The Negro Soldier (41 min)

US 1944. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals. SC: Carlton Moss, D: Stuart Heisler]. A fine Imperial War Museum print. 41'. Viewed at Orion, Helsinki, 8 Sept 2005. "Joshua fit the battle of Jericho". Black audience at church hears the wise sermon of preacher Carlton Moss. The black American history summarized. Hitler's thoughts on the black people are quoted. A mother reads a letter from her son, which is illustrated as a montage sequence of a soldier's path in US Army. West Point, Tuskegee. A montage on the tasks of war. Paying homage to the war heroes.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: The Battle of China

The Battle of China / Why We Fight 6: The Battle of China

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Anatole Litvak. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin; Musorgski: Näyttelykuvia. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä aakkosjärjestyksessä: Claire Chennault, Chiang Kai-Shek, Madame Chiang, Winston Churchill, Teh Chu, Anthony Eden, William F. Halsey, keisari Hirohito, Douglas MacArthur, eversti William Mayer, Louis Montbatten, Henry Pu-yi, F. D. Roosevelt, Joseph W. Stilwell, Sun Yat-sen, Gi-ichi Tanaka. Abraham Lincolnin ääni: Walter Huston. Selostaja: Anthony Veiller. 65 min

    Lähtee 1930-luvun alusta, jolloin keisarillinen Japani alkoi rakentaa sotaisasti aasialaista imperiumia.

The Negro Soldier

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Stuart Heisler. Käsikirjoitus: Carlton Moss. Kuvaus: Allen Q. Thompson, Paul Vogel, Horace Woodard. Musiikki: Albert Glasser, Calvin Jackson, Howard Jackson, Earl Robinson, Dimitri Tiomkin. 43 min

Why We Fight -sarja sai kriittistä palautetta jo tuoreeltaan. Vaikka esimerkiksi James Agee ihaili Prelude to War -elokuvan voimaa, hän moitti myös liioittelua sen retoriikassa, jonka hän katsoi ilmentävän paikoitellen yleisön aliarviointia, vaikkakin yleensä hän katsoi elokuvan olevan vapaata siitä. Jo valmistumisaikanaan elokuvasarjaa arvosteltiin sen lavastuksista. Capra itse kiisti lavastukset animaatiota ja muuta grafiikkaa lukuunottamatta. Mutta monet "dokumenttiotokset" ovat peräisin näytelmäelokuvista; luettelo näistä löytyy National Archivesin tuotantomuistioista. Näyteltyjä kohtauksia otettiin sekä fiktioelokuvista että itse kuvatuista kohtauksista. Tietenkin näin on koskien aikakausia, jolloin elokuvaa ei ollut vielä keksitty. Näyteltyjen Hollywood-sotaelokuvien otoksia käytettiin, samoin muiden näytelmäelokuvien aineistoa. Kaikista mahdollisista lähteistä saatua lavastettua aineistoa käytettiin ilman, että alkuperää mainittiin elokuvassa. Samoja otoksia käytettiin eri tarkoituksiin sarjan eri jaksoissa. William Thomas Murphy huomauttaa, että Capra seurasi March of Time -uutiskatsausten perinnettä. Perinne oli elokuvan alkuajoista alkaen tuttu: jos ei ollut aitoa dokumenttia, tehtiin kuvitettuja lavastuksia ajankohtaisista tapahtumista. Perinteellä oli puolustajansa. Toisaalta Jay Leyda huomauttaa: "metrikin lavastusta muuten aidossa kompilaatiossa voi horjuttaa katsojan uskoa koko elokuvaan, mukaan lukien sen aatteisiin".

Myös natsipropagandan käyttö saattoi olla arveluttavaa, ja Capra käytti natsien materiaalia omaan tarkoitukseensa joskus lähes yhtä kyynisesti kuin natsit omaansa.

Prikaatinkenraali Osborn arvosteli The Battle of Chinaa "vähiten tyydyttäväksi elokuvaksi Why We Fight -sarjassa", koska "monet kohtauksista eivät ole aitoja kuvia historian tapahtumista, vaan kohtauksia viihde- tms. elokuvista, joiden tarkoitus on tuottaa toivottu vaikutus". Capra vastasi Osbornille: "Muistionne järkytti minua (...) Lausuntonne, että kyseessä on sarjan ainoa elokuva, jossa on muita kuin aitoja kuvia historian tapahtumista, ei ole kirjaimellisesti totta. Paljon enemmän sellaisia kuvia on The Battle of Russiassa ja The Battle of Britainissa. Myös elokuvissa The Nazis Strike ja Divide and Conquer käytimme vapaasti saksalaista propagandamateriaalia".

"The Battle of Chinan suhteen tarkoittanette dokumenttiaineistoa, jonka MGM:n kuvaajat kuvasivat Kiinassa Hyvää maata varten vuosia sitten. Poimimme siitä joitakin satoja jalkoja muuttoa kuvaavia otoksia. Kiinalaisen materiaalin niukkuus oli sydäntäsärkevää, ja meidän oli käytettävä kaikkia mahdollisia lähteitä (...)".

Capra ei halunnut puolustella itseään. "Tiedän, että jotkut ihmiset sotaministeriössä ajattelevat, että elokuvissamme on liikaa 'tunnetta'. Ehkä he ovat oikeassa." Mutta minusta "opettaja, joka saa mielikuvituksen heräämään ja innostumaan jättää syvemmän ja kestävämmän vaikutuksen oppilaisiinsa". "Jos dramaattisen mielenkiinnon herättäminen on väärin, sitten kaikki elokuvamme ovat olleet väärin laadittuja".

The Negro Soldier oli pakollista katsottavaa kaikille sotilaille. Sen tarkoitus oli motivoida mustia sotilaita kokemaan olevansa yhteisen asian takana, vaikka Yhdysvaltain armeijassa vallitsi rotuerottelu. Yllättävää on, että armeijan varovaisen byrokratian piiristä syntynyt elokuva oli niinkin tehokas. Sillä oli tärkeä rooli armeijan rotuennakkoluulojen murtamisessa, ja se auttoi rotuerottelun purkamisessa 1948.

Capra pyrki mahdollisemman suureen yksimielisyyteen ja laajapohjaisuuteen elokuvan valmistelussa, koska sen pelättiin jopa johtavan rotumellakoihin ja koska hän tunnusti tietämät-tömyytensä aiheesta. "Siinä oli paljon uutta minulle".

Ensimmäinen valinta ohjaajaksi oli William Wyler, joka kuitenkin rupesi tekemään The Memphis Belleä. Ohjaajaksi lopulta valittu Stuart Heisler oli ohjannut elokuvan The Bisquit Eater (1940), jossa oli sekä mustia että valkoisia esiintyjiä. Käsikirjoituksen laati lähinnä Carlton Moss, nuori näytelmä- ja kuunnelmakirjailija, joka oli työskennellyt mm. Orson Wellesin ja John Housemanin kanssa mustan Macbethin markkinoinnissa; hän tuli projektiin Housemanin suosituksesta. Moss nähdään myös valkokankaalla saarnaajana, jonka puhetta kuullaan elokuvassa kertomassa mustan Amerikan historiasta ja nykypäivästä. Capra piti tiettyä välimatkaa projektiin, mutta kun elokuva valmistui hän astui esiin ottamaan kiitoksia vastaan. Mutta "jos Capra olisi suhtautunut asiaan vihamielisesti, elokuvaa ei olisi koskaan tehty" (Moss). Moss joutui myöhemmin kommunistiksi epäiltynä mustalle (sic) listalle. Pehmä-ääninen, diplomaattinen Moss hymähtää Capran elämäkerrassaan esittämille väitteille Mossin "mustasta kapinallisuudesta". Elokuvan näytettiin 200 mustalle journalistille Pentagonissa. Mossin mukaan varsinainen testi oli Harlemissa mustille johtajille järjestetty esitys. Näiden huolena näytöksen jälkeen oli vain, että elokuvaa esitettäisiin myös valkoisille. The Negro Soldier sai lämpimän vastaanoton sekä 43 minuutin että myöhempänä 20 minuutin versiona. Cripps ja Culbert kirjoittavat, että "kaikista sota-ajan elokuvista vain The Negro Soldier pyrki kytkemään mustat amerikkalaisen elämän kokonaiskudokseen; tuo armeijaelokuva oli esimerkki kaikille, jotka halusivat irtautua elokuvateollisuuden stereotyypeistä (...) Tuon elokuvan olemassaolo osoitti muutosta armeijassa – miksei siviilimaailma voisi seurata perässä?"

Elokuvan valmistuttua Capra keskusteli ensi kertaa pitempään Mossin kanssa. Moss kertoi haluavansa edetä elokuva-alalla. Capra antoi hänelle lopulta neuvon: "Why don't you leave the country?" Moss oli amerikkalainen monen sukupolven takaa; Capra oli maahanmuuttaja.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 6.9.2005

Why We Fight 6: The Battle of China

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 6: The Battle of China (US 1944).

US 1944. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 63 min

    A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra Retrospective), Helsinki, 8 Sept 2005

This film was for me the biggest revelation of all in terms of historical information. It covers the Japanese aggression on China since 1931. It summarizes 4000 years of Chinese culture; how the divided country became a nation under the Japanese attack. 

Sun Yat-Sen the Chinese Lincoln. The Tanaka Plan: Manchuria, Shanghai, Jehol. Stunning animation on the Japanese strategy. Chiang Kai-Shek. The greatest mass migration ever recorded. Unforgettable epic images on the millions on the move. 

The air war. The Chinese armament. The Burma Road: breathtaking epic sequence. General Chennault's Flying Tigers. 

The course of the Yellow River changed (!). The Chinese guerrilla war. The great distances, the rivers, the marshes. The Tanaka Plan slowed down in China. 

Phase 3: the Pacific - phase 4: the US. Changsha, again a stunning animation. Madame Chiang Kai-Shek addressing the Congress. This Why We Fight film, the most criticized one, was for me the most precious one.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: The Battle of China

The Battle of China / Why We Fight 6: The Battle of China

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Anatole Litvak. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin; Musorgski: Näyttelykuvia. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä aakkosjärjestyksessä: Claire Chennault, Chiang Kai-Shek, Madame Chiang, Winston Churchill, Teh Chu, Anthony Eden, William F. Halsey, keisari Hirohito, Douglas MacArthur, eversti William Mayer, Louis Montbatten, Henry Pu-yi, F. D. Roosevelt, Joseph W. Stilwell, Sun Yat-sen, Gi-ichi Tanaka. Abraham Lincolnin ääni: Walter Huston. Selostaja: Anthony Veiller. 65 min

    Lähtee 1930-luvun alusta, jolloin keisarillinen Japani alkoi rakentaa sotaisasti aasialaista imperiumia.

