Taistelu atomipommista / Kampen om atombomben / The Fight for the Atom Bomb / Operation Swallow: The Battle for Heavy Water / La Bataille de l’eau lourde.
NO / FR 1948. PC: Hero Film (Oslo) i samarbeid med Le Trident (Paris). P: Nino Constantini.
D: Titus Vibe-Müller, Jean Dréville. [Credits on the print viewed: Supervisor Jean Dréville / Director Titus Vibe-Müller]. [In the Norwegian version only Titus Vibe Müller is credited.] Ass D: John Willem Gran.
SC: Jean Marin, Arild Feldborg, Diana Robertsen, Knut Haukelid. [Credited in the Norwegian version as: Etter manuskript av Jean Marin – Bearbeidet for filmen av Arild Feldborg, Diana Robertsen, Knut Haukelid]. [In the Norwegian version: Kommentarer: Haakon Bugge Mahrt. Lest av Hartvig Kiran.]
DP (Sjef-fotografer): Hilding Bladh, Marcel Weiss. M: Gunnar Sønstevold – innspilt av Paris-Konservatoriets Orkester – dirigent: Georges Van Parys. ED: Jean Feyte.
C (in the Norwegian version):
Franske politikere og videnskapsmenn
Rustningsminister / Raoul Dautry
Professor / Joliot-Curie
Laboratoriesjef / Lew Kowarski
Professor / H. H. Halban
Sprengstoff-offiser / Jacques A...
Britiske offiserer
Oberst Wilson / Major Holme
Liaisonoffiser / Major Lourdier
R. A. F. - offiser / Major Stibbard
Norske offiserer og mannskaper
Major Professor Leif Tronstad / Øyvind Øyen
"Swallow"
Fenrik Jens-Anton Poulsson
Fenrik Knut Haugland / Johannes Eckhoff
Sersjant Arne Kjelstrup
Sersjant Claus Helberg
Sersjant Einar Skinnarland / Henki Kolstad
"Gunnerside"
Fenrik Joachim Rønneberg / Claus Wiese
Fenrik Knut Haukelid
Fenrik Kasper Idland / Andreas Aabel
Sersjant Hans Storhaug
Sersjant Fredrik Kayser
Sersjant Birger Strømsheim / Odd Rohde
Fra hjemmestyrkene
Ingenier Rolf Sørlie
Damvokter Torstein Skinnarland
Knut Lier-Hansen
Norske sivile
Generaldirektør Axel Aubert / David Knudsen
Ingeniør Jomar Brun / Thorleif Reiss
En vaktmann / Finn Bernhoft
En maskinist / Einar Vaage
En gammel mann / Halvor Haugen
Sjåffør Ola Hansen
Tyske militære og sivile
Generaloberst von Falkenhorst / Harald Schwenzen
En utsending / Alf Nølke
En militæringeniør / Stevelin Urdahl
En teknisk rådgiver / Folkman Schaanning
Loc: Telemark.
Premiere: Norway 5.2.1948, France 13.2.1948.
Helsinki premiere: 18.3.1949 Aloha, Astor, distributor: Filmituonti Oy – telecast: 11.1.1962 Yle TV1 – VET 29571 – K16 – durations: 80, 98, 107 min
There were three language editions: Norwegian, French, and English. Later film dramatizations of the subject: Telemarkin sankarit (The Heroes of Telemark, GB 1965) and tv series Kampen om tungtvannet (NO 2015).
A 35 mm print from Nasjonalbiblioteket of the English dubbed version The Fight for the Atom Bomb at 82 min.
Screened at Kino Regina, Helsinki (History of the Cinema), 9 April 2019.
"En beretning om begivenheter som virkelig fant sted under den siste verdenskrigen.
De menn som medvirker i filmen er, på få unntagelser nær, de samme som deltok i denne kampen."
Kampen on tungtvannet, the first film dramatization of the story also known as The Heroes of Telemark, was a film of special interest for Peter von Bagh. He picked it as one the one hundred fiction films illuminating the world history of the film age in his book The Almanac of Cinema published posthumously last year. He also programmed it in Bologna's Il Cinema Ritrovato where the French language parallel version directed by Jean Dréville was seen. We screened the English dubbed version The Fight for the Atom Bomb because a Norwegian language print was not available.
