 |
| Svetlyi put: Lyubov Orlova as the shock worker who can operate 150 machines. |
 |
| Svetlyi put: Lyubov Orlova sings a duet with her former self reflected in a living mirror. |
 |
| Svetlyi put: a Lyubov Orlova photomontage of three stages of her development by MyShared. |
 |
| Svetlyi put: Tanya is now an engineer and a member of the Supreme Soviet, finally ready to meet Lebedev on equal terms, protected by the guiding spirit of Stalin. |
 |
| Svetlyi put: Evgeniy Samoylov and Lyubov Orlova in front of the statue Worker and Kolkhoz Woman (Рабочий и колхозница) by Vera Mukhina (1937). Photo: Pinterest / Екатерина Мартыненко. |
Светлый путь / Valoisa tie / Den ljusa vägen. SU 1940. PC: Mosfilm. D: Grigori Aleksandrov. SC: Viktor Ardov. CIN: Boris Petrov. AD: Boris Knoblok. SFX: Andrei Boltyansky.
M: Isaak Dunayevsky / Isaak Dunajevski. Lyrics: Anatoli D'Aktil & Mihail Volpin. Theme song: "Marsh entuziastov" / «Марш энтузиастов». Other songs: "High, Under the Cloud (The Bird Song)" / "Высоко, под самой тучей (Песня-птица)", "The Great Kino Waltz. The Waltz from The Shining Path" / «Большой киновальс». Вальс из фильма "Светлый путь". The Cinderella song: "В старой сказке говорится". Folk song snippets: "Частушки".
Choreography: G. Shakhovskaya. ED: Yeva Ladyzhenskaya / Jeva Ladyzhenskaja. S: Valeri Popov & Nikolai Timartsev.
C: Lyubov Orlova / Ljubov Orlova (Tanya Morozova / Tanja Morozova); Evgeniy Samoylov / Jevgeni Samoilov (Lebedev); Yelena Tyapkina / Jelena Tjapkina (Pronina); Vladimir Volodin (Taldykin); Osip Abdulov (Dorokhov / Dorohov); Nikolai Konovalov (Zubkov); Rina Zalyonaya / Rina Zeljonaja (blond secretary).
Loc: "A significant part of everyday scenes were filmed at the Trinity Lavra of St. Sergius and the production episodes at the Bogorodsko-Glukhovskaya factory in Noginsk (Novotkatskaya factory building)". (Wikipedia).
Helsinki premiere: 19.11.1944 (Metropol), distributor: Kosmos-Filmi Oy – film control 23948 – S – 2787 m / 101 min
A Gosfilmofond print. The complete and uncut original version.
Introduced by Ira Österberg.
Screened at Cinema Orion, Helsinki (Woman in Soviet Film) with e-subtitles in Finnish by Mia Öhman, 14 Dec 2017
The Shining Path is "Cinderella meets Stakhanov", to boil down Ira Österberg's introduction to the screening, and in this musical comedy the fairy-tale approach takes over even the Stakhanovite theme.
In 1935 the jackhammer operator Aleksei Stakhanov had set a new record in mining. He became a model of the shock worker, a member of the Supreme Soviet and the founder of the Stakhanovite movement. Stakhanov's record has been disputed, but it was not pure fabrication, either.
The Shining Path is a monument to Stalin's cult of personality, the centralized, planned command economy, an accelerated industrialization project based on five-year plans, and a cultural revolution aiming at a culture for the masses. Socialist realism was the official watchword, but films such as The Shining Path were fantasies set in an alternative reality. Although set in the 1930s, there is no hint in the film about the great famine or the great terror.
Some of the high Stalinist films have an irresistible, oneiric drive, but The Shining Path is not one of them. There is something studied and forced in it, perhaps symptomatic of a strained atmosphere in the creation of a virtual reality while everyone knew how things really stood, including with director Grigori Alexandrov's longtime partner Sergei Eisenstein. This was a period of "crippled creative biographies" to quote the title of the book by Herbert Marshall. The account of the building of socialism is anti-realistic.
But there is something strong and real in the movie: its true theme, the Bildungsroman of Tanya Morozova. It is her growing-up story from a simple country girl to one of the leaders of the country. She learns everything the hard way, but thanks to her spirit she is never discouraged. She has to fence off unwanted attentions of men ("ne nado"). Lebedev is different, but she wants to join him only when she can do so on equal standing.
Lyubov Orlova was a great musical comedy star. In this film she is at her best in the final stages of her development story. There is something sketchy and unconvincing in her act as the ignorant country girl.
There was a similar hugely popular success play and film in Finland in the 1930's: Hella Wuolijoki's Juurakon Hulda / The Farmer's Daughter, adapted for a film by Valentin Vaala, the Hollywood remake starring Loretta Young who won an Academy Award for her performance, later also a basis for a television series starring Inger Stevens. The great inspiration for women of such stories cannot be underestimated.
The Shining Path is a hallucination, a dream play, full of animation, mirror tricks, camera magic and special effects. The mirror theme is original: distorting mirrors and interactive mirrors have a special role. There are even Jean Cocteau and Lewis Carroll connections in dream and day-dream sequences where Tanya is invited into the looking-glass and taken to a flying car ride over the Soviet Union, a display of dream turning into reality in the land of socialism. The apotheosis takes place at an immense agricultural exposition.