The Negro Soldier

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Stuart Heisler. Käsikirjoitus: Carlton Moss. Kuvaus: Allen Q. Thompson, Paul Vogel, Horace Woodard. Musiikki: Albert Glasser, Calvin Jackson, Howard Jackson, Earl Robinson, Dimitri Tiomkin. 43 min

Why We Fight -sarja sai kriittistä palautetta jo tuoreeltaan. Vaikka esimerkiksi James Agee ihaili Prelude to War -elokuvan voimaa, hän moitti myös liioittelua sen retoriikassa, jonka hän katsoi ilmentävän paikoitellen yleisön aliarviointia, vaikkakin yleensä hän katsoi elokuvan olevan vapaata siitä. Jo valmistumisaikanaan elokuvasarjaa arvosteltiin sen lavastuksista. Capra itse kiisti lavastukset animaatiota ja muuta grafiikkaa lukuunottamatta. Mutta monet "dokumenttiotokset" ovat peräisin näytelmäelokuvista; luettelo näistä löytyy National Archivesin tuotantomuistioista. Näyteltyjä kohtauksia otettiin sekä fiktioelokuvista että itse kuvatuista kohtauksista. Tietenkin näin on koskien aikakausia, jolloin elokuvaa ei ollut vielä keksitty. Näyteltyjen Hollywood-sotaelokuvien otoksia käytettiin, samoin muiden näytelmäelokuvien aineistoa. Kaikista mahdollisista lähteistä saatua lavastettua aineistoa käytettiin ilman, että alkuperää mainittiin elokuvassa. Samoja otoksia käytettiin eri tarkoituksiin sarjan eri jaksoissa. William Thomas Murphy huomauttaa, että Capra seurasi March of Time -uutiskatsausten perinnettä. Perinne oli elokuvan alkuajoista alkaen tuttu: jos ei ollut aitoa dokumenttia, tehtiin kuvitettuja lavastuksia ajankohtaisista tapahtumista. Perinteellä oli puolustajansa. Toisaalta Jay Leyda huomauttaa: "metrikin lavastusta muuten aidossa kompilaatiossa voi horjuttaa katsojan uskoa koko elokuvaan, mukaan lukien sen aatteisiin".

Myös natsipropagandan käyttö saattoi olla arveluttavaa, ja Capra käytti natsien materiaalia omaan tarkoitukseensa joskus lähes yhtä kyynisesti kuin natsit omaansa.

Prikaatinkenraali Osborn arvosteli The Battle of Chinaa "vähiten tyydyttäväksi elokuvaksi Why We Fight -sarjassa", koska "monet kohtauksista eivät ole aitoja kuvia historian tapahtumista, vaan kohtauksia viihde- tms. elokuvista, joiden tarkoitus on tuottaa toivottu vaikutus". Capra vastasi Osbornille: "Muistionne järkytti minua (...) Lausuntonne, että kyseessä on sarjan ainoa elokuva, jossa on muita kuin aitoja kuvia historian tapahtumista, ei ole kirjaimellisesti totta. Paljon enemmän sellaisia kuvia on The Battle of Russiassa ja The Battle of Britainissa. Myös elokuvissa The Nazis Strike ja Divide and Conquer käytimme vapaasti saksalaista propagandamateriaalia".

"The Battle of Chinan suhteen tarkoittanette dokumenttiaineistoa, jonka MGM:n kuvaajat kuvasivat Kiinassa Hyvää maata varten vuosia sitten. Poimimme siitä joitakin satoja jalkoja muuttoa kuvaavia otoksia. Kiinalaisen materiaalin niukkuus oli sydäntäsärkevää, ja meidän oli käytettävä kaikkia mahdollisia lähteitä (...)".

Capra ei halunnut puolustella itseään. "Tiedän, että jotkut ihmiset sotaministeriössä ajattelevat, että elokuvissamme on liikaa 'tunnetta'. Ehkä he ovat oikeassa." Mutta minusta "opettaja, joka saa mielikuvituksen heräämään ja innostumaan jättää syvemmän ja kestävämmän vaikutuksen oppilaisiinsa". "Jos dramaattisen mielenkiinnon herättäminen on väärin, sitten kaikki elokuvamme ovat olleet väärin laadittuja".

The Negro Soldier oli pakollista katsottavaa kaikille sotilaille. Sen tarkoitus oli motivoida mustia sotilaita kokemaan olevansa yhteisen asian takana, vaikka Yhdysvaltain armeijassa vallitsi rotuerottelu. Yllättävää on, että armeijan varovaisen byrokratian piiristä syntynyt elokuva oli niinkin tehokas. Sillä oli tärkeä rooli armeijan rotuennakkoluulojen murtamisessa, ja se auttoi rotuerottelun purkamisessa 1948.

Capra pyrki mahdollisemman suureen yksimielisyyteen ja laajapohjaisuuteen elokuvan valmistelussa, koska sen pelättiin jopa johtavan rotumellakoihin ja koska hän tunnusti tietämättömyytensä aiheesta. "Siinä oli paljon uutta minulle".

Ensimmäinen valinta ohjaajaksi oli William Wyler, joka kuitenkin rupesi tekemään The Memphis Belleä. Ohjaajaksi lopulta valittu Stuart Heisler oli ohjannut elokuvan The Bisquit Eater (1940), jossa oli sekä mustia että valkoisia esiintyjiä. Käsikirjoituksen laati lähinnä Carlton Moss, nuori näytelmä- ja kuunnelmakirjailija, joka oli työskennellyt mm. Orson Wellesin ja John Housemanin kanssa mustan Macbethin markkinoinnissa; hän tuli projektiin Housemanin suosituksesta. Moss nähdään myös valkokankaalla saarnaajana, jonka puhetta kuullaan elokuvassa kertomassa mustan Amerikan historiasta ja nykypäivästä. Capra piti tiettyä välimatkaa projektiin, mutta kun elokuva valmistui hän astui esiin ottamaan kiitoksia vastaan. Mutta "jos Capra olisi suhtautunut asiaan vihamielisesti, elokuvaa ei olisi koskaan tehty" (Moss). Moss joutui myöhemmin kommunistiksi epäiltynä mustalle (sic) listalle. Pehmä-ääninen, diplomaattinen Moss hymähtää Capran elämäkerrassaan esittämille väitteille Mossin "mustasta kapinallisuudesta". Elokuvan näytettiin 200 mustalle journalistille Pentagonissa. Mossin mukaan varsinainen testi oli Harlemissa mustille johtajille järjestetty esitys. Näiden huolena näytöksen jälkeen oli vain, että elokuvaa esitettäisiin myös valkoisille. The Negro Soldier sai lämpimän vastaanoton sekä 43 minuutin että myöhempänä 20 minuutin versiona. Cripps ja Culbert kirjoittavat, että "kaikista sota-ajan elokuvista vain The Negro Soldier pyrki kytkemään mustat amerikkalaisen elämän kokonaiskudokseen; tuo armeijaelokuva oli esimerkki kaikille, jotka halusivat irtautua elokuvateollisuuden stereotyypeistä (...) Tuon elokuvan olemassaolo osoitti muutosta armeijassa – miksei siviilimaailma voisi seurata perässä?"

Elokuvan valmistuttua Capra keskusteli ensi kertaa pitempään Mossin kanssa. Moss kertoi haluavansa edetä elokuva-alalla. Capra antoi hänelle lopulta neuvon: "Why don't you leave the country?" Moss oli amerikkalainen monen sukupolven takaa; Capra oli maahanmuuttaja.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 6.9.2005

Why We Fight 5: The Battle of Russia

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 5: The Battle of Russia (US 1943).

Nederlaget.

    US 1943. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 

     A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    81 min

    Viewed at Finnish Film Archive Orion (Frank Capra retrospective), Helsinki, 8 Sept 2005. 

For James Agee, the mightiest American war movie ever besides The Birth of a Nation. 

It is the film about the greatest war operation in history: Operation Barbarossa. USSR, a sixth of the earth, is presented in its multi-ethnicity and variety of resources. Hitler's way to the Eastern war is summarized: Hungary, Rumania, Czechoslovakia, Bulgaria. Albania, Greece. 

The giant attack of 22 June 1941 focusing on the directions of Leningrad, Moscow, and Kiev. The animations of strategy are excellent, illuminating the German wedge and trap and the Russian defense in depth strategies. The cities as strongholds. Sevastopol. Beautiful montages of faces. The Russian strategy of scorched earth; destroyed giant dams. Guerilla war. The Volokolamsk highway. The museums of Tchaikovsky, Tolstoy vandalized. Great emotional force in footage on Russians burying their loved ones. 

Retreat in spring 1942: the legend of Nazi invincibility defeated. The siege of Leningrad, a powerful sequence; the road to life across Lake Ladoga. The strategic meaning of Stalingrad for the whole war. Everything else in WWII was a prelude to Stalingrad. Finally the Germans get to taste their own wedge and trap strategy. The greatest battle in history, the turning-point of WWII. 

Finns under Mannerheim are not mentioned together with Hungary, Rumania, and Bulgaria as Hitlerite allies; Finns are mentioned as co-belligerents in Operation Barbarossa, with a strategic importance in the siege of Leningrad. This films omits any critical remark on Stalin's Russia. In Why We Fight, Finland is first mentioned here, and fleetingly in the same context in the last film. In its bias, still extremely impressive.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: The Battle of Russia

The Battle of Russia / Why We Fight 5: The Battle of Russia / För frihet kämpa de

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Robert Heller, Anatole Litvak, Anthony Veiller. Musiikki: Dimitri Tiomkin; Tshaikovski: 1812-alkusoitto, 1. pianokonsertto, 5. sinfonia, 6. sinfonia. Leikkaus: William Hornbeck. 

