Vihreä kulta / [Green Gold] (2014 KAVI digital transfer in 4K)

Vihreä kulta. Forester Suontaa (Olavi Reimas) escorts Mrs. Kristine Bergman (Hanna Taini) on a sleigh ride through the deep forest of Lapland. They fall in love but both are married and stay discreet.

Vihreä kulta. Forester Suontaa (Olavi Reimas) and Mrs. Bergman (Hanna Taini).

Vihreä kulta. Mrs. Bergman (Hanna Taini) and Suontaa (Olavi Reimas). Pallas.

Grönt guld / Det susar i Nordanskog
    FI 1939. PC: Suomi-Filmi. P: Risto Orko. D: Valentin Vaala. SC: Valentin Vaala, Ossi Elstelä – based on the play (1938) by Juhani Tervapää (Hella Wuolijoki). DP: Armas Hirvonen. M: Felix Krohn. S: Pertti Kuusela. AD: Ville Salminen, Igor Karpinsky. ED: Valentin Vaala.
    C: Hanna Taini (vuorineuvoksetar* Kristine Bergman), Olavi Reimas (senior forester / ylimetsänhoitaja Suontaa), Sven Relander (vuorineuvos* Gustav Bergman), Lea Joutseno (Mrs. / rouva Suontaa), Aino Lohikoski (Mrs. / rouva Sarma), Topo Leistelä (forester / metsänhoitaja Klickman), Eero Leväluoma (engineer / insinööri Sarma), Kosti Aaltonen (forest foreman / metsätyönjohtaja Virkkula), livari Kainulainen (Kusti Mykkänen), Antti Väisänen (Heikkinen), Arvi Tuomi (vuorineuvos* Cederlöv), Elsa Rantalainen (Mrs. Doctor / tohtorinna Aromaa), Gerda Ryselin (Mrs. / rouva Sarén), Vilho Auvinen (Lehtinen).
    *Vuorineuvos (bergsråd / Conseiller des Mines / горный советник) is one of the highest honorary titles in Finland, awarded to leaders of industry and commerce. There is no English translation. The appearance of these titles means that we are among the financial elite.
    Loc: Kittilä: Sirkka, Pallastunturi (Lapland, Finland).
    "Green gold" means "forest" in Finland.
    Premiere: 15 Oct 1939 – telecast: 20 Oct 1979 MTV2 etc. – vhs 1991 Suomi-Filmi – dvd 2014 Finnkino – film control A–1277 – S – 2350 m / 85 min
    Digital transfer: 4K DCP (KAVI 2014).
    Screened at Cinema Orion, Helsinki (Finland 100 / Masters of Finnish Cinematography / I Was Cast In a Role I Did Not Fit In: Great Finnish Female Writers), 19 Dec 2017

Revisited one of Valentin Vaala's best films. The film did not get the wide exposure it deserved at the time of premiere because it took place during the alarm-ridden autumn of 1939. WWII had just started in full, and Finland was about to be caught in the Winter War.

Green Gold was a green film of ecological awareness ahead of its time. Based on a play by Hella Wuolijoki, the critics for once preferred the film adaptation to interpretations on the stage. A sense of the forest is essential to the drama, and obviously it was easier for a film to convey.

The film was shot on location in snowy Lapland, and the magic of the winter was caught brilliantly by the ace cameraman Armas Hirvonen who had debuted two years ago with the director Vaala in Juurakon Hulda, also based on Wuolijoki.

Green Gold is also a part of our Finland 100 series. This year in the newspaper Hufvudstadsbladet Staffan Bruun published a countdown of 50 key themes in "How Finland Was Formed" (now also available as a book, at the top of my Christmas present list). His Number One theme was the forest – forest industry has been a / the key industry in Finland for centuries.

Central in Green Gold is the conflict between industry and forestry. The captains of the industry are eager for profit. The foresters want to protect the wood as well as utilize it. Circumstances have changed many times over the decades, but the basic conflict remains.

The leading lady is Hanna Taini (Hanna Schlimowitsch / Chana Rachel Slejmovitsch / Hanna Taini-Lefko / חנה שלימוביץ) who had been discovered by Vaala at age 18 for her debut role in Gypsy Charmer (1929). She became a star of the Finnish screen for over a decade. She was also a theatre actress and a businesswoman, and her family was prominent in the Helsinki Jewish community, its Kamras branch active in film distribution and exhibition. Hanna Taini's main language was Swedish, she played at the Swedish Theatre, and at a later stage of her life she was an instructor in Swedish. Her sister was murdered in Germany in the Holocaust.

Hanna Taini's Swedish accent makes the character sound foreign, but it is in character. Finland is bilingual, and that's how a character whose first language is Swedish may sound.

Olavi Reimas had also been discovered for the film by Vaala, the greatest starmaker in Finland. Green Gold was Reimas's first role, but because of a processing error the rushes were ruined and the film had to be reshot during the next winter, and meanwhile Reimas played in two other films (including the intriguing cross-dressing saga Sysmäläinen, also by Vaala) which premiered first.

Critics were not happy with the stilted atmosphere in certain sequences. Taini spoke Finnish, not her first language. Reimas was a newcomer. In my opinion the occasional stilted feeling is not fatal. Reimas is supposed to play a strong and silent man who is called "vallesmanni" ("sheriff") with his abrupt and domineering manners. Taini is a woman of the world who yearns for the infinite freedom of the deep forest. They are strangers who meet in the winter, both firmly married, the Reimas character with children. In the play the Taini character has a child, as well.

