Who the Devil Can See in the Dark / Kuka piru pimeässä näkee

Mari Soppela sets with his father to find her grandfather in Germany

FI/NL (c) 2015 KTV B.V., LPMA Productions. Documentary. PC: L.P.M.A. Productions. P: Mari Soppela, Leo Anemaet. D+ED: Mari Soppela. DP+M+S: Leo Anemaet. Theme song: "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin" (George de Godzinsky, Eine Laine) perf. Harmony Sisters & Dallapé Orchestra (1942). "Yö pustalla" (V. Tynnilä, J. Kukkonen, K. Valkama), Dallapé Orchestra (1939). 71 min
    info@lpma.nl, www.whothedevilcansee.com
    2K DCP in Finnish and German with Finnish subtitles
    Tampere Film Festival, Thursday, 5 March 2015
    The title of the film is a quotation from the director's grandmother, herself not sure about the identity of the baby's father.

Elonet synopsis: "The father's father of director Mari Soppela was a German soldier whom the offspring now tries to track."

DocPoint 2015 introduction: "Taboos are finally being broken. Mari Soppela‘s latest documentary is a journey into Finland’s intimate recent history. Soppela’s grandmother left Finland with a German soldier during World War II and returned with a child. The boy grew up in the northern Finland not knowing who his father was."

"Thousands of people in Europe have a similar background. In Finland, it is estimated that there are 700 children who were fathered by German soldiers. The mothers were branded as fallen women and traitors."

"In the documentary, Soppela and her father set out to investigate who her grandfather was and what his story might have been. All they know is his name and even that isn’t fully confirmed. When the investigation begins, old photos, Facebook and DNA tests all prove to be useful tools. The film is a perceptive portrayal of secrets within a family and the relationships between family members. It has taken 70 years for this topic to be tackled in films." Taina Vuokko, translation: Liina Härkönen

AA: A family affair, an intimate documentary created within the inner circle. Via reminiscences, letters, and photo albums we approach the mystery of the director's grandfather, a German soldier stationed in North Finland.  There are also military records, prison records, and death certificates. Mari Soppela recognizes in herself a transgenerational identity trauma, but her father could hardly be bothered. (A familiar set-up in the tradition of intimate family trauma documentaries of the last generation or so, in films such as Pappa och jag). There is a comical aspect in this quest as the director's father reluctantly agrees to participate in her daughter's obsession. The film feels like the director's therapy exercise into which we are invited. But there is nothing pathological here. Instead, there is a droll sense of humour.

Another humoristic view is the question-mark-riddled family tree of the sought-after grandfather, initially introduced as Peter Jung but actually called Ernst Elter; he had more than one child off the official, marriage-based lineage. There is a DNA test. The fundamental question: what is it that makes a family? And for the director: who am I? The father compares her daughter with Don Quixote. In Amsterdam the result of the DNA test is revealed: it is negative. There is a scene of mutual embarrassment as the quixotic nature of the quest is confirmed.

There is a home-cooked quality in this film.

BEYOND THE JUMP BREAK: YLE DOCUMENTARY PROJECT INFORMATION
BEYOND THE JUMP BREAK: YLE DOCUMENTARY PROJECT INFORMATION

TV1 maanantaina 2.2.2015 klo 21.30 - 22.30, uusinta lauantaina 7.2. klo 13.10
Yle Areenassa 30 päivää

Saksalaiset sotilaat jättivät jälkeensä kymmeniä tuhansia isättömiä lapsia ympäri Eurooppaa. Suomessa on arvioiden mukaan noin 700 lasta, joiden isä on saksalainen sotilas. Äidit leimattiin maanpettureiksi.

Dokumentin ohjaajan Mari Soppelan isoäiti lähti sodan aikana saksalaisen sotilaan matkaan. Takaisin isoäiti tulin lapsen kanssa. Lapsi eli Marin isä kasvoi pohjoisessa ilman, että tiesi omasta isästään.

Soppelan isä ei koskaan tavannut omaa isäänsä, saksalaista sotilasta. Mari ja isä lähtevät dokumentissa yhdessä etsimään verisukulaisiaan Saksasta nyt 70 vuotta myöhemmin.

Kuka isoisä oikein oli? Ainoa tieto, mitä miehestä ehkä tiedetään on nimi.

Ohjaus: Mari Soppela Tuotanto: L.P.M.A Productions. Suomi, 2014.
Dokumenttiprojektissa tuoreita DocPoint-festivaalielokuvia

DocPoint-festivaali alkaa tiistaina 27.1. ja päättyy sunnuntaina 1.2. Dokumenttiprojektissa esitettävä, Antti Haasen ohjaama Monsterimies sekä Mari Soppelan ohjaama Kuka piru pimeässä näkee esitetään poimintana tämän vuotuisesta kotimaisesta festivaaliohjelmistosta.

Julkaistu 19.01.2015 - 23:29. Päivitetty 29.01.2015 - 14:06

Kommentit

Lähettänyt 03.02.2015 - 12:51 käyttäjä Sukututkija (ei varmistettu)

"Kuka piru pimeässä näkee" -ohjelmassa tehtiin hätäinen päätös siitä, ettei isää löytynyt. Totuus voi olla se, että suomalaisen isä löytyi, mutta sen sijaan nyt saksalaisen isä on kateissa. Geenitestihän todisti vain sen, että testatut miehet eivät olleet sukua keskenään, ei siinä heidän isää selvitetty.

Lähettänyt 19.02.2015 - 22:18 käyttäjä Anne Rosenius (ei varmistettu)

Kiitos Mari Soppelalle hienosta dokumentista. Isoisän etsintä oli myös perheyhteyden etsimistä ja sen pohdintaa. Myös ystävyyden merkitys korostui, kun loppujen lopuksi täysin vieraat ihmsiet tutustuivat ja kiintyivätkin toisiinsa. DNA-tulosten selviäminen oli kaikille pettymys - katsojaakin se piti jännityksessä. Silti dokumentissa tehtiin hieno kaari isän ja tyttären suhteen kautta ihmisen juurten etsintään.