     Elokuvassa esiintyviä aakkosjärjestyksessä: Ion Antonescu, kuningas Boris III, kenraali Edler von Daniels, Anthony Eden, Hermann Göring, Adolf Hitler, Miklós Horthy, Alfred Jodl, Wilhelm Keitel, kenraali Kosakov, Maksim Litvinov, Yosuke Matsuoka, kuningas Michael, Vjatsheslav Molotov, Benito Mussolini, tsaari Nikolai II, Friedrich von Paulus, Joachim von Ribbentrop, Konstantin Rokossovski, Arthur Schmidt, Haile Selassie, Mihail Shumilov, Josif Stalin, Nikolai Voronov, keisari Wilhelm II, Georgi Zhukov. Näytelmäelokuvaotteissa: J. Karrik (Kaarle XII), Nikolai Simonov (Pietari Suuri), Nikolai Tsherkasov (Aleksanteri Nevski). Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 83 min

    Kuvaa taisteluja rintamalla, jolla oli 80% natsien sotavoimasta.

Kirjassaan Films Beget Films Jay Leyda kirjoittaa, että Why We Fight -sarja oli "sodan opettavaisin kompilaatioelokuvan kokonaisuus". "The Battle of Russia oli leikattu niin loistavasti, että sitä tutkittiin ja ihailtiin suuresti Neuvostoliitossa – se oli neuvostorintamasta tehdyistä amerikkalaisista elokuvista ainoa, joka ei tarvinnut puolustuspuheita. Se on ainoa tunnettu esimerkki sotaakäyvästä maasta, jossa toisen maan leikkaajien tuote on tyytyväisenä hyväksytty alkuperämaassa". 

Kolme sarjan elokuvaa oli omistettu liittolaisille, ja pääteemana oli heidän rohkeutensa, moraalinsa ja taistelukuntonsa. Erityisesti teema korostuu The Battle of Russiassa. Alkujaksossa on viisi lainausta sotaministeri Henry Stimsonilta, laivaston ylipäälliköltä Henry Knoxilta, esikuntapäällikkö Marshallilta, kenraali McArthurilta ja presidentti Rooseveltilta. Knoxin lausunto on tyypillinen: "Me ja liittolaisemme tunnemme ikuista kiitollisuutta Neuvostoliiton armeijoille ja kansalle". Roosevelt lausuu: "Euroopan rintamalla kuluneen vuoden tärkein tapahtuma on ollut Venäjän suurten armeijojen murskaava hyökkäys Saksan mahtavaa armeijaa vastaan".

Leningradin taistelua kuvaava jakso korostaa Venäjän kansan rohkeutta. Otos toisensa jälkeen dramatisoi Leningradin asukkaiden hirvittäviä koettelemuksia. Selostajan sanat tukevat kuvia: "Ilmavoimien pommit eivät pystyneet pakottamaan Leningradin puolustajia antautumaan. Talvi ei pystynyt siihen, nälkä ei pystynyt siihen. Heidän päättäväisyytensä ei horjunut koskaan". Kertojan sanat päättävät jakson: "Ja nyt (...) koko maailma puhui ihaillen teräksisestä kaupungista".

Odessan taistelua kuvataan "sankarillisena piirityksenä", joka pysäytti "natsien rynnistyksen Krimille". Sevastopolin hävitystä luonnehditaan kerronnassa: "venäläiset tiesivät, että heidän kaupunkinsa tuhottaisiin, mutta heidän päämääränään ei ollut pelastaa kaupunkeja vaan tuhota saksalaiset". Kouraiseva jakso kertoo venäläisistä sisseistä, jotka jatkoivat taistelua osanaan "minimaalinen kunnia ja maksimaalinen määrätietoisuus". "Heidän edessään oli vain köysi ja hirsipuu (...) mutta he pysyivät paikoillaan ja jatkoivat taistelua". Kertojaa säestävät lähikuvat venäläisten kasvoista. "Heidän yrmeät kasvonsa kertoivat heidän päättäväisyydestään (...) taistella ja kuolla (...) antautumatta koskaan".

Venäläisten taistelutaitoa kuvataan kertomalla natsien "kiila ja ansa" -strategiasta ja venäläisten "syvyyspuolustusteoriasta". Venäläisten kykyä korostetaan kuvaamalla miten hyvällä menestyksellä saksalaisest olivat käyttäneet metodiaan Puolassa, Ranskassa ja Balkanilla ja miten venäläiset eivät menneet ansaan ryhmittämällä kaikkia miehiään rajalle. Kaupunkien käyttö saksalaisen Blitzkriegin hidastamiseksi esitetään myös esimerkkinä heidän rohkeudestaan ja taidostaan.

– Thomas William Bohnin mukaan (An Historical and Descriptive Analysis of the "Why We Fight" Series, 1977)

Elokuvassa ei ollut kritiikin sanaa neuvostohallinnosta, siinä kutsuttiin neuvostokansaa "vapaaksi ja yhtenäiseksi" ja väitettiin Stalinin maan ilmentävän "Kristuksen ristin voittoa natsien hakarististä". Tämä tuotti Capralle myöhemmin vaikeuksia, vaikka elokuva oli valmistuessaan USA:n virallisen linjan mukainen. Jo The Nazis Strike oli käsitellyt Molotov-Ribbentrop -sopimusta Neuvostoliittoa ymmärtäen toteamalla, että sopimus oli "too fantastic to make any sense. It didn't". Samoin teki The Battle of Russia, vaikka joistakin kopioista ymmärtävä kohta puuttuu. Elokuvan pohjana olevassa valmisteluluennossa sanottiin, että Neuvostoliitto "tiesi, että he voisivat korkeintaan viivyttää sotaa, kunnes se olisi paremmin valmistautuneita (...) 1930-luvulla Venäjä tarjoutui allekirjoittamaan sopimuksia ja takuita paljon enemmän kuin mihin mikään muu Euroopan kansakunta oli valmis osallistumaan (...) Venäjä valmistautui armottomasti välienselvittelyyn Saksan kanssa". Capra oli ollut 1930-luvulla avoimesti Mussolinin ja Francon kannattaja, joten tämä elokuva oli hänelle kova pala. The Battle of Russia oli Prelude to Warin rinnalla se sarjan elokuva, jota esitettiin myös yleisessä elokuvateatterilevityksessä. Hän kiisti vastuunsa elokuvasta ja kieltäytyi esittelemästä sitä esimerkiksi liittoutuneiden voiton elokuvafestivaalilla 1985. Venäläissyntyisellä Anatole Litvakilla olikin suuri merkitys tässä sarjan pisimmässä elokuvassa, jota esitettiin aluksi kaksiosaisena.

Capran kiemurtelusta huolimatta juuri The Battle of Russia -elokuvaa pidettiin Capran yksikön suurimpana saavutuksena sodan aikana. Loistavat otokset Leningradin ja Stalingradin taisteluista olivat lähinnä venäläisten itsensä kuvaamia. William Hornbeck, William Lyon ja Marcel Cohen leikkasivat ne upeasti Anatole Litvakin johdolla. James Agee kirjoitti The Nation -lehdessä, että "Kansakunnan synnyn kyyneliä nostattavan mahtavuuden ohella se on uskoakseni paras ja tärkein sotaelokuva, joka tässä maassa on koskaan koottu". Kuten Jay Leyda sanoi, se oli ainoa neuvostotaistelua kuvaava elokuva, joka ei tarvinnut puolusteluja kuvaamassaan maassa. Paitsi Capralta.

Vähän ennen sodan päättymistä Vsevolod Pudovkin ja muut neuvosto-ohjaajat kokoontuivat keskustelemaan The Battle of Russiasta ja muista Why We Fight -elokuvista. Pudovkin kutsui noiden elokuvien luovaa uutiskuvien leikkausta metodiksi, "jonka merkitys voi huomattavasti kasvaa sodan jälkeen, koska sitä voi käyttää eri kansojen tutustuttamiseksi syvällisemmin toisiinsa, ja sillä voi ilmaista yleispäteviä ajatuksia graafisesti ja havainnollisesti". Pudovkin lähetti kokouksen pöytäkirjan Capralle, mutta Capra katsoi aiheelliseksi väheksyä tapauksen merkitystä. Vaikka Capra kertoo muistelmissaan, että Stalin määräsi hänen elokuvaansa esitettäväksi kaikissa Venäjän elokuvateatterissa (Roosevelt sanoi Marshallille, että hän oli "hyvin mielissään Stalinin päätöksestä"), hän ei mainitse, että Stalin kuvautti oman esipuheensa elokuvaan. USA:n Moskovan suurlähettiläs Averell Harriman sanoo, että "Stalin lausui henkilökohtaisesti mieltymyksensä elokuvaan. Sellainen oli melko harvinaista Stalinin taholta".

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 6.9.2005

Tunisian Victory

Hugh Stewart, Frank Capra: Tunisian Victory (US/GB 1944).

Voitto Tunisiassa / Seger i Tunisien. 

    US/GB 1944. U.S. Army Bureau of Public Relations / British Ministry of Information. No personal on-screen credits. [P+D: Frank Capra, Hugh Stewart. Additional reconstructed footage: John Huston. SC: J.L. Hodson, Anthony Veiller, Roy Boulting, Alfred Black. M: Dimitri Tiomkin. Commentary read by Leo Genn, Anthony Veiller. Voice of US soldier Adams: Burgess Meredith, voice of UK soldier Metcalf: Bernard Miles]. 

    AFI: 85'

    Finnish release: 76'

    The vintage Finnish nitrate print released by Väinän Filmi 60 years ago viewed at Orion, Helsinki, 3 Sep 2005

In Huston and Capra biographies this film is harshly dealt with as a fabrication. Now it does not look any different from the Why We Fight series. Probably the harshness of the criticism is based on the fact that so many involved in the actual battle were able to compare the film with the reality. 

It is a work of montage, as are the Why We Fight films, and it's based on an idea, a concept, and the film is an illustration of the concept. The most impressive points are conveyed via animation. One has to congratulate the way the film manages to convey a strong idea of strategy and simultaneously a feeling of the mess of reality.

The strategic weight of the African campaign is very clearly expressed. It was the turning-point in the Western Allies' war against Hitler.

The triple strike in Casablanca, Algiers and Oran. The heavy weather: the rain season, the winter, the casualties. The strategic air command. The new strategy of the air force. 

The historical links to Scipio, Hannibal. Soldiers at war and play. The suffering of the civilians, the children. The returning civilians. The importance of the mules. A memorable shot of Jewish kids: it's now OK to take the yellow star off.

Rommel's genius and backlash for the Allied. The ingenious Cylinder Strategy of the Allied. Alexander and Cunningham. The magnificent final campaign: Hill 609, Goubellet Plain, Longstop Hill, Djebel Mansour, Takrouna.

