Monday, September 08, 2008

One Day in the Life of Ivan Denisovich


Casper Wrede: One Day in the Life of Ivan Denisovich / En dag i Ivan Denisovitsj' liv (GB/NO 1970)

Päivä Ivan Denisovitshin elämässä / Ivan Denisovitshin päivä / En dag i Ivan Denisovitsj' liv. 
    GB/NO 1970. PC: Group W Films LLC / Leontes / Norsk Film. 
    P+D: Casper Wrede. SC: Ronald Harwood - based on the novella Один день Ивана Денисовича (1962) by Aleksandr Solzhenitsyn - Finnish translation Ivan Denisovitshin päivä (1962) by Markku Lahtela. DP: Sven Nykvist - Eastmancolor. Starring Tom Courtenay (Ivan Denisovich Shukhov). 
    Original in English. 
    105 min. 
    Vintage print without subtitles imported by JD Productions / Jörn Donner, deposited by him to the Finnish Film Archive.
    In 1972 the film was banned in Finland ("screening this film may harm the nation's relations with foreign powers") at VET, LTK and KHO.
    First screening at the Finnish Film Archive, at Orion, Helsinki, 9 Dec 1993.
    Finnish telepremiere 27 Oct 1996 Yle TV1.
    Memorial screening of Aleksandr Solzhenitsyn (1918-2008) in the presence of the Wrede family in Cinema Orion, Helsinki, 8 September 2008.

A fine print with colour intact.

Casper Wrede's film had no premiere in Finland, as it was banned during the Cold War.

We have shown One Day in the Life of Ivan Denisovich before, and today I revisited the first reel. It shows the morning of the day in the grim Stalinist concentration camp after WWII, Ivan Denisovich's sickness, the appalling food.

I remember first having read Solzhenitsyn at the age of 16 in 1971, it was The First Circle. Solzhenitsyn's books had been published so far in the most prestigious books series, the Yellow Library of the Tammi company. Reading Solzhenitsyn was very moving, but I knew about the Gulag already from other books, even from left-wing memoirs, and the theme was well represented in the media, particularly in the main newspaper Helsingin Sanomat. The banning of the film was ludicrous, an insult to the liberty of freedom and it certainly contributed to a general hatred of the Soviet Union.

In the 1970s Solzhenitsyn's most famous book, The Gulag Archipelago, was not published in Finnish by Tammi but by Wahlström & Widstrand in Stockholm (the first volume) and Kustannuspiste in Tampere (the rest). It was easily available in Finland.

It has been stated that Solzhenitsyn's books contributed decisively to the collapse of the Soviet Union. Certainly so, but as Solzhenitsyn's books focused on the crimes of the Stalin era, also officially condemned by the USSR, one might add that the persecution, banning and exile of Solzhenitsyn weighed even more.

The noble Wrede family dates to 13th century Germany, and since the 17th century it has been prominent in Finland.

The age of political bans of films in Finland ended with the glasnost of the USSR in the 1980s - with the end of the Cold War. During the Cold War, Finland played a part bigger than its size in détente, most importantly in the SALT (Strategic Arms Limitation Talks) commenced in Helsinki in 1969 and the CSCE (Conference on Security and Co-operation in Europe) process which led to he Helsinki Agreement in 1975. The Finnish Ministry of Foreign Affairs did not want to endanger these processes.

Finnish film censorship was abolished in 2001.

...
SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO 
FINLANDS FILMARKIV
PROGRAM NOTE BY SAKARI TOIVIAINEN

One Day in the Life of Ivan Denisovich
En dag i Ivan Denisovitsj' liv
Ivan Denisovitshin päivä / [Päivä Ivan Denisovitshin elämässä]
 
Norja / Iso-Britannia 1970. Tuotantoyhtiö: Leontes Films (Lontoo), Norsk Film (Oslo), Group W Films. Tuottaja: Caspar Wrede. Ohjaus: Caspar Wrede. Käsikirjoitus: Ronald Harwood – Gillon Aitkenin käännös Aleksandr Solzhenitsynin romaanista (1963, suom. Ivan Denisovitshin päivä). Kuvaus: Sven Nykvist. Lavastus: Per Schwab. Musiikki: Arne Nordheim. Leikkaus: Thelma Connell. Pääosissa: Tom Courtenay (Ivan Denisovitsh), Espen Skjonberg (Tjurin), James Maxwell (kapteeni Buinovski), Alfred Burke (Aljosha), Eric Thompson (Tsezar), John Cording (Pavlo), Matthew Guinness (Kilgas), Alf Malland (Fetjukov), Friman Falck Clausen (Senka), Jo Skjonberg (Goptshik), Odd Jan Sandsdalen (Eino), Torstein Rustdal (Vaino), Paul Connell. Elokuva kiellettiin Suomessa aluksi tuoreeltaan (KHO) – televisiolähetys: 27.10.1996 TV1 – VET 80422 – original in English – 2890 m / 105 min
 
