 |
| Antti J. Jokinen: Kalevala: Kullervon tarina (FI 2026) starring Eero Aho (Untamo) and Elias Salonen (Kullervo). |
FI © 2026 ReelMedia Oy [Marko Röhr] / Finland Storm Inc. Oy [Antti J. Jokinen]. P: Johanna Enäsuo, Marko Röhr, Antti J. Jokinen. Co-PC: SF Studios. EX: Yaba Holst.
D: Antti J. Jokinen. SC: Antti J. Jokinen, Jorma Tommila – based on ancient Finnish folklore – compiled by Elias Lönnrot in Kalevala (1835 old edition, 1849 new edition) – Cantos 31–36 cover the Kullervo saga. DP: Rauno Ronkainen F.S.C. – colour – scope. PD: Antti Nikkinen. Cost: Anna Vilppunen. Makeup: Justé Butké. M: Lauri Porra. Sinfonia Lahti conducted by Kristian Sallinen. S: Kirka Sainio. ED: Joona Louhivuori.
CAST:
Kullervo – Elias Salonen
Untamo – Eero Aho
Ilkka Koivula (Wäinö)
Ronja Orasta (Aino)
Olli Rahkonen (Ilmarinen)
Krista Kosonen (Kerttu)
Johannes Holopainen (Kalervo)
Janne Hyytiäinen (Kalevi)
Jaakko Ohtonen (Sampsa)
Oona Airola (Marjatta)
Jesse Gyllenbögel (Sampo)
Julius Susimäki (Tiera)
Aino Sihvonen (Maria)
Hannu Kivioja (Franciscus)
Seppo Pääkkönen (Lauri)
Tommi Eronen (parantaja)
Petri Manninen (Juha)
Marc Gassot (Tapio)
Sergej Zdoronkov (Arkady)
Tiina Weckström (muori)
Gediminas Storpirštis (Ivanov)
Alex Anton (Kimmo)
Kristo Salminen (Tuomo)
Jarmo Mäkinen (Kauko)
Veera Anttila (Lemmetty)
Suvi-Maaria Virta (shamaani)
Leo Kortelainen (nuori Kullervo)
Eevi Lappalainen (nuori Aino)
143 min
Premiere: 16 Jan 2026 – distributor: SF Studios – Swedish subtitles: Frej Grönholm.
Viewed at Tennispalatsi iSENSE, Helsinki, 16 Jan 2026
NB. Kalevala = the land of Kaleva. Kalervo is a version of the name Kaleva. The Kullervo Cycle is covered in Cantos 31–36 of the New Kalevala. XXXI: Untamo and Kalervo. – XXXII: Kullervo as Shepherd. – XXXIII: Death of Ilmarinen's Wife. – XXXIV: Kullervo Finds His Family. – XXXV: Kullervo Finds His Sister. – XXXVI: Kullervo's Victory and Death.
FROM THE PRESSBOOK: "Karelia in the 12th century. The fratricidal hatred between Kalervo and Untamo leads to a massacre of an entire village. The only survivor is Kalervo's son Kullervo, whom Untamo decides to raise as his own."
"As he grows up, Kullervo's raw strength and rebellious nature make him dangerous, and the villagers want to get rid of him once and for all."
"Kullervo searches for a purpose for his existence and skills all his life. When the events of his past are revealed to him, his fate is clear. The path of revenge leads Kullervo to confront Untamo and force him to account for his sins."
"Kullervo's destiny is one of the most famous in the Kalevala. Under the direction of Antti J. Jokinen, the story of a father and son comes to life powerfully in the rugged national landscapes of North Karelia."
AA: Antti J. Jokinen's Kalevala: The Story of Kullervo is a lavish mythological tragedy. It is based on ancient Finno-Ugric folklore which survived as oral tradition. It was popular poetry meant to be sung, just like The Iliad and The Odyssey. In 1551, Mikael Agricola published the first written records of Finno-Ugric folklore. The spark lit a fire. A veritable folklore movement culminated in Kalevala, an artistically coherent compilation edited by Elias Lönnrot, who added verses of his own in the authentic style. Which I find acceptable, because for him folklore was a living tradition, not a dead museum object.
