AVEK 30: Documentary I

Tino Räsänen, the lead singer of the punk band Unicef, is to the right.

In the presence of Susanna Helke and Anne Lakanen, moderated by Jouko Aaltonen.
    AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 9 Sep 2017

Valkoinen taivas / Белое небо / The White Sky
(1998)
ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus Susanna Helke ja Virpi Suutari, kuvaus Tuomo Virtanen (16 mm)
äänisuunnittelu Olli Huhtanen, musiikki Sanna Salmenkallio
tuotanto Kinotar Oy / Lasse Saarinen
Loc: Monchegorsk (Murmansk Oblast, Kola Peninsula)
по-русски, Finnish subtitles by Jussi Väntänen
35 mm
54 min.
    "Susanna Helke ja Virpi Suutari nousivat koko kansan tietoisuuteen nuorten kainuulaisten miesten paikallaan junnaavaa elämää taltioineella Joutilaat-dokumentillaan. Sitä ennen yhteistyönä syntyi tämä harvemmin nähty dokumenttiessee, joka kuvaa elämää Kuolan niemimaalla nikkelikombinaatin varjossa."
    "Henkilöiden puheissa ja viipyilevästi liukuvissa kuvissa luonto kuolee ja ihmiset saavat oireita. Mieleen tulevat Andrei Tarkovskin Stalkerin maisemat. Silti elokuva ei suoraan kritisoi raskaan teollisuuden toimia, vaan fokukseen nousevat elämäänsä elävät ihmiset. Neuvostohenkisessä betonilähiössä yksi perhe yrittää olla onnellinen."
    "Molemmat dokumenttiohjaajat ovat jatkaneet elokuvien tekemistä tunteella ja taidolla. Suutari on saanut aidon kosketuksen ihmisiin esimerkiksi metsästyksen lumoa kuvaavassa Eleganssissa (2015), Jussi-palkitussa puutarha- dokumentissa Eedenistä pohjoiseen (2014) ja Joutilaiden henkisessä sisarteoksessa Hiltonissa! (2014). Helke taas on viimeksi tehnyt hienon nuorten amerikkalaisten homojen syrjäytymiskuvauksen American Vagabond (2013). Vuonna 2017 on kiinnostavaa katsoa kuinka hallittua kaksikon ilmaisu oli jo parikymmentä vuotta sitten ensimmäisessä pitkässä dokumentissaan." (Onnimanni Liukkonen)
    AA: I last saw The White Sky 19 years ago, and seen again now this early work of Susanna Helke and Virpi Suutari felt stronger than before. It approaches its devastating theme, the ecocatastrophe, in a soft, quiet way, via an intimate portrait of a loving family, the Malyukovs. Nature is dying due to the nickel plant, and people are in danger, as well. There is a side theme of Tchernobyl as the mother was not far from it when she was expecting her daughter.
    Monchegorsk is near the border of Finland, in Russian Lapland, its name based on the Sami word "montshe" which means "beautiful".
    A topical Finnish association would be our Talvivaara Mining Company with its dangers to the magnificent nature of Sotkamo.
    A fine vintage photochemical print, well blown up from 16 mm to 35 mm.