Besides a film of ecological consciousness, Green Gold is a romantic love story. The Taini and Reimas characters realize at their first date that they are meant for each other, but they drop the issue since both are married and Reimas would never consider becoming the lover of his boss's wife. Things are different when Taini accepts that her husband has a lover and Reimas's socialite wife (Lea Joutseno) who finds no future in their relationship takes a divorce.

A distinction of Green Gold is a refusal of melodrama. In high circles of society melodrama is not the approach to relationships. There are scenes, but they are based on misunderstandings, soon overcome. But neither is Green Gold a sober story of relationships. The Taini and Reimas share a passion for the wild nature, and for each other, and in a profound way it is the same thing. The love story of Green Gold has affinities with Victor Sjöström's Berg-Ejvind and Gustaf Molander's Hans engelska hustru, but it is different and unique.

Green Gold is a highly visual film, and Armas Hirvonen catches the breathtaking luminosity of Lapland's snowy forests, hills and plains. Lapland is a land of magic and fairy-tales where no visual or special effects are needed. I was thinking about Max Reinhardt's Venetianische Nacht in which the locations of the real Venice were enough to convey the haunting atmosphere of the dreamscape.

Felix Krohn has composed his original score with a pantheistic, romantic approach with affinities with the young Sibelius at some points. Krohn composed only a few selected films, mostly for Vaala (Sysmäläinen and Green Gold were his first scores).

The digital transfer in 4K conveys the visual beauty of the cinematography very nicely.

OUR PROGRAM NOTE BASED ON KARI UUSITALO, SAKARI TOIVIAINEN AND MARKKU TUULI:
OUR PROGRAM NOTE BASED ON KARI UUSITALO, SAKARI TOIVIAINEN AND MARKKU TUULI:

Vihreä kulta oli Valentin Vaalan kolmas elokuvasovitus Juhani Tervapään alias Hella Wuolijoen näytelmästä. Vaalan kuvausryhmä lähti Lappiin heti Niskavuoren naisten ehdittyä ensi-iltaansa talvella 1938. Säät kuitenkin oikuttelivat, eikä ohjaajakaan pitänyt turhaa kiirettä. Talvikuvat saatiin vähitellen otetuiksi, mutta Suomi-Filmin laboratoriossa tapahtui negatiivien kehitysvaiheessa inhimillinen erehdys ja koko materiaali oli käyttökelvotonta. Kevät oli tuolloin jo niin pitkällä, ettei Lapista löytynyt enää lunta. Kesän 1938 Vaala käytti Sysmäläisen tekoon ja palasi Lappiin Vihreän kullan uusintakuvauksiin vasta talvella 1939. Tällä kertaa onni oli säiden suhteen suosiollisempi ja myös laboratoriotyöt onnistuivat. Tuottaja ei kuitenkaan halunnut panna talviaiheista elokuvaa ensi-iltaan kevään eikä kesän aikana, joten Vihreän kullan ulostulo lykättiin lokakuuhun 1939. Tällä välin Vaala oli ehtinyt kesällä 1939 ohjata elokuvan Rikas tyttö ja saanut sen ensi-iltaankin syyskuussa 1939.

Kun sitten Vihreä kulta tuli elokuvateattereihin runsaan vuoden alkuperäisestä aikataulustaan myöhässä, oli toinen maailmansota alkanut ja Suomessa elettiin YH:n aikaa. Suurella yleisöllä oli silloin yllin kyllin muutakin ajateltavaa kuin kotimaiset elokuvat, ja niin tämä kovan onnen lapsi koki viimeisen vastoinkäymisensä: se jouduttiin poistamaan ohjelmistosta epätavallisen lyhyen esitysajan jälkeen.

Vihreä kulta on monilta äänenpainoiltaan edelleen ajankohtainen ja katsomiskelpoinen tarina Lapin lumosta ja romanssista. Asetelma ei ole uusi, mutta Wuolijoen ja Vaalan jäljiltä siihen on tarttunut oma mielenkiintonsa. Helsinkiläinen hienostonainen, puutavarayhtiön johtajan rouva saa parantumattoman Lapin-kuumeen ja komea metsänhoitaja saattajanaan hän koluaa pitkin kairoja ja tukkikämppiä eläen tavallisten jätkien parissa. Seurauksena on romanssi sukulaissielun kanssa, mutta ajan hengessä se jää vaille täyttymystään, kunne molemmat ovat saaneet siistin avioeron. “Tähtitaivas yllämme, moraalilaki sisimmässämme”, mies lainaa Immanuel Kantia.

Elokuva käynnistyy kankeanlaisesti, mutta tarinan päästyä vauhtiin alkaa myös Vaalan tehokkaasti eleetön kuvakerronta purra. Dialogi on taipuisaa ja ulkokuviinsa Vaala on saanut vangittua jylhän luonnon vastaansanomattoman kauneuden. Kiehtovan taianomaisen ulottuvuuden antaa rinnan romanssin ja kauniiden Lapin-kuvien kanssa kehitelty taru Pakokylän synnystä, muinaisista “hul-luista rakastavaisista”, jotka hyläten kaiken entisen pakenivat erämaahan ja loivat uuden sukukunnan. Jaksossa on aidosti melodramaattista hohtoa: valkeat hanget ja hiihdon vauhti täsmentyvät ihmisten tunteiden palon mukaisiksi. Vahvan kirjallisen pohjan ansioksi lienee luettava, että sovinnaiset latteudet pysyvät kohtuuden rajoissa ja että teemoissa on yhä terää kuten luonnonsuojelun ja metsäteollisuuden etujen tai luonnonmukaisen ja tuhlailevan elämäntavan vastakkainasetteluissa.

– Kari Uusitalon (1979), Sakari Toiviaisen (1979) ja Markku Tuulen (1979) mukaan