Kullervo, the most tragic of the tales, may be among the oldest. It is striking to register connections with the tragedies of King Oedipus and Prince Amleth / Hamlet. The legend of Amleth was written down by Saxo Grammaticus, but its oral tradition circulated among Nordic peoples earlier. The Kalevala tradition largely emerges from Karelia, but the Kullervo material was collected for Lönnrot by D. E. D. Europaeus in Ingria. The way the tale is told has affinities with Icelander sagas and Norse mythology.
Kullervo has always been an inspiration for art, from Jean Sibelius (his earliest symphony, not numbered into his symphony corpus) to heavy metal. In the cinema, Antti Jokinen's movie is the most prominent. It has passion and commitment. The movie is not an homage. It revives the burning heart of the doomed anti-hero for today's audience.
The cast impresses by its total dedication. The ensemble spirit is engrossing. Elias Salonen (Kullervo), Eero Aho (Untamo) and Johannes Holopainen (Kalervo) have beefed themselves up to alpha male proportions by spending many an hour at the gym. Their authentic physical presence is essential. Efficient combat choreography boosts breathtaking fight scenes. Houdiniesque escapes such as Kullervo's survival in a bonfire are directly from Kalevala.
The stone is among the key imagery. Kerttu, Ilmarinen's wife, bakes a stone into Kullervo's bread. Evoking Jesus: "Which of you, if your son asks for bread, will give him a stone?" Metaphor for hard times. On the other hand, a large flat stone protects Kullervo in the bonfire. Metaphor for salvation.
Hate between brothers is an eternal subject since Cain and Abel. As is the taboo of incest. A central theme is fatherlessness. I am re-reading the literary critic Anssi Sinnemäki's extraordinary essays in which a main theme is fatherlessness across literary history, national and international. The four wars the Finns endured in the 20th century still traumatize us through the legacy of fatherlessness.
The most delicate sequence is that of the incest. While on the run, Kullervo meets a young woman called Aino (Ronja Orasta). They feel an instant attraction which during the journey grows into a love affair. Until Aino finally realizes Kullervo's identity. In the love scenes Jokinen displays both tact and audacity. In her despair Aino can find no way out of the horror. Her final solution is covered by a well-judged ellipsis. Ronja Orasta is perfect in a most difficult and complex role.
The orphan child Kullervo is raised as a slave and bullied and harassed by everybody. Evil feeds evil. Lönnrot concludes his Kullervo cantos with a statement by Väinämöinen:
"Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama,
ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan,
vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi."
In extenso in John Martin Crawford's translation (the poetry is lost, but the meaning can be found):
“O, ye many unborn nations, Never evil nurse your children,
Never give them out to strangers, Never trust them to the foolish!
If the child is not well nurtured, Is not rocked and led uprightly,
Though he grow to years of manhood, Bear a strong and shapely body,
He will never know discretion, Never eat the bread of honor, never drink the cup of wisdom.”
Among the movie's strengths is authentic Karelian deep forest location shooting in Nurmes. The locations are more than a background. They are the element: the forest as a way of being, the water as the most important way of transportation and the air that we breathe also providing an access to transcendence.
Kalevala language is a fountainhead for the Finnish language with an animistic, organic and onomatopoetic affinity between the signifier and the signified. Kalevala's language is nature-bound as is the cinematography of Kullervo.
The ace cinematographer is Rauno Ronkainen, and additional breathtaking nature footage has been shot by Teemu Liakka. The art direction, the costumes and the accessories, including weapons, are fascinating. I don't know how accurate they are, but the choices are aesthetically valid and consistent.
Kullervo carries a cross. The people in the 12th century still live in a world of ancient faith, expressed particularly in their vision of the starry sky and the land of death (Tuonela) beyond. But Christian objects emerged since the 7th century in what is now Finland.
Lauri Porra has created a magnificent score, appropriate for a grand mythic saga. A missing aspect is song. Before the age of mechanical reproduction, people sang a lot and knew hundreds of songs - not least in the epoch of the great runic singers such as
Larin Paraske (1833-1904), "the Finnish (actually Ingrian) Mnemosyne".
While all elements are great, some aspects I regret. This is a violent action adventure, true to the spirit of Kullervo, but too many extended combat sequences diminish the effect. The film is too long, a curse in contemporary cinema in general. There are longueurs. The finale in Tuonela is an artistic mistake. But the general impact is of a powerful and compelling drama.
 |
| Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous / Kullervo's Curse (1899). |
 |
| Album cover of the first complete recording (1971) of the Kullervo tone poem (1892) by Jean Sibelius. The image is Kullervon sotaanlähtö / Kullervo Sets Off for War (1901), a tempera painting as a fresco by Jean's friend Akseli Gallen-Kallela. |
...
