Friday, June 16, 2017

Bertolt Brecht: Lob der Dialektik (a poem)



Das Unrecht geht heute einher mit sicherem Schritt.
Die Unterdrücker richten sich ein auf zehntausend Jahre.
Die Gewalt versichert: So, wie es ist, bleibt es.
Keine Stimme ertönt außer der Stimme der Herrschenden.
Und auf den Märkten sagt die Ausbeutung laut:
Jetzt beginne ich erst.
Aber von den Unterdrückten sagen viele jetzt:
Was wir wollen, geht niemals.

Wer noch lebt, sage nicht: niemals!
Das Sichere ist nicht sicher.
So, wie es ist, bleibt es nicht.
Wenn die Herrschenden gesprochen haben,
Werden die Beherrschten sprechen.
Wer wagt zu sagen: niemals?
An wem liegt es, wenn die Unterdrückung bleibt? An uns.
An wem liegt es, wenn sie zerbrochen wird?
Ebenfalls an uns.
Wer niedergeschlagen wird, der erhebe sich!
Wer verloren ist, kämpfe!
Wer seine Lage erkannt hat, wie soll der aufzuhalten sein?
Denn die Besiegten von heute sind die Sieger von morgen,
Und aus Niemals wird: Heute noch!

Bertolt Brecht (1931)


DIALEKTIIKAN YLISTYS

Vääryys etenee tänään varmoin askelin.
Sortajat asettuvat taloksi hallitakseen kymmenen tuhatta vuotta.
Väkivalta vakuuttaa: mikä on, se pysyy.
Ääntäkään ei kuulu, paitsi hallitsevien ääni
ja markkinoilla sanoo riisto ääneen: tämä on vasta alkua.
Mutta sorretuista sanovat monet nyt:
se mihin pyrimme ei koskaan onnistu.

Se joka vielä on hengissä, älköön sanoko: ei koskaan!
Varma ei ole varmaa.
Mikä on, ei pysy.
Kun hallitsevat ovat puhuneet
tulevat hallitut puhumaan
Kuka rohkenee sanoa: ei koskaan?
Kenestä riippuu sortovallan jatkuminen? Meistä.
Kenestä riippuu sortovallan murskaaminen? Myös meistä.
Joka lyödään maahan, nouskoon!
Joka on hukassa, taistelkoon!
Mikä voi pidättää sitä, joka on oivaltanut asemansa?
Sillä tämän päivän voitetut ovat huomispäivän voittajat,
ja ei koskaan on: vielä tänään!

Suomennos: Brita Polttila

No comments: