 |
| Little Clumsy Acts of Tenderness. Kati Vainionpää as the daughter who happens to turn into a woman on the very weekend when she is taken care of by her eternally juvenile father (Hannu-Pekka Björkman). |
In the presence of Juhana Manner and Juha Rosma, moderated by Saara Cantell.
AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 10 Sep 2017
M. A. Numminen Meets Schubert / Ständchen
(1997)
ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus Claes Olsson, kuvaus Jyrki Arnikari
ääni Tero Malmberg
näyttelijät M. A.Numminen, Gustav Djupsjöbacka, tuotanto Kinoproduction Oy / Claes Olsson
35 mm
4 min.
"Kun M. A. Numminen esitti ensi kertaa Franz Schubertin serenadin Jatkoaika-ohjelmassa vuonna 1968, se aiheutti skandaalin Suomen kulttuuripiireissä, ja esiintymistä seurannut Schubert-levytys joutui soittokieltoon. Vajaa 30 vuotta myöhemmin Nummisen musiikkiesityksiä filmatisoinut Claes Olsson ohjasi lyhytelokuvan M. A. Numminen Meets Schubert, kun itävaltalaisen säveltäjän syntymästä oli kulunut 200 vuotta."
"Videossa Numminen lipuu avoauton kyydissä laulaen Ständchen D 957 -serenadia Gustav Djupsjöbackan säestyksellä. Varhaisromanttiset naishahmot saavat seurakseen jumppaajia ja käteensä viuhkan sijaan moderneja kodinhoitovälineitä. Teoksen surrealistisen ilotteleva vire sai tällä kertaa myönteistä vastakaikua aina Itävallassa asti sekä eritoten Saksassa, jossa Nummisen suosio on ollut vakaata jo pitkään. Herra itse muistelee ARTE-kanavan reaktiota:
− Ehkä pari vuotta videon valmistumisen jälkeen olin ARTEn haastattelussa puhumassa jotakin Suomesta. Työryhmässä oli mukana ARTEn toimitusjohtaja Robert Eisenhauer. Hän kertoi minulle, että “Meets Schubert” oli niin suosittu tv-katsojien keskuudessa, että se piti esittää siinä vaiheessa pari kolme kertaa vuodessa uusintana." (Liina Härkönen)
AA: M. A. Numminen became known in the 1960s as an underground artist who was both a Dadaist and a representative of a movement of his own called Neo-Rusticalism. This movie is a parody of both high culture and the garish excesses of the mainstream music video, a reckless rampage intending to offend and annoy everybody.
Punainen rantapallo / The Red Beach Ball
(1989)
ohjaus ja käsikirjoitus Juhana Manner, kuvaus Raimo Paananen, äänisuunnittelu Tero Malmberg leikkaus Juhana Manner
musiikki Mick Hanlan
näyttelijät Mikko Kilpeläinen, Aino Ahokas (Aino Venna), tuotanto Kinoproduction Oy / Claes Olsson
16 mm
14 min.
"Pieni poika viettää kuumaa kesäpäivää Hietaniemen uimarannalla ja tarkkailee ympäristöä. Ympärillä häärää auringonottoa yrittävä pariskunta, piknikillä oleva perhe, lihaksiaan esittelevä bodari. Sitten on myös pieni punatukkainen tyttö (roolissa Aino Ahokas alias Aino Venna), jonka rantapallo karkaa aaltojen mukana ulapalle. Urheasti poika karkaa rantapallon perään, mutta pelas- tusoperaatio ei sujukaan niin yksinkertaisesti."
"Juhana Mannerin lyhytelokuva on nostalginen tuokiokuva suomalaisesta kesäpäivästä. Se on lapsen silmin jäsenneltyä todellisuutta, täynnä lukuisia havaintoja ja tuhansia yksityiskohtia, kompurointia rakkauden ensiaskelissa."