A staccato blitz montage of images, in themselves incomprehensible, only made meaningful via the animated maps. "The spark plug was ours", and now they are given all we've got. The Nazis get what they'd been giving us.

Split into four, the Nazis surrender, 266.000 of them, fully equipped. Montages of the wreckage. A montage of the union of nations and people of all countries, laughing children. Africa is free, Europe that much nearer to - the giant V.

Why We Fight 4: The Battle of Britain

Frank Capra & Anthony Veiller: Why We Fight 4: The Battle of Britain (US 1943).

Motståndet.

    US 1943. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 42 min

    A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra retrospective), Helsinki, 30 Aug 2005.

Impressive footage of Hitler examining the Eiffel Tower starts the film. "Where Napoleon failed I shall succeed". 

The German military strategy to take Britain is startlingly summarized, with brilliant animation. The German material supremacy is overwhelming, but Britain starts to arm. Churchill: "we shall never surrender". 

Luftwaffe vs. the RAF is the main action of this film. The ports take terrible pounding. Learning from their allies' mistakes, the Brits keep their planes scattered and hidden. 

New tacticts: the German bomb factories, change formations. The hell over coastal defenders. Next step: terrorizing London, to demoralize Britain. The Blitz over London, the Luftwaffe's greatest effort. Devastation in London, Buckingham Palace, Fleet Street, St. Paul's Cathedral. 

Next step: night attacks, to terrorize the people to cry for mercy. People rise in the morning to witness the wreckage. "The British spirit stronger than ever". The RAF starts to counter-attack, targeting Bremen. Hitler cries 1000-fold revenge. Coventry smashed. Montages on work, on life under the Blitz, Christmas in the subway. 

Next step: millions of fire bombs to burn London. Vital water mains shattered when Thames was at its lowest ebb. This was the people's war, and the people wouldn't panic. The Battle of Britain was won, and not by Hitler. Gone was the legend of their invincibility. Churchill: never in history has so much been accomplished for so many by so few. Very effective propaganda.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: Divide and Conquer

Divide and Conquer / Why We Fight 3: Divide and Conquer / Söndra och härska

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin, William Lava. Wagner: Der Ring des Nibelungen. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä: kenraali Bergeret, tri Karl Brandt, Winston Churchill, Walter Darré, Charles de Gaulle, Otto Dietrich, John Dillinger, Ferdinand Foch, Hans Frank, Henri Giraud, Josef Goebbels, Rudolf Hess, Walter Hewel, Konstantin Hierl, Adolf Hitler, Charles Huntzinger, Alfred Jodl, Pierre Laval, amiraali Le Luc, Robert Lozek, Viktor Lutze, tri Theodor Morell, Léon Noël, Philippe Pétain, Fritz Reinhardt, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Alfred Rosenberg, Julius Streicher, Fritz Todt, Adolf Wagner, Maxime Weygand, H. G. Winkelmann. Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 58 min

    Näyttää miten natsit valloittivat Euroopan hajota ja hallitse -menetelmällä.

 

Why We Fight: The Battle of Britain

The Battle of Britain / Why We Fight 4: The Battle of Britain

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anthony Veiller. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Howard Jackson, William Lava, Max Steiner, Dimitri Tiomkin. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä: Douglas Bader, Arno Breker, Winston Churchill, kuningatar Elizabeth, Hermann Göring, Adolf Hitler, Alfred Jodl, Wilhelm Keitel, Erich Raeder, Erwin Rommel, Albert Speer, kuningas Yrjö VI. Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 54 min

    Seuraa saarivaltakunnan taistelua ilmojen herruudesta ylivoimaista vihollista vastaan.

 

Vaikka Frank Capran armeijalle toisessa maailmansodassa tuottamat elokuvat toivat hänelle suurta kunniaa, hänen oma nimensä ei koskaan esiintynyt niissä valkokankaalla. Capraa liikutti syvästi, kun Winston Churchill kiitti häntä yksityisesti Why We Fight -elokuvista. Julkisesti Churchill onnitteli niistä Yhdysvaltain armeijan toimintaa kenraali Marshallin johdolla.

Capran ystävät olivat tunteneet hänet miehenä, joka ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, ja heihin teki vaikutuksen se vaatimattomuus, jolla hän hyväksyi sodanaikaisen anonyymisyytensä. Hän alisti egonsa korkeamman velvoitteen palvelukseen. "Capra oli joukkuepelaaja", muisteli prikaatinkenraali Frank McCarthy. "Hän ei toiminut lainkaan omaan pussiinsa". Capra oli pettynyt siitä, että hän joutui jäämään Hollywoodiin eikä päässyt johtamaan omaa taistelukuvausyksikköä John Fordin tapaan, mutta hän kätki pettymyksensä ja sopeutui sotilaskuriin. Hänen esimiehensä, eversti Edward Lyman Munson, Jr., sanoi pitävänsä Capraa "yhtenä kaikin puolin pätevimmistä upseereista, joita olen tavannut. Häneltä onnistuisi mikä tahansa armeijan toimeksianto".

Vapautettuna itsenäisesti ajattelemisen taakasta Capra suoritti loistavasti tehtävänsä virallisen linjan toimeenpanijana ja muuttui amerikkalaisen propagandakoneiston rattaaksi. Kenraali Osborn kirjoitti: "kiistattoman teknisen neroutensa ohella Caprassa herättää huomiota päämäärän vilpittömyys ja luonteen lojaali mutkattomuus. Niiden turvin hän on saanut apua lukemattomilta ihmisiltä hallituksessa, armeijassa ja Hollywoodissa. Hänen energiansa ja uskonsa tehtäväänsä on järkkymätöntä, ja hän on uurastanut uskomattoman pitkiä päiviä saadakseen tulosta". Kenraali Marshall lisäsi, että Capra oli tehnyt "erinomaista työtä ilman itsetehostusta ja tavanomaisia primadonnaongelmia".

"Sota muutti Capraa huomattavasti, hänen luonnettaan paljastavalla tavalla", sanoo Paul Horgan, Pulitzer-palkinnon voittanut historiantutkija ja elämäkerturi, joka työskenteli hänen yksikössään. "Hänen hymyilevä egonsa, joka erotti häntä siinä määrin muista ihmisistä, kuin Caruso, oli osa hänen suurta voimaansa. Suurella viehätysvoimallaan hän kohosi kaikissa vaiheissa taistelun yläpuolelle. Hänen egonsa ei haitannut hänen työtään sodan aikana. Kukaan ei työskennellyt isänmaallisemmin eikä heittäytynyt työhönsä kokonaisemmin kuin Capra. Kukaan ei koskaan ehdottanut hänelle taiteellisia tai teknisiä muutoksia, mutta hän sai selkeän sanomaa tai poliittista linjaa koskevan toimintaohjeen, ja hän hyväksyi sen."

"En koskaan nähnyt hänen menettävän malttiaan", sanoi Theodor S. Geisel (tri Seuss), joka myös työskenteli Capran yksikössä. "Sen on täytynyt maksaa hänelle henkisesti hyvin paljon". Vanhoilla päivillään Capra tunnustikin, että sota "poltti minut henkisesti loppuun... menetin sodassa paljon itsestäni".

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 31.8.2005

Why We Fight 3: Divide and Conquer

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 3: Divide and Conquer (US 1943).

Söndra och härska.

    US 1943. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 57 min

    A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra Retrospective), Helsinki, 31 Aug 2005. 

In direct continuation to Why We Fight 2, this focuses on the reaction of Poland's Western allies: England's declaration of war (with Canada, Australia, New Zealand, South Africa etc.), and the Nazis' strategy of divide and conquer. 

To reach better England, they target Norway, occupying Denmark on the way. The tactics of "Trojan horse" merchant ships is depicted. Images of winter war in Norway. 

France is the main subject of this film. There was Marshal Foch of WWI: "J'attaque!". There is André Maginot of WWII: I defend. The Maginot Line is magnificent, and the German strategy is not to go near it. The Kellogg-Briand pact. The disillusioned nation, six million lost in WWI, the flower of a generation, the spirit of the phony war. 

Hitler's strategy is portrayed as an illuminative animation. How they take Holland, bomb Rotterdam, how Belgium is taken, the genius of the German engineers in bombing and building bridges for tanks. Little villages destroyed to create crowds of refugees to stop the light armies. 

While the Allies flank the main thrust is in the Ardennes, the mightiest army ever. Tremendous concentration of firepower. Brilliant animation helps understand the genius of the German attack.

Dunkirk: one of the greatest disasters of military history. Memorable epic footage. 

Hitler and the statue of Foch, French leaders forced to sign treaty with Hitler in Foch's coach. Two million French hostages taken to concentration camps. Hitler on the Champs-Elysées. La Marseillaise: soul born again. Rhetorically excellent war propaganda.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: Divide and Conquer

Divide and Conquer / Why We Fight 3: Divide and Conquer / Söndra och härska

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin, William Lava. Wagner: Der Ring des Nibelungen. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä: kenraali Bergeret, tri Karl Brandt, Winston Churchill, Walter Darré, Charles de Gaulle, Otto Dietrich, John Dillinger, Ferdinand Foch, Hans Frank, Henri Giraud, Josef Goebbels, Rudolf Hess, Walter Hewel, Konstantin Hierl, Adolf Hitler, Charles Huntzinger, Alfred Jodl, Pierre Laval, amiraali Le Luc, Robert Lozek, Viktor Lutze, tri Theodor Morell, Léon Noël, Philippe Pétain, Fritz Reinhardt, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Alfred Rosenberg, Julius Streicher, Fritz Todt, Adolf Wagner, Maxime Weygand, H. G. Winkelmann. Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 58 min

    Näyttää miten natsit valloittivat Euroopan hajota ja hallitse -menetelmällä.

 

Why We Fight: The Battle of Britain

The Battle of Britain / Why We Fight 4: The Battle of Britain

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anthony Veiller. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Howard Jackson, William Lava, Max Steiner, Dimitri Tiomkin. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä: Douglas Bader, Arno Breker, Winston Churchill, kuningatar Elizabeth, Hermann Göring, Adolf Hitler, Alfred Jodl, Wilhelm Keitel, Erich Raeder, Erwin Rommel, Albert Speer, kuningas Yrjö VI. Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 54 min

    Seuraa saarivaltakunnan taistelua ilmojen herruudesta ylivoimaista vihollista vastaan.

