 |
| Viktor und Viktoria (1933). Adolf Wohlbrück, Hilde Hildebrand, Renate Müller, Hermann Thimig, Fritz Odemar |
Viktor ja Viktoria / Viktor och Viktoria. DE (Deutsches Reich) 1933. PC: Ufa – Universum Film AG. Herstellungsgruppe: Alfred Zeisler. Produktionsleitung: Eduard Kubat. Aufnahmeleitung: Günther Grau. D: Reinhold Schünzel. Ass D: Kurt Hoffmann. SC: Reinhold Schünzel. CIN: Konstantin Irmen-Tschet. AD: Benno von Arent, Artur Günther. M: Franz Doelle. Lyrics: Bruno Balz. “An einem Tag in Frühling”, “Komm doch ein bisschen mit nach Madrid”, “Man sagt zu einer Dame nicht beim erstenmal ‘Komm mit’”, “Rosen und Liebe”. Choreography: Sabine Ress. S: Fritz Thiery, Walter Tjaden – Tobis-Klangfilm. ED: Arnfried Heyne.
C: Renate Müller (Susanne Lohr), Hermann Thimig (Viktor Hempel), Adolf Wohlbrück (Robert), Friedel Pisetta (Lilian), Fritz Odemar (Douglas), Hilde Hildebrand (Ellinor), Aribert Wäscher (theatrical agent F. A. Punkertin).
French parallel version: Georges et Georgette (1933), D: Reinhold Schünzel.
Helsinki premiere: 15.4.1934 Bio-Bio, distributor: Adams-Filmi Oy – film control: 18354 – K16 – film control length in Finland 2810 m / 103 min – original length 2772 m / 101 min – Filmportal: 2703 m / 99 min
2K DCP from Friedrich-Wilhelm-Murnau-Stiftung via Transit Film (2013 digital transfer), 99 min
Screened at Cinema Orion, Helsinki, with e-subtitles in Finnish by Lena Talvio, 8 Dec 2017.
A touch as light as this is hard to achieve, but Reinhold Schünzel managed it with panache in his string of 1930s hits such as Viktor und Viktoria, Die englische Heirat, Amphitryon and Land der Liebe. The amazing fact is that they were produced during Hitler's reign before Schünzel's exile to Hollywood. Yet nobody can have ignored the subversive quality of Schünzel's work, also including his playing one of the main roles in Die 3-Groschen-Oper.
I knew Viktor und Viktoria only from a home video viewing in the 1980s, and it was a completely different experience now to see it on the screen.
Viktor and Viktoria is a true musical comedy where not only the song and dance numbers are sung but also much of the dialogue is in verse.
The cross-dressing theme is not just a source of superficial jokes but an introduction to more profound insights about sex roles, sexual identity, and in fact the human condition itself.
Since his participation in the 1910s in Richard Oswald's Aufklärungsfilme, including Anders als die Andern (Different from the Others, 1919) Schünzel had privileged access to portrayals of sexual ambivalence and otherness on the screen.
His approach to cross-dressing and sexual metamorphoses belongs to a great tradition that harks back to Shakespeare and Ovid. The 1930s were an interesting decade from this angle. Josef von Sternberg revealed Marlene Dietrich in top hat and tails in Morocco, Rouben Mamoulian made Queen Christina with Greta Garbo, and George Cukor directed Sylvia Scarlett. Valentin Vaala made Sysmäläinen, the most fascinating Finnish cross-dressing saga. In France, Richard Pottier directed Fanfare d'amour, the first adaptation of the story that metamorphosed into Some Like It Hot. Teinosuke Kinugasa directed his first Yukinojo henge films. Of Schünzel's Viktor and Viktoria eight film adaptations have emerged so far.
In a comedy like this everything must run smoothly, and the illusion needs to remain perfect. Schünzel can handle all this: the immaculate performances, the choreography of the musical numbers, the eloquent cinematography. The result is a work of elegance and ambivalence.
The whole ensemble is strong, but more than anything else Viktor und Viktoria is a showcase for the wonderful Renate Müller. She is a great performer who can project gentleness and strength, comedy and sadness, embarrassment and charisma, masculinity and femininity. Her presence is remarkable from the start.
Adolf Wohlbrück (Anton Walbrook) was a veteran of the screen, but like Renate Müller he rose to true stardom with the sound film. His rapport with Müller was so good that Schünzel cast them both next year in Die englische Heirat.
The cinematographer Konstantin Irmen-Tschet had debuted in films of Fritz Lang (Metropolis and Frau im Mond) and Joe May's remarkable Heimkehr. He had shot Liebling der Götter, one of Renate Müller's first sound films. In the year when Viktor und Viktoria was made he also photographed Hitlerjunge Quex.
