AVEK 30: AV-Arkki: Special Screening of Experimental Film

IC-98: Arkhipelagos (Navigating the Tides of Time) (2013). Please click to enlarge the photograph of the triptych.

AVEK 30: AV-Arkki: Kokeellisen elokuvan erikoisnäytös – Löytöretkeilijät.
    Moderated by Tytti Rantanen, in the presence of Sami van Ingen, Tellervo Kaleinen, Mika Taanila, Juha van Ingen, Rikard Lassenius, Seppo Renvall, Maija Saksman.
    Copies from: AV-Arkki, viewed on 2K DCP (KAVI 2017).
    Cinema Orion, Helsinki (AVEK 30), Wednesday, 27 Sep 2017.

Juha van Ingen: (Dis)Integrator (1992).

(Dis)Integrator
(1992)
ohjaus Juha van Ingen
tuotanto Helsingin Elokuvapaja
4 min.

"Juha van Ingenin (Dis)Integrator on menetelmältään yksinkertainen: lyhyt sananvaihto Kurt Neumannin tieteiskauhuelokuvasta Kärpänen (The Fly, 1958) on kopioitu VHS-nauhurilla uudelleen ja uudelleen, niin että kerta kerralta heikkolaatuisempi kopio muuntuu lopulta tunnistamattomaksi. Muoto ja sisältö kuitenkin kasvavat oivaltavaksi pienpohdinnoksi audiovisuaalisen tallenteen olemuksesta."

"Kohtauksessa tiedemies André selittää vaimolleen keksimänsä materiansiirtokojeen toimintaa vertaamalla sitä televisioon: televisiokamera hajottaa taltioimansa kuvan ja äänen elektronivirroiksi, jotka tv-vastaanotin taas kokoaa audiovisuaaliseksi lähetykseksi. ”Niin, mutta tämä on eri juttu”, Hélène protestoi. Todella onkin – tallentamalla tuhoamiseen sisältyy sekä kokoava että hajottava voima. Kärpäsessä keksijä joutuu keksintönsä uhriksi – van Ingenin videossa Andrén miesselitys hiutuu pois toisenlaisen välineen hampaissa."

"(Dis)integrator on toiston ja eron väsytystaistelua. Lainatusta kohtauksesta tulee paradoksaalinen palimpsesti: kun katkelma kopioituu, jokainen uudelleenkirjoituskerta toisaalta vähentää jotain alkuperäisestä informaatiosta, toisaalta lisää siihen kohinaa." (Tytti Rantanen)

AA: A structural movie: a meditation on mechanical reproduction and teletransportation, based on a scene from The Fly (1958). "But this time it's different".

Sami van Ingen: Days (2000).

Days
(2000)
ohjaus Sami van Ingen musiikki Petri Kuljuntausta
16 min.

"Sami van Ingenin Days alkaa ja päättyy kuviin tiikerinkalloista. Väliin mahtuu kokeellinen salapoliisitarina, jonka fokus liikkuu koko ajan. Mitä osuu valokeilaan? Länsimainen elämäntapa mainoskuvien virtana, talous, urheilu, kulutus, seksi. Ylellisyystuotteeksi vieraantunut luonto- suhde, paljaat jalat rullaamassa leopardintaljaa lattialla."

"Van Ingenin video kuvaa luontoa fetiššinä – tai tarkemmin: luonnon fetišoimisen tapoja. Petri Kuljuntaustan elektroninen musiikki vahvistaa mysteerin ja harhailun tuntua. Varsinkin eksoottisen luonnon arvaamattomuutta voi mystifioida, mutta yhtä lailla nämä mysteerit alistetaan kohteiksi: nähtävyyksiksi, metsästyssaaliiksi, luokiteltavaksi, mitattavaksi, laputettavaksi. Kulttuurim- me näyttäytyy kuoleman kulttuurina, jolla on lähinnä sortoa tuomisinaan."

"Onko vaihtoehtoja? Hallinnasta hellittäminen, tuntuu teos ehdottavan." (Tytti Rantanen)

AA: A lyrical, poetic mind trip on the motif of the tiger as a force of nature and as an image of nature under the aegis of humans.

Liisa Lounila: Popcorn (2011).

Popcorn
(2011)
ohjaus kuvaus äänisuunnittelu leikkaus Liisa Lounila musiikki Nu Science
5 min.

