 |
| The Death of an Insect |
In the presence of Jan Ijäs, Maria Ruotsala, and Ulrika Enckell, commented by Kari Yli-Annala, moderated by Pia Tikka.
AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 9 Sep 2017
P(l)ain Truth
(1993)
ohjaus ja käsikirjoitus: Ilppo Pohjola, kuvaus Arto Kaivanto
äänisuunnittelu Pekka Karjalainen, Kauko Lindfors, Seppo Vanhatalo
leikkaus Heikki Salo, animaatio Seppo Rintasalo, musiikki Glenn Branca
näyttelijät Leea Klemola, Piia Lehmuskallio, Rudi, Ilari Nummi, tuotanto Kristallisilmä Oy / Ilppo Pohjola
35 mm
15 min.
"Sukupuolenkorjausprosessi ei ole helppo eikä kivuton sarja muutoksia, mutta Ilppo Pohjola antaa sille näyttävän elokuvallisen muodon teoksessaan P(l)ain Truth (1993). Kokeellinen dokumenttielokuva kuljettaa symbolistisessa ja musiikkivideomaisessa kerronnassaan transmies Rudin tarinaa. Kokemukset ovat henkilökohtaisia, mutta kuviin ladatut tunteet laajentavat ne yksityisistä jaettaviksi: yhteisön rangaistus ja lapsen häpeä; yritykset muuntaa ei-toivottua kehoa teippaamalla rinnat; lomakkeet ja laitostaminen."
"Totuus on onneksi muutakin kuin tuskaa. Se on myös aukeavan ruusun hehkua ja liljojen verevää uhmaa. Uusi keho antaa uuden mahdollisuuden jo ennestään koetulle seksuaalisuudelle. Glenn Brancan paikoin aggressiivinenkin musiikki rauhoittuu seestyneempään tunnelmaan, kun uusi mies ottaa haltuun Yrjönkadun uimahallin altaan."
"Vesi on elämän ja syntymän elementti. Kun kohtaukseen yhdistyy kuva kohdussa kellivästä sikiöstä, voi vain toivoa, että Rudia seuraavien transsukupolvien elämään ei liittyisi ylimääräistä yhteiskunnan tuottamaa tuskaa yksilön omien kasvukipujen lisäksi." (Tytti Rantanen)
AA: I last saw P(l)ain Truth last year in Philip Hoffman's tribute programme at the DocPoint festival and blogged about it then. For the director it is "a symbolic documentary", with emotion in the central role. A furious crescendo, with resolution achieved, and tranquillity. A 35 mm print with character.
Hyper Sensitive / Tarina rakkaudesta
(1993)
ohjaus ja käsikirjoitus Maria Ruotsala, kuvaus Jaanis Kerkis
leikkaus Ulrika Enckell, äänisuunnittelu Jaakko Nousiainen
tuotanto LCPDT / Haim Bresheeth, Filminor Oy / Mika Ritalahti
Original in English.
16 mm, black and white
42 min.
"Maria Ruotsala saatetaan muistaa parhaiten Kreetta Onkelin romaaniin perustuvan kolmiosaisen TV-elokuvan Ilonen talo (2006) ohjaajana. Ruotsala on kuitenkin monialaisesti lahjakas taiteilija, joka ehdittiin jo ennen elokuva-alan opintojaan valita Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 1990 yhdessä Eija-Liisa Ahtilan, Jarmo Kurjen ja Juha Saitaojan kanssa. Ruotsala opiskeli elokuvaohjaajaksi Lontoossa, ja Hyper Sensitive on kuvattu Pohjois-Yorkshiren jylhissä maisemissa, jotka miellyttänevät monen brittisarjojen ystävän silmää."
"Kiinteistönvälittäjä Kane Blythe saapuu arvioimaan rikkaan leskirouvan omaisuutta myyntiä varten. Rouva osoittautuu tulokkaan nuoruuden rakastetuksi, mutta miehen eteen kirjaimellisesti lankeava tytär Josephine vasta saakin tämän pään sekaisin. Vaan onko rakkaus tälläkään kertaa kliseisten sulosanojen veroinen? Jyrkkäkontrastinen mustavalkokuvaus tuo tuulahduksen Ranskan uutta aaltoa Yorkshiren nummille." (Liina Härkönen)
AA: A stark drama with an original surreal viewpoint. Kane Blythe, a real estate agent, comes to assess a rich widow's property for sale. It turns out they were lovers 30 years ago. The man discontinued the relationship since he felt he was not in the same league. The woman now has twin daughters, which complicates the situation infinitely. Shot in stark black and white by Jaanis Kerkis, and edited impressively by Ulrika Enckell. Haunting.