FROM THE PRESSBOOK:
OHJAAJAN SANA
Antti Jokinen
Elokuvani on vahvasti Kalevalasta inspiroitunut, mutta samalla se on itsenäinen teos. Halusin modernisoida Kalevalan – riisua siitä fantasian ja nostaa sen inhimilliset ja visuaalisesti kiehtovat puolet esiin. Keskiössä on silti edelleen hyvin kalevalainen maailma: myytit, ihmiset, luontosuhde – ja ennen kaikkea Kullervon tarina.
Kullervon tarina on mielestäni yksi Kalevalan merkittävimmistä ja samalla traagisimmista. Se kertoo
kostosta, isän ja pojan kipeästä suhteesta ja siitä, miten vihan kierre voi lopulta tuhota ihmisen.
Perinteisessä sankarieepoksessa sankari voittaa koettelemukset voimallaan ja viisaudellaan.
Kullervo kuitenkin selviytyy vain ulkoisesti – hän ei kasva henkisesti, vaan muuttuu vähitellen hillittömäksi ja arvaamattomaksi. Elokuva tarkastelee tätä murtumispistettä: Kullervon ja Untamon välistä jännitettä, jota Elias Salonen ja Eero Aho mielestäni tulkitsevat poikkeuksellisen herkästi ja vahvasti.
Halusin nostaa myös luonnon keskeiseen rooliin. Suomen ikimetsät, karu kauneus ja ainutlaatuiset kuvauspaikat luovat elokuvalle oman sielunsa. Kuvaukset tehtiin pääosin luonnonpuistoissa ja paikoissa, joissa ei ole aiemmin filmattu – juuri siellä, missä Kullervon tarinan myyttinen sydän sykkii vahvimmin.
Antti J. Jokinen on palkittu elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, jonka ohjaamia elokuvia ovat hänen käsikirjoittamansa ja Hilary Swankin tähdittämä The Resident (2011), Sofi Oksasen palkittuun romaaniin perustuva Puhdistus (2012), Katja Ketun palkittuun romaaniin pohjautuva Kätilö (2015) sekä Jokisen itsensä käsikirjoittama Pahan kukat (2016), joka toi Jokiselle parhaan ohjaajan palkinnon Shanghain kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Vuonna 2019 Jokinen ohjasi elokuvan Helene, joka perustui Rakel Liehun romaaniin. Kalevala: Kullervon tarina on Antti J. Jokisen kuudes pitkä elokuva.
TUOTTAJIEN SANA
Kalevala on Suomen kansalliseepos, yksi kansallisen kulttuurimme kulmakivistä ja merkkipaaluista. Kalevala on kautta aikojen inspiroinut monia kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Uskomme vahvasti, että Antti J. Jokisen elokuva Kalevala: Kullervon tarina tulee olemaan yksi merkkipaalu suomalaisen elokuvan historiassa.
Antti J. Jokisen ja Jorma Tommilan käsikirjoittama Kalevala: Kullervon tarina pohjautuu yhteen Elias
Lönnrotin hurjimmista ja traagisimmista kansantarinoista. Temaattisesti elokuva kertoo siitä, miten kosto ajaa ihmisen tuhoon. Samalla elokuva kertoo tarinan isän ja pojan rakkaudesta, ylpeydestä,
petoksesta sekä anteeksiannosta. Aiheita, jotka vaikuttavat voimakkaasti ihmisiin myös nykypäivänä.
Tässä ajassa muinainen mytologia ja myytit kiinnostavat laajaa yleisöä ympäri maailman. Kalevalaiset tarinat ovat olleet mm J. R. R. Tolkienille merkittävässä roolissa hänen luodessaan Taru sormusten herrasta -trilogian. Koska kalevalaiset tarinat ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä, uskomme, että juuri suomalaiset elokuvantekijät ovat parhaita kertomaan nämä tarinat suurelle yleisölle. Haluamme tuoda Kalevala: Kullervon tarina -elokuvan kautta esiin myös suomalaisen luonnon
ainutlaatuisuuden sekä luoda tarinan, joka kestää aikaa vielä seuraaville sukupolville.
