Contact: Zone2 Pictures Oy / Hannu-Pekka Vitikainen, hannu.vitikainen@zone2.fi
Tampere Film Festival, Thursday, 5 March 2015
Tampere Film Festival: "It is snowing on a huge steamy field. The spotlight sees orange dots moving around. Radiophone conversations: “What’s the temperature like? The new block seems to function alright, the bacteria are working, good vibes, over 40 degrees Celsius…”"
"The Man from Talvivaara is a documentary about the meaningfulness of working for a mining company going from crisis to crisis. The film will follow four professionals from Kainuu working in a gloomy sci-fi setting, whose proportions make a human being but a small cog in a big machine."
"The state-of-the-art process of “bioheapleaching” was said to bring nickel and zinc into the world market and to give proper processing industry work for the hundreds of employees facing unemployment. What is the worth of a professional now in this mining company balancing on the brink of bankruptcy? How should he justify the meaning of his work to himself and to those close to him, if his job is constantly in the midst of a profitability and environmental crisis? How can you be the man from Talvivaara, when you cannot even send your son to day care wearing a Talvivaara cap, and when your family is concerned about your health?"
"Workers between the ages of 30 and 40 are stuck between a rock and a hard place: their houses are now built, and new babies are on the way. They would like to live in Kainuu, close to the wildlife, being able to hunt and fish – if only they could bring in their daily bread from Talvivaara."
"The film begins in the foggy production fields of Talvivaara. It is November 2013, and the financial crisis is starting to dawn on everyone in all its gruesomeness. It is now up to those who work at Talvivaara to find out if the conditions set by the investors can be met: productivity has to be improved, the machinery has to work properly, no accidents are allowed, and the water masses gathered in the area have to be drained. The fate of the company will be decided within the next couple months. Will the company be forced to declare bankruptcy or debt restructuring, or will it fall into the arms of a new owner? What will the men from Talvivaara do? Might there be other kind of work available for them?"
AA: A solid, well-researched, sober piece of investigative film documentary journalism about the debacle of the Talvivaara Mining Company in Sotkamo in the Kainuu region famous for its splendid forests, lakes and rivers. It is also the home of the largest nickel deposit in Europe.
The ambitious and experimental strategies of the mining company failed spectacularly, and the company was in scandal headlines for years.
Markku Heikkinen and Heikki-Pekka Vitikainen dramatize the conflict directly via the protagonists and the participants of the tragedy. Clean nature and clear water are among the treasures of Finland, now in danger in Sotkamo.
The visual look is of excellent documentary quality. There is a dynamic contrast between heavy industry and sublime nature. The interviews and the footage of talking heads are lively and engaging. This is very much a human drama thanks to the documented urgency in the faces and the voices of the deeply concerned protagonists.
BEYOND THE JUMP BREAK THE PRESS KIT
BEYOND THE JUMP BREAK THE PRESS KIT
Markku Heikkisen dokumenttielokuva kriisistä toiseen kulkevan kaivosyhtiön työntekijöiden työn merkityksestä
TALVIVAARAN MIEHET
Elokuvateattereissa 20. helmikuuta 2015
”Parempi kun ei sano kenellekään missä on töissä.”
Talvivaaran miehet on elokuva kriisistä toiseen kulkevan kaivosyhtiön työntekijöiden työn merkityksestä. Elokuvassa seurataan kainuulaisten ammatti-ihmisten työtä synkeässä scifi-maisemassa, jonka jättimäisissä mittasuhteissa ihminen on vain pieni ratas.
Elokuva alkaa usvaisilta Talvivaaran tuotantokentiltä marraskuussa 2013, kun kassakriisi valkenee kaikessa karuudessaan. Talvivaaran miesten työn varassa on nyt, täyttyvätkö rahoittajien asettamat ehdot: tuottavuuden on parannuttava, laitteiden on toimittava, yhtään haaveria ei saa sattua, ja alueelle kertyneet vesimassat pitäisi saada juoksutettua ulos.
Minkä arvon ansaitsee ammattimies konkurssin partaalla horjuvassa kaivosyhtiössä? Miten Talvivaaran mies selittää itselleen ja läheisilleen työnsä merkityksen, jos työpaikka on koko ajan keskellä kannattavuus- ja ympäristökriisiä?
Ohjaajan sana
Hukassa on ihmisen paikka.
