Jossain on valo joka ei sammu / A Light That Never Goes Out

Lauri-Matti Parppei: Jossain on valo joka ei sammu / A Light That Never Goes Out (FI 2025). Samuel Kujala (Pauli), Kaisa-Leena Koskenkorva (Anni).

La Lumière ne meurt jamais / Uma Luz que Nunca se Apaga / Ένα φως που δεν σβήνει.

    FI © 2025 Elokuvatuotantoyhtio Made. P: Ilona Tolmunen. Co-PC: Goodtime Pictures (Norway), Mediefondet Zefyr (Norway). Co-P: Vincent Saunders, Ngål Lambrechts.

    D+SC+M: Lauri-Matti Parppei. Dramaturges: Anna Brotkin, Ulla Heikkilä, Jan Forsström, Sissel Dalsgaard Thomsen. DP: Mikko Parttimaa – colour – 16:9. Lighting: Henri Jaaksola. AD: Nanna Hirvonen. Cost: Mimosa Kuusimäki. Makeup: Natalie Costello. SFX: Suomen Pyrotekniikka Oy. VFX: Jon-André Hakvåg, Theodor Flo-Groeneboom, Samuel Karlsson, Ulrikke Skjold. M: all music was played live. See soundtrack listing below. S: Yngve Leidulv Sætre, Juuso Oksala. ED: Frida Eggum Michaelsen. Casting: Minna Sorvoja.

    CAST

Samuel Kujala / Pauli

Anna Rosaliina Kauno / Iiris

Camille Auer / Sini

Kaisa-Leena Koskenkorva / Anni

Mari Rantasila / äiti

Jarkko Pajunen / isä

Jari "Onde" Pelamo / Onde

Aapo Kivenmaa / vihainen Lukko-fani

Marios Kleovoulou / iloinen Lukko-fani

Suvi Korpela / juhlavieras

Totti Kaarle / kitaransoittaja

Jussi Puukka / Anton

Toni "Protoni" Järvinen / Protoni

Katja Lukkarinen / Julia

Merimaija Aalto / viulisti

Aino Juutilainen / sellisti

Ilona Tolmunen / konserttijärjestäjä

Ville Kulju / vahtimestari

Katarine Lehtomäki / täti

Anita Osola / täti

Eija Nurmio / täti

Päivi Kasala / täti

Kalevi Kasala / setä

Markus Nikkanen / setä

Petteri Hovi / setä

Matti Mustonen / kapellimestari

Matvei German / soittaja

    Other performers:

Heemus (dog)

    110 min (Elonet), 108 min (L'Officiel des Spectacles)

    Genre : Drame

    Langue de tournage : Finnois (dialecte de Rauma = Rauman giäl)

    Loc: Rauma: Kalatori, Hauenguano, Valtakadun tasoristeys, Saharanta, Petäjäksentie, Otalahden uimaranta, Urheilukatu, Uudenlahdentie, Eteläpitkäkatu, Syväraumankatu, Rauman terveyskeskus, Rauman Taidemuseo, Ravintola Otava, Pihlajamaan Musiikki.

    Loc: Uusimaa: Villa Salmela, Musiikkitalo, Sipoon Seurakunta, Loviisan Kotisatama, Cygnaeuksenkatu, Niinisaarentie, Raappavuorenrinne, Untamontie.

    Rauman Taidemuseo artworks: Jarmo Mäkilä: Kukkoilijat (2023), Valtakunta (2023), Kärpästen herra (2010). Laura Jalava, Johanna Naukkarinen: Kävelet neljällä jalalla, minä kahdella.

    Festival premiere: 15 May 2025 ACID Cannes.

    Helsinki premiere: 12 Sep 2025 – distributor: B-Plan Distribution Oy.

    Date de sortie en France : 4 février 2026 – distributeur : Les Alchimistes Films – sous-titres français : Emil Sana.

    Vu samedi, le 7 février 2026, Cinéma Saint-André-des-Arts, Salle 1, 30 rue Saint-André-des-Arts, 75006 Paris, M° Saint-Michel, ligne 4.