Tämä Antti J. Jokisen elokuva vie katsojan 1100-luvulle, aikaan, jolloin Suomessa elettiin vasta rautakauden päättymisen ja varhaiskeskiajan murroskautta. Muualla Euroopassa keskiaikana tunnettu
historian jakso oli jo pitkällä. Kalevalaisen elämän ja luonnonuskon rinnalle nousivat uudet uskonnot. Tsaarin valtakunta puristi Karjalaa idästä ja lännestä katolisuus toi ristin uudeksi symboliksi ja
voimaesineeksi muinaisen perinteen rinnalle.
Antti J. Jokisen elokuva on vahva tulkinta muutoksen aikakaudesta. Tässä tulkinnassa näkyy tinkimättömän elokuvantekijän kädenjälki, halu kertoa Kalevalasta tämän päivän tavalla. Toivomme, että elokuvan kautta kiinnostus Kalevalaan saa myös tulevat sukupolvet muistamaan, miten tärkeä teos kansalliseepoksemme on.
Johanna Enäsuo
ja Marko Röhr
”Kullervon roolin saaminen oli unelmien täyttymys. Rooli oli monella tapaa vaativa ja sitä varten oli valmistauduttava perusteellisesti. Kävin vuoden ohjatusti salilla ja pudotin painoa. Lisäksi piti opetella takomaan ja miekkailemaan. Luin myös kaikki eri versiot Kullervosta ja Kalevalan.
Kuvauksissa sai joka päivä ihailla Suomen upeaa luontoa. En ollut koskaan ennen käynyt ikimetsissä ja ne vetivät kyllä hiljaiseksi. Kullervo joutuu monessa kohtauksessa kirjaimellisesti kylmään veteen, joten joka päivä kuvausten jälkeen odotti lämmin suihku tai sauna. Silti lakanani olivat jatkuvasti mudassa.
Kohtaukset olivat monesti rankkoja ja haastavia. Onneksi vastanäyttelijänäni oli Eero Aho, jonka apu oli korvaamatonta. Hänen kanssaan oli upeaa näytellä ja hän antoi minulle hyviä näyttelijäntyöllisiä vinkkejä. Myös ohjaaja Antti Jokiselta opin paljon elokuvanäyttelemisestä. Hän on tarkkanäköinen ohjaaja, joka saa näyttelijästä parhaan irti.
Kalevala: Kullervon tarinan tekeminen oli yksi elämäni ikimuistoisimmista kokemuksista.
Elias Salonen
”Untamon rooliin valmistautuminen oli fyysisesti vaativaa, oli treenattava kuukausikaupalla ja pudotettava painoa. Itse elokuvan tekeminen asetti myös vaateita – kuvauspaikat olivat hienoja, mutta kaukana kaikesta ja kävelimme usein kilometrikaupalla päästäksemme niihin. Tekeminen oli hienoa, mutta fyysisesti ja henkisestikin vaativaa.
Uskon, että ihminen on ollut aina pohjimmiltaan samanlainen, vaikka olosuhteet ovat muuttuneet.
Untamo tekee pahoja asioita, ja yrittää sen jälkeen elämässään hyvittää niitä ja saada synninpäästön. Elokuvassa käsitellään armoa ja anteeksiantoa sekä isän ja pojan välistä suhdetta.
Meillä oli pitkä retki elokuvan tekemisessä, ja oli mahtavaa päästä tekemään tämä rooli. Antti on tarkka ja taitava ohjaaja, joka johdattelee psykologian äärelle. Minulle tämä elokuva on syvää ja koskettavaa draamaa – emotionaalisesti koskettava kokemus.”
Eero Aho
Lehdistömateriaalit:
filmikamari.fi/pressit
(tunnus: press, salasana: noutaja)
Elokuvan tiedotus, haastattelupyynnöt:
Katja Viitalähde-Annala, 050 395 6084,
katja.viitalahde@cestlavie.fi
Tuotantotuki:
Suomen elokuvasäätiö, Nordisk Film & TV Fond
Yhteistyössä: Yle
Elokuvan yhteistyökumppani:
Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO
Elokuva on tehty
Pohjois-Karjalan tulevaisuusrahaston osarahoituksella.
Yhteistyössä: Visit Finland
Elokuvamusiikin tuotanto yhteistyössä
Lahden kaupunki