 

Vaikka Frank Capran armeijalle toisessa maailmansodassa tuottamat elokuvat toivat hänelle suurta kunniaa, hänen oma nimensä ei koskaan esiintynyt niissä valkokankaalla. Capraa liikutti syvästi, kun Winston Churchill kiitti häntä yksityisesti Why We Fight -elokuvista. Julkisesti Churchill onnitteli niistä Yhdysvaltain armeijan toimintaa kenraali Marshallin johdolla.

Capran ystävät olivat tunteneet hänet miehenä, joka ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, ja heihin teki vaikutuksen se vaatimattomuus, jolla hän hyväksyi sodanaikaisen anonyymisyytensä. Hän alisti egonsa korkeamman velvoitteen palvelukseen. "Capra oli joukkuepelaaja", muisteli prikaatinkenraali Frank McCarthy. "Hän ei toiminut lainkaan omaan pussiinsa". Capra oli pettynyt siitä, että hän joutui jäämään Hollywoodiin eikä päässyt johtamaan omaa taistelukuvausyksikköä John Fordin tapaan, mutta hän kätki pettymyksensä ja sopeutui sotilaskuriin. Hänen esimiehensä, eversti Edward Lyman Munson, Jr., sanoi pitävänsä Capraa "yhtenä kaikin puolin pätevimmistä upseereista, joita olen tavannut. Häneltä onnistuisi mikä tahansa armeijan toimeksianto".

Vapautettuna itsenäisesti ajattelemisen taakasta Capra suoritti loistavasti tehtävänsä virallisen linjan toimeenpanijana ja muuttui amerikkalaisen propagandakoneiston rattaaksi. Kenraali Osborn kirjoitti: "kiistattoman teknisen neroutensa ohella Caprassa herättää huomiota päämäärän vilpittömyys ja luonteen lojaali mutkattomuus. Niiden turvin hän on saanut apua lukemattomilta ihmisiltä hallituksessa, armeijassa ja Hollywoodissa. Hänen energiansa ja uskonsa tehtäväänsä on järkkymätöntä, ja hän on uurastanut uskomattoman pitkiä päiviä saadakseen tulosta". Kenraali Marshall lisäsi, että Capra oli tehnyt "erinomaista työtä ilman itsetehostusta ja tavanomaisia primadonnaongelmia".

"Sota muutti Capraa huomattavasti, hänen luonnettaan paljastavalla tavalla", sanoo Paul Horgan, Pulitzer-palkinnon voittanut historiantutkija ja elämäkerturi, joka työskenteli hänen yksikössään. "Hänen hymyilevä egonsa, joka erotti häntä siinä määrin muista ihmisistä, kuin Caruso, oli osa hänen suurta voimaansa. Suurella viehätysvoimallaan hän kohosi kaikissa vaiheissa taistelun yläpuolelle. Hänen egonsa ei haitannut hänen työtään sodan aikana. Kukaan ei työskennellyt isänmaallisemmin eikä heittäytynyt työhönsä kokonaisemmin kuin Capra. Kukaan ei koskaan ehdottanut hänelle taiteellisia tai teknisiä muutoksia, mutta hän sai selkeän sanomaa tai poliittista linjaa koskevan toimintaohjeen, ja hän hyväksyi sen."

"En koskaan nähnyt hänen menettävän malttiaan", sanoi Theodor S. Geisel (tri Seuss), joka myös työskenteli Capran yksikössä. "Sen on täytynyt maksaa hänelle henkisesti hyvin paljon". Vanhoilla päivillään Capra tunnustikin, että sota "poltti minut henkisesti loppuun... menetin sodassa paljon itsestäni".

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 31.8.2005

Aaltoska orkaniseeraa

Edvin Laine: Aaltoska orkaniseeraa (FI 1949). Aaltoska (Elna Hellman) rejects an applicant (Ida Salmi) to the tenement house. Squatting: Irmeli Lehtinen (Pikku-Annika). Photo: Elonet: Aaltoska orkaniseeraa.

Edvin Laine: Aaltoska orkaniseeraa (FI 1949). In the center: Aaltoska (Elna Hellman), the janitor Aaltonen (Kalle Viherpuu) and the crime reporter "Hawkeye" Lipponen (Hannes Häyrinen). Location: the courtyard of Vaasankatu 14, Harju, Alppiharju, 12th arrondissement of Helsinki. Photo: Elonet: Aaltoska orkaniseeraa.

Edvin Laine: Aaltoska orkaniseeraa (FI 1949). The cast and crew celebrating the end of the shoot at the villa of Edvin Laine at Box, Sipoo. Seated l to r: Jarna Laine, unidentified little girl, Arvo Lehesmaa, Sirkka Kaski, Kalle Viherpuu, Hannes Häyrinen, William Reunanen, Matti Kassila, Aino Mantsas, Heikki Aaltoila, unidentified woman, Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala. Standing l to r: Edvin Laine, Mirjam Novero, Kaisu Heikkilä and Oskari Puukko (later Paunama). Photo: Elonet: Aaltoska orkaniseeraa.

Aaltoska i sitt ässe. FI 1949. PC: Suomen Filmiteollisuus. P: T. J. Särkkä. D: Edvin Laine. Assistant D: Matti Kassila. SC: Topias. DP: Osmo Harkimo. AD: Aarre Koivisto. M: Heikki Aaltoila. S: Taisto Lindegren. ED: Armas Vallasvuo. Starring: Elna Hellman (Aaltoska), Veli-Matti Kaitala (Jukka Lehtinen), Hannes Häyrinen (crime reporter Lipponen), Kalle Viherpuu (the janitor Aaltonen), Ritva-Leena (Kaarina Hillevi Mäenpää), Pikku-Annika (Irmeli Lehtinen). 70'. A brilliant safety print viewed at Orion, Helsinki, 31 Aug 2005. 

The producer Särkkä brought his both child stars, Veli-Matti and Little Annika, together in a run-of-the-mill film with surefire ingredients. There is even a theme song, which is sung by Mrs. Aaltonen before the credits and continued by Mr. Aaltonen in the end. The tyrannical janitor's wife reigns in the courtyard, the janitor hardly daring to emerge from the boiler room. It is the era of heavy regulation of rented apartments, and there is an obligation to make spare rooms available for tenants. It is also the era of lots of children and divided households. Veli-Matti is already a clerk at a gas station, and Little Annika gets to deal with the bureaucracy of the apartment regulation. They get lucky with two child tenants who come to school to Helsinki from Nurmijärvi. There is a zealous crime reporter (Hannes Häyrinen) on the trail of shady underground activity. In the end it is revealed that the underground gang is that of "black tenants" with no crime involved. The SF experts, the cinematographer Osmo Harkimo, the art director Aarre Koivisto, conjure expert imagery, and there are some exciting documentary views of contemporary life. But it's a trivial film.

...

PS 24 March 2026. Key evidence to the great theme of matriarchy in Finnish culture and the figure of the harridan in Finnish cinema. – 12 years after the shoot I lived as a child on the nearby Neljäs linja and visited Kallion kansakoulu (the Kallio Elementary School). The ambience on the courtyard is recognizable to me.

Why We Fight 2: The Nazis Strike

Varför vi kämpa Nr 2 Nazisterna överfalla.

    US 1942. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 42 min

    A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra Retrospective), Helsinki, 30 Aug 2005. 

The history of German militarism: Bismarck, Wilhelm II, Hitler. A background figure to Hitler: Genghis Khan. 

Interesting footage of Karl Haushofer's Institute of Geopolitics in Munich in the 1910s and the 1920s, with huge files of your hometown with information you yourself did not know. Land, water, natural resources, manpower. Control the land, control the world. Control the heart of Europe, control the master island (Central and Eastern Europe), control the super-continent (Europe, Asia, Africa), control the world. 

Nazi activity in Liberal countries. The re-armament of Germany. The Haushofer strategy, already explicit in Mein Kampf, being put to action in the 1930s. The importance of Rheinland, Austria, Sudetenland. 

The importance of the Munich agreement. The fate of Poland (excellent sequence). Forceful animation on Hitler's military strategy in the 1930s. The Molotov Ribbentrop pact: too fantastic to make any sense; the Russians had read Mein Kampf. Hitler's smile as he flies over the ruins of Warsaw. The dedication of the Western allies. Churchill: there will be no compromise. Liberty Bell and the huge V sign.

The first two Why We Fight films (I saw them for the first time) were better than I expected. They have a strong viewpoint: strategy. It is mostly evident in the commentary (often read by Walter Huston) and in the illuminative animation.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: Prelude to War

Prelude to War / Why We Fight 1: Prelude to War

 

USA 1942. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottajat, ohjaajat: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Robert Heller, [Eric Knight, Anthony Veiller]. Kuvaus: mm. Robert J. Flaherty. Musiikki: Hugo Friedhofer, Leigh Harline, Arthur Lange, Cyril J. Mockridge, Alfred Newman, David Raksin. Ote: Wagner: "Der Ring des Nibelungen". Leikkaus: William Hornbeck. Selostajia: Walter Huston, Anthony Veiller. Esiintyjiä aakkosjärjestyksessä: Aristide Briand, Chiang Kai-Shek, Galeazzo Ciano, Walter Darré, Otto Dietrich, Hans Frank, Josef Goebbels, Hermann Göring, Rudolf Hess, Heinrich Himmler, Paul von Hindenburg, keisari Hirohito, Adolf Hitler, Herbert Hoover, Frank B. Kellogg, Saburo Kurusu, Pierre Laval, Robert Ley, Erich Ludendorff, lordi Lytton, August von Mackensen, Yosuke Matsuoka, Frank McCoy, Benito Mussolini, Henry Puyi, Fritz Reinhardt, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Alfred Rosenberg, Haile Selassie, Mamoru Shigemitsu, Henry L. Stimson, Julius Streicher, Fritz Todt, Wendell Willkie, Isoroku Yamamoto. 53'

    Kertoo akselivaltioiden tiestä sotaan Mussolinin, Hirohiton ja Hitlerin johdolla.

Why We Fight: The Nazis Strike

The Nazis Strike / Why We Fight 2: The Nazis Strike

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic De-tachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Anthony Collins, Louis Gruenberg, Leigh Harli-ne, John Leipold, Dimitri Tiomkin, Roy Webb; otteita: Wagner. Leikkaus: William Hornbeck. 42'

    Paljastaa natsien aatteet heidän oman propagandansa kautta.