Dramatized are Second World War operations for the prevention of Germany having access to the atom bomb. Operation Grouse a.k.a. Swallow in October 1942 joined forces with Operation Gunnerside in February 1943. The special troops sabotaged a heavy water plant at Vemork in Telemark. In a commando strike in February 1944 the ship SF Hydro about to transport heavy water to Germany was exploded via a time bomb.
Titus Vibe Müller is the only credited director in the version we screened. Jean Dréville was evidently in charge of the French edition of the Norwegian-French coproduction. There is a sober and matter-of-fact approach to the saga whose events are no less thrilling than in an Alistair MacLean novel. Thanks to this approach the film rises above the level of a conventional action movie.
Kampen om tungtvannet is an exceptionally good action movie because it does not try to be one. We just see teams of dedicated men committed to an extremely difficult mission. The survival in German occupied Norway in a particularly desolate winter on the mountains borders on the impossible. The special commando men need to be champion league skiers to evade Nazi Alpenjäger troops. Kampen om tungtvannet has a distinguished status as a resistance movie, a partisan movie, a mountain movie and a skiing movie.
The winter cinematography and the nocturnal cinematography is outstanding. Hilding Bladh would later shoot Ingmar Bergman's Gycklarnas afton and Arne Mattsson's colour cycle of thrillers preceding inventions credited to Mario Bava and Dario Argento. Marcel Weiss seems to have debuted in his career as a cinematographer in this movie.
The music score by Gunnar Sønstevold is often laid back but suitably atmospheric.
The most distinctive feature of the film is of course that the drama is performed by the heroes themselves who had conducted the actual commando missions 4–6 years earlier. We can feel the truth of the spirit, the gestures, the conditions of survival, and the incredible mountaineering and skiing skills. This film is not a documentary but it comes as close to authenticity as fiction can be.
The print viewed at 82 minutes was visually impressive, doing justice to the achievement of the breathtaking nocturnal winter vision.
 |
| From left, Joachim Rønneberg, Jens-Anton Poulsson and Kasper Idland receive King Haakon VII of Norway at the premiere of Operation Swallow: The Battle for Heavy Water (1948). Photo and caption from Wikipedia. |
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY PETER VON BAGH (2018):
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY PETER VON BAGH (2018):
Toisen maailmansodan tapahtumat synnyttivät sekä tositarinoita että sepitettyjä kertomuksia, joista kasvoi sekä ajan tasassa että etenkin jälkeenpäin varsinainen tarinoiden saaristo: yhdet ja samat tapahtumat tulivat selvennetyiksi monesta kulmasta, sekä dokumentaarisissa sävyissä että ilmeisinä fiktioina. Tarinoita kuultiin sekä osallistuneiden itsensä että ulkomaalaisten viihteentekijöiden kertomina, hyvin tai huonosti muotoiltuina, asiallisesti ja pinnallisesti.
Muuan kaunis kiitos, joka on annettavissa vain harvoille elokuville: on samantekevää mikä niissä on dokumentaarista ja mikä fiktiivistä, koska ne eivät väärennä tapahtumia esittäessään ne sellaisina kuin ihmiset ovat ne eläneet. Tällainen kiitos voidaan osoittaa esimerkiksi Roberto Rossellinin elokuville Rooma avoin kaupunki (1945) ja Paisà (1946). Yhtä ansaitusti sen voi osoittaa Taistelu atomipommista -elokuvalle, joka kertoo on norjalaisten oman version toisen maailmansodan legendoihin kuuluvasta tapahtumasarjasta.
”Taistelu raskaasta vedestä” koskee atomipommin synnyn kannalta tärkeää materiaalia. Toki oli selvää, että näin kiehtova tarina tultaisiin kertomaan moneen kertaan. Tässäkin mediataistelussa amerikkalaiset varastivat shown: aiheesta valmistui näyttävä seikkailuelokuva, Telemarkin sankarit (1965), jota eivät pystyneet pelastamaan sen enempää pääosanesittäjä Kirk Douglas kuin omituisessa väsymystilassa työskennellyt ohjaaja Anthony Mann. Kaikesta huolimatta jenkkien spektaakkeli tuomitsi 1948 valmistuneen norjalaiselokuvan yhä ehdottomampaan unohdukseen, sen ylivoimaisuudesta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi).