"Videotaiteilija ja valokuvaaja Liisa Lounila rakensi yksinkertaisen neulanreikäkameran, joka ottaa kerralla 528 kuvaa. Sillä hän tallensi kokeellisen elokuvansa Popcorn käyttäen hyväkseen ajan pysäyttävää time slice -tekniikkaa."

"Näemme kuvassa liikkumattoman joukon ihmisiä, jotka heittävät toistensa päälle paukkumaissia."

"Neulanreikäkameran ottamat kuvat näytetään perä jälkeen liikkuvana kuvana. Näin syntyy vaikutelma siitä kuin pyörittäisiin hitaasti paikallaan jököttävän kohteen ympäri."

"Popcorn hahmottaa ajan ja tilan suhdetta toisiinsa, mutta toimii myös kiinnostavana kommenttina elokuvan katsomisesta. Maailman kuuluisimman leffaevään mukaan annettu nimi viittaa suoran elokuvissa käymisen kokemukseen, eli itse katsomistapahtumaan."

"Paukkumaissia ei Popcornissa nautita katsomisen lomassa vaan viskellään holtittomasti. Näin Lounila haluaa elokuvallaan ikään kuin haastaa perinteiset katsomistottumukset." (Henri Waltter Rehnström)

AA: An essay on time and vision. Liisa Lounila built a camera obscura and edited Popcorn using the time slice technique. There is an impact similar to the "bullet time" of The Matrix films. Time itself becomes an object of examination.

Mika Taanila: Fysikaalinen rengas (2002).

Fysikaalinen rengas
(2002)
ohjaus ääni leikkaus Mika Taanila kuvaus Jussi Eerola
musiikki Mika Vainio
5 min.

"Suomessa tehtiin 1940-luvun lopulla fysikaalinen koe, jonka tarkoitus on jäänyt epäselväksi. Koe tallennettiin kuitenkin filminauhalle. Tästä materiaalista Mika Taanila on leikannut viisiminuuttisen elokuvan."

"Fysikaalinen rengas muodostuu yhdestä, suoraan ylhäältä päin otetusta kuvasta. Keskellä kuvaa on epämääräinen laatikko, jonka keskellä oleva viisari alkaa pyöriä. Laatikon ympärillä oleva ohut rengas reagoi aktiivisesti viisarin liikkeisiin."

"Kyseessä on hyvin paljon tekijänsä näköinen kokeellinen elokuva, joka on kuitenkin haastava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kuvassa oleva laite on kuin elävä organismi, teknologinen väline, joka herää henkiin. Tunnelman syntymiseen vaikuttaa paljon myös Mika Vainion elokuvaa varten säveltämä aavemainen musiikki."

"Fysikaalinen rengas edustaa Taanilalle tyypillistä utopistista taidetta, jossa elokuva ja installaatio yhdistyvät. Alkuperäisen vision mukaan Fysikaalinen rengas on tarkoitettu esitettäväksi näyttelytilaan neljälle seinälle, niin että katsoja itse seisoo teoksen keskellä." (Henri Waltter Rehnström)

AA: An obscure experiment in physics is refunctioned into an essay on perception, set to hypnotic music by Mika Vainio (1963–2017).

Arkhipelagos (Navigating the Tides of Time)
(2013)
ohjaus IC-98
20 min.

"Visa Suonpää ja Patrik Söderlund perustivat vuonna 1998 Turussa taiteilijaryhmän Iconoclast, jonka nimi lyhentyi sittemmin muotoon IC-98. Tuottelias ja taiteellisesti tinkimätön ryhmä on palkittu muun muassa kuvataiteen valtionpalkinnolla vuonna 2009, ja se edusti Suomea Venetsian Biennalessa vuonna 2015 installaatiolla Tunnit, ajat, iäisyydet (Hours, Years, Aeons). Ryhmän installaatioissa klassinen lyijykynäpiirrostekniikka ja digitaalinen animaatioteknologia yhdistyvät vaikuttavan immersiivisiksi elämyksiksi."

