Salut les Cubains. © 1963 Agnès Varda. Ciné-Tamaris, le site officiel Agnès Varda, Jacques Demy. |
Court métrage documentaire, 35 mm, 1,66:1, b&w, 28 min
The soundtrack also includes "La Internacional", "Gracias, Fidel", rhumba, guaguancó, and charanga bands.
Restored in 2K by CNC in 2014, with restoration credits 30 min
2K DCP from Ciné-Tamaris with English subtitles by J. Miller viewed at Cinema Orion, Helsinki (Agnès Varda), 8 March 2016
A vivid and vibrant photomontage and photo-animation on Cuba in its exciting early revolutionary period. There has been a successful "alfabetizadores" campaign on general literacy. There is an enthusiastic feeling of "anything is possible" on the island of "tropical socialism". It is a land of sugar with great challenges with the U.S. embargo. Fidel Castro gives six-hour marathon speeches. We have a crash course on the saga of the revolution as we visit the Granma boat. We get an exciting introduction to the roots of Cuban music - Iberian, African, and French. We visit musicians, poets, painters, and the ICAIC film institute. There is a lot of dancing in this movie composed of still images.
This is a music-driven film. The soundtrack is marvellous, and if there were a soundtrack album, it would be worth listening to.
A distinguished case of digital restoration.
OUR PROGRAM NOTE BASED ON LISA NESSELSON AND CRITERION COLLECTION:
OUR PROGRAM NOTE BASED ON LISA NESSELSON AND CRITERION COLLECTION:
1960-luvun alussa Agnès Varda matkusti Kuubaan dokumentoidakseen projektin, jonka nimeksi tuli Salut les Cubains. Vardan innoittajana Kuuban sykkivän vallankumouksellisen kulttuurin taltiointiin oli kaksi Chris Markerin elokuvaa. Aiheensa Varda sai Markerin elokuvasta Cuba sí! (1961) ja tekniikkansa elokuvasta La Jetée (1962).
Salut les Cubains on valokuvamontaasi ja fotoanimaatio 1800 mustavalkoisesta kuvasta, jotka Varda otti motorisoimattomalla Leica-kameralla. Ne hän uudelleenkuvautti animaatiotrikkipöydässä saavuttaakseen eräänlaisen A Hard Day’s Night -efektin.
Selostajina vuorottelevat Varda ja Michel Piccoli, jotka kertovat saarivaltakunnan yhteiskunnallisista uudistuksista. Saamme kuulla esimerkiksi 40-prosenttisen lukutaidottomuuden muuttumisesta lähes 100-prosenttiseksi lukutaitoisuudeksi.
Muistutus siitä, miten suuri oli toivo edistykseen ennen sosialistisen kokeilun eksymistä harhapoluille, on jakso siitä, miten valveutuneet pariisilaiset intoilevat kuubalaisesta musiikista ja kansantaiteesta Saint-Germain-des-Présissä. Nuorehko Alain Resnais seuraa muusikkoja 16 mm:n kamerallaan.
Oman aikansa iloa ja musiikkia täynnä oleva, ajoittain didaktinenkin Salut les Cubains on nyt riipaisevaa katsottavaa.
Vuonna 2004 Salut les Cubains julkaistiin uudelleen osana triptyykkiä Cinévardaphoto. Sen toistuva teema: jokainen valokuva on potentiaalinen aikakapseli, ja jokainen ihmiselämä on sarja valokuvia, onpa valokuvaaja ottanut niitä tai ei.
Salut les Cubains oli Vardan joutsenlaulu valokuvaajana ennen kuin hänen painopisteensä kallistui lopullisesti elokuvantekoon.
Vardan näennäisesti vaivaton taito persoonallisen esseen mestarina vahvistuu: hän muuttaa poliittisen henkilökohtaiseksi ja henkilökohtaisen yleispäteväksi. Varda osoittaa, että potentiaalista taidetta on kaikkialla.
– Lähteinä Lisa Nesselson (Variety 9.8.2004) ja Criterion Collection, AA 8.3.2016
No comments:
Post a Comment