Titus Vibe-Müllerin ja ranskalaisen Jean Drévillen teosta virittävät antisankarillinen näkökulma ja asiapohjainen ote. Tätä korosti esimerkiksi se, että näyttelijöissä oli mukana useita tapahtumiin itse osallistuneita. Asetelma sinänsä ei juurikaan eroa siitä, miten amerikkalaiset useinkin ovat historiaa kuvanneet: rekonstruktion estetiikka voidaan nähdä esiasteena niihin kosketuksiin, jollaisia tuottaja Darryl F. Zanuck dramatisoi laveaan ja monikansalliseen spektaakkeliinsa Atlantin valli murtuu (The Longest Day, 1962). Vertauskohta on kuitenkin vain teoreettinen: Zanuckin tuotanto oli tyypillisen persoonaton, kun taas yhteistyönä toteutunut Taistelu atomipommista on puolestaan henkilökohtainen, ihmiskeskeinen ja vastarintaliikkeen sydämenääniä kuulosteleva elokuva.
Teema on iso ja komea: aivan tavallisten ihmisten vastarinta keskellä luonnon armottomia voimia. Näemme ydinaseen suunnittelun yksityiskohtia ja konkretiaa: teoksessa havainnollistetaan esimerkiksi valta- ja käskysuhteet, joiden toimijat ja tekijät ristivalaistaan autenttisen tuntuisissa tiloissa ja alati muuttuvissa tilanteissa. Kuvissa on teeskentelemätöntä anonymiteettiä, ja jos mukana on sankaruutta, se on eleetöntä – ei koskaan lähikuvin rakennettua saati sentimentaalista. Kun lopussa teksti ilmoittaa, että olemme nähneet ”yhden sivun historiasta”, ilmaisun oikeutuksen voi tunnustaa.
Sama vahva anonymiteetti tuntuu keskityksessä esineisiin ja työvälineisiin. Arkinen työ on tavoitettu elokuvan täsmäkielellä, mikä ilmenee siinä neuvokkuudessa ja herkkyydessä, jolla luonnon harvinainen ja olennainen tasapaino on tavoitettu. Vastaavaa kokee yleensä vain dokumenteissa, joiden estetiikka tekee luontokuvista vaikuttavia: jäätiköt, lumimyrskyt, tuuli.
Raskaat pilvet ylittävät lumen peittämän meren ja tunturimaiseman. Taivas muodostaa jylhän ja puolueettoman taustan ihmisten koettelemuksille ja joskus myös sortumisille – tässä kaikessa on merkittävää iskua ja inhimillistä kosketusta, joka nostaa elokuvan toimintagenren yläpuolelle.
Samaisen Titus Vibe-Müllerin teoksessa Vi vil leve (1946) yhdistellään näyteltyä ja ”totta” materiaalia. Miehityksen aika oli Norjassa ymmärrettävästi usein viljelty aihe, jonka vahvin teos nähtiin kymmenisen vuotta Vibe-Müllerin ja Drévillen teoksen jälkeen: Arne Skouenin Me kuolemme yksin (Ni liv, 1957). Kertomus vastarintamies Jan Baalsrudin paosta kahden piinaavan vihollisen – natsien ja luonnon – kurimuksessa on selviämisen sankaritarinana ihmeenomainen. Silti se on uskottava ja eletyn oloinen. Teoksessa kietoutuvat subjektiiviset tilat ja hallusinaatiot, mutta puitteet ovat objektiiviset, samalla kun elementtien kokonaisuus on pätevä vertauskuva kansan kohtalosta. Rajatilojen taide on villillä tavalla unenomaista, kuin tihentynyt muisto vuosista, joiden ankeus ja hirveys vaativat vuosien jälkeen unityön armollisen avunannon.
– Peter von Bagh (Elokuvan almanakka, 2018) AA 9.4.2019
No comments:
Post a Comment