USA:n jouduttua toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941 Frank Capra, Hollywoodin menestyvimpiin kuuluva elokuvaohjaaja, astui neljäksi vuodeksi armeijan palvelukseen päätyönään propagandaelokuvien tuotanto lähinnä kompilaatioperiaatteella. Hänen saavutuksistaan kuuluisin, Why We Fight -sarja, oli vain yksi hänen kahdeksasta sotafilmiprojektistaan. Hänen yksikkönsä tuotti esitettäviksi myös 10 erillistä elokuvaa (Substitution and Conversion, Know Your Ally Britain, The Negro Soldier, Your Job in Germany, Two Down and One to Go!, On to Tokyo, The Stilwell Road, Know Your Enemy – Japan, Here Is Germany ja Your Job in Japan). Se valmisti 50-osaisen Army-Navy Screen Magazinen 1943–45. Se tuotti 43 jaksoa Staff Film Reportia vain sisäiseen käyttöön; ammattisotilaat arvostivat sitä kaikkein eniten. Niistä editoitiin joukkojen katsottaviksi 34 Combat Bulletinia. Yksikkö tuotti myös joukon muuta materiaalia, joka jäi vain aineistoksi tai luokiteltiin salaiseksi, kuten ensimmäisen ydinkokeen filmauksen. Yhdessä Britannian hallituksen kanssa yksikkö tuotti elokuvan Voitto Tunisiassa. Sodan loppuvaiheessa Capra johti myös taistelukuvauksia. Yksikön missään elokuvassa ei ole henkilökohtaisia tekijämainintoja. Ylläolevat IMDB-luonnehdinnat ovat harhaanjohtavia, koska elokuvilla ei ole esimerkiksi ohjaajaa sanan tavanomaisessa mielessä. Capra käytti roolistaan luonnehdintaa "executive producer" ("tuotannonjohtaja") ja tärkeimmistä kumppaneistaan luonnehdintaa "project officer" ("projektipäällikkö").

Why We Fight -sarja tuotettiin sotapropagandan raskaaksi tykistöksi. Sen suhde aineiston aitouteen on erittäin pulmallista, kuten jo aikalaiset huomasivat. André Bazinin syvällistä kritiikkiä esitellään muissa Why We Fight -sarjan esitteissä.

Capra sai erääksi lähimmäksi kumppanikseen Anatole Litvakin, joka oli taistellut Venäjän armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa, ohjannut elokuvia Saksassa 1927–1933 ja tehnyt yhden ensimmäisistä Hollywoodin ennenaikaisista antinatsistisista elokuvista, Confessions of a Nazi Spy (ei saanut Suomen ensi-iltaa). Yhdessä he alkoivat katsoa MoMA:n hallussa olevaa natsipropagandaa, tärkeimpänä Tahdon riemuvoiton. "Se pelästytti minut pahanpäiväisesti", Capra muisteli. "Ensireaktioni oli, että olemme jo kuolleet, emme voi voittaa sotaa." "Olin hyvin onneton mies. Miten voimme päihittää tämän?" Capra ystävineen meni juomaan päänsä täyteen. "He osasivat tehdä propagandaa, he osasivat tavoittaa ihmismielen". Capra mietti, miten hän voisi tavoittaa tavallisen amerikkalaisen kadun nuorukaisen. "Silloin tajusin: Kuinka he tavoittivat minut? He opettivat minulle." Katsellessaan lisää natsipropagandaa Capra alkoi tajuta, että hän pystyisi rakentamaan ensimmäiset Why We Fight -elokuvat natsien oman kuva-aineiston pohjalta. "Antaa heidän omien elokuviensa tappaa heidät".

Ratkaisevan yllykkeen antoi brittiläissyntyinen kumppani Eric Knight. Hän varoitti Capraa ruokkimasta tappiomielialaa, joka oli siihen aikaan yleistä Yhdysvallossa. Hän muistutti miten Churchillin puheet olivat kannustaneet brittien taisteluhenkeä. Why We Fight -sarjan tulisi vastaavasti vedota innostavasti Amerikan demokraattiseen perinteeseen ja kannustaa yhteistyöhön liittoutuneiden kanssa. Why We Fight -retoriikan periaatteeksi tulikin amerikkalaisen unelman ja akselivaltioiden ideologian vastakkainasettelu. "It's us or them", julistaa Prelude to War. Tästä nousi sarjan emotionaalinen voima mustavalkoasetteluineen, joka The Battle of Russia- ja The Battle of China -jaksoissa aiheutti noloja tilanteita. Sarjan elokuvia ei ollut tarkoitettu tavalliselle yleisölle esitettäviksi vaan sotilaskäyttöön. Poikkeuksellisesti elokuvia Prelude to War ja The Battle of Russia näytettiin kuitenkin elokuvateatterilevityksessä. Capra tarjosi Prelude to Warin myös harkittavaksi Oscar-äänestykseen, ja se voitti jaetun palkinnon yhtenä neljästä sotadokumentista.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 28.8.2005. Tekijätiedot: http://akas.imdb.coM

Why We Fight 1: Prelude to War

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 1: Prelude to War (US 1942).

Upptakten.

    US 1942. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals].
    A fine 35 mm Imperial War Museum print.

    Special British version with a Winston Churchill foreword. 

    Standard version 53', special British version 55'. 

    Viewed at Finnish Film Archive (Frank Capra Retrospective), Orion, Helsinki, 30 Aug 2005. 

Heavy artillery of war propaganda, forcefully built. It's about the free world and the slave world (Russia and China belonging to the free world here). The faith in equal rights in the free world. Hitler: in the eyes of the youth I want to see the gleam of the beast of prey. Most effective now are the close-ups of common people with sad eyes. 

This film shows the rise of the Axis powers and observes the strategy of Mussolini and Hirohito. It's a wake-up call for America. Life and death struggle for freedom. We lose it, we lose everything. It's us or them. The Liberty Bell and a huge V letter end the film(s). It's quite a compilation from many sources, and the animation is truly effective in showing the strategy of the Axis.

WHY WE FIGHT 1: PRELUDE TO WAR

WHY WE FIGHT 2: THE NAZIS STRIKE

WHY WE FIGHT 3: DIVIDE AND CONQUER

WHY WE FIGHT 4: THE BATTLE OF BRITAIN

WHY WE FIGHT 5: THE BATTLE OF RUSSIA

WHY WE FIGHT 6: THE BATTLE OF CHINA

WHY WE FIGHT 7: WAR COMES TO AMERICA

YOUR JOB IN GERMANY

TUNISIAN VICTORY

THE NEGRO SOLDIER

 

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: Prelude to War

Prelude to War / Why We Fight 1: Prelude to War

 

USA 1942. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottajat, ohjaajat: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Robert Heller, [Eric Knight, Anthony Veiller]. Kuvaus: mm. Robert J. Flaherty. Musiikki: Hugo Friedhofer, Leigh Harline, Arthur Lange, Cyril J. Mockridge, Alfred Newman, David Raksin. Ote: Wagner: "Der Ring des Nibelungen". Leikkaus: William Hornbeck. Selostajia: Walter Huston, Anthony Veiller. Esiintyjiä aakkosjärjestyksessä: Aristide Briand, Chiang Kai-Shek, Galeazzo Ciano, Walter Darré, Otto Dietrich, Hans Frank, Josef Goebbels, Hermann Göring, Rudolf Hess, Heinrich Himmler, Paul von Hindenburg, keisari Hirohito, Adolf Hitler, Herbert Hoover, Frank B. Kellogg, Saburo Kurusu, Pierre Laval, Robert Ley, Erich Ludendorff, lordi Lytton, August von Mackensen, Yosuke Matsuoka, Frank McCoy, Benito Mussolini, Henry Puyi, Fritz Reinhardt, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Alfred Rosenberg, Haile Selassie, Mamoru Shigemitsu, Henry L. Stimson, Julius Streicher, Fritz Todt, Wendell Willkie, Isoroku Yamamoto. 53'

    Kertoo akselivaltioiden tiestä sotaan Mussolinin, Hirohiton ja Hitlerin johdolla.

Why We Fight: The Nazis Strike

The Nazis Strike / Why We Fight 2: The Nazis Strike

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic De-tachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Anthony Collins, Louis Gruenberg, Leigh Harli-ne, John Leipold, Dimitri Tiomkin, Roy Webb; otteita: Wagner. Leikkaus: William Hornbeck. 42'

    Paljastaa natsien aatteet heidän oman propagandansa kautta.

USA:n jouduttua toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941 Frank Capra, Hollywoodin menestyvimpiin kuuluva elokuvaohjaaja, astui neljäksi vuodeksi armeijan palvelukseen päätyönään propagandaelokuvien tuotanto lähinnä kompilaatioperiaatteella. Hänen saavutuksistaan kuuluisin, Why We Fight -sarja, oli vain yksi hänen kahdeksasta sotafilmiprojektistaan. Hänen yksikkönsä tuotti esitettäviksi myös 10 erillistä elokuvaa (Substitution and Conversion, Know Your Ally Britain, The Negro Soldier, Your Job in Germany, Two Down and One to Go!, On to Tokyo, The Stilwell Road, Know Your Enemy – Japan, Here Is Germany ja Your Job in Japan). Se valmisti 50-osaisen Army-Navy Screen Magazinen 1943–45. Se tuotti 43 jaksoa Staff Film Reportia vain sisäiseen käyttöön; ammattisotilaat arvostivat sitä kaikkein eniten. Niistä editoitiin joukkojen katsottaviksi 34 Combat Bulletinia. Yksikkö tuotti myös joukon muuta materiaalia, joka jäi vain aineistoksi tai luokiteltiin salaiseksi, kuten ensimmäisen ydinkokeen filmauksen. Yhdessä Britannian hallituksen kanssa yksikkö tuotti elokuvan Voitto Tunisiassa. Sodan loppuvaiheessa Capra johti myös taistelukuvauksia. Yksikön missään elokuvassa ei ole henkilökohtaisia tekijämainintoja. Ylläolevat IMDB-luonnehdinnat ovat harhaanjohtavia, koska elokuvilla ei ole esimerkiksi ohjaajaa sanan tavanomaisessa mielessä. Capra käytti roolistaan luonnehdintaa "executive producer" ("tuotannonjohtaja") ja tärkeimmistä kumppaneistaan luonnehdintaa "project officer" ("projektipäällikkö").