"Punainen rantapallo toimii myös kuin dokumentaarisena tallenteena 1980-luvun lopun hedonistisesta rantaelämästä, muistona hyvinvoinnin ajasta, ennen seuraavalla vuosikymmenellä alkanutta lamaa." (Henri Waltter Rehnström)
AA: A short story gem about a little boy who tries to catch a runaway red beach ball belonging to a redheaded little girl (played by the little Aino Venna, today a popular music artist). But at sea the boy confronts an overwhelming element. The sense of danger and peril is palpable, as is the feeling of joy and entertainment on the hot summer beach. The cinematography by Raimo Paananen is expressive. There is a warm and juicy sense of life on the vintage 16 mm print.
Kaukana / Far Away
(1996)
ohjaus ja käsikirjoitus Juha Rosma, kuvaus Timo Heinänen, äänisuunnittelu Kirka Sainio, leikkaus Tuuli Kuittinen
lavastus Marjaana Rantama
näyttelijät Juha Varis, Tomi Salmela, Ari Kyösti-Seppo, Jukka Rasila, Petri Manninen, Panu Vauhkonen
tuotanto Marko Röhr Productions Oy / Pauliina Valpas
35 mm, black and white, English subtitles
11 min.
"Eletään vuotta 1955. Suomen nyrkkeilymaajoukkue on ensimmäistä kertaa vierailulla Neuvostoliitossa. Edessä on suuri ottelu. Tilanne on jännittynyt. Selviääkö pieni Suomi-neito voittajana suurta Äiti-Venäjää vastaan."
"Juha Rosman ohjaama ja käsikirjoittama Kaukana on humoristinen katsaus 1950-luvun Suomen henkiseen ilmapiiriin. Hävityn sodan varjot kummittelevat edelleen taustalla. Jälleen kerran lähinaapuri ollaan valmiita kohtaamaan väkivaltaisessa kamppailussa. Mutta tällä kertaa kaikki on tehtävä ystävyyden, yhteistyön ja avunannon nimissä."
"Vastustajaa ei elokuvassa nähdä, ainoastaan otteluvuoroaan jännittyneinä odottelevat nyrkkeilijät. Heidän kasvoillaan korostuu se, mitä ihminen kaikkein eniten pelkää: tuntematonta. Jukka Rasila, Juha Varis, Panu Vauhkonen nähdään hermoherkkinä nyrkkeilijänuorukaisina. Timo Heinäsen sävykäs mustavalkokuvaus tavoittaa ajan hengen." (Henri Waltter Rehnström)
AA: In 1955, Finnish boxers visit the Soviet Union for the first time, but the feeling of slaughter gets to be too much to two of them. They retire and join in a patriotic song, "Kotimaani ompi Suomi". Made on a budget, the black and white vision has a special edge.
Kala / Fish
(2002)
ohjaus Jonathan Davies
käsikirjoitus Jonathan Davies, Leo Viirret, kuvaus Jyri Hakala
animaatio Sami Mäkinen, Markku Hyttinen, äänisuunnittelu Patrick Boullenger
leikkaus Jonathan Davies, Juha Vanhanen, näyttelijät Hannu Kivioja, Eeva Mustonen, tuotanto Vanilla Production Oy / Juha Vanhanen
On the soundtrack: "Fascination" (comp. Dante Pilade Marchetti, paroles par Maurice de Féraudy, 1904, valse lente instrumentale, 1905 paroles pour Paulette Darty, "reine des valses lentes") perf. Elis Regina 1976.
35 mm
12 min.
"Brittiläisen Jonathan Daviesin veikeä lyhytelokuva on surrealismilla leikittelevä kertomus miehestä ja maljakkokalasta. Näkökulma on jälkimmäisen. Tämä tarkkailee niin miestä kuin ikkunalaudalta ulospäin avautuvaa näkymää Helsingin Kallioon, vastapäisen kerrostalon ikkunoihin, ja niiden takana eläviin ihmisiin."