L'Officiel des Spectacles: "Pauli, célèbre flûtiste classique, retourne dans sa petite ville natale pour se remettre d'une dépression. Il renoue avec une ancienne camarade de classe, qui lui propose de rejoindre un groupe de musique joyeusement anticonformiste. Pauli, de nature plutôt perfectionniste, se laisse embarquer dans cette aventure musicale aussi inattendue qu'expérimentale."

"La lumière ne meurt jamais est le premier long-métrage de Lauri-Matti Parppei, artiste au parcours éclectique qui s'inspire largement de sa propre enfance à Rauma, ville dans le sud de la Finlande où se déroule le film. Invitation au dépassement de soi, il s'agit aussi d'un récit initiatique au sens littéraire du terme. Le réalisateur explique : « En grandissant au sein de la scène musicale underground, j'ai été confronté à des problèmes de santé mentale importants. Certains d'entre nous ne sont plus là aujourd'hui, mais pour la plupart nous sommes parvenus à nous sauver les uns les autres. Il y a toujours de l'espoir et c'est ce que j'essaye de transmettre dans le film. »"

AA: An exceptional sonority runs in Lauri-Matti Parppei's debut feature film A Light That Never Goes Out. It is the story of the burnout of a star artist, the flute maestro Pauli (Samuel Kujala) who has lost his mojo in life and art.

Although about depression, it is not depressive. It is driven by a serene intensity. It is also characterized by a purity of observation, a fine composition, and an assured mise-en-scène.

For 20 years Pauli has been a professional in the world of classical music. Now he retreats to his childhood home in Rauma. His mother (Mari Rantasila) and father (Jarkko Pajunen) are seriously concerned, and Pauli does not make life easy for them.

On the streets of Rauma, Pauli stumbles upon old acquaintances, who invite him to experiences of concrete sound, breaking free of conventions. Even concepts such as "orchestra", "concert", "tonality" and "instruments" are abandoned, perhaps even "music". But it is about sound, performance, and even recording (preferably analogue in vinyl).

The performances are all live by the team called ______________ , consisting of  Iiris (Anna Rosaliisa Kauno), Pauli, Sini (Camille Auer) and Anni (Kaisaleena Koskenkorva). They call their creations "assaults of sound colours", not music but "attacks against the audience". Their sources of inspiration range from electric toothbrushes to primal screams towards the sea. They get in touch with galactic energy. Going back to square one, the black square even. The eternal return of dada.

Pauli pays a visit to the Helsinki Music Center and meets his fellow musicians. They struggle to understand what Pauli is doing and talk down about self-produced amateur stuff, but Pauli defends his Rauma friends in a way which reminds me of John T. Chance (John Wayne) in Rio Bravo. Pat Wheeler: "A game-legged old man and a drunk. That's all you got?" John T. Chance: "That's what I got."

This sequence connects to a topic reverberating in contemporary cinema: academic people out of touch with reality, condescending to people who don't share their surface status. In recent weeks, this has struck me in Kenraaliharjoitus and À pied d'œuvre. It was also a subtext in my favourite film of last year: Highway 99: A Double Album. A major background in the rise of populism, including in Finland and the U.S. When parties previously championing the working people abandoned them, the field was left free for populists.

Pauli's journey of self-discovery continues. Until now it has been a self-evident career. Germans have an apt word for career: Laufbahn, which means literally a runtrack. Pauli has been a child prodigy driven to pursue his art on the highest level. But he has lost touch with himself. He does not have friends, only colleagues and acquaintances. He has not even succeeded in killing himself.

Although he participates in the sound happening of his Rauma circle, he is ashamed of himself and insults his fellows deeply with his parting words. But he returns to apologize. To start again he must return to zero.

The sense of place is vibrant, and the Rauma dialect is appealing in a similar way as the Pori dialect was in Levoton Tuhkimo (2024) in which Samuel Kujala also participated as the keyboardist Pete. Rauma is a mere 50 km to the south from Pori, but the dialects are different. The main connection is Mari Rantasila who plays Pauli's mother and directed Levoton Tuhkimo. Dialogue like this is music.