Why We Fight -sarja tuotettiin sotapropagandan raskaaksi tykistöksi. Sen suhde aineiston aitouteen on erittäin pulmallista, kuten jo aikalaiset huomasivat. André Bazinin syvällistä kritiikkiä esitellään muissa Why We Fight -sarjan esitteissä.

Capra sai erääksi lähimmäksi kumppanikseen Anatole Litvakin, joka oli taistellut Venäjän armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa, ohjannut elokuvia Saksassa 1927–1933 ja tehnyt yhden ensimmäisistä Hollywoodin ennenaikaisista antinatsistisista elokuvista, Confessions of a Nazi Spy (ei saanut Suomen ensi-iltaa). Yhdessä he alkoivat katsoa MoMA:n hallussa olevaa natsipropagandaa, tärkeimpänä Tahdon riemuvoiton. "Se pelästytti minut pahanpäiväisesti", Capra muisteli. "Ensireaktioni oli, että olemme jo kuolleet, emme voi voittaa sotaa." "Olin hyvin onneton mies. Miten voimme päihittää tämän?" Capra ystävineen meni juomaan päänsä täyteen. "He osasivat tehdä propagandaa, he osasivat tavoittaa ihmismielen". Capra mietti, miten hän voisi tavoittaa tavallisen amerikkalaisen kadun nuorukaisen. "Silloin tajusin: Kuinka he tavoittivat minut? He opettivat minulle." Katsellessaan lisää natsipropagandaa Capra alkoi tajuta, että hän pystyisi rakentamaan ensimmäiset Why We Fight -elokuvat natsien oman kuva-aineiston pohjalta. "Antaa heidän omien elokuviensa tappaa heidät".

Ratkaisevan yllykkeen antoi brittiläissyntyinen kumppani Eric Knight. Hän varoitti Capraa ruokkimasta tappiomielialaa, joka oli siihen aikaan yleistä Yhdysvallossa. Hän muistutti miten Churchillin puheet olivat kannustaneet brittien taisteluhenkeä. Why We Fight -sarjan tulisi vastaavasti vedota innostavasti Amerikan demokraattiseen perinteeseen ja kannustaa yhteistyöhön liittoutuneiden kanssa. Why We Fight -retoriikan periaatteeksi tulikin amerikkalaisen unelman ja akselivaltioiden ideologian vastakkainasettelu. "It's us or them", julistaa Prelude to War. Tästä nousi sarjan emotionaalinen voima mustavalkoasetteluineen, joka The Battle of Russia- ja The Battle of China -jaksoissa aiheutti noloja tilanteita. Sarjan elokuvia ei ollut tarkoitettu tavalliselle yleisölle esitettäviksi vaan sotilaskäyttöön. Poikkeuksellisesti elokuvia Prelude to War ja The Battle of Russia näytettiin kuitenkin elokuvateatterilevityksessä. Capra tarjosi Prelude to Warin myös harkittavaksi Oscar-äänestykseen, ja se voitti jaetun palkinnon yhtenä neljästä sotadokumentista.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 28.8.2005. Tekijätiedot: http://akas.imdb.com

The Strong Man (1981 sonorized Raymond Rohauer rerelease edition)

Frank Capra: The Strong Man (US 1926) featuring Harry Langdon (Paul Bergot), Gertrude Astor, Priscilla Bonner, William V. Mong, Arthur Thalasso and Helen Brent. Photo from: IMDb.

Vahva mies / Bomber och granater.

    US © 1926 First National Pictures. PC: Harry Langdon Corp. Pres: Richard A. Rowland. 

    D: Frank Capra. SC: Capra, Tim Whelan, J. Frank Holliday, Murray Roth – Hal Conklin (adapt.) – Arthur Ripley (story) – Harry Langdon (story and intertitles) – Clarence Hennecke, Bob Eddy (intertitles). DP: Elgin Lessley, Glenn Kershner. AD: Lloyd Brierly. ED: Harold Young. 

    Starring: Harry Langdon (Paul Bergot), Priscilla Bonner (Mary Brown), Gertrude Astor (Gold Tooth), Arthur Thalasso (Zandow the Great). 

    2098 m /24 fps/ 74' min

    Finnish premiere: 26 Dec 1927.

    A Rohauer 1981 reissue with beautiful image, frame cropped for sound, lousy Lee Erwin organ score, from Winstone. 

    Viewed at Suomen elokuva-arkisto: Orion / Frank Capra retrospective, Helsinki, 25 Aug 2005. 

Capra's first feature as a director is already a masterpiece, very carefully produced and vigorously built to a rousing climax. In the prologue Harry is a soldier in WWI, then he arrives past the Statue of Liberty to Ellis, and goes in search of his mail-girlfriend Mary Brown, naively looking for her in Manhattan. He meets a vamp: this sequence is masterfully built to brilliant comedy, as the vamp tries to retrieve a roll of money from his pants, and Harry misunderstands the situation. As an assistant to the strongman Zandow he travels in a bus and annoys everyone with his cough and a box of Limburger cheese. The little town of Cloverdale has become a haven for crime. There Harry meets his Mary, who is the blind daughter of the parson. Zandow gets drunk, and Harry has to step in for him in a huge saloon. This sequence is the wonderful climax of the film, first with Harry's helpless motions in front of the irate audience, and then his one-man battle with the drunken mob. As an ex-soldier, he turns Zandow's big gun into his own use, and the saloon comes tumbling down. He is appointed the sheriff of Cloverdale, but needs the help of his blind fiancee as he is about to tumble down from the sidewalk.

Langdon at his best in the vamp sequence and the saloon sequence.

Already a personal work of Capra with a quasi-autobiographical Ellis Island scene. The theme of the blind loved one is repeated in The Miracle Woman. The theme of honour that cannot be bought returns in Platinum Blonde.

Platinum Blonde

Frank Capra: Platinum Blonde (US 1931). Jean Harlow (Ann Schuyler).

Platinapommi. US © 1931 Columbia. P: Harry Cohn. D: Frank Capra. DP: Jo Swerling, Robert Riskin, from a story by Harry E. Chandlee, Douglas W. Churchill. DP (1,2): Joseph Walker. PD: Stephen Goosson. S: Edward Bernds. ED: Gene Milford. Starring Loretta Young (Gallagher), Robert Williams (Stew Smith), Jean Harlow (Ann Schuyler). 89'. A brilliant LoC print viewed at Orion, Helsinki, 24 Aug 2005. 

One of Capra's early comedies, set in the newspaper milieu: Stew Smith is a tough reporter on a case of a millionaire family being blackmailed by an ex-girlfriend. He does his job but treats the family fairly (he manages to return the risque letters to them). He falls in love with Ann, the daughter of the family but realizes that he is like an eagle in a gilded canary bird cage living in their mansion. So there's the boy-girl Gallagher whom he'd noticed in that way. A witty film full of great satire and fine acting, including Jean Harlow who is warm, funny, and sexy, cast against type. Robert Williams, who died soon after this, is interesting and original. Loretta Young is already very good. The sense of rhythm was even better in The Miracle Woman. The luminous print brings out the mastery of Joseph Walker's cinematography in many milieux including the newsroom, the mansion, and the nocturnal garden party. The camera movement and the variety of camera angles and shot sizes is very effective.

Ruma Elsa

Edvin Laine: Ruma Elsa (FI 1949). Eeva-Kaarina Volanen in her debut role as the chemistry student Elsa Kassel, a tomboy known by her asexual / boyish nickname "Santtu".

Fula Elsa / Elsa la laide / Die hässliche Elsa. 

    FI 1949. PC: Suomen Filmiteollisuus. P: T. J. Särkkä. D: Edvin Laine. SC: Topias based on the play by Ensio Rislakki (1947). DP: Kalle Peronkoski. PD: Aarre Koivisto. M: Nisse Rinkama. S: Kurt Vilja, Taisto Lindegren. ED: Armas Vallasvuo. 

    Starring Eeva-Kaarina Volanen (Santtu / Elsa Kassel), Arvo Lehesmaa (prof. Taavi Harjula), Kullervo Kalske (sculptor Pertti Oras), Elsa Turakainen (Vivi Kassel), Liisa Tuomi (Irma Kassel), Rauha Rentola (Paula Kassel), Lasse Pöysti (Usko Aamunen), Hannes Veivo (Erkki the agronome). 

    73 min

    A beautiful vintage nitrate print viewed at Finnish Film Archive, Orion, Helsinki, 24 Aug 2005

The popular comedy which had been directed recently by Laine at the theatre was filmed with many of the theatrical cast but starring Volanen whose breakthrough this became. The comedy is somewhat forced, yet it's a pleasure to watch fine actors doing their stuff. Visually, it's great to see a film of this vintage in such good form. Laine was much more visual a director than he is usually credited for, and Suomen Filmiteollisuus did make brilliant prints (usually it's the rivalling Suomi-Filmi with the luminous prints and Suomen Filmiteollisuus with shabbier ones). There is a variety of milieux including the chemistry class of the university, the ballet rehearsal hall of the opera, and the cultural home of the deceased professor whose three wild daughters include the impossible Elsa. She is the boy girl who breaks all the rules, and, for a joke, transforms from the ugly duckling into a swan to woo the suitors of her sisters and her mother. Gross caricature is the main spirit.

The Miracle Woman

The Miracle Woman. Barbara Stanwyck as Florence Fallon.

US © 1931 Columbia Pictures. P: Harry Cohn. D: Frank Capra. SC: Jo Swerling – based on the play Bless You Sister (1927) by John Meehan and Robert Riskin. DP (1,2): Joseph Walker. M: "Over There", "Didn't My Lord Deliver Daniel". S: Glenn Rominger. ED: Maurice Wright. Starring Barbara Stanwyck (Florence Fallon), David Manners (John Carson), Sam Hardy (Hornsby). 93'.
    A fine LoC print viewed at Orion, Helsinki, 23 Aug 2005.

Capra and Stanwyck in good form in a satiric drama about a preacher. Her tabernacle is run by conmen who employ professional cripples and widows besides circus lions and show people. Sharp dialogue by Riskin and Swerling, Capra keeps it all running in a fine tempo. It's about hypocrisy and true love and faith. The relationship between the blind war veteran and Stanwyck is interestingly developed with sewn love letters. His spokesman is his ventriloquist's dummy who speaks out his mind.