"Kalan silmin ihmisten maailma näyttää kovin kummalliselta. Ihmiset ovat kuin vankeina omissa kodeissaan, kalliolaisissa yksiöissä -- samalla tavoin kuin kala on ihmisten silmin vankina läpikuultavassa maljakossaan."
"Hannu Kivioja esittää kalan omistaja. Hän syö, ryyppää ja aukoo suutaan kuin kala kuivalla maalla. Mies taantuu alkueläimen tasolle, riisuu kaiken inhimillisyytensä."
"”Ihminen oli alkujansa kala”, sanotaan. Juuri siitä Daviesin lyhytelokuva yrittää kertoa."
"Kala edusti Suomea Berliinin elokuvajuhlilla lyhytelokuvien kilpailusarjassa vuonna 2003." (Henri Waltter Rehnström)
AA: A fantasy of a goldfish in a fishbowl and a man addicted to drink. A Finnish synonym to a drunkard is "kännikala" ("a drunken fish"). In this movie the fish is the protagonist, and much of the action we observe from its viewpoint. The fish once even saves the life of its besotted owner. This flight of fancy ends with the fish flying in the sky while its master is lying on the ground. An unusual and inspired vision.
Järvi / The Lake
(2006)
ohjaus Maarit Lalli, käsikirjoitus Laura Arpalahti, kuvaus Rauno Ronkainen, äänisuunnittelu Pasi Peni, leikkaus Harri Ylönen, musiikki Kepa Lahtinen
näyttelijät Elina Knihtilä, Pamela Tola, tuotanto Lasihelmi Filmi Oy / Jarmo Lampela
2K DCP (KAVI 2017) with English subtitles
8 min.
"Kaksi nuorta naista soutaa kesäyössä. Tupakkaa polttelevaa Mailista ärsyttää siskon tunteellisuus, Hennaa puolestaan itkettää. Hän on hukannut järveen jotain korvaamatonta: miehen, jota hän rakastaa. Onneksi kesäyössä on odottamatonta taikaa. Yön aikana korvaamaton muuttuu korvattavaksi, kun vene täyttyy kohtaamisista ja ihastuksista. Kesäyön kalpeassa valossa, kevyesti lainehtivalla järvellä onni voi odottaa pinnan alla, jos vain uskaltaa heittäytyä tunteilleen.
Vuonna 2006 Kettupäivien kunniamaininnan saanut Järvi on hurmaavaan absurdi ja napakan komediallinen. Sopivasti vinksahtaneessa järvimaisemassa Pamela Tolan ja Elina Knihtilän esittämät naiset ovat herkullisesti kuin tunne ja järki ruumiillistuneina samassa veneessä, mutta karikatyyrimäisyydestään huolimatta hahmoissa ja näiden nokittelussa on lämpöä ja syvyyttä." (Miia Outinen)
AA: A darkly comical summer night dream vision. There is magic in the lake from where the quarreling sisters (Elina Knihtilä, Pamela Tola) fish several eligible hunks shivering from the cold.
Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia / Little Clumsy Acts of Tenderness
(2015)
ohjaus Miia Tervo
käsikirjoitus Miia Tervo, Laura Immonen, kuvaus Päivi Kettunen
äänisuunnittelu Janne Laine, leikkaus Antti Reikko, musiikki Johannes Wist, lavastus Maria Ylätupa,
näyttelijät Kati Vainionpää, Hannu-Pekka Björkman, Miitta Sorvali, Pirjo Lonka, Stig
tuotanto Mjölk Movies Oy / Mikko Tenhunen, Yrjö Nieminen
2K DCP (Mjölk Movies) with English subtitles by Samuli Kauppila
8 min.