My first encounter with Maria Ruotsala as a film-maker came with Apeiron (2013), one of the most memorable Finnish films of the decade. Hyper Sensitive, a striking early work, I now saw for the first time.
Erään hyönteisen tuho / The Death of an Insect
(2010)
ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, animaatio ja leikkaus Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen äänisuunnittelu Olli Huhtanen, musiikki Joonatan Portaankorva
tuotanto Pohjankonna Oy / Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen
2K DCP
7 min.
"Pekka Veikkolainen ja Hannes Vartiainen saivat jo ensimmäisellä lyhytelokuvallaan Hanasaari A (2009) Risto Jarva -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla. Parivaljakon toinen teos Erään hyönteisen tuho jatkoi samalla taiteellisesti ja teknisesti kunnianhimoisella linjalla. Elokuva on rakennettu ullakoilta, vajoista, ikkunalaudoilta ja hämähäkinseiteistä kerätyistä kuolleista hyönteisistä, jotka on herätetty viimeiseen tanssiin eri animaatiotekniikoiden avulla."
"Mitä kitiinisen kuoren sisällä liikkuu kuoleman hetkellä? Sitä emme tiedä, mutta Erään hyönteisen tuho näyttää meille eräänlaisen urbaanin metafyysisen limbustilan, jossa hyönteisen kohtalon tango nivoutuu luonnon kiertokulun vääjäämättömään marssiin."
"Erään hyönteisen tuho oli vuonna 2011 eniten kansainvälisiä festivaaleja kiertänyt kotimainen lyhytelokuva; se esitettiin pelkästään tuona vuonna jopa 43 kansainvälisellä festivaalilla. Jotain animaation taidokkuudesta kertonee sekin, että elokuva nähtiin myös Loikka-tanssielokuvafes- tivaalin ohjelmistossa." (Liina Härkönen)
AA: I saw The Death of an Insect at Tampere Film Festival in 2011 and it became one of my favourite films of the year. The refined and fascination vision looks even better now. "The Interstellar of insects", commented Kari Yli-Annala in the panel. A brilliant DCP.
Waste no. 2 Wreck / Hylky
(2016)
ohjaus Jan Ijäs, kuvaus Ville Piippo, äänisuunnittelu Svante Colérus
leikkaus Okku Nuutilainen, Jan Ijäs, musiikki Matti Ahopelto
tuotanto Visiokolmio Oy
KAVI 2K DCP (2017), format: scope
10 min.
"Hylky (2016) on toinen osa Jan Ijäksen seitsenosaiseksi täydentyvästä Jäte-sarjasta. Sarjassa Ijäs tutkii, miten yhteiskunnan ja historian myllerryksessä kerran arvokas muuttuu joskus yllättävienkin käänteiden seurauksena jätteeksi – ja mahdollisesti uudelleen arvokkaaksi."
"Hylky on rauhallinen mutta tarkkanäköinen ajankuva paratiisimaisesta Lampedusan lomasaaresta, josta viime vuosien pakolaiskriisin myötä on tullut pelastus- ja siirtolaisveneiden hautausmaa. Kuvat väistävät eksploitaation: hädänalaisten ihmisten sijaan ne taltioivat haaksirikkou- tuneita aluksia saaren idyllisten näkymien lomassa. Jos ihmishahmoja on näkyvissä, he ovat rantavedessä aikaa viettäviä turisteja, joita kuvataan kaukaa yläilmoista."
"Kiihkoton voice-over tuo esiin länsimaisen kulutusyhteiskunnan empatiakyvyttömyyden hädän edessä: Tripadvisor-sivustolta poimituissa suosituksissa kehutaan kyllä kristallinkirkasta vettä ja hyviä snorklausnäkymiä mutta huomautetaan, että pakolaiskriisi on hieman kiusallinen ilmiö, joka rikkoo lomailijoiden rauhan. Yksien tragedia on toisten kauneusvirhe." (Tytti Rantanen)
AA: I saw Waste no. 2 Wreck at Tampere Film Festival last year and was highly impressed but now the film struck me much deeper which proves that film festival marathons are not always an ideal way to see films. The contrast of the death vessels and Europe's most beautiful beach in Lampedusa is made more effective via the approach of antidramatization.
No comments:
Post a Comment