The art milieu also includes a visit to Rauman taidemuseo (Rauma Museum of Art) where I am delighted to register paintings by Jarmo Mäkilä. Mäkilä has found a unique approach to realism: starting from authentic observations he enhances them in ways that are not magical, surrealistic nor symbolistic but something which words fail to convey. Something similar happens also in Parppei's cinema, something beyond plain observation, such as the luminous dog.

A world of transcendence is also introduced in the Orthodox world. The Orthodox Church of Finland is not prominent on the west coast of Finland where Rauma lies. But Parppei is an old Karelian family name, and the director's ancestors stem from Orthodox Eastern Karelia, now in Russia. An ancestor of Lauri-Matti's was the first person to be photographed with a kantele (a Karelian zither). A deeply moving moment is the communal singing of the traditional Orthodox birthday song "Monia vuosia (Many Years / Многая лета)" composed by Dmitri Bortniansky.

...

SOUNDTRACK LISTING

1:10 000

säv./sov. Anna Rosaliina Kauno

san. Lauri-Matti Parppei

es. Anna Rosaliina Kauno

Tuntuu ettei tunnu miltään

säv./san. Lauri-Matti Parppei

sov. Lauri-Matti Parppei, Anna Rosaliina Kauno, Samuel Kujala, Camille Auer

es. ______________

Anna vanhojen unelmien kuolla II

säv. Lauri-Matti Parppei &

Orvokki Ottila

san./säv. Lauri-Matti Parppei

es. Kaisa-Leena Koskenkorva

Suomen majakat

säv./san. Lauri-Matti Parppei

sov. Lauri-Matti Parppei, Anna Rosaliina Kauno, Samuel Kujala, Camille Auer

es. ______________

Kiireellisiä viestejä ihmiskunnalta

säv. Lauri-Matti Parppei

sov. Lauri-Matti Parppei, Anna Rosaliina Kauno, Samuel Kujala, Camille Auer

es. ______________

Pauli hei

säv./san. Lauri-Matti Parppei

sov. Lauri-Matti Parppei, Kaisa Koskenkorva

es. Kaisa Koskenkorva

Lohduta mua

säv./san. Lauri-Matti Parppei

sov. Lauri-Matti Parppei, Anna Rosaliina Kauno, Samuel Kujala, Camille Auer

es. ______________

Monia vuosia / Many Years / Многая літа / Многая лета

säv. Dmitri Bortniansky / Дмитрий Бортнянский (1751–1825, Russian composer of Ukrainian Cossack origin)

san. tuntematon, sov. P. P. O.

es. Katarine Lehtomäki, Anita Osola, Eija Nurmio, Päivi Kasala, Kalevi Kasala, Markus Nikkanen, Petteri Hovi

Maurice Ravel: Sonate pour violon et violoncelle (1920) à la mémoire de Claude Debussy

M.73: III. Lent

säv. Maurice Ravel

es. Merimaija Aalto & Aino Juutilainen

Attachment Styles

säv. Lauri-Matti Parppei & Laura Jalava

san. Laura Jalava

es. Naamalau

The Body

säv. Lauri-Matti Parppei & Laura Jalava

san. Laura Jalava

es. Naamalau

...

L'ACID CANNES

15 MAY 2025

LA LUMIÈRE NE MEURT JAMAIS

Un film de Lauri-Matti Parppei

Finlande, Norvège – 2025 – 108 min

" Pauli, célèbre flûtiste classique, retourne dans sa petite ville natale pour se remettre d’une dépression. Il renoue avec une ancienne camarade de classe, qui lui propose de rejoindre un groupe de musique joyeusement anticonformiste. Comment Pauli, de nature plutôt perfectionniste, va t’il se laisser embarquer dans cette aventure musicale aussi inattendue qu’expérimentale ?