Tämä on elokuva, jota minun ei pitänyt tehdä. Tein paluumuuton Kajaaniin vuoden 2011 lopulla pitämään huolta vanhasta isästäni, ja kehittelemään Kainuun kongolaiset -dokumenttia. Talvivaara oli ollut jatkuvasti otsikoissa. Kainuussa yhtiöön suhtauduttiin varauksellisen myönteisesti, koska se toi töitä lukuisille alihankkijoille ja prosessiteollisuuden ammatti-ihmisille, joita oli jäänyt satamäärin työttömiksi paperitehtaan alasajon jälkeen. Yksi heistä on vanhin veljeni.
Kaduilla kulkiessani kuulin ikäviäkin juttuja ja huhuja Talvivaaran tuotantoprosessin ongelmista. Työntekijöiden irtisanoutumisten aiheuttamaa hämmennystä. Ja alati kasvavaa pettymystä yhtiön tiedottamiseen: pystyikö Pekka Perän sanaan luottamaan?
Tapasin yhtiössä työskennelleitä ihmisiä, ja salaperäisyyden verho alkoi kiehtomaan. Menin kamerani kanssa yhtiön laajennushankkeita käsittelevään infoon ja olin nalkissa. En ole koskaan elämässäni missään Suomessa, saati Kainuussa, kohdannut sellaisia kansalaisreaktioita; itkua ja huutoa, hammasten kiristystä. Ilmassa oli hyvin asiantuntevia kemiallisia termejä ja fysikaalisia mittasuureita viliseviä kysymyksiä, joiden tiedolliseen sisältöön en pystynyt vastaamaan. Kenen hallussa mahtoi olla oikea totuus Talvivaaran tuotantoprosessin sadoista yksityiskohdista?
Tuottajani kautta olin yhteydessä rahoittajiin tiedustellakseni olivatkohan Suomen ykkösnimet jo liikenteessä Talvivaara-dokumentteineen. Yksikään ei ollut vuoden 2012 alussa. Se oli yllätys. Aluksi minua kiinnosti Talvivaara ennen kaikkea tiedon vallan näkökulmasta. Halusin päästä kuvaamaan tätä uudenlaista ”biojalostusprosessia” ja tehdä sitä ymmärrettäväksi itselleni, ja jos vain mahdollista, myös muille. Kysymys tiedon vallasta ja sananvapauden ja demokratian suhteesta alati monimutkaistuvassa maailmassa finanssikriisin jälkeisen velkakriisin, pakolaisvirtojen ja nousevien ääriliikkeiden keskellä tuntui tärkeältä.
Talvivaaran kriisiytyminen nosti esiin huolen, mihin ja keihin oikeasti luottaisimme suurten kriisien koittaessa? Oliko meillä yhteistä kuntaa, saati kansakuntaa, joka seuraisi viranomaisten hätätiedotteita?
Miten ylipäätään kestimme teollisuusprosessien monimuotoisuuksia ja keskeneräisyyksiä talouselämän pätkittyessä lyhyiksi kvartaaleiksi, joissa työntekijät ovat pelkkiä nappuloita pörssikapitalismin kasvottomissa saleissa?
Tässä pienen rahan tuotannossa oli monta mutkaa. Todellisuus haastoi hankkeeni. Halusin päästä kameran kanssa lähemmäksi rividuunareita, ja se reitti alkoikin rakentua askel askeleelta. Olenkin hyvin otettu yhtiön johdon ja työntekijöiden osoittamasta luottamuksesta.
Loppusyksyn 2012 kipsisakka-altaan vuotojen jälkeen yhtiö oli yhtäkkiä kaikkien huulilla. Media täyttyi Talvivaaran tuotantoprosessien kuvauksista, ja kentällä olikin yhtäkkiä kuusi dokumentaristia tekemässä omaa Talvivaaraansa. Tämä haastoi minut muokkaamaan dokkarini näkökulmaa.
Talvivaaran miehet pyrkii kertomaan jotain tärkeää suomalaisen työn kulttuurista, tietään etsivien prosessien johtamisen ja tiedottamisen vaikeudesta. Elokuvassa Talvivaaran sitoutuneet työntekijät kertovat kriisiytyvän yhtiön tarinaa. Mutta yhtiö on jättänyt jälkensä myös ympäristöstä huolestuneisiin kainuulaisiin. Talvivaaran miehiä ovat kaikki ne, jotka ovat jääneet siihen nalkkiin. Se ei tule päästämään irti vuosikausiin. Lieneekö kasvuhakuisen globaalitalouden käännekohta täällä härmässä?
Semmoinen siitä sitten tuli, elokuvasta, jota minun ei pitänyt tehdä, ja jota ei välillä ollut edes olemassa, mutta joka vei minut mukanaan. Ehkä siinä oli jotain piirteitä työnteostakin, vaikka se on
perustavanlaatuisesti dokumentaristin elämää.