"Archipelagos: Navigating the Tides of Time ja sen sisarteokset sijoittuvat maailmaan, jossa ihminen on töpännyt lopullisesti ja luonto ottanut vallan. Katastrofin jälkeen jäljellä on vain villinä vellova meri, jolla elämän rippeistä kyhätyt lautat keikkuvat avuttomina. Teoksesta voi vetää yhtymäkohtia niin Géricault’n maalaukseensa ikuistamaan epäonnisen Méduse-fregatin lauttaan kuin nykypäivänä Välimerellä päivittäin käytäviin selviytymis- taisteluihin. Alun perin kolmikanavaisesta synkronoidusta installaatiosta nähdään Orionissa valkokangasversio." (Liina Härkönen)

AA: The iconoclasts of the year 1998 (IC-1998) Visa Suonpää and Patrik Söderlund created a gallery triptych Arkhipelagos (Navigating the Tides of Time), a devastating poem on the ecocatastrophe, with associations to Théodore Géricault's painting Le Radeau de la Méduse (1819). Wrecked vessels are about to disappear into the thundering ocean. A magnificent cinema experience, probably different than in gallery circumstances.

Rikard Lassenius: Roo (2003).

Roo (2003)
ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, äänisuunnittelu ja leikkaus
Rikard Lassenius
tuotanto Garage Graphics
10 min.

"Rikard Lasseniuksen Roo on monitaiteinen kuvaus ihmissuhdekriisin aiheuttamasta kipuilusta. Teos on osa Lasseniuksen sarjaa, jossa hän on sovittanut nykyrunoutta videotaiteeksi. Roon tekstimateriaalina on Tatjana Brandtin samanniminen runo (2001)."

"Rakoilevaa rakkautta kuvataan runossa kehollisin kielikuvin, kun taas kuva ja ääni ovat sähköisesti virittyneitä. Signaali säröilee niin kuvassa kuin ääniraidalla, matkaa taitetaan myös hälyisessä metrossa. Kuvastoltaan Roo lataa paljon vastakkaisiin tunnelmiin: valkoisuuteen hitaasti nykivinä kiehkuroina hitaasti hajoavien mustetahrojen seuraaminen on meditatiivinen hengähdystauko, kun taas lopussa katsoja joutuu kasvokkain nuoren naisen raivon ja uupumuksen kanssa."

"Ruotsinkielisen runon englanninkielisen käännöksen lausunta sulautuu intensiiviseen äänisuunnitteluun saumattomasti, kuin vakaana pohjasävelenä, joka pysyy vaikka tunnelmat ja tempo vaihtelevat." (Tytti Rantanen)

AA: A Swedish-language poem by Tatjana Brandt has inspired this work of video art by Rikard Lassenius. The poem is recited in English by Minttu Matikkala. A single thin hypnotic line emerges from the void, launching an abstract stream of images. Letters materialize, and ink drops spread out into water. Black and white turns to colour.

Seppo Renvall and Maija Saksman: Snadeja stooreja stadista (2008).

Snadeja stooreja stadista 1–3 (2008)
ohjaus Seppo Renvall ja Maija Saksman musiikki Aslak Christiansson
12 min.

"”Talkkari skruudaa balkkanii, talkkari dokaa valkkarii”. Aslak Christianssonin sanoittaman laulun kertosäe jää soimaan päähän. Laulu kertoo vallilalaisesta talkkarista, joka hoitaa työnsä, mutta jolle myös kuppi maistuu."

"Snadeja stooreja stadista on Seppo Renvallin ja Maija Saksmanin kokoelma kokeellisia musiikkivideoita, jotka perustuva Christiansssonin lauluihin. Ne kertovat talkkareista, taksikuskeista ja muista hiljaisista puurtajista."

"Renvallin ja Saksmannin rosoisessa kuvakerronnassa kaikuvat helsinkiläisen työväenluokan muistot menneiltä vuosikymmeniltä, kaupunkielämän psykedeelisyys, torien ja kadunkulmien elämää nähneet pinnat. Musiikin läpi puskee esiin rautatiekiskojen kitinä. Snadeja stooreja stadista ovat kauniin haikea kunnianosoitus pääkaupungillemme."

"”Ja taas satelee. Stadi heräilee. On harmaata. Lätäköt katuvaloissa kauniisti kimaltelee”." (Henri Waltter Rehnström)

AA: "Little Stories of Helsinki" is a series of six music videos by Seppo Renvall and Maija Saksman to the songs of Aslak Christiansson. We screened three of them: "Handeliin", "Jos otat minut", and "Köyhis". There is a raw sense of life in these tender visions, often incorporation footage that looks like surveillance video, winter images, nocturnal visions, superimposition, time lapse, and fast edits as well as long takes.

In the final panel a topic was the concept "experimental film" itself, which the artists rejected in corpore. A definition that nobody denied was "määrittelemättömys": a definition of the experimental film is that it escapes definition.