We screened what was evidently the full, uncut Stalinist version with an encouraging telegram from Molotov and a benevolent presence of an oversized statue of Stalin.
In the finale Tanya and Lebedev come together in front of Vera Mukhina's statue of The Worker and the Kolkhoz Woman which had been unveiled in the 1937 Paris World's Fair. In 1947 it became the logo of Mosfilm, first seen in Vesna / Spring directed by Alexandrov and starring Lyubov Orlova.
Another great score by Isaak Dunayevsky.
An excellent Gosfilmofond print. The Shining Path was a blockbuster, and it was distributed in thousands of prints. I was amazed that a print of such good contrast and a refined sense of detail has still been possible to produce.
PS. 12 Jan 2018: reading David Bordwell's Reinventing Hollywood I am struck by his discussion of a magic portrait in Kitty Foyle (also 1940, starring Ginger Rogers).
OUR PROGRAM NOTE BY IRA ÖSTERBERG:
OUR PROGRAM NOTE BY IRA ÖSTERBERG:
Valoisa tie oli neljäs kaikkiaan viidestä Grigori Aleksandrovin ohjaamasta ja hänen vaimonsa Ljubov Orlovan tähdittämästä neuvostomusikaalista. Amerikkalaistyylinen musikaalikomedia oli genre, joka legendan mukaan ilmaantui neuvostoelokuvaan itsensä Stalinin toiveesta. Tehtävään tarttui Sergei Eisensteinin työtoveri ja apulaisohjaaja Aleksandrov, jonka ensimmäiset omat ohjaukset, Iloiset pojat (Vesjolyje rebjata, 1934), Sirkus (Tsirk, 1936) ja Volga Volga (1938), olivat suunnattomia yleisömenestyksiä ja kuuluivat myös Stalinin lempielokuviin.
Valoisa tie oli myös suosittu elokuva, mutta ei edeltäjiensä tasoinen menestys. Ohjaaja itse on kuvannut alkaneensa tuntea vaikeutta yhdistää komediaa sosialistisen realismin muuttuviin vaatimuksiin. Projekti lähti liikkeelle halusta filmatisoida satiirikko Viktor Ardovin Tuhkimo-niminen näytelmä, mutta käsikirjoitus piti uusia useaan kertaan ennen kuin se hyväksyttiin tuotantoon. Elokuva kohtasi pitkin matkaa useita tuotannollisia haasteita ja Aleksandrov tunsi lievää pettymystä, kun vertasi lopputulosta siihen mitä oli alunperin visioinut.
Elokuvan konsepti on kunnianhimoinen yhdistelmä Tuhkimo-tarinaa ja iskurityöläisten stahanovilais-liikkeen syntykuvausta. Lukutaidoton palvelustyttö pääsee valveutuneen vanhemman naisen avustamana kangastehtaaseen töihin ja löytää sitä kautta uuden ammatti-identiteetin ja pohjattoman halun oppia uutta sekä tähdätä korkeammalle. 1930-luvun puolivälin lentävä lause "Rikomme tieltämme kaiken vanhan" saa kirjaimellisen kuvituksensa naisen taistellessa oikeudesta huippusuorituksiin työssään. Kuten edellisetkin Aleksandrovin musikaalit elokuva hylkää ilmeisistä vaikutteista huolimatta amerikkalaisen genren peruslähtökohdan eli sukupuolten välisen konfliktin: mies ja rakkaus tulevat mukaan vain päähenkilön sisäisen kasvun sivutuotteena ja toissijaisena juonikuviona.
Elokuvan tekijät hakivat inspiraatiota elokuvaan tosielämän kutojattaren, Jevdokia Vinogradovan elämästä. Ljubov Orlova tekeekin onnistuneen suorituksen muodonmuutoksessa kömpelöstä ja koomisesta maalaisesta sivistyneeksi ja itsevarmaksi neuvostokansalaiseksi. Stanislavskinkin johdolla metodinäyttelemistä opiskellut Orlova hakeutui rooliaan varten myös oikeaan kangastehtaaseen harjoittelemaan ja pyrki hyödyntämään kokemustaan tunnetilojen kuvauksessa: miten pelko koneita kohtaan muuttui kiinnostukseksi, sitten innoksi ja lopulta ylpeydeksi omasta osaamisesta. Parhaimmillaan elokuva sisältääkin upeita työhönsä uppoutuvan ihmisen flow-tilan kuvauksia.
Teknisesti elokuva edusti aikansa huippua. Useassa kohtauksessa yhdistetään animaatiota elävään kuvaan tai käytetään trikkikuvausta erityisesti peilien kautta nähdyissä näkymissä. Monet yllättävät kuvarinnastukset kohtausten välisissä siirtymissä tuovat mieleen Eisensteinin montaasikielen. Erityisen huomattava on elokuvan loppupuolen pitkä huikea fantasiajakso, jossa lentävä auto kuljettaa kahta Tanjaa Moskovan tunnetuimpien maamerkkien yllä. Elokuvan musiikki puolestaan oli Aleksandrovin luottosäveltäjän Isaak Dunajevskin käsialaa. Dunajevski yhdisti kappaleissaan onnistuneesti kansanelementtejä populaarimpiin aineksiin ja lisäksi jokainen elokuva sai oman tunnusmarssinsa. Valoisassa tiessä se on "Marsh entuziastov" ("Entusiastien marssi").