" Successful classical flutist Pauli (29) returns to his small hometown after a breakdown. Reconnecting with old schoolmate Iiris, he is drawn into experimental music. Pauli, who has always sought perfection, is drawn to her chaotic energy and finds comfort in their sonic experiments. "

À PROPOS DE LA LUMIÈRE NE MEURT JAMAIS

" Lauri-Matti Parppei, qui a enregistré plusieurs disques dans une vie parallèle, nous emmène dans sa ville natale, au sud de la Finlande, un endroit où l'on parle peu et surtout pas de dépression — le mal qui ronge Pauli, revenu chez ses parents le temps de panser ses blessures. Sous le signe de la mélancolie, le film, mis en scène de façon précise, sans chichis, tisse sa narration comme une partition musicale — Pauli rejette le succès, renaissant grâce à une chaotique bande de parias. "

" L'amitié, plus forte que tout, crée une musicalité, à l'unisson, elle scande ce retour à l'essentiel. Celles et ceux qui s'attendent à un film sombre seront surpris·es : La lumière ne meurt jamais est une comédie qui enchante par sa tonalité, son propos, son univers queer et ses dandys burlesques — mention spéciale aux deux acolytes de Pauli, aussi tordant·es qu'émouvant·es. "

" Ne sachant pas très bien quoi faire de son héritage, de sa bonne éducation, cette génération angoissée décide, au nom de la liberté, avec jubilation, de tout envoyer en l'air. Non, l'Art ne doit pas être muséifié, la beauté du geste et la ferveur du processus créatif importent plus que la reconnaissance : un premier film unique, qui ne met pas la musique en avant comme un résultat, mais comme un terrain d'expérimentation et une possibilité d'amitié. "

– Jan Gassmann, Benoît Sabatier et Pamela Varela, cinéastes de l'ACID

" Lauri-Matti Parppei, who has recorded several albums in a parallel life, takes us to their hometown in Northern Finland, a place where people speak little and depression is a taboo - this is Pauli's illness, as he returns home to heal his wounds. With a melancholic tone, the film, through its precise, no-frills directing style, weaves its story like a musical score. Pauli rejects success and returns to life thanks to a chaotic lineup of outcasts. "

" Friendship, stronger than anything, sets the tone, in unison, and rhythms Pauli's return to the basics. But if you're expecting a dark film, you might be surprised: A Light That Never Goes Out is a delightful comedy through its tone, its theme, its queer universe and its dandies- special mention to Pauli's two farcical buddies, both hilarious and moving. Not knowing what to do with its inheritance and its education, this anxious generation decides, in the name of freedom, to throw everything into the air with excitement. "

" No, Art should not be museumized; the craft and the enthusiasm of the creative process matter more than recognition. A Light That Never Goes Out is a singular first feature, which doesn't value music as an outcome but as a testing ground and a possibility of friendship. "

Jan Gassmann – Cinéaste

Benoît Sabatier – Cinéaste

Pamela Varela – Cinéaste

Paroles de cinéastes

À propos de LA LUMIÈRE NE MEURT JAMAIS

" Préparez-vous au grand départ pour le sud de la Finlande ! Son dialecte particulier, sa lumière d'une clarté et d'une netteté merveilleuse, ses parents taiseux et religieux, et ses jeunes loin des normes : vous allez voyager. Et surtout en prendre plein les oreilles. Car La Lumière ne meurt jamais nous immerge aux côtés d'un groupe de musique expérimentale, ou plutôt, selon eux, d'un collectif d'art sonore. "

" En suivant la naissance de l'amitié entre Pauli, jeune flutiste prodige mais dépressif et Iris, flamboyante musicienne à qui rien ne fait peur, ce premier film va nous sortir de la noirceur. On y découvrira qu'être amis c'est parfois juste faire des sons bizarres ensemble, que des chiens lumineux peuvent faire de fidèles compagnons et on saura enfin quel genre de musique font les écrous quand on les mixe (oui, oui dans un mixeur !). "

 

" Fourmillant d'idées, le film propose une approche extrêmement ludique du travail de la musique concrète, toutes les compositions du film ayant d'ailleurs été enregistrées sur le plateau pendant le tournage. Profondément punk, profondément libre, une vraie découverte. "

Arlène Groffe – Programmatrice du Ciné 104 à Pantin

...

