. Erkki Karu ja Georg Malmstén
Es. Iivari Kainulainen, Reino Volanen ja "merimiehet", laulu (100 %, orkesterin säestys), 5' 30".
16. Sukellusvenevalssi
Säv. Georg Malmstén, san. Reino Hirviseppä (= R.W. Palmroth)
Es. Georg Malmstén, laulu sekä orkesteri, joht. Georg Malmstén (100 %), 5' 20".
Levytys:
Georg Malmstén ja Amarillo-orkesteri; Odeon A-228209, 1932.
17. Aallokko, aallokko kutsuu / Aallokko kutsuu
Säv. Georg Malmstén, san. Roine Rikhard Ryynänen
1) Es. Georg Malmstén, laulu sekä orkesteri, joht. Georg Malmstén (synkr.), 3' 30".
2) Orkesteri (off), 1' 30".
Levytys:
Georg Malmstén ja Dallapé Harmonikkaorkesteri; Homocord H-O.23166, 1933.
18. Taisteluharjoitus
Säv. ja sov. Georg Malmstén
Orkesteri (off), kahdeksaan otteeseen, yht. 8' 30".
Huomautuksia:
Alkusoitto (nro 1) perustuu sävellykseen Kapteeni katsoi horisonttihin, säv. trad., ja päättyy Leilaan (nro 8), 0' 15". Kapteeni katsoi horisonttihin on myös Hyvästijättö Havaijille -kuvaelman viimeisen kohtauksen teemana, 0' 35".
Taisteluharjoituksessa (nro 18) on käytetty erilaisia tunnettuja aiheita sekä sävellystä Toccata und Fuge d-moll / Toccata ja fuuga d-molli, BWV 565, säv. Johann Sebastian Bach, 1' 50".
Loppusoittona on Sinitakkien marssi (nro 2:6).
"Merimiesten" yhtye virittelee soittimiaan Georg Malmsténin rallattaessa (100 %), kahteen kertaan, yht. 1' 05".
Balettitanssijattaret esiintyvät Sukellusvenevalssin (nro 16) aikana. "Kurssin päätösjuhlissa" tanssitaan sävellysten nro 16, 2:5 ja 17:1 aikana.
- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Teostomerkintä 36' 54" (Georg Malmstén)
1 comment:
Hello,
I collect submarine movies.
I have now 606 different submarine movies.
I am a long time looking for the movie: Meidän poikamme merellä (1933).
Is it possible to buy a copy of that movie?
With kind regards
Marc Triolet
marc.triolet@telenet.be
Post a Comment