 |
| Black Panthers. © 1968 Agnès Varda |
A 2013 restoration in 2K, complete with the restoration credits 29 min
2K DCP from Ciné-Tamaris viewed at Cinema Orion, Helsinki (Agnès Varda), 8 March 2016
Black Panther Party had been established in 1966, initially as a black self-defence organization against police brutality in Oakland, evolving into a full-fledged revolutionary party.
Agnès Varda takes us to the heart of the action. There is a "Free Huey" demonstration going on in Oakland. We witness at length rallies and speeches, including by Stokely Carmichael (1941-1998). Huey P. Newton (1942-1989) is interviewed in jail. HE founded the party with Bobby Seale (born 1936). There is also an interview with Eldridge Cleaver (1935-1998). We get a full introduction to the ten point program of the Black Panther Party. We witness their military training and their pride in black beauty with giant Afro hairdos.
There is a raw energy of something momentous being recorded at the right moment. There is an aspect of retaliation in the Black Panther movement, of creating an "organ of power through guns and justice through power".
There is also a probably unintentional sense of vulnerability in all this. There could be no future in all this gun bravado. But the impact of the movement on black pride, consciousness and self-respect was permanent.
The digital restoration conveys a sense of the original juicy and colourful 16 mm footage caught in the heat of the action.
OUR PROGRAM NOTE BASED ON BETH MAULDIN, CRITERION, AND TOM LUDDY:
OUR PROGRAM NOTE BASED ON BETH MAULDIN, CRITERION, AND TOM LUDDY:
Agnès Varda on tehnyt joitakin haastavimmista elokuvistaan Yhdysvalloissa. Viisi elokuvaa hän on tehnyt Kaliforniassa, jossa hän asui 1960-luvun lopulla miehensä Jacques Demyn kanssa. Heidät tempaisi mukaansa protestiliikkeiden aalto, joka oli nousussa koko maassa. Ranskalaisen älymystön piirissä moni oli pettynyt toukokuun 1968 jälkimaininkeihin ja kiinnostunut siitä, mitä tapahtui val-tameren toisella puolella. Amerikkalaisen vastakulttuurin luovuus innoitti heitä.
The Black Panther Party (BPP) oli yksi uudenlaisen kulttuurillisen ja poliittisen kapinan kiteyty-mistä. Varda matkusti usein Los Angelesista Oaklandiin kuvaamaan Mustien Panttereiden kokouk-sia ja mielenosoituksia kamerallaan, jonka hän oli lainannut University of California, Berkeleyn opiskelija-aktivisteilta.
Tuloksena oli dokumenttielokuva Black Panthers, joka tavoitti puolueen kompleksisuuden, sen tavan yhdistää henkilökohtaista, valtakunnallista ja kansainvälistä politiikkaa. Elokuva alkaa sanoilla ”Black is Honest and Beautiful” samalla kun näemme dokumenttikuvaa mielenosoitusmarssista, jossa vaaditaan vapautta Huey Newtonille, BPP:n perustajajäsenelle ja puolustusministerille. Hänet oli vangittu syytettynä oaklandilaisen poliisin John Freyn tappamisesta osana ampumavälikohtausta keskellä liikennettä. (Newton oli aseistamaton). Varda tavoittaa tanssivan ja laulavan joukon ener-gian ja kommentoi: ”Tämä ei ole piknik eikä juhla Oaklandissa vaan poliittinen mielenosoitus, jonka ovat järjestäneet Mustat Pantterit – mustat aktivistit, jotka ovat valmiina vallankumoukseen”.
Yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja poliittisen toiminnan yhdistelmä kiehtoi Vardaa. Näemme miten ”Vapauttakaa Huey” -mielenosoituksista tulee teach-in -tilaisuuksia, joissa nostatetaan mustaa ylpeyttä – ”Black is Beautiful” – ja luetaan puolueen kymmenen kohdan ohjelmaa. Siinä vaaditaan täystyöllisyyttä, asiallisia asumisoloja ja itsehallintoa mustille.
Mustat Pantterit samastuivat siirtomaiden vapautusliikkeeseen, joka oli suurimmaksi osaksi lo-pettanut kolonialismin maapallolla. He samastuivat kolmenteen maailmaan.
Huey Newtonin mukaan musta vapautus merkitsi myös sielun ja ruumiin välisen erottelun mur-tamista. Orjuudesta alkaen mustat miehet ja naiset oli samastettu pelkkään ruumiillisuuteen. Mustista Panttereista tuli oman vallankumouksensa teoreetikkoja. ”Ruumiin ja sielun” teoria herätti Vardan ajattelemaan uudella tavalla naisen asemaa patriarkaalisessa yhteiskunnassa.
Black Panthers oli tarkoitus lähettää ensimmäisen kerran Ranskan televisiossa lokakuussa 1968, mutta viime hetkellä sensuuri peruutti lähetyksen.
– Lähteitä: Beth Mauldin (Senses of Cinema, July 2014), The Criterion Collection. AA 8.3.2016
Tom Luddy tutustui Agnès Vardaan vuonna 1967 ollessaan San Francisco Film Festivalin johtajan apulainen. Luddy esitteli Agnèsin taiteilija Jean Vardalle, joka osoittautui lähisukulaiseksi. Kohtaamisesta syntyi elokuva Oncle Yanco (1967, Jean = Yanco). ”Seuraavana vuonna, 1968, Agnès asui LA:ssa Jacques Demyn kanssa. Molemmilla oli tekeillä pitkä elokuva, Agnèsilla Lions Love ja Jacquesilla Valokuvamalli. Asuin heidän luonaan aika ajoin. Olin avustanut joissakin elokuvissa, joissa esiintyi Mustia Panttereita, mm. Godardin One American Moviessa, johon järjestin haastattelun Eldridge Cleaverin kanssa. Soitin Agnèsille ja ehdotin hänelle, että hän voisi tulla San Franciscon lahden alueelle tekemään elokuvan Mustista Panttereista. Hän syttyi ideasta ja sai rahoitusta Ranskasta. Hankin hänelle kuvausryhmän paikan päältä ja avustin häntä. Elokuvaa pidetään nyt parhaana, mitä Mustista Panttereista on tehty sen maineikkaimmassa / pahamaineisimmassa vaiheessa.” (Tom Luddy)
No comments:
Post a Comment