OFFICIAL IN FINNISH:

“ Kui moni raumalainen on tehny levyn, mikä jonai päivänä lähetetään avaruuteen? ”

"Romahduksen kokenut ammattihuilisti Pauli (Samuel Kujala) palaa lapsuudenkotiinsa Raumalle. Hän tapaa vanhan koulukaverinsa Iiriksen (Anna Rosaliina Kauno), joka sinnikkäästi taivuttelee Paulin mukaansa tekemään outoa musiikkia, jota kukaan ei tiennyt haluavansa kuulla. Aiemmin virheettömyyteen pyrkinyt Pauli alkaa löytää lohtua kummallisista äänistä ja omalaatuisesta ystävyydestä."

"Cannesin elokuvajuhlien ACID-sarjassa maailmanensi-iltansa saanut Jossain on valo joka ei sammu on Lauri-Matti Parppein anteeksipyytelemätön esikoisohjaus ja vilpitön rakkaudentunnustus kotikaupungilleen Raumalle."

OHJAAJAN SANA

"Jossain on valo joka ei sammu perustuu omiin kokemuksiini pienen kaupungin tee-se-itse-kulttuuripiireissä. Halusin tehdä elokuvan, joka on vimmainen, anteeksipyytelemätön ja toiveikas kuvaus oman äänen löytämisestä ja vaikeiden aikojen yli selviämisestä."

"Asuin nuoruuteni Raumalla ja teininä musiikilla, elokuvilla ja taiteella oli valtava merkitys. Olin yksinäinen ja koska muutakaan tekemistä ei ollut, aloin tehdä itsekseni musiikkia. Sen kautta tutustuin vähitellen ihmisiin, jotka olivat yhtä hukassa, mutta halusimme kaikki palavasti tehdä jotain omaa. Kun kukaan ei kiinnostunut musiikistamme, perustimme oman levy-yhtiön ja järjestimme itse keikkamme. Julkaisimme monta levyä, joita harva on kuullut ja vielä harvempi ostanut, ja yleensä keikoilla oli enemmän soittajia kuin yleisöä. Se ei haitannut: Emme osanneet haaveilla menestyksestä, sillä musiikin tekeminen itsessään antoi merkitystä olemassaololle ja keinon vaikuttaa ympäröivään todellisuuteemme. Ja meillä oli aina lähes yhtä hauskaa kuin elokuvan hahmoilla sitä tehdessä!"

"Musiikilla on tärkeä rooli myös elokuvassa. Elokuvassa ei ole lainkaan perinteistä taustamusiikkia, vaan näyttelijät esittivät kaiken musiikin elävänä kameran edessä. Halusin säveltää elokuvaan musiikkia, joka on samaan aikaan outoa ja lähestyttävää. Tärkeää oli, että erikoisten kokeilujen pitää näyttää hauskalta ja innostavalta. Elokuvan näyttelijöiden, myös musiikillisesti lahjakkaiden, Samuel Kujalan, Anna Rosaliina Kaunon, Camille Auerin ja Kaisa-Leena Koskenkorvan kanssa oli vaivatonta kuvata poikkeuksellisen aidon tuntuista ystävyyttä, joka rikkoo myös perinteisiä sukupuolirooleja ja -stereotypioita."

"Elokuva on kuvattu ja se sijoittuu pääosin Raumalle, noin 40 000 asukkaan pikkukaupunkiin, jolla on ainutlaatuinen huumori sekä vahva oma murre, tai tarkemmin sanottuna kieli, joka on yhä äidinkieleni. Pienellä paikkakunnalla tehty taide voi olla verrattoman merkityksellistä, sekä tekijöille itselleen, että koko yhteisölle heidän ympärillään. Lopputulosta tärkeämpää on tekemisen luoma yhteys ja ystävyys. Oman elämäni se pelasti, ja samoin se pelastaa myös Paulin, Iiriksen ja Sinin."

"Toivon, että Jossain on valo joka ei sammu on elokuva, jonka maailmassa kaikki saavat olla hetken sellaisia kuin ovat – ja toteuttaa itseään niin hulluilla tavoilla kuin vain osaavat ja uskaltavat. Elokuva, jonka äärellä voisi tuntea olevansa vähän vähemmän yksinäinen."