Markku Heikkinen
Ohjaaja Markku Heikkinen
Markku Heikkinen (s. 1966 Kajaanissa) on pitkän linjan TV- ja radiojournalisti sekä dokumentaristi. Heikkinen on työskennellyt YLEssä freelancer-toimittajana vuodesta 1986 lähtien, sekä ohjannut omia dokumenttielokuvia ja TV-sarjoja vuodesta 1993 lähtien. Heikkinen opiskeli Tampereen yliopistossa sosiologiaa ja filosofiaa 1987-1992. Vuonna 1999 hän aloitti opinnot Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen dokumenttielokuvan linjalla, valmistuen taiteen maisteriksi 2006. Heikkisen tunnetuimpiin töihin lukeutuvat mm. pornoteollisuudesta kertova dokumentti Poikien bisnes (2008) sekä suomalaisesta punk-kulttuurista kertova TV-sarja Punklandia (2008). Heikkinen on myös ollut aktiivinen politiikassa sekä järjestötoiminnassa (mm. Suomen dokumenttikillan puheenjohtaja 2004-2005).
Valikoitu filmografia
Talvivaaran miehet, 75min, dokumenttielokuva, 2015
Perukka, 30min, dokumenttielokuva, 2013
Ukko ja akka, 15min, dokumenttielokuva, 2010
Laskeettu aika, 58min, dokumenttielokuva, 2009
Poikien bisnes, 74min, dokumenttielokuva, 2008
Punklandia, 6 x 45min, dokumentaarinen TV-sarja, 2008
70-luvun sekahaku, 12 x 45min, dokumentaarinen TV-sarja, 2006
Zavtra – Huomenna, 52min, dokumenttielokuva 2005
Tuottaja Hannu-Pekka Vitikainen
Hannu-Pekka Vitikainen (s. 1968 Imatralla) on ansioitunut sekä elokuvaajana että tuottajana. Vitikainen valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta teatterin ja draaman tutkimuksesta 2000, ja opiskeli elokuvausta vuodesta 2000 lähtien Taideteollisessa korkeakoulussa valmistuen taiteen kandidaatiksi 2003. Vuodesta 2002 lähtien hän on kuvannut neljä pitkää näytelmäelokuvaa (mm. Arto Halosen Prinsessa, Jörn Donnerin Armi elää!), lähes 30 dokumenttielokuvaa, 20 lyhytelokuvaa, yli 40 musiikkivideota ja lukuisia TV-mainoksia. Vuonna 2005 Vitikainen perusti Zone2 Pictures -tuotantoyhtiön ja on sittemmin tuottanut useita lyhyt- ja dokumenttielokuvia.
Valikoitu filmografia tuottajana:
Talvivaaran miehet, 75min, ohj. Markku Heikkinen. Zone2 Pictures 2015
Neo-Hamlet, 50min, kokeellinen elokuva, ohj. Markus Sundblom, 2012
Onnellisten kaupunki, 50min, dokumenttielokuva, ohj. Heikki Partanen, 2010
Laskettu aika, 52min, dokumenttielokuva, ohj. Markku Heikkinen, 2009
Työryhmä
Käsikirjoitus & ohjaus Markku Heikkinen
Kuvaajat Markku Heikkinen, Jarkko T. Laine, Hannu-Pekka Vitikainen
Leikkaaja Tuula Mehtonen
Äänisuunnittelija Olli Huhtanen
Säveltäjä Joonatan Portaankorva
Äänittäjät Pirkko Tiitinen, Laura Kuivalainen, Juha-Pekka Leppäluoto
Miksaaja Sami Sarhamaa
Grafiikat Niko Kempas
Tuotanto Hannu-Pekka Vitikainen / Zone2 Pictures
Tuotantotiedot
Alkuperäinen nimi Talvivaaran miehet
Englanninkielinen nimi Men of Talvivaara Mine
Genre dokumenttielokuva
Kieli suomi (tekstitys saatavilla ruotsiksi ja englanniksi)
Kesto 75 min
Tuotantovuosi 2015
Tuotantomaa Suomi
Ikäraja S
Esitysformaatti 2K DCP
Kuvasuhde 1.85:1
FPS 24
Ääni Dolby Digital 5.1
Väri/mustavalkoinen Väri
Elokuvan trailer www.vimeo.com/116571712
Facebook-sivut www.facebook.com/talvivaaranmiehet
Maailmanensi-ilta DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali, avajaiselokuva 27.1.2015
Teatteriensi-ilta 20. helmikuuta 2015
Levitys B-Plan Distribution
Lisätietoja:
Helena Mielonen
B-Plan Distribution
puh. 041 532 3394
helena@bufo.fi
No comments:
Post a Comment