Vuonna 1945 Aleksandr Solzhenitzyn joutui poliittisen ilmiannon uhriksi ja hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankileirille ja lisäksi kahden vuoden karkotukseen. Vuoden 1956 puoluekokouksen jälkeen hänet rehabilitoitiin ja osana Hrushtshevin kesken jäänyttä destalinisointikampanjaa hän sai julki vankileirikokemuksiinsa perustuvan esikoisteoksensa Ivan Denisovitshin päivä, joka ensin ilmestyi liberaalissa Novyi Mir –lehdessä 1963. Solzhenitsyn sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon 1970: kaikki julkisuus ja kirjailijan nousu ihmisoikeustaistelun keulakuvaksi johtivat siihen, että Solzhenitsyn karkotettiin Neuvostoliitosta maanpakoon ja on palaamassa Venäjälle vasta vuoden 1994 kuluessa.

Suomalaissyntyinen, lähinnä Englannissa työskennellyt tuottaja-ohjaaja Caspar Wrede kävi käsiksi Solzhenitsyn romaanin elokuvasovitukseen ennen Nobel-palkinnon myöntämistä ja elokuva valmistui parahiksi kohun vanaveteen. "Kiehtovinta ja voimakkainta tässä kirjassa on se", Wrede kertoi ensi-illan aikoihin, "että se kuvaa tavallista päivää tavallisen keskitysleirivangin elämässä Stalinin aikana, mutta samalla se on jotakin aivan muuta. Solzhenitsyn kuvaa olosuhteisiin nähden miellyttävä, hyvän ja menestyksellisen päivän. Merkillinen riemu, joka kirjasta henkii vastaan, tuntuu osoittavan, että kirjailija on saanut meille pelkistetyksi kokemuksen, joka yksinkertaisimmillaan on pelkkää itsesäilytystä, mutta joka osoittaa, että inhimillistä henkeä ei voi lannistaa."

Wreden elokuva on arvokas kunnianteko arvokkaalle ja arvostettavalle kirjailijalle. Alkuteoksesta olisi helposti saanut sellaisen karkean antikommunistisen elokuvan, jollaisena suomalaiset tarkastuselimet ovat siihen kaikissa portaissa suhtautuneet, mutta Wreden lähestymistapa on toinen. Ajan ja paikan määritykset Wrede kuittaa lyhyesti, miltei kuivasti – Stalinin kehystetty kuva komentoparakin seinällä – eikä hän muutenkaan korostele ja paisuttele, vaan pyrkii vilpittömin mielin tulkitsemaan Solzhenitsyn sanomaa. Ajallinen välimatka alkuteokseen korostaa syvempiä tarkoituksia: madonluvut stalinismille ovat pintakerros, jonka alla tarkastellaan monin elävin ja rikkain variaatioin ihmisyyden tilaa olosuhteissa, joissa olemassaolon edellytykset ovat kutistuneet äärimmilleen: Nämä kutistetun elintilan ja totaalisen vapaudenriiston näyttämöt eivät rajoitu Stalinin ajan vankileireille, joita Solzhenitsyn oman kokemuspiirinsä ja näkemyksensä mukaan kuvaa eräänlaisen avaran kristillisen humanismin hengessä. Wreden elokuva on ulkoisesti sangen "uskollinen" kirjalle tavoittaen myös sen hengen koruttomasti ja vakuuttavasti.

– Sakari Toiviainen 9.12.1993 eri lähteiden mukaan

2 comments:

Anonymous said...

I'd like to hear more about Finnish bans on movies like this.

You know, if I told someone that Finland stopped banning anti-communist movies at the time of glasnost, they'd probably think, "This idiot thinks Finland was in the USSR!"

So much for the myth of "The Brave Finns Standing Up To The Soviets."

BTW, the Soviets didn't criticize communism/gulags etc. They excused it all as "Stalinist excesses." Solzhenytsin was banned and exiled for identifying Lenin and communism and the Communist Party as evil. I read an interview where he said the communists after Stalin tried to blame all problems on Stalin, and one of his missions was to show that the Stalin just took advantage of the rot that was already there before Stalin took over.

Anonymous said...

One of my favorite books, and movies.

I wish Sol. had written more short novels.

In a similar vein, Nabakov's Pnin is perhaps his bst an most modest book.

I guess Russians love to write "The Great Russian Novel About Life And Death And Everything!"