The digital transfer does justice to the brilliant cinematography.
OUR PROGRAM NOTE BASED ON THOMAS BRANDLMEIER AND WOLFGANG THEIS:
OUR PROGRAM NOTE BASED ON THOMAS BRANDLMEIER AND WOLFGANG THEIS:
Reinhold Schünzel (1888–1954) oli saksalaisen ja emigranttielokuvan kiehtovimpia taiteilijoita näyttelijänä, ohjaajana ja käsikirjoittajana. Hän oli mukana Weimarin tasavallan rohkeimmissa elokuvahankkeissa, kuului saksalaisen elokuvamusikaalin perustajiin ja sai mahtavan yleisömenestyksen vielä natsi-Saksan vuosinakin, jatkoi uraansa maanpakolaisena Hollywoodissa ja palasi viimeisiin elokuvarooleihinsa Saksan liittotasavallassa.
Schünzel oli mielihyvin mukana elokuvissa, jotka haastoivat sovinnaisia käsityksiä seksuaalisuudesta. Richard Oswaldin homoseksuaalisuutta käsittelevässä elokuvassa Anders als die Andern (1919) Schünzel esitti kiristäjää, joka tietää Conrad Veidtin esittämän päähenkilön salaisuuden. Schünzel, itse tunnettu dandy, tulkitsi hahmonsa hienostuneena keikarina. Hänen tuntomerkkeihin kuuluvat tyylikkäät hansikkaat, joiden selkämyksessä on kolme paksua mustaa punosta. Schünzel, Veidt ja Anita Berber esiintyivät yhdessä useissa muissakin Oswaldin, valistuselokuvan (Aufklärungsfilm) perustajan, rohkeissa elokuvissa.
Wolfgang Theis arvioi, että heteroseksuaalisuutensa ansiosta Schünzel onnistui tulkitsemaan vapautuneemmin homoseksuaalisuutta ja omaksumaan ”kevyen, kyynisen asenteen kivettyneisiin ennakkoluuloihin ja sukupuoliarkkityyppeihin. Yksikään homoseksuaalinen ohjaaja ei olisi kehdannut yhtä estottomasti kuin Schünzel häivyttää homo- ja heteroseksuaalisuuden välisiä rautaisia rajamuureja. Yksikään homonäyttelijä, koomikoita lukuunottamatta, ei ole muunnellut niin ilomielin homoseksuaalisia luonnenaamioita.”
Ironinen välimatka ja seksuaalisen ambivalenssin teema olivat Schünzelille luonteenomaisia, ja hän pani koko persoonansa peliin elokuvissaan, joissa hän oli useasti tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänen ohjauksissaan Hallo Caesar! (1927) esitteli ambivalenssin teeman, jonka Schünzel toi vahvimmin esiin elokuvassaan Die englische Heirat (1934), joskin yleisölle tutuin on populaari chef d’œuvre Viktor ja Viktoria.
Verrattaessa toisiinsa Schünzelin käsikirjoitukseen perustuvan aiheen monia filmatisointeja, joihin kuuluvat myös Victor Savillen brittimusikaali First a Girl (1935) ja Blake Edwardsin Julie Andrews -tulkinta Victor/Victoria (1982) korostuu alkuperäisversio mielestäni ylivoimaisena, arvioi Thomas Brandlmeier. ”Nähdessäni elokuvan ensi kertaa minua häiritsi mm. se, että ohjaaja ei vähääkään yritä luoda Renate Müllerin esittämästä hahmosta miehistä illuusiota. Frakki ei peitä lantiota eikä sidottu rintakehä povea, ja ehostus korostaa glamouria. Mitä sikamaisuuteen tulee, Schünzel on jo käsitellyt sitä tyhjentävästi: inhottavat teatteriagentit, jotka vaativat ”lakia” (koskien homoja, juutalaisia, erilaisia... ); naistamineiden tarkastus poliisin ankarien silmien alla; loppukäänne, jossa palataan poliisin tukahduttavaan teemaan. Tai: Hildebrandin (tietoinen) himo Renate Mülleriin; Thimig, joka kohtaa joutuu aina kiusallisiin tilanteihin miesten kanssa; ”ujon kauriin”, hermafrodiitin eläimen oudot seikkailut. Myös elokuvissaan Amphitryon (1935) ja Land der Liebe (1937) Schünzel tarjosi vastaavanlaisen seksuaalisen tasavertaisuuden agendan.
– Thomas Brandlmeierin ja Wolfgang Theisin mukaan (Jörg Schöningin toimittamassa kirjassa Reinhold Schünzel: Schauspieler und Regisseur. München: edition text + kritik, 1989) AA 5.12.2017
No comments:
Post a Comment