Offret

Sacrificatio / Uhri. SE/FR (c) 1986 Svenska Filminstitutet. EX: Anna-Lena Wibom. P: Katinka Faragó. D+SC: Andrei Tarkovsky. DP (Eastmancolor, 1,66): Sven Nykvist. AD: Anna Asp. M selections: Bach: "Erbarme dich" from The Passion According to St. Matthew; Hotchiku flute music composed by Watazumido-Shujo; summoning calls from Dalarna and Härjedalen. ED: Tarkovsky, Michal Leszczylowski. ED consultant: Henri Colpi. Starring Erland Josephson (Alexander), Susan Fleetwood (Adelaide), Valérie Mairesse (Julia), Allan Edwall (Otto), Gudrún Gisladóttir (Maria), Sven Wollter (Victor), Filippa Franzén (Marta), Tommy Kjellqvist (Little Man). Leonardo: The Adoration of the Magi. 149'. A VHS video cassette released by Showtime/Finnkino (1989), original in Swedish with Finnish subtitles, viewed at home, 16 August 2005, PAL duration 143', in preparation of the Helsinki Festival opening gala. A former actor celebrity famous as Richard III and Myshkin has retired to Gotland where his little mute son is the apple of his eye. On his birthday he is rather irritated by his family and his entourage. WW III breaks out, and a sacrifice has to be made. He spends the night with the Icelandic maid Maria. In the morning, the war is over. Alexander sets his house on fire while his entourage is taking a stroll, and is taken to a mental hospital by ambulancemen. In the last image the little mute son waters the barren tree in the hope that it will spring to life. This austere film is mostly conceived in long shots and long takes. Almost all the time there is talk, mostly it is the monologue of Alexander, the central consciousness of the film. There are a few visionary sequences in the mostly realistic film which takes place during ca 24 hours. The presence of the war is experienced mostly through the shattering sound of the fighter jets. On the other hand, there are swallows apparently having their nest under the roof of the house; they are also experienced through their song only. - When I saw this film 19 years ago I was irritated by what I felt as Tarkovsky Mannerisms. As much as I love Tarkovsky's Russian films, I felt he lost his vitality abroad. And yes, this is a film about death and loss of creativity, it's a film about the end of life, the end of the world. It's also an homage to Bergman (mostly to Såsom i en spegel and Persona). The powerful visualization with Sven Nykvist is great; it's Tarkovsky's study in Nordic light. There is no original score in the film, but the soundtrack is exquisite. Even on VHS, a moving experience; looking forward to seeing the restored SFI print.

Entre tinieblas / Dark Habits

Pedro Almodóvar: Entre tinieblas / Dark Habits (ES 1983) with Chus Lampreave (Sister Sewer Rat), Julieta Serrano (Mother Superior).

Yön sisaret / Sisters of Night.
    ES © 1983 Tesauro. P: Luis Calvo.
    D+SC: Pedro Almodóvar. DP: Angel Luis Fernández – Eastmancolor – 1,85. Set dec: Pin Morales, Román Arango. M: Cam España. "Salí porque salí", "Dime" sung by Sol Pilas. Sound: Martín Mueller, Armin Fausten. ED: José Salcedo.
    Starring Cristina Sánchez Pascual (Yolanda), Julieta Serrano (Mother Superior), Marisa Paredes (Sister Dungheap), Mary Carrillo (Marchioness), Lina Canalejas (Sister Viper), Manuel Zarzo (Chaplain), Carmen Maura (Sister Lost), Chus Lampreave (Sister Sewer Rat).
    Dep. legal M-2533-1983.
    Originally 115'. This was the director's definitive cut, 101'.
    Fine new 2005 print bought from El Deseo / Technicolor Madrid, by the Finnish Film Archive with money from the sales of Teuvo Tulio's television rights to the Finnish Broadcasting Corporation.
    Print check viewing, no subtitles, 8 Aug 2005, at Orion, Helsinki.

Yolanda, a Madrid nightclub singer, witnesses her boyfriend's death of heroin, and escapes to the convent of the Humble Redeemers dedicated to help lost women.

The finances of the convent come from a Marchioness about to withdraw her support. The Mother Superior is herself a heroin addict; Sister Rat writes books under a pseudonym; Sister Lost takes care of animals including a tiger; Sister Dungheap cooks; Sister Viper sews, even fashion designs; Sister Rat does the gardening.

Mother Superior falls in love with Yolanda, who reforms and rejects her. The storyline seems delirious, but already Almodóvar is focusing on the profound humanity of her characters, and the nuns seem genuinely good people who really want to help. It's nice to see faces later made familiar by Almodóvar in nuns' habits.

¿Qué he hecho YO para merecer esto!! / What Have I Done to Deserve This?!!

Pedro Almodóvar: ¿Qué he hecho YO para merecer esto!! / What Have I Done to Deserve This?!! (ES 1984) starring Carmen Maura as Gloria.

Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?!! / Vad har jag gjort för att förtjäna detta?
    ES © 1984 Tesauro / Kaktus. EX: Hervé Hachuel. D+SC: Pedro Almodóvar. DP: Angel Luis Fernández – Eastmancolor – 1,66. Sets: Pin Morales, Román Arango. FX: Francisco Prosper. M: Bernardo Bonezzi. Songs: "La bien pagá" lip-synched by Almodóvar; "Nur nicht aus Liebe weinen" (Mackeben) sung by Zarah Leander. Sound: Bernardo Menz. ED: José Salcedo.
    Starring Carmen Maura (Gloria), Angel de Andrés López (Antonio), Chus Lampreave (Grandmother), Verónica Forqué (Cristal), Kiti Manver (Juani), Juan Martínez (Tony), Cecilia Roth (Girl in Commercial), Jaime Chavarri (Striptease customer), Gonzalo Suárez (Lucas).
    Dep. legal 12705–1984.
    102 min
    Fine new 2005 print bought by the Finnish Film Archive from El Deseo / Technicolor Madrid with funds from our sales of Teuvo Tulio's television rights to the Finnish Broadcasting Corporation.
    Print check viewing 8 Aug 2005 at Orion, Helsinki.

Almodóvar's first great film in which Carmen Maura stars as Gloria, the overburdened housewife kept up through her 18-hour day with amphetamines. For the first time Almodóvar mixes his absurd vision with everyday life, and thus wins more profound emotional force. The fine ensemble of actors includes Verónica Forqué as the stripper with a heart of gold and Chus Lampreave as the eccentric grandmother with a pet lizard. It's a multi-story film, but the exhausted-yet-vital Maura is the center.

Dark Water

Tumma vesi / Dark Water. US (c) 2005 Touchstone. P: Bill Mechanic, Roy Lee, Doug Davison. D: Walter Salles. SC: Rafael Yglesias - based on the novel Honogurai mizu no soko kara by Koji Suzuki - and the motion picture (JP 2002, D: Hideo Nakata). DP: Alfonso Beato - colour by DeLuxe - prints by Technicolor. PD: Thérèse DePrez. Digital effects: Digital Domain. Visual effects: Flash Film Works. M: Angelo Badalamenti. Sound: Frank Gaeta. ED: Daniel Rezende. Starring Jennifer Connolly (Dahlia Williams), John C. Reilly (Mr. Murray, real estate agent), Tim Roth (Jeff Platzer, lawyer), Dougray Scott (Kyle, her ex-husband), Pete Postlethwaite (Mr. Veeck, building superintendent), Camryn Manheim (teacher), Ariel Gade (Ceci), Perla Haney-Jardine (Natasha Rimsky / young Dahlia). MPAA 41559. 105'. Ugly digital look. A Buena Vista International Finland release with Finnish / Swedish subtitles by Timo Porri / Saliven Gustavson. Viewed on Monday 2 August 2005 at Tennispalatsi 6, Helsinki. Apartment horror. Urban environment horror. Single parenting horror. Mother horror. Child horror. Already the dirty, low definition images from the digital intermediate create an atmosphere of disgust and unease. Even Jennifer Connolly looks drab in the picture. After the successful remakes of Ring and Ring 2, the third Hollywood version of a Hideo Nakata horror film. A quality film but very depressing to watch. Salles, Badalamenti unrecognizable.

Sin City

US (c) 2005 Miramax. EX: Bob Weinstein, Harvey Weinstein. P: Elizabeth Avellán. Shot and cut by: Robert Rodriguez. D: Frank Miller, Robert Rodriguez. Special Guest Director: Quentin Tarantino. Based on the Sin City graphic novels by Frank Miller. AD: Jeanette Scott, Steve Joyner. FX: Troublemaker Studios, Hybride, Cafe FX, The Orphanage. M: Rodriguez, John Debney, Graeme Revell. Location: Austin, Texas. Starring Jessica Alba (Nancy Callahan), Devon Aoki (Miho), Powers Boothe (Senator Roark), Rosario Dawson (Gail), Benicio Del Toro (Jackie Boy), Josh Hartnett (The Man), Rutger Hauer (Cardinal Roark), Jaime King (Goldie/Wendy), Michael Madsen (Bob), Brittany Murphy (Shellie), Clive Owen (Dwight), Mickey Rourke (Marv), Nick Stahl (Roark, Jr. / Yellow Bastard), Bruce Willis (John Hartigan), Elijah Wood (Kevin). MPAA 41611. 125'. Extra heavy digital look. Rated 18. A FS Film release with Finnish / Swedish subtitles by Janne Mökkönen / Patrik Edman. Viewed on Sunday 31 July 2005 at Kinopalatsi 1, Helsinki. Kim Newman writes in Sight & Sound that few comic-book adaptations have actually tried to look like comic books, with exceptions like Diabolik and Dick Tracy, and this is the most successful attempt. He remarks that the film is less a heir to Spillane paperback covers as to the Girl Hunt Ballet parody in The Band Wagon. - I would like to add that the overwhelming content of the film is gratuitous violence and extreme sado-masochism. The film is structured as a series of excessive acts of violence, which are horribly revenged. Even the characters who act nobly at first are finally reduced to sadistic monsters. We are in a world of horror without a redeeming character; everybody is highly corrupt, only some even more incredibly so than others. We are in a world of nightmare. The film belongs to the tradition of Expressionistic horror, and in its emphatic graphic quality it is also a direct heir to Caligari. Nominally, there are women as main characters (all prostitutes to some degree except one nude Lesbian parole officer), but the force of action belongs to the men, who are all killers. - It's an important exercise in digital art, but it's stone cold dead inside.