Tino
(1994)
ohjaus ja kuvaus Tahvo Hirvonen
käsikirjoitus Tahvo Hirvonen ja Anne Lakanen, leikkaus Anne Lakanen
ääni Niko Paakkunainen
tuotanto Pettufilmi Oy / Tahvo Hirvonen
35 mm
30 min.
    "Vuonna 1995 Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilla kotimaisen sarjan pääpalkinnon voittanut Tahvo Hirvosen dokumentti on autenttista katsottavaa. Sen päähenkilö on suomalaisessa punk-skenessä marinoitunut kolmekymppinen kapinallinen Tino. Mies, joka näyttää vihansa ja raivonsa, mutta myös rakkautensa ja pasifisminsa peittelemättömästi. On hieno oivallus Hirvoselta, ettei hän lähde hiomaan arvaamattoman karpaasin kulmia."
    "Norjassa mellakoidaan pää veressä ja haastattelussakin hermot menee. Huulen sisäpuolelle on tatuoitu Fuck off. Tunteen palo on niin kova, että ajatukset pitää huutaa jäsentymättömästi. Argumentointi kulkee jossain liimapäisen punkfilosofian ja perustellun kapinan välimaastossa. Tino haluaisi rakkaansa kanssa pohjoiseen pois yhteiskunnan kahleista. Päätyönään kuvaajana toimiva Hirvonen vangitsee hienosti rauhallisen Tinon oman klaaninsa kanssa. Pieni siili herättää vain helliä tunteita."
    "Tino kuoli tapaturmaisesti vain vuosi elokuvan kuvaamisen jälkeen. Hirvosen puolituntinen taltioi tärkeän kappaleen suomalaista punkkulttuuria. Tinon Unicef-bändi julkaisi vain yhden Käkimassaa-singlen. Se on nykyisin arvokas keräilyharvinaisuus." (Onnimanni Liukkonen)
    AA:  A furiously powerful documentary portrait of Tino Räsänen, the anarchist, the punk performer, the fire-eater, the stable groom and the stevedore. A wild and crazy guy, bursting with atavistic fury, this is no show act, but a case of a desperate life force. It must have been incredibly difficult for Tahvo Hirvonen to "tame" Tino to appear in this film. Hirvonen engaged the actor Kari Väänänen to portray an interviewer. In arm wrestling they are equal, and in strength of the spirit likewise. An eruption of demonic force is documented. In the performance footage of the punk rock band Unicef Tino as the lead singer appears in the guise of a giant insect monster. A documentary on the animal instinct. Essential is also the love story between Tino and his girlfriend Ratanaula, the actor student turned into a folk healer following wisdoms of ancient medicine.
    Leo Tolstoy would have been interested in this movie.
    A fine vintage print.

Eino ja mä / Eino and I
(1998)
ohjaus käsikirjoitus ja kuvaus Pekka Uotila, leikkaus H. T. Partanen
ääni Janne Nurmimaa, K. J. Koski, tuotanto Alppiharjun Elokuva Oy
In English with Finnish subtitles
35 mm
26 min.
    "Olemme 2000-luvulla saaneet todistaa dokumentaarisen kerronnan omakohtaistumisen trendiä niin valkokankaalla kuin televisiossakin. Eräs 1990-luvun lopun muotovalioista tällä saralla on kuvaajanakin tunnetun Pekka Uotilan Eino ja mä, jossa ohjaaja pohtii sukunsa miesten kohtaloita neljän sukupolven ajalta."
    "Kuuma ja meluisa Bolivian yö. Miehen perhe odottaa koto-Suomessa. Ikävä purskauttaa mielen syvyyksistä muistoja omasta isästä, joka oli paljon työmatkoilla, kunnes lähti lopulta viimeiselle matkalleen. Isästä äidinisään kantavia muistoja kuvitetaan kaitafilmein ja Eino-pojan varttumista peilataan omaan kasvutarinaan. Pelko siitä, että on perinyt kuvausinnon lisäksi jotain pahaenteisempääkin, kouraisee syvältä."
    "Eino ja mä oli vuonna 1998 Tampereen elokuvajuhlien suuria voittajia; se pokkasi sekä kotimaisen sarjan alle 30-minuuttisten elokuvien pääpalkinnon että Risto Jarva -palkinnon. Tuomaristo luonnehti elokuvaa seuraavasti: “Lapsuuden valoista ja varjoista nousee pelkojen ja unelmien kuvasto. Elokuva on löytänyt kielen, jossa tunteet tunnistuvat ja yksityinen muuttuu yleiseksi.”" (Liina Härkönen)
    AA: A pioneering Finnish work of the first person documentary, the subjective documentary, a 39 year old man trying to make sense of his father who died long ago, his commentary heard as a whisper in English as the director is travelling in Bolivia. This personal essay grows into a meditation on fatherhood over several generations.