"Autossa soi hevi ja haisee pieru, ohjelmassa on retki autopesulaan, jälleen kerran. Vaivaantuneisuus on käsin kosketeltavaa. Eroperheen isän yritykset viihdyttää teini-iän kynnyksellä keikkuvaa tytärtä tulevat sydämestä ja menevät täysin hutiin. Mutta kun tulee hetki, jolloin tytär kaipaa kipeästi tukea, isä on turvana. Uuden ja jännittävän asian kohtaaminen on kuitenkin lopulta turvallisinta yhdessä. Kati Vainionpään ja Hannu-Pekka Björkmanin tytär ja isä ovat kaikessa kiusaantuneisuudessaan sydäntälämmittävä parivaljakko, ja Miitta Sorvalin esittämän avuliaan naisen tarjoama häpeilemätön valistuksen hetki auttaa ylittämään vaivaantuneisuuden rajoja.
Miia Tervon lyhytelokuva on sykähdyttävän inhimillinen ja tarkkanäköinen tarina toisen ihmisen kohtaamisesta ja hellyydestä. Naurun ja liikutuksen täyttämä tarina näyttää kahden täysin erilaisen maailman välillä kulkevan lapsen kautta, miten monin tavoin rakkautta voi osoittaa pienin, arkipäiväisin elein." (Miia Outinen)
AA: I have blogged about Little Clumsy Acts of Tenderness at Tampere Film Festival in 2016. At the first viewings I focused on the awkwardness of the weekend father with his endlessly embarrassed daughter. This time I noticed better the tenderness between the two against all odds. This happens to be the weekend when the daughter has her first period. The father cannot be blamed for not trying to do his best.
PUNAINEN RANTAPALLO (ELONET SYNOPSIS):
On kuuma kesäpäivä uimarannalla: hietikolla on väkeä nuoresta vanhaan, muksusta nuoriin. Yksi rannalla oleskelija on pikkupoika, joka tarkastelee ihmisten touhuja pilke silmäkulmassa. Äkkiä hän huomaa aalloilla kelluvan punaisen rantapallon, joka on päässyt pieneltä punatukkaiselta tytöltä karkuun. Isompia empimättä poika lähtee pitkälle ehtineen pallon perään. Matka tuntuu jo liian pitkältä, mutta viimein poika saa pallon kiinni ja levähtää poijulla. Paluu on yhtä ankara, mutta viimein jalkojen alla on kiinteää maata. Poika lysähtää väsyneenä rannalle - pikkutyttö tulee poikakaverinsa kanssa hakemaan palloa.
KALA (ELONET SYNOPSIS):
Nälkäinen elämä lasipurkissa johdattaa Kalan kohtalonsa määränpäähän. Kallion kaupungin kattojen yllä uiskentelee kala, jonka ruokahuollosta Omistajaa ei voi kehua. Kalan hurjassa taistelussa elämänsä puolesta on osallisena näkymä vastapäisen talon asukkaiden elämään ja vuodenaikojen vaihtelu. Vaikeuksien käydessä Kalalle ylitsepääsemättömäksi, se turvautuu omankäden oikeuteensa mutta selviää nipinnapin kuoleman kynsistä, päästäkseen vihdoin onnestaan osalliseksi ja nähdäkseen lopullisen kohtalonsa.
FASCINATION (1904, 1905)
(Les auteurs étant morts depuis plus de 70 ans, la chanson est dans le domaine public.)
Je t'ai rencontré simplement
Et tu n'as rien fait pour chercher à me plaire
Je t'aime pourtant
D'un amour ardent
Dont rien, je le sens, ne pourra me défaire.
Tu seras toujours mon amant
Et je crois en toi comme au bonheur suprême.
Je te fuis parfois, mais je reviens quand même
C'est plus fort que moi… je t'aime !
Lorsque je souffre, il me faut tes yeux
Profonds et joyeux
Afin que j'y meure,
Et j'ai besoin pour revivre, amour,
De t'avoir un jour
Moins qu'un jour, une heure,
De me bercer un peu dans tes bras
Quand mon cœur est las,
Quand parfois je pleure.
Ah ! crois-le bien, mon chéri, mon aimé, mon roi,
Je n'ai de bonheur qu'avec toi.
No comments:
Post a Comment