Kaiken kaikkiaan Valoisa tie oli kenties liian onnistunut työläisunelman kuvaus, sillä se koettiin ilmestyessään ja pitkään sen jälkeenkin kaikessa vilpittömyydessään hieman kiusallisena. Elokuva joutui myös sensuurin kouriin Stalinin kuoltua – kaikki viittaukset Staliniin ja Molotoviin leikattiin pois. Ja itse asiassa itse Stalinkin suhtautui elokuvaan laimeasti ja vaati ohjaajaa viime hetkellä vaihtamaan elokuvan alkuperäisen "Tuhkimo"-nimen, sillä se viittaa menneeseen maailmaan ja elokuva sentään kuvaa uuden ihmisen syntyä. "Mietin asiaa ja palaan siihen huomenna," totesi suuri johtaja ja seuraavana päivänä Aleksandrov sai Stalinin käsin kirjoittaman listan kahdestatoista nimiehdotuksesta. Niistä "Valoisa tie" miellytti ohjaaja eniten.
– Ira Österberg 14.12.2017 – Rimgaila Salysin (Laughing Matters: The Musical Comedy Films of Grigorii Aleksandrov, 2014) ja muiden lähteiden mukaan
В ролях
Любовь Орлова — Татьяна Ивановна Морозова
Евгений Самойлов — Алексей Николаевич Лебедев
Елена Тяпкина — Мария Сергеевна Пронина
Владимир Володин — Пётр Устинович Талдыкин
Осип Абдулов — Федор Карпович Дорохов
Николай Коновалов — Николай Зубков
Анастасия Зуева — Аграфена Лукинична
Рина Зелёная — секретарша
Павел Оленев — Курнаков
Фёдор Селезнёв — Самохин
В. В. Жидкова — хозяйка
Вера Алтайская — Клава
Нина Федосюк — Маруся
Александра Терёхина — Варя
Съёмочная группа
Сценарий: Виктор Ардов
Режиссёр: Григорий Александров
Оператор-постановщик: Борис Петров
Художник-постановщик: Б. Кноблок
Композитор: Исаак Дунаевский
Текст песен: Анатолий Д’Актиль, Михаил Вольпин
Звукорежиссёры: Валерий Попов, Николай Тимарцев
Монтаж: Ева Ладыженская
«Светлый путь»
к/ф "Светлый путь"
Марш энтузиастов
Слова Актиль Д.
Музыка Дунаевский И.
Поют Орлова Л.
В буднях великих строек,
В веселом грохоте, в огнях и звонах,
Здравствуй, страна героев,
Страна мечтателей, страна ученых!
Ты пО степи ты пО лесу,
Ты к тропикам , ты к полюсу
Лети родимая, необозримая,
Несокрушимая моя!
Припев:
Нам нет преград ни в море ни на суше,
Нам не страшны, ни льды, ни облака.
Пламя души своей, знамя страны своей
Мы пронесем через миры и века.
Нам ли стоять на месте?
В своих дерзаниях всегда мы правы.
Труд наш есть дело чести,
Есть дело доблести и подвиг славы.
К станку ли ты склоняешься,
В скалу ли ты врубаешься-
Мечта прекрасная, еще не ясная,
Уже зовет тебя вперед.
Припев.
Создан наш мир на славу,
За годы сделаны дела столетий.
Счастье берем по праву
И жарко любим и поем как дети.
И звезды наши алые
сверкают небывалые
Над всеми странами, над океанами
Осуществленною мечтой.
Припев.
Русские советские песни (1917-1977). Сост. Н. Крюков и Я. Шведов. М., "Худож. лит.", 1977, дата: 1936
В сборнике песня датирована 1936 годом - либо в этом году написано стихотворение, либо это ошибка, так как фильм вышел на экраны в 1940 году. Картина посвящена стахановскому движению в ткацкой промышленности, время действия - середина 1930-х гг. Героиня - поначалу безграмотная деревенская девушка Таня Морозова (в исполнении Любови Орловой) становится стахановкой (в этот момент по сюжету лето 1935 года - начало стахановского движения), ставит рекорд , едет в Москву, получает Орден Ленина, и параллельно обретает счастье в личной жизни. В фильм песня вошла фрагментами и не в такой редакции, в исполнении Любови Орловой. Полностью прозвучали второй куплет (4-я ст.: "Есть подвиг доблести и подвиг славы") и припев - в сцене, когда Таня Морозова устанавливает рекорд. Всего в фильме около десятка песен и песенок, "Марш энтузиастов" - центральная.
Песня была очень популярна в годы Великой Отечественной войны.
http://www.dunaevski.ru/content/view/545/140/
No comments:
Post a Comment